Boba Fettin aikakirjat: Jangon hautajaiset/tarina

Star Wars Fanon Wikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Nuori Boba Fett kaivoi maata käsillään Geonosiksen areenalla hätäisesti, vierellään likainen riepunyytti, johon oli kääritty jotakin. Oli kulunut vain hetki jedien ja droidien lähtemisestä ja taistelu areenan ympärillä riehui armottomana. Fett ei kuitenkaan itkenyt, koska hänen isänsä ei olisi hyväksynyt sitä. Vähemmän itkua, vähemmän puhetta, vähemmän valitusta, oli hänen isänsä Jango Fett sanonut muutama kuukausi aiemmin, kun hän oli aloittanut Boban koulutuksen, ja sen lauseen Boba aikoi säilyttää sisällään.

Taistelun äänet kantautuivat Boban korviin, mutta hän kieltäytyi kuuntelemasta niitä. Hän vain kaivoi kuoppaa ja sai sormiinsa arpia, kun terävät kivet repivät niitä; yhä syvemmälle hän kaivoi. Vihdoin, kun kuoppa näytti olevan tarpeeksi syvä, Boba nousi maasta ja käveli vähän matkan päähän, isänsä ruumiin luokse. Hän alkoi raahata vartaloa, jonka pää oli kadonnut kuka tietää minne, pitkin maata. Vaivalloisesti hän sai sitä liikutettua muutaman metrin, ennen kuin kuuli avuliaan äänen takaansa:

- Anteeksi, herra, tarvitsetteko apua? kysyi rauhallinen ääni, josta tiesi, ettei se kuulu ihmiselle. Varuillaan nuori Boba kääntyi pistooli yhä kädessään suunnattuna oletettuun vastustajaan ja kaikki, mitä hän näki, oli kaksi droidia; R2-mallin ja protokolladroidin, joka jatkoi puhumista – Nimeni on C-3PO, ihmiskyborgi, ja tämä on kumppanini R2-D2.

- Apu käy, sanoi Boba kyynisesti. C-3PO tarttui Jangon jalkoihin samalla, kun Boba nosti hänen vartaloaan, ja yhdessä he alkoivat kantaa ruumista läpi areenan. Puolessa välissä matkaa 3PO ehdotti Boballe, että he voisivat riisua ruumiin yllä olevan haarniskan helpottaakseen urakkaansa, mutta tämä ei käynyt Boballe, joka ilmensi kantansa mulkaisulla. He jatkoivat kantamista ja lopulta laskivat ruumiin Boban kaivamaan kuoppaan. Nuori Fett alkoi peittää ruumista hiekalla kuin koira droidien katsellessa. C-3PO tarjosi kerran apuaan, mutta Fett ei suostunut. Hän mulkaisi jälleen, eikä asiasta enää keskusteltu.

- Tulehan, R2, ilmeisesti meidän apuamme ei tarvita täällä, sanoi C-3PO, johon R2 vastasi piippauksilla. Boba ei kuullut, kuinka C-3PO vastasi tähän kysymykseen: - Ei, R2, en usko, että hänellä on hätää.

Kun ruumis oli vihdoin peitetty, nousi Boba ylös maasta ja katseli luomaansa kumpua, jonka sisuksissa makasi Jango Fett, hänen isänsä ja opettajansa, galaksin paras palkkionmetsästäjä. Boba pidätteli itkua, joka halusi purkautua ulos, joka halusi kertoa hänen tuskastaan. Joku voisi silloin lohduttaa häntä, auttaa selviämään. Mutta ei, sitä Jango ei olisi hyväksynyt. Sitä isä ei olisi hyväksynyt.

Boba teki kunniaa isänsä ruumiille, kuten isä oli tehnyt kouluttamilleen kloonisotilaille, otti maassa pitämänsä nyytin kainaloonsa ja lähti pois areenalta. Hän asteli sisään droiditehtaaseen, jonka koneet oli nyt pysäytetty, ja käveli sen läpi välittämättä hätäisesti ympärillä juoksevista geonosialaisista. Lopulta hän saapui maan alle piilotettuun hangaariin Slave I –aluksen luokse. Se olisi nyt Boban, kuten hänen isänsä olisi tahtonut. Boba kiipesi sen sisään, kiinnitti vyöt ja ohjauslaitteet, ja käynnisti aluksen. Nousu sujui tasaisesti (vaikka ei yhtä tasaisesti, kuin hänen isänsä suorittamat nousut, ajatteli Boba) ja alus lähti kiitämään läpi avaruuden.

Boba oli asettanut koordinaateiksi Kaminon. Hän kävisi hakemassa isänsä tavaroita, hän kävisi katsomassa Lama Suta viimeisen kerran. Kun hän oli lähtenyt Kaminolta isänsä kanssa, hän oli ollut vielä pieni poika, jonka elämää valottivat leikkihetket Sun kanssa ja isän antama ankara koulutus. Nyt hän kuitenkin palaisi sinne kokeneempana. Leikit olisi leikitty, ajatteli Boba. Isän kuolema ei lopettaisi hänen koulutustaan, vaan aloittaisi sen toden teolla. Poika käänsi päätään ohjaimista ja katsoi viereisellä istuimella makaavaa nyyttiä. Hän raotti sitä vähän nähdäkseen edes vilauksen sen sisällyksestä, mutta ohuesti pakattu nyytti valahtikin auki paljastaen salaisuutensa. Jangon kypärä. Isän kypärä, ajatteli Boba, oli nyt paljaana hänen vieressään.

Ja silloin poika, jota isä oli kieltänyt itkemästä, itki: Leikit olisi leikitty, hän ajatteli ennen kuin Slave I hyppäsi hyperajoon.