Jediseikkailut 1: Yhdistettynä - Erillään/Luku 1

Star Wars Fanon Wikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Luku 1

Jeditemppelissä on yleensä hiljaista öisin, mutta kun on yksinään hereillä hiljaisuus kuulostaa tavallistakin syvemmältä. Se ei ole rauhoittavaa hiljaisuutta, mutta ei uhkaavaakaan, se vain on.

Dionne Jinn nousi ylös ja venytteli. Hän oli väsynyt, mutta ei saanut unta, koska jokin vaivasi häntä. Hän avasi mielensä Voimalle ja antoi sen virrata sisäänsä, ikävä kyllä se ainoastaan piristi häntä entisestäänkin.

"Tämä ei toimi," hän huokasi ja otti data-alustansa esiin. Kun hän oli hermostunut, joskus auttoi, kun saattoi kirjoittaa ajatukset ylös ja siten saada ne pois mielestään. Mutta tänä iltana sekään ei toiminut tavalliseen tapaan.

Turhautuneena Dionne heitti data-alustansa tyynylle ja etsi jokikivensä. Hänen setänsä, jedimestari Qui-Gon Jinn, oli antanut sen hänelle, kun hän oli ollut neljävuotias sanoen sen olevan jäähyväislahja hänen vanhemmiltaan, ja että hänen pitäisi pitää se tallessa. Se oli kaunis kivi, jonka sileä pinta oli musta ja jota punaiset raidat juovittivat. Qui-Gonilla oli ollut lähes samanlainen kivi, Dionne tiesi, mutta tämä oli antanut sen omalle padawanilleen, Obi-Wan Kenobille.

Hänen mielestään kivi oli aina ollut hyvä väylä Voiman ohjaamiseen, mutta tällä kertaa se tuntui kylmältä ja etäiseltä hänen kädessään. Päätään puistellen Dionne pisti kiven takaisin taskuunsa ja otti data-alustan uudestaan käteensä. Hän vilkaisi näytön reunassa ollutta kronometriä ja huokasi. Yli kaksi yöllä, ja mestarit saapuisivat katsomaan mahdollisten oppilaiden ryhmää kahdeksan tunnin kuluttua. Jos hän tahtoi tehdä hyvän vaikutuksen, hänen piti oikeasti saada unta.

Hän sammutti data-alustansa ja käytti Voimaa sammuttaakseen valot. Vetäen huovan päälleen Dionne pakotti kehonsa rentoutumaan.


Seuraavana aamuna hän oli tyytyväinen huomatessaan, ettei ollut ainoa väsynyt oppilas ruokasalissa. Edellisen päivän harjoitukset olivat olleet uuvuttavia. Ensin mestari Yoda oli käskenyt heidät seisomaan lyhyiden pilarien päälle silmät kiinni ja testannut heidän tasapainoaan. He olivat seisseet paikoillaan ehkä kymmenen minuuttia, kun Yoda oli puolihuolimattomasti ilmoittanut heille tahtovansa heidän tapaavan pari jedimestaria, jotka olivat tulossa etsimään padawaneja. Dionne hymyili muistolle: vaikka hän oli onnistunut pitämään tasapainonsa ja silmänsä tiukasti kiinni, hän oli kuullut ainakin kahden oppilaan putoavan pilareilta uutisen kuullessaan. Lounaan jälkeen he olivat käyneet lävitse raskaan valosapeliharjoituksen, jossa he olivat taistelleet ryhmissä ja yksinään toisiaan vastaan.

Nyt kaikki raskas työ oli nähtävillä väsyneillä kasvoilla ympäri huonetta. Dionne oli varma, että useampikin oppilas oli nukkunut yönsä huonosti.

"Luuletko, että sinulla on mahdollisuus, Di?" Kimür kysyi, kun Dionne istuutui rodialaisen ystävänsä viereen.

"To-oo-ivon niin," hän sanoi haukotellen.

Dionnen oli helppo huomata, että Kimür oli aivan yhtä hermostunut kuin hankin, sillä rodialainen höpötti koko aamiaisen ajan, mutta söi tuskin mitään samalla, kun Dionne leikki ruokansa kanssa ja kuunteli vain puoliksi ystävänsä pälpätystä.

Kahtakymmentä minuuttia vailla kymmenen ruokasali äkkiä hiljeni, kun pitkä, tummaihoinen ihminen ilmestyi oviaukkoon.

"Ne, jotka osallistuvat tapaamiseen mestari Loshin ja mestari Finiberin kanssa, olkaa hyvä ja seuratkaa," tämä sanoi.

Kahdeksan oppilasta, joiden joukossa Dionne ja Kimür olivat, seurasi naista pieneen huoneeseen lähellä harjoituskammioita.

"Neljä teistä osallistuu meditaatioharjoitukseen mestari Loshin kanssa," hän sanoi. "Toiset neljä työskentelevät mestari Finiberin kanssa. Sen jälkeen pääsette näyttämään valosapelitaitojanne viidessä kaksintaistelussa satunnaisia vastustajia vastaan. Onko mitään kysyttävää?"

Kenelläkään ei ollut. Tai jos olikin, kukaan ei ainakaan kysynyt.

Dionne sijoitettiin ryhmään, joka meditoi mestari Loshin kanssa, samoin Kimür. Mestari Losh oli pitkä naispuolinen durolainen, jolla oli punaiset silmät ja keltaisenvihreä iho, joka oli huomattavasti vaaleampi kuin muilla Dionnen näkemillä duroslaisilla. He istuutuivat mestarin ympärille ja meditaatioharjoitus alkoi.

Dionne huomasi pian antavansa huonon kuvan itsestään. Hän tunsi valuvansa ja melkein nukkuvansa ja joutui kutsumaan Voimaa estääkseen sen tapahtumisen. Meditaatioharjoitusta seuranneet kaksintaistelut olivat vielä pahempia. Ensimmäisenä Dionne joutui vastakkain luokkansa parhaan valosapelitaistelijan kanssa ja hävisi, mikä ei ollut mikään yllätys. Hän voitti seuraavan taistelunsa, mutta jatkoi sen jälkeen tappioilla.

"Mikä on vialla, Di?" Kimür kysyi heidän seistessään sivulla katselemassa kahden muun oppilaan taistelua. "Et ole oma itsesi. Voitin sinut liian helposti."

"Olen väsynyt, enkä pysty keskittymään, Kim," Dionne kuiskasi vastaukseksi. "Olen vuorenkokoisten ongelmien edessä tämän jälkeen. Olen pilannut mahdollisuuteni."

Taisteluiden loputtua sama tummaihoinen nainen lähetti heidät suihkuun ja käski heidän pysyä huoneissaan ennen päivällistä siltä varalta, että mestarit tahtoisivat puhua heidän kanssaan yksin.

Dionne oli pettynyt suoritukseensa, hänen olisi pitänyt pystyä voittamaan enemmän kuin yksi viidestä taistelusta. Ja miten tähtien nimessä hän voisi selittää nukkumisensa meditaatioharjoituksen aikana? Se oli anteeksiantamatonta. Hän oli täysin nolannut itsensä.

Koska heidän oli käsketty pysyä helposti tavoitettavissa, Dionne ei voinut edes mennä juttelemaan Kimürin kanssa, eikä rodialainen voinut tulla hänen luokseen. Dionne päätti turvautua ainoaan toveriin, joka oli aina hänen mukanaan: data-alustaansa. Se tallentaisi hänen huolensa ja pelkonsa arvostelematta häntä ja auttaisi selvittämään hänen päänsä.

Rakas data-alusta...

Jediseikkailut
Yhdistettynä - Erillään
Luku 1 · Luku 2 · Luku 3 · Luku 4 · Luku 5 · Luku 6
Ystävyys - Velvollisuus
Luku 1 · Luku 2 · Luku 3