Historian varjo/tarina

Star Wars Fanon Wikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Ryhmä astui viemärissä olleen surkean oven toiselle puolelle.

"Täällä me joskus asuimme," Nield sanoi. "Se ei ollut kummoinenkaan paikka, mutta olimme sentään poissa sodasta."

Organa Solon ilme paljasti, että tämän oli vaikeata uskoa Nuorten asuneen mokomassa paikassa. Kosteus tunki seinistä lävitse eikä kammiossa ollut luonnollista valoa. Sota oli todella ollut hirveä, jos lapset olivat pitäneet viemäreitä parempana vaihtoehtona.

"Alan ymmärtää, mitä kansanne on joutunut kärsimään," Skywalker sanoi kuljettaen kättään seinää pitkin ja hengittäen kosteata ilmaa. "Pelko ja viha ovat myrkyttäneet tätä planeettaa vuosisatojen ajan..." Hänen äänensä haipui hiljaisuuteen.

"Ja minä kuvittelin Kapinaliiton olleen epätoivoinen, kun rakensimme tukikohdan Hothiin," Han Solo kuiskasi vaimolleen, mutta hänen äänensä kaikui kuuluvasti.

"Olimme kyllästyneet taistelemaan, olimme kyllästyneet katsomaan miten ihmiset, joista välitimme, kulkivat kuolemaansa edes tietämättä miksi," Nield sanoi eivätkä muut olleet varmoja puhuiko hän vain itsekseen. "Me tahdoimme saada sen loppumaan."

"Mikä tämä on?" Skywalker kysyi ottaen jotakin mutaiselta lattialta.

"Se näyttää holokiekolta, jollaisia meillä tapasi olla mausoleumeissa," Nield vastasi ottaen metallipalan käteensä. "Kukakohan..."

Kiekon yläpuolelle ilmestyi suunnilleen kolmetoistavuotiaan pojan hologrammi.

"En tiedä tuleeko kukaan koskaan näkemään tätä. En ole varma haluanko kenenkään näkevän..." Hahmo näytti epäröivän. "Tahdoin vain puhua jollekin – kenelle tahansa. Lähetin tänään viestin Coruscantiin... Qui-Gonille. Hän on varmasti pettynyt minuun, mutta..." Puhujan olkapäät lysähtivät ja hän räpytteli silmiään kiivaasti. "Tahdon päästä takaisin kotiin. Tahdon olla jedi ja auttaa kaikkia. Uskon yhä, että Nuoret ansaitsevat apumme, mutta..." Hän keskeytti ja pudisti päätään. "Olen niin hämmentynyt. En enää tiedä kenelle olla uskollinen. Tämän viestin jätti Obi-Wan Kenobi, lopetan nyt."

Kuva katosi ja kaikki seisoivat liikkumattomina. He saattoivat kuulla veden tippuvan kauempana tunnelissa. Kaikuva läiskähdys rikkoi lopulta hiljaisuuden.

"Kaikki galaksin tähdet!" naisen ääni kirosi tunnelissa.

Nield, Solo, Organa Solo ja Skywalker kääntyivät kaikki ääntä kohden. Nuori nainen, tai ennemminkin teini-ikäinen tyttö, astui kammioon. Likainen vesi tippui hänen vaatteistaan ja hänen silmänsä loistivat hermostuneesti, mutta hän piti ryhtinsä suorana kohdatessaan arvovieraat.

"Sarra," Nield sanoi hymyillen tiukasti. "Ovatko melidaanit alkaneet salakuunnella hallituksen asioita?"

"Tahdon-lähteä-mukaanne-ja-ryhtyä-kapinalliseksi-ja-tahdon-auttaa-melidaania-saamaan-rauhan-enkä-koskaan-enää-tahdo-osallistua-sotaan-ja-tahdon-vain-koko-tämän-hulluuden-LOPPUVAN," nainen sanoi vetämättä välillä henkeä. Uusi hiljaisuus seurasi.

"Ymmärrän, miltä sinusta tuntuu, Sarra," Nield sanoi hitaasti laskien kätensä tärisevälle olkapäälle. "Mutta oletko varma, että tahdot tehdä tämän? Oletko varma, että se on paras keino auttaa onnetonta planeettaamme?"

"Minä en ole pakenemassa!" tyttö sanoi kiukkuisesti ravistaen Nieldin käden pois. "Minä en ole hylkäämässä melidaaneja. Minä..."

"Etkö usko, että Cerasi rauhanomaisen vastarintansa kanssa pystyy muuttamaan asioita?" Nield kysyi. "Hän on ystäväsi, Sarra. Aiotko kääntää selkäsi hänelle ja kaikelle, mitä hän koettaa saada aikaan?"

Tytön olkapäät lysähtivät ja pää painui alas. Asento muistutti Skywalkeria nuoren Obi-Wan Kenobin hologrammista, jonka he olivat juuri nähneet.

"Sinä ja hallituksesi suljitte hänet vankilaan," nainen sanoi hiljaa. "Mitä me voimme tehdä ilman häntä? Hän on innoituksemme ja johtajamme. Olemme alus ilman ohjausta, jos hän ei ole paikalla opastamassa meitä."

Kammion ovi näytti sulkeutuvan itsekseen, kun Skywalker lähestyi tyttöä.

"Kerron sinulle salaisuuden," hän sanoi puhuen hiljaa, mutta varmasti, mikä sai Sarran kohottamaan katseensa. "Nield järjesti Cerasin pidätyksen, jotta minä voisin puhua hänen kanssaan. Melidaanit ovat tämän planeetan ainoa toivo, eikä sitä pidä menettää, Sarra. Koska hallitus pitää teitä pelkkinä terroristeina, Uusi tasavalta ei voi avoimesti tukea aatettanne, mutta sisällissodan ei pidä antaa alkaa uudelleen. Ymmärrätkö, mitä sanon?"

Sarra nieleskeli rajusti ja nyökkäsi. "Ymmärrän, mestari Skywalker. Toivoa ei pidä menettää. Eikä sitä ole menetetty."

"Miten tunnette tytön noin hyvin?" Organa Solo uteli Skywalkerin päästettyä Sarran takaisin tunneleihin.

"Hänet hylättiin ovelleni, kun hän oli vielä vauva," Nield sanoi katsoen tytön perään. "Kukaan ei tiedä, keitä hänen vanhempansa ovat. Tai keitä he olivat. Hän on asunut Zehavan orpokodissa siitä asti. Edesmennyt vaimoni ei suostunut pitämään tyttöä luonamme, mutta olen pitänyt häneen silti yhteyttä."

"Miksi et ottanut häntä vaimosi kuoleman jälkeen?" Solo kysyi suorasukaisesti.

"Hän oli silloin jo liittynyt melidaaneihin," Nield selitti loukkaantumatta. "En olisi ollut Melida/Daanin hallituksen puheenjohtaja pitkäänkään sen jälkeen, jos olisin adoptoinut melidaanin. Hän on yhteyshenkilöni heihin ja molemmat puolet hyötyvät järjestelystä."

"Cerasi vapautetaan pian, eikö vain?" Organa Solo tiedusteli.

"Keksin kyllä jonkin keinon siihen," Nield vakuutti. "Piti hallitus siitä tai ei, hän ja melidaanit ovat planeettamme tulevaisuus."