Kapinan jalanjäljissä/Peliarkisto 1

Star Wars Fanon Wikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Roolipeliarkisto > Kapinan jalanjäljissä/Peliarkisto 1

Nuori zabrak, Ronar Brzen oli lopultakin saanut tarpeekseen suojatusta elämästään kotonaan. Hän oli nuoresta pitäen saanut sotilaskoulutusta, mutta nyt, kun hän oli lopultakin tarpeeksi vanha oikeasti tehdäkseen jotakin, hän sai kaikkialla kuulla, ettei Imperiumi hyväksynyt sotilaikseen muita kuin ihmisiä.

"Olkoon sitten ilman," hän pohti. "Jos ei kerran hyvä kelpaa, niin ei väkisin. Kyllä galaksissa muitakin ryhmiä on, jotka palkkaavat sotilaita, eivätkä ole yhtä nirsoja näiden rodun suhteen. Kapinalliset esimerkiksi..."

Ongelma kapinaan liittymisessä oli tietenkin siinä, miten nämä löytäisi. Omalta kotiplaneetaltaan Ronar ei uskonut kapinallisia löytyvän, eikä kukaan tulisi häntä kotiovelta mukaan kutsumaan. Eräänä iltana Ronar sitten pakkasi varustevyönsä, vyötti vasta ostamansa aseen koteloineen lanteilleen, keräsi rahansa ja livisti—hän ei oikein jaksanut uskoa perheensä, etenkään äitinsä, hyväksyvän poikansa päätöstä ryhtyä kapinalliseksi.

Saavuttuaan avaruussatamaan Ronar kierteli varastorakennusten välissä silmäillen arvioivasti laskeutumisalustoilla lepääviä aluksia. Hänellä oli jonkin verran kokemusta lentämisestä, ainakin hän oli ollut enemmän kuin kelvollinen pilotti koulunsa lentosimulaatioharjoituksissa, vaikka oikeassa avaruudessa ei ollutkaan vielä koskaan lentänyt. Eräs aluksista—corellialainen YT-1300 rahtialus kiinnitti hänen huomionsa. Aluksen laskeutumisramppi oli kutsuvasti auki ja hahmo, jonka Ronar oletti olevan aluksen kapteeni, jutteli laskeutumistason toisella laidalla jonkun kanssa, jota Ronar ei myöskään kunnolla erottanut illan hämärässä.

"Ei muuta kuin tuumasta toimeen," Ronar kuiskasi itsekseen, lähtien varovasti hiipimään laskeutumisramppia kohti.

Varoen päästämästä ääntäkään Ronar livahti ylös ramppia, ja oikein kreivin aikaan. Melkein heti hän kuuli askelten lähestyvän laskeutumistason poikki ja äänten keskustelevan.

"Lähtölupasi on voimassa vasta puolelta öin," ensimmäinen ääni sanoi. "Tarjoan oluen odottajaisiksi. Tuletko?"

"Lukitsen vain aluksen," toinen ääni vastasi. "En tahdo kutsumattomia vieraita. Eikä koskaan voi tiet—"

Lauseen loppu hukkui aluksen rampin sulkemisesta kuuluneeseen suhinaan ja Ronar tajusi olevansa yksinään lukitussa avaruusaluksessa.

GM kommentti: Pallo on nyt pelaajalla. Mitä tahdot tehdä?

Ronar:

Ronar ajatteli jo voittaneensa. Hän kaivaa laserpistoolinsa laukustaan sen varalta, että alukseen olisi jäänyt jotain ikäviä yllätyksiä tunkeilijoiden varalle, ja alkoi tutkia alusta. Laskeutumisluukun manuaalinen avaaminen löytyi helposti luukun vierestä, mutta hänellä ei ollut kiirettä pois. Hän katsoi kelloaan, puoleen yöhön oli vielä jonkin verran aikaa. Hän oli melko varma siitä, ettei rahtialuksen pilotti tiennyt kapinasta yhtään mitään, mutta hän päätti kuitenkin yrittää: hän yrittäisi kiristää pilotilta kapinallisten sijaintia ja hänen viemistään sinne uhkaamalla tätä aseellaan. Hän tiesi sen olevan melko pöhkö idea, sillä hän oli ollut taktiikkatunneilla suhteellisen hereillä, mutta hän oli ns. "oman tien kulkija", joten hän jätti oppimansa mahdolliset muut vaihtoehdot huomioitta. Hän kokosi kaikesta mahdollisesta irtaimesta suojan itselleen, sillä hän ei ollut varma, oliko pilotti aseistautunut, ja hän asettui sen taakse väijyksiin laserpistoolinsa kanssa.

Kierrellessään tutkimassa alusta Ronar ei löydä muita olentoja eikä merkkejä siitä, että aluksella eläisi vakituisesti useampia kuin yksi—merkeistä päätellen kapteeni toimii mieluiten yksinään. Rahtiruumassa on kuitenkin sammutettu droidi, rahtia aluksella ei näytä oikein olevan.

GM kommentti: Sanotko linkittämäni kartan numeroiden mukaan, mihin osaan alusta Ronar asettuu väijyksiin? (Ja mihinkään "salalokeroihin" ei ole piiloutumista, koska Ronar ei edes tiedä onko tällä aluksella sellaisia)

Tarkennus: Siihen pääkäytävään ohjaamoon vievää käytävää vastapäätä näyttäisi olevan pääsy tykkitorniin, ja oletettavasti luukku sinne. Siihen luukulle.

Ronar:

Sammutettu droidi ei Ronaria pahemmin jaksa kiinnostaa: hän ei koskaan ole ollut mikään droidi-ihm... krhm... droidizabrak. Hän kantaa droidin mukanaan ja lisää sen suojamuuriinsa, jonka oli rakentanut ohjaamoon vievää käytävää vastapäätä olevaan tykkitorniin johtavaan pikku käytävään. Hän on hyvillään siitä, että aluksesta ei löytynyt muita, ja höllentää otettaan pistoolistaan. Hän alkaa tappaa aikaa pelaamalla omakeksimää yhden miehen versiotaan kuuluisasta sabacc-pelistä, mitä hän oli kavereidensa kanssa kotiplaneetallaan Iridonialla kilpaa pelannut.

GM

Odotellessaan aluksella Ronar oppii ymmärtämään, mistä on lähtöisin sanonta "odottavan aika on pitkä". Vilkuillessaan kelloaan Ronar epäilee hetkittäin sen melkein pysähtyneen. Aika tuntuu tuntien pituiselta, vaikka puoleen yöhön ei ole kuin kaksi tuntia. Kun kello on puoli kaksitoista yöllä—Ronarin odotettua lähes puolitoista tuntia hiljaisessa ja hämärästi valaistussa aluksessa—Ronar äkkiä havahtuu siihen, että laskeutumisramppi suhisee auki. Kuunnellessaan alukseen nousevia askelia Ronar arvelee, että tulijoita on vain yksi, mutta hän ei ole aivan varma asiastaan. Yön hiljaisuudessa askelet tuntuvat kaikuvan laskeutumisalustan seinistä.

Saavutettuaan laskeutumisrampin yläpään askelet pysähtyvät ja Ronar kuulee, miten luukku suhisee takaisin kiinni tulijan perässä. Askelet kuuluvat pian uudemman kerran, ne lähestyvät nurkan takaa Ronarin "linnoitusta", kaartuvaa pääkäytävää pitkin—Ronarin arvauksen mukaan tulija on menossa kohti ohjaamoa, johon johtava käytävä on suoraan hänen edessään.

Ronar:

Ronar oll jo monta tuntia ehtinyt harjoitella vuorosanojaan, mutta tositilanteen tullen hän tietysti alkoi epäröidä, ja kurkkua alkoi epämiellyttävästi kuristaa. Hän puristaa laserpistooliaan rystyset valkoisina, ja koska hän on yleensä äkkipikainen tulisielu, hän pelkää pian tekevänsä jotain epäviisasta, mitä joutuisi myöhemmin katumaan. Hän nostaa katseensa kohti laskeutumisramppia, ja kuulee, miten joku tulee sisälle. Hänen arvauksensa mukaan hänellä oli vastassa paljon häntä kokeneempi henkilö, joka todennäköisesti ampuisi, jos huomaisi hänet. Enää ei perääntymistä kuitenkaan ollut, joten hän valmistautui toimimaan, ja tarvittaessa maksamaan hölmöilyistään.

GM

Äkkiä askelet pysähtyvät, vain parin metrin päähän Ronarista ja käytävän valot välähtävät päälle. Hetkellisesti sokaistuneena Ronar kuulee saman äänen puhuvan, joka sulki aluksen rampin aikaisemmin. Kuullessaan äänen nyt läheltä, Ronar tajuaa puhujan olevan nainen.

"Tiedän, että siellä on joku," ääni sanoo. "Tulehan esille. Kädet ylhäällä ja ilman asetta, tietenkin."

Ronar:

Ronarilla on kokemusta siitä, että nainenkin voi olla hyvin vaarallinen suuttuessaan.... Hän puree huultaan ja uskoo joutuvansa Kesselin maustekaivoksiin tai jotain vielä ikävämpää, teki hän mitä tahansa. Jokin hänen sisällään, ehkäpä hänen äkkipikaisuutensa, tai puhdas pelko, laittoi hänet kapinoimaan suoraa käskyä vastaan. Hän hyökkäsi piilostaan laserpistooli esillä, karjui vimmatusti ja valmistautui ampumaan uhkaajansa.

GM

Ronarin syöksyessä esille piilostaan hän näkee sinisen välähdyksen ja vaikka hän miten puristaa pistoolinsa liipaisinta kohti käytävässä näkemäänsä epäselvää hahmoa, mitään ei tunnu tapahtuvan. Tainnutuslaukauksen vaikutuksesta Ronarin ryntäys päättyy hoiperteluun ja kaatumiseen päin käytävän vastakkaista seinää.

Herätessään Ronarilla ei ole tietoa, kauanko aikaa on kulunut, mutta avatessaan vaivalloisesti silmänsä hän näkee edessään himmeästi hehkuvan avaruusaluksen ohjauspöydän. Hänen ranteensa on kytketty apupilotin istuimen käsinojiin käsiraudoilla. Aluksen pehmeä hurina ja lievä tärinä vihjaavat Ronarille, että se on valmiina lähtöön. Paikaltaan Ronar ei näe, minne hänen tavaransa ovat joutuneet. Pilotin istuimella Ronarin vieressä istuu pitkätukkainen nainen, joka on pukeutunut yksinkertaisesti, mutta naisen vyöllä näkyy olevan tehokkaan oloinen pistooli.

Aluksen hallintalaitteisiin keskittynyt nainen ei vielä vaikuta huomanneen Ronarin heräämistä.

GM huomautus: Pitolin ja apupilotin istuinten välillä on niin paljon tilaa, ettei Ronar ylety kädet kahlittuina naisen aseeseen, vaikka yrittäisikin.

Ronar

Ronar on aivan turtana tainnutuslaukauksesta, hän ei aluksi tajua mitään. Lopulta, kun hän on kunnolla herännyt, hän tajuaa, että hänen tilanteensa ei näytä kovin kadehdittavalta. Hän katsahtaa käsirautojaan, ja tajuaa, että ne eivät ole kovin hi-tech -värkkejä, ja mekaniikka-asiantuntijana hän ajatteli, että ne voisivat olla suhteellisen helposti murrettavissa. Zabrakiksi hän ei erityisen voimakas ole, mutta ihmisten mittapuulla hän on. Yritettyään ähkyä hetken hän parahtaa, kun vain satuttaa itsensä rimpuillessaan. Hän tavoittelee asettaan kotelostaan, mutta ei löydä sitä.

Silloin hän tajuaa. Hänen aseensa! Hänen samperin aseensa on nyysitty! Hän oli kuluttanut lähes kaiken omaisuudestaan aseeseen, ja sen jälkeen hän ei juuri muuta ollut tehnytkään kun tuhlannut voimapakkeja ampumaradalla. Hänen silmänsä alkoivat leiskua punaisina vihasta ja raivosta, ja ennen kaikkea turhautumisesta. Hän tempoi entistäkin voimallisemmin, ja oli vähällä rikkoa tuolin, jossa istui, mutta käsiraudat pysyivät vankkumattomina. Hänen ranteistaan alkoi vuotaa verta. Hän huomasi pilotin kiinnittävän huomiota mesomiseensa, ja käänsi katseensa muualle. Hitaasti hänen raivonsa heltyi, ja hän alistui kohtaloonsa, mikä se sitten tulisi olemaankaan. Pilotille hän ei kuitenkaan alentunut sanomaan sanaakaan, sillä hän oli hyvin ylpeä nuori mies. Kuitenkin, rauhoituttuaan hän ei voinut olla vilkuilematta sivusilmällä pilotin istuinta kohti.

GM

"Olet siis lopultakin hereillä?" nainen kysyi ja Ronar kuuli aavistuksen ivaa tämän äänessä—ilmeisesti hän ei ollut tehnyt tähän kovin hyvää ensivaikutelmaa. "Harkitsin vakavissani, että olisin vain heivannut sinut ulos ja jättänyt nukkumaan tainnutuksen tehoa pois jossain rahtilaatikoiden takana. Sitten ajattelin, että ehkä minun olisi syytä tiedää kuka kyvytön on lähettänyt sinut vakoilemaan tekemisiäni. Alahan siis puhua, poika. Kuka olet ja kenen asioilla hiippailet aluksellani?"

Ronar:

Ronar tiesi, että jonain päivänä tulee katumaan äkkipikaisuuttaan ja sitä, ettei ollut oikein seurannut taistelukoulutuksen itsehillintä-kurssilla. Hän ajatteli ensin olla sanomatta mitään, mutta tilanne antoi sellaisen käsityksen, että hän todennäköisesti tulisi katumaan sitäkin. Sitten hän ajatteli valehdella, mutta hän muisti olevansa siinä hyvin huono (Deception=0). Häntä alkoi jälleen suututtaa, tällä kertaa hän oli vihainen itselleen. Ennen kaikkea holtittomuudelleen. Hän pääsisi hengestään hyvin nopeasti, ellei jokin muuttuisi.

Lopulta aikansa pihistyään hän päätti puhua. "Olen Ronar Brzen, en kenenkään asioilla. Etsin vain tietä Kapinaliit..." Silloin hän tajusi, että kapinallisista puhuminen olisi huono ajatus: nainenhan voi olla vaikka Imperiumin palveluksessa. "Etsin siis kyytiä eräälle ystävälleni, joka asuu .... ...Tariksella. En nähnyt ketään aluksen ovella, joten päätin tulla sisälle." (1d20+deception) 4+0=4 Hän tunsi olonsa erittäin typeräksi, ja yritti hymyillä ja ilmeellään saada valhetta edes vähän uskottavammaksi, mutta tajusi joutuneensa jälleen ongelmiin, todennäköisesti hyvin pahoihin sellaisiin. Eikä hän todellakaan antanut itsestään hyvää vaikutelmaa. Hän pääsisi vielä hengestään, hänen oli muuttuttava.

GM

"Onko kukaan koskaan kertonut sinulle, että sarvesi heiluvat, kun yrität valehdella?" nainen naureskeli. "Ja tiedät itsekin puhuneesi jo ohi suusi, poika. Kapinaliittoko sinua kiinnostaa?"

Oltuaan hetken vaiti ja annettua Ronarin miettiä asioita nainen jatkoi puhumista samalla, kun alus kohosi ilmaan laskeutumisalustalta.

"Minä muuten olen Versel Mandella," nainen esittäytyi. "Nebula Hopperin kapteeni."

Ronar

Ronar mietti, mitä sanoisi. Hän oli aina ollut hieman huono ihm.... siis zabraksuhteissa, ehkä juuri äkkipikaisuutensa takia. Hän tarkasteli naisen otsalohkoa etsien merkkiä zabrakien sarvista, mutta tukkaa oli sen verran, ettei hän ainakaan huomannut. Hän ei tiennyt ihmisistä eikä näiden tavoista mitään, mikä ei ainakaan parantanut hänen oloaan.

Ronar ei oikein ollut varma, voisiko luottaa naiseen, joka oli Verseliksi itseään kutusnut. Hän muisti käsirautansa, ja tajusi, ettei oikein muuta voinut. Ainakaan tilanne ei voinut kääntyä enää huonommaksi.

"Kapinaliittoa etsin, kyllä vaan", Ronar tunnusti, ja punastui nolona. Hän käänsi katseensa muualle.

GM

"Siinä tapauksessa saat kutsua minua Veraksi," nainen hymyili. "Koeta kestää siihen asti, että pääsemme hyperavaruuteen. Päästän sinut sitten irti. Mutta älä kuvittele, että voit noin vain matkustaa kyydissäni. Tämä on minun alukseni ja täällä vallitsevat minun sääntöni. Saat tehdä hommia apulaisenani.

Tarkastellessaan naista Ronar totesi, että tämä todellakin oli ihminen. Joskin melko erikoisen näköinen sellainen. Naisen silmät olivat eriparia, toinen vihreä ja toinen vaalean ruskea. Tämän pitkät hiukset olivat vaaleanharmaat, lähes hopeisen oloiset, mutta hän ei näyttänyt vanhalta—zabrakit ikääntyivät suunnilleen samaa tahtia kuin ihmiset, joten Ronar päätteli naisen olevan korkeintaan kolmikymmenvuotias.

Tyynen rauhallisesti tämä käsitteli aluksensa ohjaimia, virnistäen välillä Ronarille.

Ronar:

Ronar luuli, että nainen kiusasi häntä ihan tahallaan virnuillessaan. Lisäksi hän käsitteli ohjaimia niin tottuneesti, että Ronar käsitti hänen olevan jo kokenut, oletettavasti hyvinkin taitava lentäjä, ja hänen naamansa alkoi vihertää kateudesta, vaikkei itsekään enää mikään keltanokka ollut. Lisäksi hän alkoi tuntea olonsa ahdistuneeksi käsiraudoissaan, ja hänen meuhkaamisestaan johtuneet haavat vuotivat aina vaan enemmän, johtunee siitä, että zabrakilla on kaksi sydäntä. Lisäksi häntä alkoi vähän epäilyttää, minne häntä oikein oltiin viemässä, eikä hän oikein vieläkään oikein luottanut toveriinsa. Kuitenkin hän päätti tiedustella asiaa.

"Mihin oikein olemme menossa", zabrak päätti lopulta kysyä. "Ja mitä orjatöitä minun pit...." hän oli lisäämässä, mutta tunsi samalla olonsa todella typeräksi, nolostui ja jätti lauseen kesken. Enää ei yhtään älyttömyyksiä, hän lupasi itselleen.

GM:

"Bespinille," nainen sanoi. "Ensimmäisenä pysähdyksenä. Minulla on siellä mon calamarilainen ystävä, joka toimittaa tibanna-kaasua. Hänellä on minulle lasti. Ja mitä sinun töihisi tulee..." nainen väläytti leveän hymyn. "Saat aloittaa siivoamalla sotkun, jonka järjestit tuonne käytävään. Jokaisen tavaran pitää päätyä takaisin omalle paikalleen."

Aluksen noustessa yötaivaalle ja siirtyessä päämoottorien työntämäksi nainen piti tauon puheessaan.

"Tiedätkös, miksi otin sinut mukaan?" hän huokasi lopulta. "Enkä vain jättänyt heitteille avaruussatamaan. Minä aloitin aikanani aivan samoin. Tosin minulla oli älliä piiloutua aluksella, jonka salamatkustajaksi meinasin. Ei sillä..." nainen väläytti jälleen hymyn Ronarille. "Lopputulos oli tismalleen sama. Tähdet sentään, poika... Sait minut nostalgiseksi."

Ronar:

"Meinaatko, että teet minusta salakuljettajan, vai mitä vihjaat", Ronar tokaisi, mutta sisällään hän tunsi palavan innostuksen syttyvän. "Ja mitä tuohon sotkuun tulee..." Ronar väläytti leveän hymyn. "Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, missä kaikki romppeet olivat."

"Ja mitä ihmettä minua Bespinillä tarvitaan? Mitä sinä lopulta minusta haluat? Aiotko viedä minut kapinallisten luo, pidättää minut ja luovuttaa keisarillisille, heittää ruumaan loppuiäkseni järjestelemään laatikoita ja putsaamaan pölyä, järjestää minut Kesselin maustekaivoksiin tai jotain muuta yhtä ihanaa? En tiedä taas yhtään mitään... Oletko kapinallisten, keisarillisten vai ei-kenenkään puolella? Ja missä minun aseeni ja kamppeeni ovat? Haluan ne takaisin ja heti! Ja haluan eroon näistä helvetin käsiraudoista, ranteeni vuotavat jo verta. Enkä pysty raapimaan sarveni juurta, jota kutittaa."

Sitten Ronar sai pälättäessään yhtäkkiä hyvin hyvin pöhkön ajatuksen päähänsä, jonka hän päätti pienen tauon jälkeen möläyttää pulputuksensa jatkoksi. "...Vai onko sinulla tarjota aluksellasi töitä tällaiselle typerälle sotilaanalulle, muuallakin kuin pölyhuiskan varressa?" Samassa hän tunsi olonsa hyvin typeräksi ottaen huomioon antamansa ensivaikutelman, mutta eipä tilanne juuri kummallisemmaksi enää voinut muuttua. Vera oli säästänyt hänen henkensä jo kerran, joten kaikki oli mahdollista, näemmä.

GM

"Sinullapa riittää noita ideoita," nainen nauroi. "Aloitetaan tärkeimmästä. Teen hommia niille, jotka minulle niistä maksavat, mutta kuljetan tavaraa myös kapinallisille. Ja ei, en suunnittele luovuttamistasi keisarillisille, koska jäisin luultavasti vain itse heidän näppeihinsä jos yrittäisin. Imperiumi ei ole oikein arvostanut muutamia retkiäni kapinallisten puolelle. Tavarasi ovat tuossa takanasi olevalla penkillä, joten niistä ei tarvitse huolestua. Tietysti jouduin tutkimaan kaiken siltä varalta, ettei mukana ollut vakoilulaitteita, mutta tapoihini ei kuulu varastella."

Aluksen päästyä riittävän kauas planeetasta Vera tarttui hyperajovipuun ja ohjaamon ulkopuolinen tähtikenttä muuttui tähtijuovien kautta läiskikkääksi hyperavaruudeksi.

"No niin," nainen sanoi vapauttaessaan Ronarin käsiraudoista. "Istuimen alla on lääkintälaukku, josta löydät tarpeita ranteidesi hoitamiseen. Ja mitä matkakohteeseemme tulee. Minulla on ystävä Bespinillä, kuten jo sanoin. Hän toimittaa tibannakaasua, jota käytetään laseraseiden ammuksissa, kuten ehkä tiedät. Se on hyvinkin tarpeellista ainetta muiden muassa kapinallisille, joihin olet niin innokas tutustumaan."

Odotettuaan Ronarin sitovan ranteidensa haavat Vera viittasi häntä mukaansa.

"Saat tämän punkan," nainen sanoi näytettyään Ronarille miehistöhytin. "Voit laittaa tavarasi tuohon laatikkoon, jos tahdot. Ja minä voin näyttää, mihin laitat ne käytävään kasaamasi romut, mutta sinä saat kyllä itse kantaa ne, kun ne kerran käytävään raahasitkin. En tahdo pakottaa sinua salakuljettajan uralle, tai mitään sellaista. Siitä ei ole pelkoa. Mutta itsenäisellä toimijallakin on toimitusaikataulut joista täytyy pitää kiinni. Enkä ole menossa tapaamaan kapinallisia yhteyshenkilöitäni vielä vähään aikaan. Mutta voin opettaa sinulle ennen sitä muita asioita, jos olet kiinnostunut."

Ronar:

Ronar alkaa pikku hiljaa viimein rentoutua päästyään miehistöhyttiin, saatuaan aseensa takaisin ja varmistuttuaan siitä, ettei hänen toverinsa ollut keisarillisten puolella tai muuten vaan vihollinen, eikä siis tahtonut suolistaa häntä. Hän tottelee naisen ohjeita, siivoaa aiheuttamansa sotkun kuuliaisesti ja hyväksyy Veran avuntarjouksen ilomielin. "Kyllä olen tottakai kiinnostunut opista/avusta/mistä tahansa", hän sanoo. "Jäi vähän seuraamatta välillä tuolla Iridonian sotilasakatemiassa..."

GM:

Versel on tyytyväinen, kun Ronar tekee ohjeiden mukaan mukisematta. Kun koko roinakasa on saatu takaisin paikoilleen Vera kutsuu Ronarin oleskelutilaan syömään. Kaikki alusruoka on pelkkää pikalämmitteistä einesravintoa—ei mitään kulinaristista ihmettä, mutta kelvollista purtavaa.

"Kuulehan," Vera sanoo mutustellessaan ruokaansa. "Eräs asia, joka sinun on paras oppia ihan näin alkuun on se, ettei avaruusmatkaajan elämä ole mitään leikkiä tai jatkuvaa seikkailua. Suurin osa työstä, jota avaruusmatkaajat tekevät on tappavan tylsää rutiinia. Ja yleensä jännityksen hetkien jälkeen toivoo, että sekin aika olisi mielummin kulunut tuttujen töiden parissa. Tosin olet sotilas, ja teikäläisten työ koostuu pääasiassa juuri niistä jännityksen hetkistä joita minun alallani mieluiten välttää viimeiseen asti."

Ronar:

"Avaruusmatkailu yleensä ottaen on tylsää, lähtöjä, laskeutumisia ja taisteluita lukuun ottamatta", Ronar kommentoi. "Taisteluita olen tosin nähnyt vasta vain simulaattoreissa. Mutta vaikka vähän rämäpää olenkin, välillä vähän vaarallisellakin tavalla, ei rutiinihommatkaan ole mikään ikävä juttu, päinvastoin oiva tapa tappaa aikaa, varsinkin pidemmillä matkoilla. Matkustelimme jonkin verran sotilasakatemian väen kanssa isoilla sotalaivojen harjoittelukopioilla, ja siellä nimenomaan harjoiteltiin puuduttavien rutiinien kestämistä, että suurin piirtein tiedän, mistä on kyse. Ja tosiaan, jännityksen hetket ovat ainakin minulle niitä matkan kohokohtia. Tai, no ainakin simulaatiotehtävissä..."

GM

Vera purskahti nauruun kuullessaan Ronarin viimeisimmän kommentin.

"Hyvä niin," nainen lopulta huokasi. "Jännittävämpää elämää on niillä, jotka kiertävä galaksin laidoilla etsien uusia planeettoja ja avaruusväyliä. Suurin osa omasta työstäni tapahtuu tunnetuilla väylillä ja eriasteisesti sivistyneillä planeetoilla. Vaikka salakuljetustavaran kanssa joutuu kyllä välillä ottamaan riskejä myös tuntemattomammilla reiteillä. Mutta mene sinä vain nukkumaan syötyäsi. Minulla on vielä vähän niitä tylsiä rutiinitöitä tehtävänä."

Ronar:

Ronar taitaa noudattaa neuvoa mielihyvin, sillä hänen silmänsä alkavat jo nuokkua. Hän on kuitenkin vielä hieman epävarma, mitä "tylsiä rutiinitöitä" Vera olisi menossa tekemään: koskisiko se kurssin muuttamista kohti Kesseliä tai jotain muuta vastaavaa. Hän päättää jättää ovensa rakoselleen kuullakseen/nähdäkseen mitä ulkopuolella tapahtui, ihan varmuuden vuoksi mahdollisen petoksen varalta (1d20+gather information) 10+0=10. Hän kuulee ulkopuolelle kohtuullisen hyvin, muttei näe mitään, sillä käytävän valaistus on niin himmeä.

Kapinan jalanjäljissä
Salamatkustajana
Arkisto 1 · Arkisto 2 · Arkisto 3 · Arkisto 4 · Arkisto 5
Kapinaan
Arkisto 6 · Arkisto 7 · Arkisto 8 · Arkisto 9
Valvonta-asema
Arkisto 10 · Arkisto 11 · Arkisto 12 · Arkisto 13 · Arkisto 14
Välinäytös
Arkisto 15 · Arkisto 16 · Arkisto 17 · Arkisto 18 · Arkisto 19
Piraatteja
Arkisto 20 · Arkisto 21 · Arkisto 22 · Arkisto 23 · Arkisto 24 · Arkisto 25 · Arkisto 26
Arkisto 27 · Arkisto 28 · Arkisto 29 · Arkisto 30 · Arkisto 31 · Arkisto 32 · Arkisto 33
Veriviholliset
Arkisto 34 · Arkisto 35 · Arkisto 36 · Arkisto 37 · Arkisto 38 · Arkisto 39
Arkisto 40 · Arkisto 41 · Arkisto 42 · Arkisto 43 · Arkisto 44
Vankilapako
Arkisto 45 · Arkisto 46 · Arkisto 47 · Arkisto 48 · Arkisto 49 · Arkisto 50
Arkisto 51 · Arkisto 52 · Arkisto 53 · Arkisto 54 · Arkisto 55 · Arkisto 56
Aktiivinen pelisivu
Pelin tuottamia sivutarinoita
Brzen - Taistelija · Operaatio: Maderosin valtaus
Päivä erään salakuljettajan elämästä
Ronar Brzenin päiväkirja · Viha – Tuska – Rakkaus
Yksi laukaus