Boba Fettin aikakirjat: Kaminon vanki/tarina

Star Wars Fanon Wikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

" Ei, minä en mene nukkumaan!" huusi Boba isälleen Jangolle, " Vaikka mitä tekisit, niin minä en mene!"

" Menet tai itket ja menet." totesi Jango kylmän rauhallisesti ja tarrasi Bobaa niskasta. Hän heitti poikansa ilman halki ja iski tämän kivuliaan rysäyksen saattelemana sänkyynsä. Boba alkoi itkeä kivusta, jolloin hänen isänsä läpsäisi häntä kasvoihin niin kovaa, että se kaikui heidän huoneistossaan, " Vähemmän itkua, vähemmän puhetta, vähemmän valitusta.", sanoi Jango, mutta Boba vain jatkoi itkuaan. Jangon ilmekään ei värähtänyt, kun hän kohotti nyrkkinsä jälleen ilmaan, tarkoituksenaan iskeä poikaa niin kovaa, että hän muistaisi sen ikuisesti.

Jokin kuitenkin esti Jangoa tekemästä sitä. Hän käänsi katseensa ja näki takanaan kaminolaisen Taun Wen, joka piti hänen kädestään kiinni. Boba nyyhkytti sängyllä ja uskaltautui nostamaan katseensa vain nähdäkseen jälleen Tuanin kauniit kasvot, jotka, toisin kuin hänen isänsä, olivat täynnä sääliä, rakkautta ja hoivaa.

" Jango, kun poikasi syntyi, sinä lupasit, että kohtelisit häntä hyvin." sanoi Taun rauhallisesti hempeällä äänellään. Jango laski kätensä ja kääntyi hänen puoleensa.

Vaikka Jango olikin lyhyt palkkionmetsästäjäksi (lähes päätä lyhyempi, kuin useimmat kollegansa), oli hän silti vaikuttava näky. Hänen hartiansa olivat leveät ja ruumis muutenkin treenatun oloinen. Voimaa hänessä oli yhtä paljon kuin pienessä kylässä ja sääliä yhtä vähän kuin Rankorin kuopassa. Niin Jangoa oli kuvailtu ja niin hänet muistettaisiin, jos ei nyt galaktisissa historiankirjoissa niin ainakin perimätietona.

" Minä kasvatan..." Jango vilkaisi nopeasti Bobaa silmiin, "...poikaani miten haluan. Älä sinä rupea neuvomaan minua kasvattamisessa. Itse kasvatat niitä kopioitani luonnottomalla tekniikalla, etkä joudu turvautumaan luonnolliseen inhimilliseen kosketukseen."

Jango puhui yleensä paljon Taun Wen kanssa, vaikka monet muistavatkin hänet vähäpuheisena. Se ei kuitenkaan johtunut hänen epäsosiaalisesta luonteestaan vaan yksinkertaisesta luottamuksen puutteesta: Taun We oli ollut Boballe kuin äiti ja Jangolle kuin vaimo. Hän oli auttanut Jangoa järjestämään elämänsä Kaminolla Boban kanssa ja uransa palkkionmetsästäjänä muualla galaksissa yhdeksi kokonaisuudeksi, joka ei säröillyt. Paitsi vähän. Tuan katsoi Jangoa ymmärtäväisesti ja laski kätensä tämän olalle.

" Minä en puutu sinun kasvattamiseesi, sillä sinä päätät, millaiseksi haluat poikasi kasvavan. Mutta minä varoita: tällä menolla Bobasta voi tulla heikko ja pelokas nuorukainen, joka ei tiedä omaa paikkaansa galaksissa. Hänestä tulee syrjäytyjä, joka kulkee paikasta toiseen etsien hoivaa, jota hänelle ei tarjottu." sanoi Taun. Jango katsoi jälleen Bobaa, joka oli nostanut päätään tyynystä. Kasvot olivat punaiset itkemisestä.

" Boba, ulos." sanoi Jango ja Boba poistui, jättäen isänsä ja Taunin kahden. Jango katsoi kaminolaista suoraan silmiin ja nosti syyttävän sormensa. " Minun isäni pieksi minua, kun olin pieni. Hän halusi minusta soturia, jota minusta ei tullut, koska en haavojani nuollessani siihen kyennyt. Kun olin kahdentoista, surmasivat Der-Khaladin rosvot koko perheeni: näin, kuinka kaksi siskoani, isäni ja äitini paloivat tuhkaksi savimajassaan samalla, kun minä olin liian peloissani piiloutunut hiekkadyynin taakse!"

Jango laski kätensä ja istuutui Boban sängylle; tyyny oli märkä kyynelistä ja hän heitti sen sivuun. Hän katsoi edelleen Taun Wetä ja jatkoi kertomustaan: " Pakenin ja minut myytiin orjaksi. Minua piestiin päivittäin, jotta tekisin työtä kovemmin ja mitä enemmän minua jouduttiin pieksemään, sitä heikommaksi tulin. Lopulta kukaan ei halunnut ostaa tai pitää minua ja seitsemäntoistavuotiaana jouduin kaduille. Opin vorojen tavoille, käytin erilaisia aineita saadakseni pahan oloni pois ja lopulta päätin tappaa saadakseni rahaa. Tapoin "ystäviäni", jotka luulivat olevansa ystäviäni, ja vein heidän rahansa, jotka hädin tuskin riittivät elantoon. Olin vain ihmisraunio!" Jango nousi ylös, mutta ei edelleenkään irrottanut katsettaan Taunista, joka katsoi takaisin kiinnostuneena: tällaiset tunteenpurkaukset eivät olleet Jangon tapaisia. Hän jatkoi: " Sitten päätin olevani jotakin. Minä vain päätin sen. Isäni halusi minusta soturia ja soturiksi minäkin päätin ryhtyä, mutta en minkään armeijan palvelijaksi, vaan katujen valvojaksi. En kenenkään alaiseksi vaan omaksi herrakseni. Harjoittelin kuukausia vain tämä päämäärä silmissäni, sillä tiesin sen olevan mahdollista. Tiesin pystyväni siihen ja niin pystyinkin. Mitä enemmän harjoittelin, sitä vähemmän ajattelin perheeni tuhoa ja aineita, joita olin käyttänyt sen unohtamiseen. Vain päämäärä, omavaltaisuus ja täydellisyys, loistivat silmissäni." Jango käveli aivan Taunin lähelle. " Aloin metsästää päänahkoja ja tienasin rahaa. Maineeni levisi ja minulle alettiin tarjota keikkoja, kuten tämä teidän kloonijuttunne. Darth Tyranus tarjosi minulle miljoonia krediittejä tästä keikasta ja vastineeksi luvan omaan klooniini, jota olin pyytänyt. Omaan klooniini, joka olisi kuin minä."

Sen sanottuaan Jango istuutui jälleen ja irrotti hetkeksi katseensa Taunista. Hän katsoi tyynyä, jonka oli viskannut lattialle, ja asetteli sen takaisin sängylle. Jango jatkoi hiljaa: " Kloonia, joka ei joutuisi kärsimään, kuten minä kärsin; joka ei hukkaisi vuosiaan etsien itseään, kuten minä; kloonia, jolla olisi sisua kohdata päämääränsä varhaisemmin, kuin minä." Jango nosti katseensa Tuaniin, jonka kasvoilta paistoi ihmetys: " Kloonia, joka olisi parempi minä."

Taun We poistui huoneesta ja pyysi Boban takaisin sisään. Jango istui pöydän ääressä ja pyysi pojan istumaan viereensä. Hän katsoi tätä silmiin partaveitsen terävällä katseellaan, johon poika vastasi mulkaisulla, joka hyytäisi monien veren halveksunnallaan. Jango hymyili pojalleen ensimmäistä kertaa kuukausiin, mutta poika ei tehnyt samoin. Jango katsoi häntä edelleen silmiin ja sanoi tyytyväisenä:

" Sinusta, Boba, tulee galaksin paras palkkionmetsästäjä."