Kapinan jalanjäljissä/Peliarkisto 26

Star Wars Fanon Wikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Roolipeliarkisto > Kapinan jalanjäljissä/Peliarkisto 26

Värinämiekan esiin vetäneen Gamborin johdolla Ronar ja yhteyspöydän haltuunsa ottanut kapinallinen kiiruhtivat käytävään Nikluseenkamin jäädessä viimeistelemään aluksen järjestelmien sammutusta. Tykkitorneihin johtaneet käytävät eivät olleet kovinkaan kaukana komentosillasta, joten Lesur ja Certop liittyivät pian ryhmään, joka kiiruhti aluksen pääkäytävää pitkin taaksepäin ja kohti rahtiruumaa.

Ronar

Ronar kiiruhti ryhmän mukana. Hän avasi kiväärinsä teleskooppiperän ja sääti sen mukavaksi matkalla. Hän pälyili valppaana ympärilleen ryhmän edetessä.

GM

Komentosillan ja tykkitornien miehistön ehdittyä melkein käytävän puoleen väliin he saattoivat kuulla rahtiruumasta kantautuneet taistelun äänet, jotka olivat lähtöisin lähinnä värinäaseiden kalahduksista ja huudoista, mutta silloin tällöin kuului myös yksittäisiä laukauksia.

Ronar

Ronar arveli äänistä päätellen, että piraatteihin oli hyvä pitää etäisyyttä niin paljon kuin suinkin. Hän etsi jo silmillään, löytäisikö käytäviltä mahdollisia suojautumispaikkoja.

GM

Käytävä oli suora ja siinä oli vain pari sarjaa paineovia, jotka sulkeutuisivat automaattisesti, jos ilmanpainen aluksen jossain osassa äkkiä putoaisi. Sen lisäksi käytävän varrella oli neljä pienempää paineovea—kaksi kummallakin puolella—jotka johtivat hyttikäytäviin ja muihin miehistötiloihin. Ne kuitenkin oli rakennettu siten, että ne muodostivat lähes tasaisen pinnan käytävän seinien kanssa.

Ronar

Ainoa tie siis näytti olevan taaksepäin, eikä se rohkaissut Ronaria ollenkaan. Hän kuitenkin seurasi muita mahdollisimman määrätietoisen näköisenä, vaikka hän hieman pelkäsikin joutuvansa zabrakviipaleiksi jonkin piraatin ruokapöytään.

GM

Äkkiä rahtiruumasta käytävään ryntäsi ryhmä piraatteja, jotka ilmeisesti olivat päässeet jotenkin ruumassa käydyn taistelun lävitse, ja jotka tulivat nyt suoraan heitä kohti. Erityisesti kaksi lähestyjistä kiinnitti Ronarin huomion: ensinnäkin piraattien kiilamuodostelmaa johtanut ihminen, jonka komeasti kirjaillut, värikkäät vaatteet olisivat sopineet paremmin juhliin kuin taisteluun ja toiseksi ryhmän takimmaisena tömistellyt uskomattoman iso gamorrealainen, jonka pää melkein hipoi käytävän kattoa.

(Kysymys: Tarvitseeko uutta inis-heittoa heittää?)

(Vastaus: Kyllä. Tämä on eri kähy kuin se aikaisempi, joten uusi inis on tarpeen.)

(Ronarin inis: 18)

(Gm huom: Voi nyt vihollinen... Inisnoppa vihaa mua... Ronar toimii ensin.)

(Aina kun Ronar saa huonon iniksen niin sitten kaikki muut seuraavat perässä...)

Ronar

"Voi sentään. Sääli tärvellä hieno pukusi", Ronar hymähti ja avasi automaattitulen piraattijoukkiota kohti (osumaan 17, vahinkoon 15)

GM

"Rieg! Eih!" kirkas, pelottavan tuttu ääni.

Punaiseen lentohaalariin pukeutunut joku äkkiä heittäytyy Ronarin tulituksen ja näyttävästi pukeutuneen piraatin väliin. Vaaleiden, kullankeltaisten hiusten hulmahduksessa Ronar tajuaa, ettei hänen aseensa edessä ole kukaan muu kuin Brilda (Gm välihuom: ainoa, jonka inis oli 28, eli yli Ronarin), mutta hän on jo ehtinyt painaa liipaisinta ja näkee kauhukseen, miten mustat palojäljet tikkaavat tytön lentohaalarin etumuksen.

"Brilda!" kuuluu huuto stereona, kun piraatti ottaa kaatuvan tytön vastaan ja Lesur paiskaa Ronarin kiväärin seinään.

Gamborin kiireiset askelet vievät häntä, ja paljastettua värinämiekkaa, kohti vihollista, mutta taempana tulevat piraatit asettuvat suojaksi johtajansa ja tämän pitelemän haavoittuneen Brildan eteen.

Ronar

Ronarista tuntui, että hän olisi Brildan sijaan ampunut itseään. Hän ei kyennyt hyökkäämään, eikä edes puolustautumaan, hän vain toljotti silmät kauhusta pyöreinä. Hänen kiväärinsä oli lentänyt maahan Lesurin iskun voimasta, mutta hän ei edes huomannut sitä. Hänestä tuntui, että onnellisin asia, mitä hänelle voisi tapahtua sinä hetkenä olisi, että joku piraatti tulisi ja silpaisisi hänen typerän päänsä hänen olkapäiltään ja nopeasti.

GM

"Spet!" kuului äkkiä piraatin komento ryhmän takaa ja suojaksi asettuneet piraatit pysähtyivät. He eivät laskeneet aseitaan, mutta eivät myöskään hyökänneet. Odottamaton käänne sai myös Gamborin pysähtymään ja viittaamaa puolustajien joukkoaan pysähtymään. Seurasi jännittynyt tuijotuskilpailu, jonka aikana kukaan ei liikkunut.

Ronar

Ronar sai pikku hiljaa kerättyä luunsa ja hän nosti kiväärinsä mahdollisimman vaivihkaa lattialta, kädet yhä täristen ja sydämet hakaten ainakin yhtä nopeasti kuin konekivääri.

Ronar alkoi pikku hiljaa ymmärtää Lesurin äksyilyä sisäpuhelimessa kun tämä haukkui siskoaan idiootiksi. Hän kuitenkin ymmärsi syyn Brildan toimintaan, ja yllättäen se satutti Ronaria enemmän kuin mikään muu.

Ronar odotti Gamborin reaktiota tilanteeseen.

GM

Jännittyneen tilanteen lopulta laukaisi se, että piraattijohtaja, joka tuli horjuvaa, haavoittunutta rintaansa pitelevää—mutta selvästi yhä elossa olevaa—Brildaa tukien esiin seuraajiensa takaa.

"Spet," hän sanoi uudelleen muille piraateille ja nämä hieman laskivat aseitaan, mutta eivät pistäneet niitä pois.

"Gam… bor…" Brilda sanoi heikosti ja duro pudotti samassa aseensa ja ryhtyi kaivamaan lääkintäpakkausta vyöltään.

Ronar

Ronar ei hellittänyt kivääristään vaan puristi sitä yhä rystyset valkoisina. Hänen teki mieli ampua kirottu piraattikapteeni siihen paikkaan, mutta vaivoin hän kykeni hillitsemään itsensä. Hänen myös teki mieli pyytää Brildalta edes anteeksi, mutta hän ei saanut sanaa suustaan eikä hän kehdannut, ensin ampua nyt toista ja sitten sanoa 'hei, sori'.

Hän ei tehnyt mitään.

Jos hän ei olisi alun perinkään tehnyt mitään, hillinnyt vain itsensä ja pysynyt Iridonialla, ei mitään olisi tapahtunutkaan.

GM

Kun piraatti auttoi Brildan istumaan käytävän seinää vasten ja Gambor kumartui sitomaan tytön haavoja myös Lesur astui lähemmäksi ja äkkiä tilanne jännittyi uudelleen, kun Lesur ja piraatti tuijottivat toisiaan Brildan ylitse. Certop ja ohjaamossa ollut ihmismies tuijottivat ihmeissään tilannetta, tietämättä, mitä heidän tulisi tehdä. Piraatit eivät näyttäneet olevan aikeissa hyökätä, mutta käytävän päässä olevasta rahtiruumasta kuului vielä taistelun ääniä.

Ronar

Ronar ei hievahtanutkaan. Hän tiesi, että hänen pitäisi mennä auttamaan Brildaa, sillä kaikista tökeröintä häneltä olisi vain seisoa siinä. Hän pelkäsi kuitenkin aiheuttavansa tarpeetonta jännitettä; piraatti ei selvästikään tykännyt Lesuristakaan, joten Ronar saattoi vain arvailla, minkä reaktion aiheuttaisi se, että Ronar säntäisi tytön luo.

Brilda varmasti sylkisi häntä ja piraatit leikkelisivät hänet sapeleilla.

Hän seurasi tilanteen kehittymistä, yhä kiväärin rautatähtäinten läpi tarkkaillen.

GM

"Käske sotilaiden antautua," piraatti sanoi äkkiä kääntäen huomionsa Gamboriin.

"Entä sitten?" Gambor kysyi kuulostaen siltä, ettei ollut erityisen ihastunut ideaan.

"Et voi tosissasi…" Lesur aloitti, mutta Gambor hiljensi hänet.

"Vaiti."

Ronar

Gambor, mitä helvettiä oikein teet, Ronar ajatteli. Hän ei voinut kuvitellakaan, että Gambor Antad antautuisi piraateille. Tilanteen uusi käänne oli tarpeeksi kääntämään Ronarin jälleen nykyhetkeen ja muistuttamaan Ronaria tehtävästä, jolle hänet oli lähetetty. Piraatit piti kukistaa. Brildan kohdalla hän oli jo menettänyt pelin, jo kauan ennen ampumista, hän ymmärsi, mutta oma elämänsä hänellä yhä oli. Ronar ei ainakaan piraattien vangiksi ryhtyisi.

Hän katsoi Gamboria tiukasti ja tarkkaili myös muiden reaktioita.

GM

"Tee, kuten Rieg sanoo," Brilda kuiskasi, mutta käytävän hiljaisuudessa heikkokin ääni kuului selkeästi. "Ei ole aikaa selittää."

"Määrätkää kuninkaalliset sotilaat laskemaan aseensa," piraattikapteeni toisti katsoen Gamboria rauhallisesti. "Ja minun joukkoni antautuvat teille."

"Komentaja!" Nikluseenkam juoksi äkkiä täyttä vauhtia ohjaamosta käytävään. "Kaksi kuninkaallista alusta lähestyy. Kaksi nyrkkiä minuutteja."

Ronar

Ronar ei edelleenkään uskonut, etteikö piraattipomolta löytyisi vvielä jotain koiruuksia heidän päänsä menoksi. Hän kuitenkin katsoi parhaakseen toimia Gamborin ohjeen mukaan, sitten kun sellainen tulisi: oma-aloitteisuudellaan hän oli aiheuttanut lähinnä vahinkoa.

Hän pysyi valmiina, laskien kuitenkin hieman asettaaan.

GM

"Teidän on uskottava minua," piraattikapteeni sanoi kuulostaen äkkiä huolestuneelta. "Jos Mejasin alukset pääsevät ampumamatkan päähän, he ampuvat tappaakseen. Heitä ei kiinnosta kuka menettää henkensä, jos vain minä kuolen samalla."

"Reye?" eräs piraateista sanoi kysyvästi. "Kiv fargo?"

"Komentaja, se häirinnän omituisuus…" yhteyspöydän kesken taistelua ottanut kapinallinen sanoi. "Suurin osa radiohäirinnästä oli lähtöisin kuninkaallisten aluksista."

"Rineg Mejas," toinen piraatti sylkäisi vihaisesti.

Ronar

Ronar tajusi, että taisi juuri oppia kiroilemaan wazarkaniksi. Hän tunsi, että piraattien huolestuminen oli aitoa, tai ainakaan se ei ollut täysin näyteltyä. Myös Ronaria alkoi huolestuttaa, siis mikäli Brildan ampumisen jälkeen hänen oli mahdollista enää enempää huolestua: yhteysmiehen ilmoitus nimittäin vahvisti hänen epäilyjään kuninkaallisten kanssa solmitun liiton kestävyydestä.

Samassa hän uskoi ymmärtävänsä myös ohjaamoon hyökänneen naisen motiivin, mikä taas sai hänet sättimään itseään kahta pahemmin. Ronar, hemmetin pälli!

GM

"Meidän on jätettävä piraattialus ja siirryttävä hyperavaruuteen," piraattikapteeni sanoi. "Ja taistelun täytyy loppua, turha verenvuodatus vain viivästyttää meitä."

Hetken epäröityään Gambor nyökkäsi.

"Lesur, Certop, viekää Brilda lääkintähuoneeseen," duro määräsi. "Nik, valmistele alus hätäpoistumiseen. Sinä, mene hänen mukaansa," Gambor määräsi osoittaen yhteysmiestä. "Ronar, tule mukaan. Meidän on saatava telakointitunneli irti."

Samaan aikaan piraatti jakoi omalla kielellään käskyjä miehilleen, jotka pistivät aseensa lopultakin pois epäröimättä ja kääntyivät seuraamaan tätä takaisin kohti rahtiruumaa.

Ronar

"Kyllä, sir!" Ronar sanoi. Hän varmisti, että hänen työkalusarjansa kulki yhä mukana ja lähti Gamborin perään.

Ronar ei todellakaan ilahtunut tästä uudesta liitosta piraattien kanssa: se vaikutti vielä hatarammalta kuin liitto kuninkaallisten kanssa. Erityisesti häntä iljetti piraattien kapteeni. Tietysti vielä enemmän sen takia, että Brilda oli hypännyt tämän eteen, mutta jo ennen kuin hän oli tajunnutkaan kuka tyyppi oli, hän oli tuntenut kummaa vastenmielisyyttä ihmistä kohtaan. Ronar ei edelleenkään ymmärtänyt, eikä halunnutkaan ymmärtää, minkälaisia ihmisten kummallisuuksia piraattiretku oli Brildalle tehnyt saadessaan naisen käyttäytymään sillä tavalla.

Hän lisäsi piraattipomon välittömästi inhokkien listalleen, heti Wazarkan tukikohdan kellon alle.

GM

"SPET!" piraattikapteeni huusi käskevästi, kun ryhmä astui rahtiruumaan.

"Taistelu seis!" Gambor määräsi.

Hetkeksi kaikki pysähtyivät tuijottamaan ihmeissään, kummastuneena tästä uudesta ilmeisestä liitosta kapinallisten ja piraattien välillä. Sitten piraattikapteeni alkoi puhua nopeasti omalla kielellään ja Ronar näki, miten jäljellä olleiden kuninkaallisten joukkojen silmät suurenivat ällistyksestä. Muutamat heistä pudottivat välittömästi aseensa ja neljä pudottautui jopa polvilleen.

Ronar

Ronar ei voinut muuta kuin ajatella "mitä hittoa" aina uudestaan ja uudestaan. Hän ei ymmärtänyt sanaakaan piraatin puheista, mutta sen täytyi liittyä jotenkin kuninkaallisiin, ainakin näiden reaktioista päätellen. Hän toivoi, että ainakaan se ei kääntäisi kuninkaallisten joukkioita heitä vastaan. Hän jatkoi hieman epävarmana Gamborin perässä kohti telakointiporttia.

GM

Jopa Gambor näytti olevan hieman ymmällään kuninkaallisten reaktiosta, mutta piraatin mukana olleiden sotureiden—etenkin suuren gamorrealaisen—avulla he saivat telakointiportin nopeasti kiinni.

"Nik?" Gambor kutsui sisäpuhelimeen, kun luukku oli kiinni. "Alukset ovat irti. Mene."

Melkein välittömästi hetkellinen kiihtyvyys sai kaikki horjahtamaan.

Ronar

Saatuaan tasapainonsa takaisin Ronar lähestyi Gamboria ja kysyi tältä: "Palaanko minä sensoriasemani luo, sir?"

GM

"Kyllä," Gambor sanoi tarkastellen piraattia tiukasti kääntyessään palaamaan käytävään. "Huolehtikaa haavoittuneista," hän vielä määräsi sotilaita, jotka epäröiden ryhtyivät tekemään työtä käskettyä.

"Luulen, että me… minä olen selityksen velkaa," piraatti sanoi lähtien kohti ohjaamoa Gamborin ja Ronarin perässä. "Ensinnäkin nimi, jonka sanoin ollessani… tuota… vieraananne…"

"Oli väärennetty," Gambor täydensi pyöräyttäen silmiään.

Äkkiä raju tärähdys vavahdutti alusta ja Nikin ääni kuului sisäpuhelimesta.

"He ampuvat meitä! Ryhdyn väistöliikkeisiin."

Ronar

Ronarin teki mieli repiä sisälmykset piraattipomon sisältä: jos Brilda ei olisi hypännyt, piraattiketku olisi nyt se joka makaisi sairaalassa, tai aina parempi mikäli haudassa, ja heitä ei nytkin ammuttaisi täyslaidallisella korkeajännitteisiä lasersäteitä. Mitä järkeä heidän oli hilloa vihollista aluksessaan ja vaarantaa sen takia muutenkin hatara liittolaissuhde wazarkalaisiin. Ohjaamoon päästyään hän huokaisi raskaasti lysähtäessään tuoliinsa. Hänellä olisi Gamborille paljon puhuttavaa, kun he selviäisivät kuiville tilanteesta.

Tilanteessa oli yksi ainoa hyvä puoli. Ainakaan hänen ei tarvitsisi kuunnella Wazarkan tukikohdan kelloa enää kertaakaan.

GM

Kun piraattikapteeni astui ohjaamoon Gamborin perässä Ronarin tainnuttama nainen, joka oli sillä välin tullut tajuihinsa, mutta istui yhä lattialla sidottuna puhkesi puhumaan.

"Reye," hän sanoi kunnioittavalla äänellä ja ryhtyi sitten pajattamaan jotakin omalla kielellään, mutta piraatti kohotti kätensä hiljentäen puhetulvan.

"Pyydän, kaikki aikanaan ja kielellä, jota toverisikin ymmärtävät, jotta he eivät luule meidän juonivan jotakin," mies hymyili kumartuen avaamaan naisen siteitä.

Ronarin viimeinen sensoreiden tehostama katse näytti, miten kaksi kuninkaallista alusta tulitti täydellä voimalla heitä kohti, mutta hetkellä Nikluseenkam oli lähettänyt heidät hyperavaruuteen ja pois tulilinjalta.

"Se selitys?" Gambor kysyi synkästi kääntyen katsomaan piraattikapteenia.

Ronar

Totta kai he juonivat jotain, Ronar ärähti ajatuksissaan muka vastauksena wazarkalaispiraatin lausahdukseen. Hän lepuutti kivääriä sylissään ja pyörähti tuolillaan piraattia kohti varmistuttuaan ensin siitä, että kuninkaalliset jäivät puremaan pölyä, selitystä odottaen. Hänen liipaisinsormeaan syyhytti mielettömästi. Hän ei yrittänytkään peittää piraattia kohtaan tuntemaansa inhoa.

"Selityksen on syytä olla hyvä", hän sanoi.

GM

Piraatti huokasi ja kohdisti sitten vakaan katseensa Gamboriin.

"Olen Riegalio Samil, kuningas Sandek Samil kolmannen poika," piraatti esittäytyi. "Cobero Mejas, jonka kanssa olette liitossa, oli osallisena salaliitossa vanhempiani vastaan, kun oli vasta lapsi. Heidät murhattiin, mutta en ole koskaan pystynyt todistamaan Mejasin olleen sen takana."

Täydellinen, ällistynyt hiljaisuus seurasi vastausta ja ainoa ääni, jonka ohjaamossa istuneet kuulivat oli koneiden hyrinä niiden kuljettaessa alusta hyperavaruudessa. Jopa Nikluseenkam—ainoa, joka ei ollut kääntynyt katsomaan piraattia—istui jähmettyneenä ohjauspöytänsä vieressä.

"Kahdeksantoista vuoden ajan olen elänyt pakosalla, tietäen, että Mejas ei voi hallita rauhassa niin kauan kuin minä elän," Samil jatkoi.

Ronar

Hän valehtelee, Ronar tolkutti itselleen. Totta kai hän valehtelee. Hän voi sanoa mitä tahansa eikä heillä ole muuta vaihtoehtoa kuin uskoa. Ronar ei kuitenkaan voinut välttyä epäuskoiselta ilmeeltä, joka pikku hiljaa valui hänen kasvoilleen. Kivääriään hän kuitenkin puristi entistä hermostuneemmin.

GM

"Paettuani perheeni murhaa, liityin hyvin nuorena erääseen piraattijärjestöön," mies selitti. "Kun olin saanut riittävästi kokemusta, ja silloinen järjestön kapteeni oli alkanut pelätä minun valtaavan hänen asemansa," piraatti virnisti, "lähdin omille teilleni muutamien ystävieni kanssa. Palasin Sjalaiman aurinkokuntaan ja asetuimme Carmemporille. Siitä alkoi Carmemporin yayguarien tarina."

Ronar

Ketku hän on, oli syntyperä mikä tahansa, Ronar ajatteli. Kun Carmempor ja piraatit otettiin puheeksi, Ronarin hämmästynyt ilme pyyhkiytyi pois välittömästi ja inho valtasi hänet jälleen.

GM

"Kiusasin itseäni," Samil sanoi tuijottaen nyt mitään näkemättä lähintä seinää. "Kotiplaneettani oli koko ajan melkein käteni ulottuvilla, mutta en astunut askeltakaan Wazarkan pinnalla ennen kuin se pelastuskapseli sattumalta toi minut sinne ja päädyin teidän luoksenne. Tiesin aina, että paluuni Wazarkalle olisi kohtalokas, hyvässä tai pahassa…"

Ronar

Ronarilla olisi löytynyt siihen tilanteeseen muutama äärimmäisen osuva loukkaus, mutta tarinaan keskittynyttä Gamboria vilkaistuaan hän päätti pitää ne omana tietonaan. Ronaria piraatin sanat eivät vakuuttaneet, eivät ollenkaan. Hän kuitenkin jatkoi kuuntelemista kommentoimatta: hänenkin keskittymisensä alkoi pikku hiljaa siirtyä piraatin inhoamisesta hänen tarinansa kuuntelemiseen.

GM

"Ja kuka minut löysi, paitsi ryhmä kapinallisia," piraatti huokasi. "Ja näiden joukossa oli erikoisin nainen, jonka olin koskaan tavannut. Joku joka oli yhtä aikaa sekä lempeä että vahva, hyväntahtoinen ja taistelija."

Ronarin ei tarvinnut kuulla Brildan nimeä tietääkseen kenestä tämä puhui, ja sama näytti koskevan myös Gamboria ja yhä liikkumattomana istuvaa Nikluseenkamia.

"Annoin hänelle lupauksen," Samil jatkoi palauttaen katseensa hitaasti Gamboriin. "Lupasin, että hyökkäykset kapinallisten kuljetuksiin loppuisivat, etteivät Carmemporin yayguarit enää vuodattaisi hänen ystäviensä verta. Tänään en pystynyt pitämään sitä lupausta."

Ronar

Nyt Ronar ei tiennyt mistä puhuttiin. Eiväthän piraatit olleet vuodattaneet kenenkään verta... Vaikka hän onnistuikin vaivoin peittämään Brildan mainitsemisesta aiheutuneen tunteenpuuskan, hämmentymistään hän ei saanut enää peitettyä. Samilin kuvakieli meni yli hänen vaatimattoman sivistystasonsa.

GM

"Tiesit, että hyökkäyksen kärjen mukana oli kapinallisia?" Gambor kysyi yllättyneen oloisena.

"Tietysti," Riegalio irvisti kääntäen katseensa jälleen seinään. "Kuninkaalliset joukothan lähettivät heidät—muihin kuin ihmisiin kuuluvat taistelijat—eturintamaan. Tiedän oikein hyvin Wazarkan armeijan olevan lähes pelkkiä ihmisiä, joten muukalaisten osallistuminen hyökkäykseen paljasti liiton teidän välillänne. Mejas on kaikkea muuta kuin tyhmä. Hän varmaan aavisti, että epäröisimme Brildan liittolaisten kimppuun käymistä ja hänen sotilaansa pakottivat meidät siihen."

Ronar

Pah! Ronar ajatteli vihaisena. Pakottivat... Epäröisivät... Epäröivät taatusti, tarkalleen puoli sekuntia. Ronarilla ei ollut harmainta aavistusta, miten hänen zabrak-ystävälleen, Envsille, oli käynyt. Hänenkin mahdollinen kuolemansa oli Ronarille jälleen uusi hyvä syy vihata Samilia.

GM

"Ainoa, mitä saatan tarjota pahoitteluni ja katumukseni osoitukseksi on oma henkeni ja uskollisteni henki," Samilin ääni äkkiä henki hänen omakseen väittämäänsä kuninkaallista syntyperää—se oli ylpeä, vahva ja kunnioitusta herättävä. Näppärällä liikkeellä, joka oli niin nopea, ettei Ronarinkaan herkkä liipaisinsormi ehtinyt reagoida, Samil kiskaisi värinäsapelinsa esiin, pyöräytti sen ympäri kädessään ja tarjosi sen kahvaa Gamborille. Niin nopea kuin liike olikin, siinä oli silti jotain seremoniallista.

Ronar

Eleessä oli jotain, mikä vaikutti jopa Ronariin ja hänen kömpelöön kunniakäsitykseensä vahvasti. Hän ei voinut hyväksyä olleensa väärässä alusta asti. Hän ei voinut... Brilda melkein kuoli Samilin takia... Samilin vika se oli...

Ronar vajosi sekaviin ajatuksiinsa, joista edes Galaksin paras psykologi ei saisi tolkkua.

GM

Gambor tuijotti hetken tarjotun sapelin kahvaa, vilkaisi ympärilleen nähden, miten kaikki tuijottivat heitä.

"Pitäkää se," Gambor sanoi yhtä seremoniallisesti nyökäten hitaasti päätään Samilille. "Voimakas vihollinen voi olla vielä mahtavampi liittolainen."

"Mitä helv…?"Lesur oli ilmestynyt paikalle tukien yhä epävarmasti jaloillaan horjuvaa Brildaa toisesta käsivarresta, kun Certop tuki toisesta.

Ronar ehti nähdä vain vilahduksen Brildan kyyneleisistä silmistä ja säteilevästä hymystä, ennen kuin tämä irrottautui taluttajistaan ja painoi kasvonsa Riegalio Samilin olkaa vasten, joka hieman epävarmasti kietoi käsivartensa tytön ympärille näyttäen siltä, ettei oikein tiennyt, mitä olisi tehnyt sapelilla, joka yhä oli hänen kädessään.

Ronar

Ronar toivoi, että kirottu piraatti olisi keksinyt vaikka tökätä kirotun sapelinsa rinnastaan läpi. Mustasukkaisuuden puuska väristeli ja kiusasi koko Ronar-parkaa jälleen kerran, mutta hän kuitenkin hillitsi itsensä. Kaikista pahinta mitä hän voisi tehdä sillä hetkellä oli ryhtyä kiukuttelemaan lapsellisesti. Ronar ei ollut lapsellinen. Tai, ainakaan paljon, hän lisäsi mielessään. Niinpä hän nieli hiljaa itsekseen kaiken turhautumisensa ja kiukkunsa ja lopulta hän tunsi olevansa suurin piirtein oma itsensä, joka oli aidosti iloinen siitä, että hänen ystävänsä oli kunnossa.

"Mukava nähdä sinut ehjänä", Ronar sanoi Brildalle kun tämä oli viimein päästänyt piraatti-paran vapaaksi.

GM

"Ronar!" Brilda näytti innostuvan, mutta piteli yhä tiukasti kiinni Samilin käsivarresta, joka onnistui kikkailemaan värinäsapelinsa takaisin huotraan. "En edes tiennyt, että olit Wazarkalla. Koska tulit?"

Katse, jonka Lesur Ronariin sillä hetkellä loi oli yhtä murhaava kuin katse, jollaisia tämä heitteli piraattiin.

Ronar

Ronarin ilme pysyi hädin tuskin kurissa. Brilda ei muka ollut nähnyt häntä... Brilda ei muka ollut kuullut häntä... Tilanne oli jotenkin niin epätodellinen, että Ronarin aivot louskuttivat tyhjäkäyntiä monta sekuntia ennen kuin hän sai sanottua:

"Juuri sopivasti löytämään tuhotun kiiturikolonnanne."

Ensimmäistä kertaa välikohtauksen jälkeen hän kykeni rauhoittumaan, ja hänen sydämiensä lähes konekiväärimäinen papatuskin rauhoittui.

Ronar vastasi Lesurin mulkoiluun rauhallisella mutta merkitsevällä katseella. Oli hänen asiansa kertoa Brildalle aluksen tapahtumista sitten kun aika olisi oikea, ja hän muistuttaisi Lesuria siitä.

GM

Brilda irvisti, kun Ronar mainitsi kiiturikolonnan, ja myös Samilin ja Lesurin ilmeet venähtivät synkeiksi. Kaikki vilkaisivat Gamborin ilmettä, joka myös vakavoitui.

"Sen saatte selittää everstille," duro sanoi tylysti. "Nik, poistu hyperavaruudesta. Meidän on lähetettävä tästä raportti."

"Entä alus, jota vaurioitimme?" Samil kysyi, ilmeisesti päätettyään tuoda ilmi kaikki ikävät yksityiskohdat kerralla.

Ronar

Ronar toivoi, ettei hänen tarvitsisi olla mukana raportin teossa. Hän halusi muistella Carmemporin tapahtumia niin vähän kuin mahdollista.

GM

"Luutnantti pärjää kyllä siihen asti, että saamme ohjeita everstiltä," Gambor sanoi, mutta Samil pudisti päätään.

"Ette tunne Mejasia, kuten minä," piraatti sanoi. "Teidän porukkanne on parasta vetäytyä välittömästi, tai he joutuvat hankaluuksiin."

"Entä Zenya?" Brilda kysyi. "Hän ei tiedä, että meillä on nyt liitto ja jos hän epäilee, että olemme jääneet vangeiksi, hän saattaa tehdä jotain."

Ronar

"Oletteko varmoja, että luutnantti pystyy vetäytymään hyperavaruuteen", Ronar kysyi hieman huolestuneena. "Hänen aluksensa näytti aika pahalta."

GM

"Ampujani ovat taitavia, kuten teidänkin," Samil vastasi nyökäten. "He eivät ampuneet tuhotakseen, vain rampauttaakseen. Heidän pitäisi päästä lähtemään."

"Entä Arransio?" Nikluseenkam kysyi sammuttaen hyperajon ja pudottaen rahtialuksen normaaliavaruuteen. "Se jäi Baunlan avaruussatamaan."

"Olen pahoillani, Nik," Gambor huokasi astuen yhteyspöydän ääreen ja ryhtyen tekemään siihen säätöjä. "Luutnantti? Kuuletteko?"

"Kom…ntad?" säröilevä ääni vastasi yhteysradiosta. "Mit…ahtui?"

Ronar

Ronar oli kiitollinen siitä, että ainakin aluksen väki oli hengissä. Hän istuskeli sensoripöytänsä ääressä, huomattavasti rennommin kuin pari minuuttia sitten, ja keilasi ympäröivää avaruutta vihollisuuksien tai muiden poikkeamien varalta ja kuunteli keskustelua sivukorvalla.

GM

"Selitys joutuu odottamaan," duro vastasi tiukasti. "Poistukaa aurinkokunnasta ja palatkaa yhteyshenkilönne luokse odottamaan lisäohjeita. Nyt, luutnantti."

"Pois…tua?" luutnantti kuulosti ällistyneeltä huonosta yhteydestä huolimatta.

"Se on käsky, luutnantti," Gambor sanoi komentavimmalla äänellään.

"Kuit…an," kuului vastaus ja Gambor sulki yhteyden.

Ronar

Ronar katseli näyttöjään puolisilmällä, vaikka hänen päähuomionsa siirtyikin takaisin ohjaamossa käytyyn keskusteluun.

GM

"Ronar, olisitko ystävällinen ja saattaisit tuon ruumaan," Gambor sanoi viitaten kuninkaalliseen yhteysupseeriin, jonka kapinallisnainen oli tainnuttanut. Mies oli tullut tajuihinsa, mutta vain istunut nurkassa murjottamassa, kun kukaan ei ollut kiinnittänyt häneen huomiota. "Brilda, sinun on syytä palata lääkintähuoneeseen."

Ronar huomasi jotakin erikoista Gamborin ilmeessä, se muistutti häntä ensimmäisestä tehtävästä Arransio-partion mukana, kun hänet, Nalsenin sisarukset ja Certop oli tylysti suljettu ohjaamon ulkopuolelle, jotta he eivät saisi tietää, minne oltiin menossa.

Ronar

"Kuten haluatte, sir", Ronar mumisi. Häntä ei keskustelun saama suunta ilahduttanut ollenkaan. Tunnollisesti hän kuitenkin meni sidotun kuninkaallisen luo. "Mennään", hän komensi miestä.

GM

Yhteysmies heitti myrkyllisen katseen Samiliin, kun Ronar saattoi tämän piraatin ohitse. Brilda oli ilmeisesti huomannut saman äänensävyn ja ilmeen Gamborilta, jotka Ronar oli havainnut, ja tyttö nykäisi sekä piraatin että veljensä ulos ohjaamosta. Brilda saattajineen, ja Samilin perään palvovia katseita heitellyt kapinallisnainen, seurasivat Ronaria käytävään.

"Mene ruumaan muiden kanssa," Samil käski naista, joka pettyneesti huokaisten jatkoi matkaa.

Ronar

Ronar ei oikein tiennyt, mitä hänen oletettiin tekevän, joten hän vei yhteysmiehen ruumaan ja lähti harhailemaan käytävillä tarkoituksenaan löytää tyhjä hytti yöpymistä varten. Hänestä tuntui, että he eivät tulisi perille ihan muutaman tunnin sisällä, minne he olivat sitten menossakin.

GM

Koska kyseessä oli rahtialus Ronar joutui huomaamaan, että sen hyttitiloja ei ollut suunniteltu niin suurelle joukolle, kuin aluksella sillä hetkellä oli. Hänen löydettyään hytit, niissä oli tilaa korkeintaan kymmenelle hengelle, mutta kaikki alukselle tulleet piraatit ja sillä olleet kuninkaalliset sotilaat mukaan laskettuina kapinallisaluksella oli väkeä lähes kolmekymmentä henkeä. Kuninkaallisten mukana olleet muutama kapinallissotilas—jotka näyttivät olevan yhtä hämmentyneitä uudesta tilanteesta kuin Ronarkin—olivat sijoittaneet välitöntä hoitoa vaativat haavoittuneet hytteihin.

Ronar

"Hyvä on, hyvä on! Nukutaan sitten käytävällä", Ronar ärähti itsekseen huomattuaan hyttien olleen täynnä. Hän alkoi jälleen vihata piraatteja—mikäli he eivät olisi hyökänneet ollenkaan, hän olisi jo parhaillaan nukkumassa mukavassa kenttäsängyssä. Yhä sängystä haaveillen hän etsi käytävältä mahdollisimman vähän epämukavan kolon johon hän levitti takkinsa makuualustaksi. Panssarin hän heitti peitokseen ja yritti saada nukuttua epämukavista oloista huolimatta.

GM

Ronarin nukkuminen jäi vähäiseksi. Rahtiruumasta kantautuvat wazarkaninkielinen keskustelu—joka välillä kuului äityvän hyvinkin kiivaaksi—kuului käytäville. Myös liikkuminen lääkintätilojen ja hyttien välillä oli aktiivista, kun viimeisiä haavoittuneita vielä paikkailtiin.

Ollessaan juuri nukahtamassa erään hiljaisemman hetken aikana Ronar havahtui siihen, että aluksen hyperajomoottorit aktivoituivat ja hän tunsi kiihtyvyyden muutoksen, ennen kuin vakaimet ehtivät tasoittaa sitä.

Ronar

Ronaria väsytti yhä enemmän kun unet olivat jääneet puolitiehen. Hänen teki mieli raivota myös Nikluusenkamille aluksen ravistelemisesta, mutta eihän häntä päästettäisi edes ohjaamoon. Hän keräsi kamansa ja ravisteli takistaan pölyt pois, minkä jälkeen hän lähti katselemaan, oliko hän jäänyt mistään paitsi.

GM

Keskustelu rahtiruumassa oli hiljentynyt huomattavasti Ronarin lyhyiden torkkujen aikana. Ronar ei myöskään ollut ainoa, joka yritti epätoivoisesti nukkua käytävässä, sillä muutama hahmo oli ojentautunut seinien juurelle. Liikkuessaan käytävässä Ronar odottamatta kuuli hiljaista peruskielistä keskustelua jostakin lääkintähuoneen suunnalta.

Ronar

Ronar höristi korviaan: vihdoinkin kieltä, jota hän ymmärsi. Lisäksi hänen mielenkiintonsa herätti erityisesti lääkintähuone: oli mahdollista, että keskustelu koski Brildan ...haavoittumista. Hän hipsi käytävässä kohti keskustelua mahdollisimman hiljaa yrittäen häiritä nukkujia mahdollisimman vähän ja hän liikkui keskustelua kohti yrittäen saada tolkkua sanoista.

GM

"…vuoksesi mitä tahansa," kuului ääni, jonka Ronar arveli kuuluvan piraattikapteenille.

"Mutta Vargyl on gamorrealainen," Brilda vastasi. "Eiväthän he…"

"Väärin," piraatti nauroi. "Siitä hetkestä, kun sanoin sinun olevan revine—matriarkka, kuningatar—hän on ollut uskollisin suojelijasi. Harvat tietävät sitä, että gamorrealaisten klaanit ovat naisten johtamia, joten Vargyl kunnioittaa sinua 'piraattiklaanimme' matriarkkana."

Ronar

Ronaria harmitti. Sisimmässään hän ei voinut muuta kuin olla iloinen siitä, että Brildalla meni hyvin, mutta silti uusi tilanne paukutti hänen aivojensa harmistumislohkoa toden teolla. Vaikka kapinalliset olivatkin voittaneet, tietystä näkökulmasta katsottuna, Ronar oli hävinnyt. Tietystä näkökulmasta katsottuna.

Hän istahti käytävälle sellaiseen paikkaan, missä hän voisi seurata keskustelua mutta vaikuttaisi kuitenkin vain tavalliselta käytävällä loikoilijalta.

GM

"Vargyl ei ikävä kyllä osaa peruskieltä," Samil jatkoi selitystään. "Myös hänen wazarkan ymmärtämisensä on välillä hieman kehnoa, mutta toivoisin että opettelisit kieleni. Enkä pelkästään hänen vuokseen. Toivon, että harkitsisit... Tuota... Mahdollisuutta, että tulevaisuudessa olisit rinnallani Wazarkan hallitsijana."

Ronar

Ronarin silmät suurenivat yllätyksestä. Kaikista mahdollisista asioista vähiten hän oli odottanut piraatin kosivan Brildaa, ja kosinta ainakin Ronarin korvaan vaikutti aika kömpelöltä. Hän odotti jatkoa kärsimättömänä.

GM

"Että mitäh!?!" Lerurin ääni ärjäisi niin lujaa, että Ronar ei ollut ainoa käytävässä oleskellut, joka hyppäsi säikähdyksestä. "Brilda! Et voi olla tosissasi."

Ronar

Ronar ei voinut olla pärskähtämättä naurusta. Lesur oli kommentillaan taatusti pelastanut hänen kurjan päivänsä. Lesur ei ikimaailmassa tulisi hyväksymään piraattiretkua siskonsa mieheksi, olkoon kuinka ylhäistä syntyperää tahansa.

GM

Muut käytävällä olleet kääntyivät katsomaan Ronaria, jonka nauru oli ilmeisen odottamaton reaktio.

"Kukaan ei kysynyt sinulta mitään, Les," Brilda tuhahti. "Rieg, en usko, että asiasta kannattaa puhua nyt. Emmehän edes tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Jos liittoudumme..."

"Olen pahoillani, Brilda," Samil pahoitteli hiljaa.

Ronar

Syytä ollakin, Ronar ajatteli. Hän levitti jälleen takkinsa makuualustakseen ja jäi köllöttelemään käytävälle, kuulostelemaan keskustelun mahdollista jatkoa.

GM

Keskustelu kuitenkin katkesi jäiseen hiljaisuuteen.

Ronar

Ronaristakin tuntui, että hän oli saanut harmia kylläkseen. Hän kiskoi panssarin jälleen peitokseen ja yritti saada jälleen nukuttua, nyt kun hiljaisuuskin oli saapunut käytävään. Hän venytteli antaumuksella ja käänsi sitten selkänsä käytävälle.

Kapinan jalanjäljissä
Salamatkustajana
Arkisto 1 · Arkisto 2 · Arkisto 3 · Arkisto 4 · Arkisto 5
Kapinaan
Arkisto 6 · Arkisto 7 · Arkisto 8 · Arkisto 9
Valvonta-asema
Arkisto 10 · Arkisto 11 · Arkisto 12 · Arkisto 13 · Arkisto 14
Välinäytös
Arkisto 15 · Arkisto 16 · Arkisto 17 · Arkisto 18 · Arkisto 19
Piraatteja
Arkisto 20 · Arkisto 21 · Arkisto 22 · Arkisto 23 · Arkisto 24 · Arkisto 25 · Arkisto 26
Arkisto 27 · Arkisto 28 · Arkisto 29 · Arkisto 30 · Arkisto 31 · Arkisto 32 · Arkisto 33
Veriviholliset
Arkisto 34 · Arkisto 35 · Arkisto 36 · Arkisto 37 · Arkisto 38 · Arkisto 39
Arkisto 40 · Arkisto 41 · Arkisto 42 · Arkisto 43 · Arkisto 44
Vankilapako
Arkisto 45 · Arkisto 46 · Arkisto 47 · Arkisto 48 · Arkisto 49 · Arkisto 50
Arkisto 51 · Arkisto 52 · Arkisto 53 · Arkisto 54 · Arkisto 55 · Arkisto 56
Aktiivinen pelisivu
Pelin tuottamia sivutarinoita
Brzen - Taistelija · Operaatio: Maderosin valtaus
Päivä erään salakuljettajan elämästä
Ronar Brzenin päiväkirja · Viha – Tuska – Rakkaus
Yksi laukaus