Kapinan jalanjäljissä/Peliarkisto 27

Star Wars Fanon Wikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Roolipeliarkisto > Kapinan jalanjäljissä/Peliarkisto 27

Pian herättyään Ronar huomasi toisenkin—huomattavasti vakavamman—ongelman mukavien makuupaikkojen puutteen lisäksi: aluksen elossapitojärjestelmä ei yksinkertaisesti ollut riittävän tehokas ylläpitääkseen pitkäkestoisesti niin suurta väkimäärää. Vaikka kaikkialta kuului ilmanvaihtojärjestelmän hurina, hengitysilma tuntui käyvän raskaammaksi ja tunkkaisemmaksi jokaisella henkäyksellä.

Toisen huomattavan ongelman muodostivat edellisenä päivänä käydyssä taistelussa kuolleiden ruumiit. Kulkiessaan käytävässä Ronar kuuli, miten Gambor kiisteli rahtiruumassa jonkun kanssa siitä, mitä ruumiiden kanssa tuli tehdä. Duron vastustaja vaati, että ruumiit tulisi toimittaa Wazarkalle "kunniallista polttoa" varten, mutta komentaja vaati yleisen mukavuuden ja terveellisyyden nimissä, että ne tuli haudata avaruuteen.

Ronar

"Jos saan keskeyttää", Ronar tuli tapansa mukaisesti puuttumaan asioihin jotka eivät kuuluneet hänelle pätkääkään keskeyttäen Gamborin ja wazarkalaisen väittelyn, "hengitysilman kanssa on muutenkin ongelmia ja sama ilma kiertää täällä ties kuin monennetta kertaa, ja mikäli mädäntyvien ruumiiden haju pääsee ilmanvaihtoon, koko alus haisee pian kuolemalle. Älkää nyt hyvät miehet sentään tukaloittako tilannetta entisestään ruumiita täällä hillomalla!"

GM

"Mutta…" Gamborin kanssa riidellyt kuninkaallinen soturi yritti väittää vastaan.

"Stas," Riegalio Samil, jonka Ronar vasta sillä hetkellä huomasi myös olevan paikalla, sanoi. "Olen samaa mieltä tämän kaverin kanssa. Emme voi pitää ruumiita aluksessa, minkä lisäksi me olemme nyt heidän maaperällään, joten meidän on kunnoitettava heidän perinnettään."

"Kiitos," Gambor nyökkäsi, mutta Ronar huomasi selvän varautuneisuuden tämän äänessä. "Nik," duro aukaisi sisäpuhelimen. "Poistu hyperavaruudesta. Hautaamme kuolleet."

Ronar

"Onko meillä vielä pitkäkin matka taitettavanamme, komentaja", Ronar kysyi Gamborilta hieman huolissaan. "Hengitysilma ei ole nytkään tuoreinta mahdollista. Voitte vaan kuvitella millaista se on huomenna. Tai kolmen päivän päästä."

GM

"Vielä noin vuorokausi," Gambor vastasi huokaisten. "Missä vaiheessa elossapitojärjestelmä todella alkaa vedellä viimeisiään. Sitä ei ole tarkoitettu toimimaan yli kolminkertaisella kuormituksella. Myös ruokaa ja vettä täytyy säännöstellä. Brilda ja Certop tekevät laskelmia siitä, miten saamme kaiken riittämään."

"Normaaliavaruus," kuului Nikin ilmoitus sisäpuhelimesta.

"Vaikka hautaamme kuolleemme avaruuteen, voimme kai lukea perinteisen seremonian?" Samil kysyi ja Gambor nyökkäsi. "Kiitos."

Piraatti liittyi ruumiiden ympärillä touhunneiden wazarkalaisten ja carmemporilaisten joukkoon ja ryhtyi jakamaan käskyjä heidän omalla kielellään. Gambor ei voinut tehdä muuta kuin katsella ja seurata valmisteluja pää painuksissa.

Ronar

"Komentaja. Minulla olisi hieman kahdenkeskeistä asiaa", Ronar sanoi hetken emmittyään. Hän ei ollut varma, oliko hyvä idea vaivata Gamboria juuri nyt harmillisena hetkenä, mutta parempaakaan aikaa hän ei keksinyt.

GM

Missä synkissä ajatuksissa Gambor lienee vellonutkaan hän palasi nopeasti tilanteeseen ja kääntyi Ronarin puoleen—ehkä hän oli jopa tyytyväinen saadessaan jotain, mitä tahansa, muuta ajateltavaa.

"Täältä on nyt vaikeata löytää rauhallista tilaa," duro sanoi. "Mutta hyvä on."

Komentaja kääntyi palatakseen käytävään, jossa alkoi näkyä muutakin liikettä, kun väki alkoi heräillä. Lopulta Gambor pysähtyi komentosillan suljetun oven ulkopuolelle ja kääntyi Ronarin puoleen.

"Mistä on kyse, Ronar?"

Ronar

"Mielessäni on viime aikoina pyörinyt muutamia ajatuksia, joista ensimmäinen koskee tätä piraattien kanssa solmittua liittoa", Ronar aloitti hieman varovasti. "En ole oikein vakuuttunut. Eikö alun perin tarkoituksemme ollut tulla Wazarkalle turvaamaan kapinallisten rahtikuljetukset planeetan kautta. Kuninkaan vihollisten—oli kuningas sitten kuinka laiton tahansa—kanssa liittoutuminen ei ainakaan paranna tilannetta kapinallisten kannalta."

GM

"Kuljetuksemme kulkevat Sjalaiman aurinkokunnan kautta, kyllä," duro nyökkäsi. "Tavallisesti ne kuitenkin vain vaihtoivat hyperajovektoria ulommassa aurinkokunnassa laskeutumatta Wazarkalle. Imperiumin nyt kiristäessä verkkoaan kaikkialla itsenäisenä pysytelleen Wazarkan kanssa liittoutuminen kuitenkin katsottiin hyödylliseksi, jotta voisimme turvata lisääntyvät kuljetukset."

Gambor huokasi.

"Itseasiassa ehdotus varsinaisesta liitosta taisi alunperin olla lähtöisin kuningas Coberolta," komentaja jatkoi. "Mutta hän oli tietoinen, jotenkin, että myös Kapinaliiton kuljetukset olivat joutuneet Samilin piraattien kohteiksi."

Ronar

"Mutta nyt kun kuninkaallisille jätimme selvästi sellaisen käsityksen, että olemme heidän vihollisten puolellaan, he eivät taatusti enää suhtaudu kovin suopeasti heidän aurinkokunnassaan vieraileviin kapinallisaluksiin."

GM

"He avasivat tulen meitä vastaan, edes yrittämättä viestittää," Gambor sanoi synkästi. "Olen käynyt lävitse kaikki sensori- ja yhteystallenteet. He häiritsivät tahallisesti yhteyksiä taistelun varhaisesta vaiheesta alkaen. Jos emme olisi hypänneet hyperavaruuteen Samilin ohjeiden mukaan, olisimme nyt kaikki kuolleita."

Ronar

"Luulen, että sekin johtui siitä, että piraatit tulivat aluksellemme. Eikö joku sanonut, että he haluavat ainoastaan Samilin kuolleena? Luotan täysin arvostelukykyynne, mutta toivon todella, että liitto heidän kanssaan on vaivan arvoista, sir."

GM

"En usko, että he tiesivät Samilin itsensä olevan meidän aluksellamme," Gambor pudisti päätään. "Mutta he taatusti tiesivät, että hän oli jossakin taistelun alussa. Käännätin sen lyhyen radioviestin, joka tuli taistelun alussa. Samil lähetti sen."

Ronar

Ronar muisti viestin, joka oli tipauttaa kuninkaallisen yhteysupseerin penkiltään. Ronar kuitenkin hillitsi mielenkiintonsa: viestin sisältö oli sellainen asia, joka ei välttämättä kuulunut hänelle. Hän ei toisaalta välttämättä halunnutkaan tietää. Samil vaikutti sellaiselta henkilöltä, joka puhui paljon mutta ei sanonut yhtään mitään.

"Toivon vain, että myös eversti saadaan ajattelemaan meidän tavallamme ja että piraateista ei aiheudu hankaluuksia. Tukehtumiskuoleman lisäksi, siis."

GM

Gambor irvisti.

"Saa nähdä," duro vastasi. "Meidän on syytä liittyä hautausseremoniaan."

Komentaja kääntyi jälleen käytävään ja suuntasi kohti rahtiruumaa.

Ronar

"Komentaja! Yksi juttu vielä." Ronar huudahti kun komentaja kääntyi lähteäkseen.

GM

"Niin?"

Ronar

"Ettehän kerro Brildalle niistä käytävän ...tapahtumista, ja yritättehän saada myös Lesurin olemaan vaiti siitä", Ronar pyysi. "On minun asiani kertoa siitä sitten, kun aika on oikea."

GM

"Se ei ole minun asiani," Gambor sanoi. "Jos Brilda kysyy minulta, mitä tapahtui, en aio valehdella. Mutta jos kuuntelet neuvoani ja aiot kertoa hänelle, sinun on parasta tehdä se pian ennen kuin Lesur saa tarpeekseen."

Ronar

"Kuten haluatte, sir", Ronar sanoi. "Mutta, parasta tosiaan liittyä niihin hautajaisiin."

GM

Gambor johdatti Ronarin takaisin rahtiruumaan, jossa taistelussa menehtyneiden kuninkaallisten sotilaiden ja Carmemporin yayguarien ruumiit oli asetettu odottamaan avaruuteen hautaamista. Ruumiiden rinnalla oli myös kahden kapinallissotilaan ruumiit.

Kaikki aluksella olleet, jotka vain pystyivät haavoiltaan seisomaan omin jaloin olivat kokoontuneet ruumaan jättämään viimeisiä jäähyväisiä. Ronar huomasi melko paljon kyräilyä sotilaiden ja yayguarien välillä, mutta muutamat kuninkaalliset—Ronarin aiemmin tainnuttama kapinallisnainen näiden mukana—seisoivat ylpeästi Samilin takana.

Ronar

Nyt kun hautajaisissa ei poltettu ketään niin Ronarkin pystyi olemaan ja käyttäytymään ihan zabrakeiksi koko ajan.

GM

Samil luki seremonian, jonka Ronar etäisesti tunnisti samaksi, joka oli esitetty kuolleiden kapinallisten kunniaksi Wazarkalla. Sen jälkeen ruumiit lastattiin ilmalukkoon ja lähetettiin avaruuteen. Toinen etu, jonka Ronar tässä hautaustavassa havaitsi, oli se, että se kesti paljon vähemmän aikaa kuin hautausrovioiden polttaminen. Kun ruumiit oli lähetetty viimeiselle matkalleen, Gambor tarttui sisäpuhelimeen käskien Nikluseenkamin taas hypäyttää hyperavaruuteen.

Ronar

Ronar toivoi, ettei hänen ruumistaan tarvitsisi haudata millään tavalla ainakaan vähään aikaan. Hautajaisten jälkeen hän lähti jälleen parhaaseen ajantappopuuhaansa hyperajomatkan aikana, eli harhailemaan pitkin käytäviä. Hän katsoi ja kuulosteli, oliko nokostensa aikana jäänyt jostain paitsi.

GM

Ronar havaitsi, että aluksen käytävät kävivät nopeasti ahtaiksi kävelyalustana. Siellä ei kuitenkaan ollut kovinkaan paljoa liikennettä, koska suurin osa aluksella matkustaneista koostui Wazarkan armeijan sotilaista ja Carmemporin piraateista, jotka tyytyivät kyttäilemään toisiaan rahtiruumassa. Pienen oleskelutilan ulkopuolelle osuessaan Ronar kuitenkin kuuli tuttuja ääniä.

"Endä ne hengidyzlaiddeed, jodga luudnanddi doi?" Certopin nasaali huomautti.

"Vesi huolettaa minua tällä hetkellä enemmän," Brildan ääni vastasi.

Ronar

"Vettä voi säästää helposti", Ronar sanoi pyyhältäessään oleskelutilaan. "Esimerkiksi jättämällä vessan huuhtelematta ja luopumalla suihkusta. Ja jos on täysin tolpillaan ja terveenä, voi olla ihan hyvin yhden päivän vaikka juomatta. Haavoittuneethan tarvitsevat kaiken veden mitä suinkin voidaan tarjota."

GM

"Sooninen suihku ei käytä vettä," Brilda tokaisi heittäen data-alustansa turhautuneesti pöydälle. "Joten saat mennä sinne vaikka koko päiväksi, eikä se vaikuta asiaan. Mutta sinulta ehkä jäi huomaamatta, että lähes kaikki ovat olleet jo melkein vuorokauden juomatta. Aluksen normaali miehistö on neljä, ja vesisäiliöt on suunniteltu sen mukaan."

Ronar

"Onko minkäänlaista säännöstelysuunnitelmaa luotu", Ronar kysyi hieman huolissaan. "Noloa olisi selviytyä taistelusta mutta kuolla sitten janoon."

GM

"Zidä me olemme dyözdäneed," Certop harmitteli. "Vain haavoidduneed ovad zyöneed ja veddä on zuunnilleen buoli lidraa hengeä gohden."

"Se on normaali vähimmäismäärä vuorokaudessa," Brilda huomautti. "Ja haavoittuneet tarvitsevat enemmän. Minkä lisäksi me tarvitsemme jonkinlaisen hätävaran. Se jättää todelliseksi juomaveden määräksi ehkä neljänneslitran jokaiselle. Miksi emme voineet paeta Riegin aluksella?" turhautunut tyttö huokasi.

Ronar

"Koska se runnottiin mäsäksi", Ronar sanoi lakonisesti. Piraateista hän ei olisi halunnut jutella sen enempää.

"Neljänneslitra tarkoittaa noin lasillista per silmäpari", Ronar sanoi. "Riittää terveille, mutta ei välttämättä haavoittuneille. Minulla on ruokatankoja, voimme jakaa ne."

GM

"Mondago?" Certop kysyi.

"Tämä alus on huonosti varustettu tällaiseen," Brilda murisi. "Kukaan armeijan sotilaista ei tuonut varusteita pitkää oleskelua varten ja kaikki meidän varusteemme jäivät jälkeen Riegin alukselle."

Ronar

"Neljäksi päiväksi", Ronar vastasi Certopille, minkä jälkeen hän kääntyi Brildan puoleen tokaisten: "Kukaan ei pyytänyt sinua liittymään piraattien riveihin. En ollut uskoa korviani kun minulle kerrottiin."

GM

"Riegalio pyysi," Brilda sanoi. "Ja olen jo kurkkuani myöten täynnä Lesuria ja Gamboria, joten parasta, ettet sinäkin aloita."

"Gäyn andamazza rabordin Gamborille," Certop sanoi nopeasti livistäen tiehensä oleskelutilasta.

Ronar

"Ihan sarvetonta", Ronar tokaisi, muttei viitsinyt jatkaa asian jauhamista. Hän ei kuitenkin voinut vastustaa itseään kysymästä varovasti: "Aiotko sitten jäädä piraattien joukkoon vai..."

GM

"Tietysti," Brilda vastasi huokaisten aavistuksen turhautuneesti. "Ellei eversti sitten heitä meitä kaikkia tyrmään. Tosin tehtävä onnistui, Carmemporin piraatit eivät enää uhkaa kuljetuksiamme."

Ronar

"Epäilemättä eversti ei tule ilahtumaan Sjalaiman aurinkokunnan tapahtumista muutenkaan, joten yksi loikkari tuskin voi huonontaa tilannetta enää paljoakaan", Ronar sanoi, yrittäen olla näyttämättä lievää harmistumistaan, jonka Brildan vastaus oli hänessä aiheuttanut. "Nyt nimittäin kuninkaalliset uhkaavat kuljetuksiamme piraattien sijaan."

GM

"Kuninkaalliset?" Brilda kysyi terävästi. "Menikö sinulta ohi se, että Rieg on kuningas? Tai siis ainakin hänen piti olla. Kuuntele, jos onnistumme palauttamaan hänen valtaistuimensa, meillä on luja liittolainen Wazarkassa."

Ronar

"Pitäisikö meidän muka sitten hyökätä koko voimalla wazarkalaisia vastaan?" Ronar ällistyi. "Miten meinasit saada everstin ajattelemaan samalla tavalla kanssasi?"

GM

"Mitä oikeutta meillä on kutsua itseämme kapinallisiksi, jotka taistelevat hirmuvaltaa vastaan, jos emme tunne sääliä Wazarkan kansaa kohtaan?" Brilda kysyi. "Vaikka se, mitä Riegalion kotiplaneetalla on meneillään on pienemmässä mittakaavassa kuin meidän taistelumme Imperiumia vastaan, se ei eroa siitä, mitä vastaan me protestoimme."

Ronar

"En haluaisi puhua Wazarkasta juuri nyt", Ronar mumisi. Hän alkoi pikku hiljaa ymmärtää Brildan hyppäämistempausta: tyttöhän oikeasti rakasti piraattia. Jollain keinolla hänen olisi saatava ampumavälikohtaus selitettyä, muuten Lesur vielä tekisi sen hänen puolestaan, mahdollisesti epämieluisalla tavalla. Hän ei kuitenkaan saanut ajatuksiaan muotoiltua sanoiksi.

GM

Äkkiä Ronar huomasi, miten Brildan ilme synkkeni ja vilkaistessaan ovelle hän huomasi, että Lesur oli juuri astunut huoneeseen—aivan kuin Ronarin ajatuksen kutsumana. Brilda puri hampaansa tiukasti yhteen ja risti käsivartensa vihaisesti.

Ronar

Ronar ei viihtynyt uudessa tilanteessa ollenkaan. Lesur tuntui tuovan kestomatalapainetta mukanaan: missä hän liikkuikin, kaikki synkistelevät tai tapahtuu jotain kurjaa. Hän kuitenkin piti reviirinsä istuen tiukasti penkillään.

"Toivon, että herra Nalsen tuo pöytäämme jonkin toimivan ratkaisun elossapito-ongelmaamme", Ronar kysyi Lesurilta tiukasti.

GM

"Siihen en taida pystyä," Lesur sanoi heittäen häijyn katseen iskoonsa ja Ronariin. "Ellet sitten tarjoudu uhrautumaan, kuten tuo hullu?"

"Sinä yritit ampua Riegaliota!" Brilda pohkaisi pystyyn kädet nyrkissä ja tuijotti raivoissaan veljeään.

"Minäkö?" Lesur puolestaan kihahti. "Ronar!"

Ronar

Ronarista tuntui, että hän olisi siinä tilanteessa voinut vaikka uhrautuakin. Hän katsoi pöytään muttei nähnyt mitään. Tilanteessa oli käynyt juuri niin huonosti kuin hän oli pelännytkin. Tilanne oli tullut kuitenkin niin nopeasti, että hän ei ollut osannut valmistautua. Hän valmistautui ottamaan vastaan täyslaidallisen, sekä fyysisesti että henkisesti.

GM

"Älä sekoita poikaa tähän," Brilda ärisi kasvot melkein kiinni veljen kasvoissa. "Olet inhonnut Riegiä ensimmäisestä hetkestä alkaen."

"Minä – en – ampunut!" Lesur huusi siskonsa kasvoihin.

Ronar

"Brilda… Älä raivoa veljellesi turhaan", Ronar huokaisi. "Hän puhuu totta. Minä ammuin, enkä koskaan anna sitä itselleni anteeksi. Olen pahoillani, olen todella pahoillani…"

Hän oli murtumaisillaan eikä hän kestänyt enää. Hän nousi ja lähti oleskelutilasta.

GM

"Sinä?" Brilda huudahti äälistyneenä kääntyen katsomaan Ronaria. "Sinä! Sinä ammuit häntä?"

Lesur vain tuijotti, hän ei selvästikään voinut uskoa sitä, että Brildaa ilmeisesti kiukutti enemmän se, että Samilia kohti oli ammuttu kuin se, että hän itse oli haavoittunut.

Ronar

"Miten minä olisin voinut tietää", Ronar ärähti ja hänen pinnansa paloi. "Minulle hän oli vain kasvoton vihollinen joka sattui olemaan helppo maali kävellessään massan ensimmäisenä helposti erottuvana. Ammuin häntä kuten ketä tahansa muuta vihollista. Minun asemassani olisit sinäkin ampunut. Ja miltä itsestäsi olisi tuntunut, jos yhtäkkiä vaikka Riegalio olisi ponnahtanut ammustesi eteen ja ottanut koko laidallisen?"

GM

"Mielummin minä kuin hän!" Brilda paukautti ja suuntasi kohti rahtiruumaa, ehkä etsimään Samilia.

"Hienoa…" Lesur huokasi lysähtäen istuimelle, jolta Brilda oli juuri noussut. "Todella hienoa…"

Ronar

"Rakkaus saa tekemään hulluja asioita", Ronar pöräytti lysähtäessään uupuneena takaisin istuimelleen. Hän ei jaksanut lähteä Brildan perään selittelemään—tytöllä oli hyvä syy olla hänelle vihainen ja selittelyillä tuskin olisi vaikutusta.

GM

"Se mies on saanut hänet sekaisin päästään," Lesur valitti. "Rakkaus—ja tunteet yleensä—ovat huono neuvonantaja, mutta vielä huonompi isäntä."

Ronar

"No, Brildaa siitä ei voi syyttää", Ronar sanoi. "Rakastuminen on ilmiö, joka sattuu ennemmin tai myöhemmin kaikille. Mutta pitäisi nyt siitä huolimatta vähän käyttää järkeään ja itsesuojeluvaistoaankin."

GM

"Rakkaus on ansa, kuten on vihakin," Lesur väitti. "Äärimmäisillä tunteilla ei pidä olla sijaa järkevän olennon ajattelussa. Luulin sisareni tiet…"

Lesurin lähes käsittämätön selitys keskeytyi, kun Gambor ja Certop ilmestyivät sisään Samil perässään. Duro ja ihminen näyttivät huolestuneilta, mutta Ronarilla oli vaikeuksia lukea Certopin ilmettä.

"Ronar, hyvä," Gambor nyökkäsi. "Certop sanoi, että sinulla on ylimääräistä ruokaa. Tarvitsemme sen."

Ronar

"Juu, hetkinen vain, sir", Ronar sanoi, yhä pää pyörällä Lesurin äärimmäisyyksistä, ja alkoi penkoa varustevyönsä takalaukkua. Hän kaivoi kolmen päivän ruokavarat esiin ja antoi ne jakoon. Yhdet hän piti itsellään, tarvitsi hänenkin syödä. "Tässä on kolmeksi päiväksi muonatankoja yhdelle keskiverto-zabrakille, toivottavasti menevät tarpeeseen."

GM

"Saat uusia, kunhan näemme varusteupseerin," Gambor sanoi ottaessaan ruoan vastaan ja antaen ne eteenpäin Samilille. "Pidä hyvänäsi."

"Kiitos," Samil sanoi.

Ronar

Ronaria harmitti hieman jakaa ruokansa piraatille, mutta hän ei viitsinyt ryhtyä ruikuttamaan: tilanne oli mikä oli.

"Tarvitsetteko vielä muuta, komentaja?" Ronar kysyi.

GM

"En juuri nyt," Gambor vastasi. "Kiitos, Ronar."

Gambor, Certop ja Samil poistuivat oleskelutilasta.

Ronar

"Onneksi jätin itsellenikin vielä muonatankoja", Ronar tuumasi ja kaivoi viimeisen pakkauksen esiin. Hän rapisteli sen auki ja alkoi mutustaa yhtä tankoa.

"Haluatko yhden?" Ronar tarjosi Lesurillekin yhden pötkylän.

GM

"Kiitos," Lesur sanoi ottaen tangon vastaan.

(Joo, aikahyppy...)

GM

Loppu matkasta sujui yhtä jännittyneissä merkeissä. Kaikki olivat äkäisiä ruoan ja veden puutteen vuoksi, minkä lisäksi hengitysilma alkoi käydä todella kurjaksi. Kun matkan määränpää lähestyi Ronar kutsuttiin ottamaan sensoriasema jälleen haltuunsa, missä mieluisinta oli se, että komentosiltaa ja tykkitorneja miehittävien annettiin käyttää jäljellä olevia hengitysnaamioita.

"Valmiina paluuseen normaaliavaruuteen," Nik ilmoitti, kun kaikki olivat valmiina paikoillaan.

Ronar

Ronar oli jälleen käynnistänyt sensoriasemansa valmiustilasta ja pinonnut tavaransa tuttuun paikkaan jalkojensa juureen. Hän oli jo oppinut avaruusmatkailusta sen verran, että tuossa vaiheessa kannatti laittaa turvavyöt kiinni. Hän tarkkaili jälleen laitteitaan aluksen putkahtaessa takaisin normaaliavaruuteen ja keilasi ympäröivää avaruutta sensoreillaan, niin tarkkaavaisena kuin hän vähillä yöunillaan ja syömisillään suinkin pystyi.

GM

Alus siirtyi normaaliavaruuteen ja Ronarin sensorinäyttöihin välähti kymmenkunta alusta, joiden IFF lähettimet osoittivat ne kapinallisille kuuluviksi. Vaikka Nik tai Gambor eivät olleet sanoneet, mikä aurinkokunnan nimi oli, pelkkä suuren, punertavan kaasuplaneetan puutos kertoi, ettei kyse ainakaan ollut Yavinista.

"Rahtialus, tunnistautukaa," kuului yhteyspöydästä.

"Komentaja Gambor Antad," duro vastasi yhteyspöydän ääressä istuneen kapinallismiehen saatua yhteydet toimimaan. "Eversti Cracken käski ilmoittautua täällä."

Ronar

Ronar katsoi, oliko hänen sensoreistaan apua myös aurinkokunnan tunnistamisessa, Gamborin jauhaessa tunnistusrutiinejaan lennonjohdon kanssa.

GM

Ilman navigointitietokoneen tukea, johon Ronar ei paikaltaan pystynyt turvautumaan, sensoriasemien näyttämät sopivat lähes tusinaan eri aurinkokuntaan. Hän ei tosin ollut parempaa odottanutkaa, olivathan Gambor ja Nik jälleen pitäneet huolen siitä, ettei kukaan "ylimääräinen" ollut päässyt vakoilemaan heidän reittiään matkan aikana.

"Telakoitukaa Menetetyn Alderaanin kanssa, komentaja," kuului vastaus. "Turvaryhmä odottaa teitä."

"Ymmärretty, lennonjohto," duro vastasi kireästi.

Ronar

"Piraattien takiako?" Ronar kysyi. Kliseisen nimen saaneella kapinallisaluksella odottava osastollinen sotilaita pallottelemassa heitä ympäri käytäviä ei oikein hellinyt hänen aivojensa mielihyvälohkoa.

GM

"Piraattien, ja wazarkalaisten sotilaiden myös," Gambor vastasi, kun Nik ohjasi alusta kohti telakoitumisporttia. "Tällä hetkellä johtoporras ei luota kumpiinkaan."

Ronar

"Eivätpä tietenkään", Ronar mutisi. "Heittävät vielä meidätkin putkaan..."

GM

Hetkeä myöhemmin alukset olivat kiinnittyneet toisiinsa ja Nikluseenkam sulki järjestelmät.

"Mennään," Gambor huokasi, riisui hengitysnaamionsa ja suuntasi käytävään.

Ronar

Ronar seurasi Gamboria käytävään vaitonaisena ja hän toivoi, etteivät turvamiehet kohtelisi ketään liian kovakouraisesti. Paitsi sitä piraattiretkua he saisivat vaikka vähän mukiloidakin, Ronar ajatteli mielensä häiriintyneimmissä syövereissään.

GM

Melkein kaikki aluksella olleet olivat kokoontuneet telakoitumisportin luokse, kun komentosillan miehistö ja tykkitorneissa olleet Certop ja Lesur liittyivät ryhmään. Ronarin häijy ajatus Samilia kohtaan tuntui kuin taikovan tämän esiin jopa tiiviisti pakkautuneesta väkijoukosta, jonka eturivissä piraattikapteeni seisoi käsivarsi Brildan olkapäillä. Kaksikko näytti puhuvan sen suurikokoisen gamorrealaisen kanssa, jonka Ronar oli huomannut kohoavan koko muun piraattijoukon ylitse jo silloin, kun nämä ensimmäisenä olivat rynnänneen käytävässä heitä vastaan.

Ronar

Ronar yritti olla välittämättä piraateista ja keskittyä olennaiseen, nimittäin kohta tapahtuvaan turvamyllytykseen, vaikka kapinallisten sotilaana hän uskoikin selviävänsä ilman suurempaa härdelliä. Hän katsoi, että kaikki hänen aseensa oli varmistettu ja lipas irroitettuna, kuten kuljetuksen aikana täytyykin. Muuta hän ei keksinyt itsessään vikaa, paitsi tietysti tyhjän päänsä ja likaisen olemuksensa. Niille hän ei valitettavasti mahtanut mitään.

GM

Hetkeä myöhemmin telakointiluukun ulkopuolelta kuului, miten siihen naputettiin jollakin metallisella—Ronarilla ei ollut vaikeuksia kuvitella, että se oli kivääri. Nikluseenkam aukaisi luukun, jonka toisella puolella seisoi neljä kapinallisten laivastounivormuihin pukeutunutta vartijaa. Mutta vartijoitakin nopeammin alukselle tunkeutui ihana, raikas ilma, joka tuntui erittäin tervetulleelta kahden tunkkaisen vuorokauden jälkeen.

"Komentaja, tunnistakaa ryhmänne, siirtykää Menetetylle Alderaanille ja seuratkaa turvaryhmän ohjeita," yksi vartijoista määräsi.

Ronar

Ronar voi viimeinkin nakata hengitysmaskin takalaukkuunsa ja hengittää vaihteeksi ihan oikeaa ilmaa, mikä piristi hänen mielialaansa suuresti. Hän odotteli rauhallisesti Gamborin käskyä lähteä liikkeelle.

GM

Ensimmäisenä Gambor lähetti haavoittuneet kapinalliset, joiden jälkeen oli Ronarin, Lesurin ja muiden Arransio-partion jäsenten vuoro. Brildan kohdalla tuli hetkellinen hämmennys, mutta tapa, jolla tämä oli takertunut Samilin käteen osoitti, ettei tyttö suostuisi poistumaan alukselta ilman piraattia. Gambor itse oli kapinallisten ryhmästä viimeinen.

Pieni lääkintämiesten ryhmä oli vartijoiden mukana ohjaamassa haavoittuneet lääkintätiloihin, mutta muut hätistettiin pieneen käskynjakohuoneeseen.

Ronar

Ronar kompuroi pikkuiseen huoneeseen hyväntuulisena. Pelkästään raitis ilma sai hänen aivonsa raksuttamaan paremmin ja negatiiviset tunteet hän onnistui painimaan aivojensa perukoille. Hän istahti jollekin käskynjakohuoneen vapaista tuoleista.

GM

Joukon odotettua huoneessa suunnilleen puolisen tuntia eräs turvaryhmän jäsen tuli kutsumaan komentaja Antadin antamaan raporttinsa. Samalla ryhmälle tuotiin valmisruokatarjottimet ja pulloittain vettä.

Ronar

Ronarin hyväntuulisuus aina vain kasvoi kun hän sai tyhjään mahaansa täytettä. Hän jonotti nätisti nälkäisimmät alta pois ja nappasi yhden tarjottimen mukaansa.

GM

Seuraavan kerran käskynjakohuoneen ovi aukaistiin vasta useita tunteja myöhemmin, ja kaikki vietiin yksittäisiin hytteihin.

"Komentaja Antad tahtoo kirjallisen raportin," vartija sanoi Ronarille ennen kuin jätti hänet omaan rauhaansa.

Ronar

"Tämä selvä, sir", Ronar sanoi. Hän alkoi näppäillä data-alustaansa raporttia omasta näkokulmastaan, kertoen lyhyesti kaiken aina kiiturikolonnan löytymisestä ja avaruustaistelun tohinasta sensorimiehen näkökulmasta Brildan ampumiseen ja piraattien kanssa solmittuun yllättävään liittoon, josta hän ei ollut aivan yhtä mieltä komentaja Antadin kanssa.

Lopulta Ronarille tuli pieniä ongelmia kun hän tajusi, ettei hänellä edelleenkään ollut tyhjiä tietokortteja. Hän tallensi tiedostonsa data-alustansa sisäiseen muistiin ja katsoi, oliko hänelle annetuista käskyn- ja ryhmäjakokorteista apua tallentamisessa.

GM

Lieväksi pettymyksekseen Ronar huomasi, että kaikki ylempien upseerien kortit oli kopiosuojattu—ilmeisesti siksi, ettei kukaan asiaton pääsisi väärentämään annettuja käskyjä—eikä hän sen vuoksi voinut myöskään tallentaa niille mitään.

Ronar

"Ärh!" Ronar ärisi itsekseen. Hänen oli taas lainattava tietokorttia Gamborilta. Ronar toivoi, että he pian pääsisivät varusteupseerin luokse: tietokorttien lisäksi hänellä oli muitakin bisneksiä tehtävänä.

GM

Kului jälleen useampia tunteja ennen kuin kukaan tuntui kaipaavan Ronaria, tai edes muistavan, että hän oli olemassa. Silloinkin vierailija oli univormupukuinen vartija, joka tuli kyselemään sen raportin perään.

Ronar

"Sattuuko teiltä löytymään tietokorttia", Ronar kysyi varovasti. "Omani ovat näemmä päässeet loppumaan."

GM

"Ei ole mukanani," vartija pahoitteli. "Mutta voin lainata sellaisen. Hetki."

Ronar

Ronar odottaa.

GM

Pian vartija tulee takaisin tyhyjän tietokortin kanssa ja odottaa, että Ronar tallentaa raporttinsa sille.

"Tästä eteenpäin sinulla on liikkumavapaus aluksen julkisissa osissa," vartija toteaa saatuaan tallenteen. "Kielletyt alueet on merkitty ovenkarmien varoitusjuovilla."

Ronar

"Tämä selvä", Ronar sanoi ja lähti vaappumaan käytäville palautettuaan raporttinsa vartijalle. Hän lähti etsimään, sattuiko hänelle olemaan hyttiä varattuna ja mikäli ei, hän varmistaisi hytillisyytensä varaamalla sellaisen.

GM

Kuljeskellessaan käytävillä Ronar huomasi, että vartijan käsky pysyä poissa merkityistä paikoista sulki hänet majoituskannelle—kaikki turbohissit oli merkitty —mutta sielläkin oli melkoisesti liikennettä. Ronar huomasi piankin, että wazarkalaiset olivat saaneet samat ohjeen, koska näiden oranssi-vihreä univormu erottui selvästi kapinallisten joukossa, hän myös näki muutamia sekalaisemmin pukeutuneita piraatteja. Molempia "tulokasryhmiä" näytettiin aluksen henkilökunnan puolesta pidettävän tarkasti silmällä, mutta muuten näiden liikkumista miehistökannella ei pyritty estämään.

Ronar

Ronar mietti hetken, tarvittiinko häntä missään. Raporttinsa hän oli jo palauttanut, joten hän ei oikein keksinyt mitään, missä häntä olisi tarvittu. Nyt muistaessaan hän lähti etsimään paikkaa, jossa hän voisi ladata tyhjiä lippaitaan.

GM

Kääntyessään eräästä käytävänmutkasta Ronar oli vähällä törmätä isoon, vihertävään lihasmuuriin. Ronaria pidempi ja parisataakiloinen gamorrealainen näytti myös yllättyneeltä kohtaamisesta, mutta alkoi sitten hinkua jotakin korkealla, vinkuvalla äänellä, joka ei lainkaan sopinut muukalaisen isoon ja rotevaan ruhoon. Osa Ronarista olisi tahtonut nauraa päin olennon kasvoja tämän äänelle, mutta ajatus nauramisesta kolme kertaa itseä painavamman, väkivaltaiseksi yleensä väitetyn gamorrealaisen kustannuksella ei tuntunut erityisen turvalliselta ajatukselta.

Ronar

"Um... Anteeksi..." Ronar mutisi ja väisti järkälettä varovasti, mikä ahtaassa käytävässä osoittautui oletettua hankalammaksi tehtäväksi, sillä Ronarkin oli keskivertoa isompikokoinen zabrak. Hän tunnisti gamorrin samaksi, joka oli rynnännyt häntä vastaan taistelussa ja jonka oli vähällä ampua kuoliaaksi. Jos Brilda siis ei olisi loikannut eteen. Ronarin mielestä oli hieman vaarallistakin, että Brilda meni sillä tavalla sekoamaan jonkun piraatin takia: jos, tai pikemminkin kun liero pääsisi hengestään tai särkisi tytön sydämen, reaktiota voi vain arvailla.

Hän jatkoi lipaslaturin etsintöjä.

GM

Ronar ei ehtinyt astua kuin pari askelta gamorrealaisen ohitse, kun tämä äkkiä laski lapionkokoisen kätensä Ronarin olkapäälle ja käänsi zabrakin takaisin kasvokkain kanssaan. Ronarin ehtimättä edes kunnolla tajuta, mitä tapahtui iso köriläs kiskaisi korvassaan riippuneen paksun, kultaisen korvarenkaan irti, pisti sen Ronarin käteen ja tallusteli tiehensä. Katsoessaan rengasta tarkemmin Ronar myös huomasi, että siihen oli upotettu kaunis, sininen jalokivi.

Ronar

"Mikä hemmetti...", Ronar ölähti ihmeissään. Hänellä ei ollut hajuakaan mitä gamorrin kumma ele tarkoitti: osoittiko se vihollisuutta, ystävyyttä vai yrittikö se kenties kosia häntä. Ronarilla ei ollut hajuakaan, oliko gamorri uros- vai naaraspuolinen, mutta häntä ei kyllä kummemmin kiinnostanut jäädä tarkistamaankaan. Ihmeissään hän työnsi renkaan taskuunsa. Se saattoi olla arvokas.

GM

Jatkaessaan käytävillä vaeltelua Ronar sattui kurkistamaan huoneeseen, joka ilmeisesti oli jonkinlainen ruokasali. Siellä hän huomasi tutulta vaikuttavan valkotukkaisen takaraivon, jonka hiusten alta saattoi erottaa punaisen nauhan.

Ronar

Ronarin mielestä ihmiset vaikuttivat, muutamia poikkeuksia lukuun ottamalta, melko samanlaisilta ulkonäön perusteella mitattuna. Versel Mandella kuului näihin poikkeuksiin.

"Vera!" Ronar innostui kompuroidessaan ruokasaliin. "Terve, pitkästä aikaa!"

GM

"Ronar! Hei!" Vera huudahti läimäyttäen nuorukaista tuttavallisesti olkapäälle. "Mikä lennättää?"

Ronar

"Piraatit", Ronar huokaisi. "Ensin niitä jahdattiin ympäri galaksia ja sitten niiden kanssa pitäisi olla kavereita. Maailma on menossa sekaisin pahaa vauhtia. Liittoutua nyt piraattien kanssa... Seuraavaksi tietysti Imperiumin kanssa..."

GM

"Piraatit, salakuljettajat, tietovarkaat…" Vera nauroi. "Kukaan galaksissa ei myöntäisi olevansa liitossa meikäläisten kanssa, mutta he eivät tulisi toimeen ilman meitä."

Ronar

"Eivät tosiaan. Näissä piraateissa kaikista hauskinta on se, että heillä on ainoastaan muutama rahtialus ja he aikovat valloittaa itsenäisen planeetan! Ihan sarvetonta menoa!" Ronar hörähti. "He tosiaan eivät tule toimeen ilman meitä."

GM

"Tarkoitin kyllä, että te kapinalliset ette tulisi toimeen ilman meitä rikollisia," Vera irvisti. "Kuka muuten aseistaisi teidät?"

Ronar

"Meidät?" Ronar kysyi silmät pyöreinä. "En minä ole heidän mukanaan. Enkä tosiaan tiedä."

GM

"Et ole kapinallisten mukana, Ronar?" Vera kohotti toista kulmakarvaansa kysyvästi. "Wau! Olet kyllä uskotellut niin melko hyvin jo melkoisen aikaa. Mutta ei siitä sen enemp—"

Vera keskeytti äkkiä, kun Gambor Antad ilmestyi paikalle.

"Vera," duro tervehti. "Kuulin juuri, että olet täällä."

Ronar

Ronaria alkoi hieman naurattaa kun hän tajusi väärinymmärryksensä. Vaikka peruskieli olikin hänellä sujuvaa, ei se kuitenkaan ollut hänen äidinkielensä, mikä johti aina silloin tällöin kömmähdyksiin.

GM

"Gambor," Vera tervehti. "Ronar tässä kertoi minulle hyviä tarinoita. Jotakin jostain piraateista ja…"

"Carmemporin yayguareista," Antad huokasi istuutuen raskaasti saman pöydän ääreen. "Yritämme muodostaa liiton heidän kanssaan. Riegalio Samil on… mielenkiintoinen… tuttavuus."

"Olen kuullut heistä," Vera sanoi virnistäen. "Ja Samilista. Häntä kai kutsutaan Sjalaiman yayguariksi. Eräs ammattiveljeni törmäsi heihin kertaalleen."

Ronar

"Ja hänet silvottiin tuhansiksi siivuiksi leivän päälle?" Ronar jatkoi päätään pyörittäen. "Olen edelleen sitä mieltä, että liitto piraattien kanssa on huono idea."

GM

"Olisinko kuullut tapauksesta, jos niin olisi käynyt?" Vera hymähti. "Tuskin. Tapahtui jotain vallan muuta. Ensin piraatit romuttivat puolet aluksesta, minkä jälkeen he kävivät valtaukseen. Samil itse johti hyökkäystä ja kaverini ehti ottaa melko pahasti köniinsä, ennen kuin piraatit tajusivat, että hän on salakuljettaja. Tavallisesti salakuljettajat ja piraatit antavat toistensa olla, elleivät sitten kuulu johonkin kilpailevaan, isompaan porukkaan."

"Kuuluiko hän?" Gambor kysyi selvästi uteliaana tarinasta.

"Kaverini?" Vera kysyi. "Ei. Itsenäinen pikkuyrittäjä. Kun tilanne selvisi Samilille, hän pahoitteli aluksen vahingoittamista ja antoi kaverilleni aurodium-sormuksen, johon oli upotettu arvokkaita kiviä, jotta tämä voisi maksaa korjauksista. Sormus oli arvokkaampi kuin kaverini koko alus."

Ronar

Ronarin silmät levisivät yllätyksestä. Hän kaivoi gamorri-piraatin antaman korvarenkaan taskustaan ja näytti sitä Veralle.

"Ei kai tämä ole sellainen ...autorium-sormus?" Ronar kysyi silmät pyöreinä.

GM

"Näytähän," Vera pyysi ottaen korun käteensä ja tutkien sitä tarkasti. "Ei. Tämä on tavallista kultaa, eikä edes sormus, vaan korvarengas. Tuo safiiri kuitenkin… siis olettaen, että se on aito… on arvokas. Yksin tämä on ehkä tonnin arvoinen, satanen tai pari sinne tai tänne. Yhdessä parinsa kanssa paljon arvokkaampi. Mistä sait tämän?"

Ronar

"Joku gamorri-piraatti lätkäisi sen kouraani", Ronar sanoi. "Ei hajuakaan miksi."

GM

Gambor purskahti nauramaan.

"Vargyl?" duro kysyi naurunsa keskeltä. "Se Samilin kannoilla roikkuva lihaskimppu? Sitten sen täytyy johtua ruoasta…"

Ronar

"Minä kerkesin jo pelästymään että se aikoi kosia minua", Ronar hörähti ja häntäkin alkoi hieman naurattaa, tosin jo duron naurun kuuleminen oli tarpeeksi kutkuttamaan hänen nauruhermojaan. Hän työnsi renkaan takaisin taskuunsa.

GM

"Olisit paljon pahemmin mustelmilla, jos siitä olisi kyse," Vera virnisti. "Katsos, gamorrealaiset valitsevat kumppaninsa tappelun perusteella. Ensin kumppanin on voitettava kaikki kilpakosijat, minkä jälkeen täytyy vielä tapella uuden kumppanin kanssa, ennen kuin mies on katsottu kyllin kyvykkääksi parittelemaan."

Ronar

"Gamorrina minulla saattaisi siis olla vähän helpompaa", Ronar hörähti. "Tappelun jalon taidon ainakin tunnen."

GM

Sekä Vera että Gambor nauroivat. Hetkeä myöhemmin eräs vartijoista ilmestyi heidän pöytänsä ääreen.

"Anteeksi," tämä sanoi puhuen Veralle. "Mutta eversti Cracken tahtoo tavata kapteeni Mandellan."

"Tahdotko lähteä mukaan, Ronar?" Vera kysyi.

"Keskustelin Crackenin kanssa juuri, josko Ronar siirrettäisiin takaisin Arrans… takaisin minun komentooni," Gambor sanoi. "En tiedä onko asiasta vielä tehty mitään päätöstä."

Ronar

"Mikäli vain saan tulla", Ronar vastasi Veralle. Samassa jotain juolahti hänen mieleensä. "Hetkinen… Missä Arransio oikein on?"

GM

"Baunlan avaruussatamassa, jonne Nik sen parkkeerasi, kun hän toi sinut ja muut kersantti Veston ryhmän jäsenet tukikohtaan," Gambor huokasi. "Amiraali piti sitä liian pienenä ja heikosti aseistettuna osallistumaan hyökkäykseen."

Ronar

Ronarin kävi hieman sääliksi Nikluusenkamia kun tämä joutui luopumaan aluksestaan ja hänen suupielensä valahtivat alaspäin.

"Mutta, se everstin tapaaminen...?" Ronar kysyi.

GM

"Tulehan sitten," Vera hymyili läimäyttäen Ronaria olkapäälle.

Veraa hakemaan tullut vartia opasti naisen ja tämän perässä hiippailleen Ronarin turbohissille.

Ronar

Ronar tunsi jostain syystä jonkin asteista mielihyvää päästessään kielletyksi merkattuun turbohissiin.

"Mitenkä bisnekset ovat sujuneet?" Ronar kysyi Veralta odotellessaan hissiä.

GM

"Suurimmaksi osaksi hyvin," Vera nyökkäsi heidän astuessaan hissiin yhdessä vartijan kanssa. "Vaikka ei aseiden roudaaminen kapinallisille ketään rikastuta, mutta saa sillä sentään laskut maksettua."

Ronar

"Ja Nebula Hopper pysyy ilmassa", Ronar jatkoi. "Keisarillisten tullimiesten kanssa lienee enemmän ongelmia, Alderaanin tuhon jälkeen nähkääs."

GM

"Toimiihan se," Vera naurahti. "Keisarilliset ovat onnistuneet piirittämään joitakin sektoreita ja sulkeneet kulkuväyliämme. Minua kuitenkin kiinnostaisi tietää, mitä ystävällemme Birketille mahtaa kuulua. Muistatko hänet? En ole kuullut hänestä mitään sen Tatooinen tapauksen jälkeen."

Ronar

"En minäkään", Ronar sanoi. "Se twi'lek-kelmikaverisihan peri ystäväsi tainnutetun ruumiin. Lienee syytä kysyä häneltä."

GM

"Leo jätti hänet Tatooinen kiertoradalle," Vera naurahti, kun vartija johdatti heidät ulos hissistä ja kohti hieman tilavampia hyttejä, joihin aluksen upseeristo oli sijoitettu. "Hän ei ole myöskään kuullut mitään sen jälkeen. Ennemminkin Cracken voisi tietää jotain."

Ronar

"Sen näemme sitten", Ronar sanoi löntystellessään kohti upseerien hyttejä.

GM

Eversti Cracken odotti jo Veraa toimiston ja hytin yhdistelmänä toimivassa huoneessa. Eversti näytti hieman yllättyneeltä, että Ronar oli Mandellan mukana, mutta ei puuttunut asiaan sen enempää.

Ronar

Ronar jäi johonkin, missä hän ei olisi tiellä, ylimääräisenä kun oli tullut.

GM

"Viimeisin raportti oli huolestuttava, kapteeni Mandella," Cracken sanoi istuttuaan Veraa vastapäätä pöydän ääreen. "Jos havainnot pitävät paikkaansa, saatamme menettää jälleen yhden kulkuväylän. Joudun lähettämään sinut takaisin."

"Sitä vähän odotinkin," Vera virnisti näyttämättä erityisen huolestuneelta omasta puolestaan. "Yhteyshenkilöni…?"

"Pysyy samana," eversti sanoi nopeasti. "Arransion menetys hankaloittaa komentaja Antadin lähettämistä kontaktiksi, mutta teemme mitä voimme."

"Ymmärrän, sir," Vera totesi synkästi.

Ronar

Ronar ei kyennyt vastustamaan itseään kysymästä Crackenilta kysymystä, joka oli vaivannut häntä jo hyvän aikaa. "Onko Arransio siis lopullisesti menetetty", hän kysyi varovasti sopivassa välissä, varoen keskeyttämästä everstin ja Veran keskustelua.

GM

"Siihen en osaa vastasta," eversti myönsi. "Olettaen, että Nikluseenkamin asettamat turvajärjestelmät toimivan, kukaan ei voi käyttää sitä ennen kuin hän purkaa järjestelmän. Toistaiseksi emme kuitenkaan voi saada sitä takaisin."

"Ajattelin kysyä, jos Ronar tahtoisi lähteä kanssani pienelle matkalle, jos se sopii teille, eversti?" Vera vaihtoi aihetta.

Ronar

"Matkalle?" Ronar äimistyi. Hän ei ollut osannut odottaakaan Veralta moista kommenttia: hän luuli, että Vera toimisi mieluiten yksin ja oli lähinnä iloinen saatuaan kipattua hänet Gamborin vaivaksi silloin puolisen vuotta sitten.

GM

"Hmm…" Cracken mutisi. "Gambor esitti, että poika sijoitettaisiin jälleen hänen ryhmäänsä. Asiasta ei ole vielä tehty mitään päätöksiä."

"Lähdetkö?" Vera kysyi. "Vai jatkatko Gamborin matkassa?"

Ronar

Ronar oli kahden vaiheilla: kummassakin vaihtoehdossa oli puolensa. Gamborin matkassa jatkaminen vastaisi ehkä enemmän hänen koulutustaan. Toisaalta hän tahtoi lähteä myös Veran matkaan, mutta silloin hänen lähtemisensä saattaisi sotkea suunnitelmia. Päätös oli hankala ja ehkä oli parasta, että hänen suhteen meneteltäisi niin, että se olisi Kapinaliiton kannalta viisainta. Tuli hänen kohtalonsa olemaan mikä tahansa, hän tulisi joka tapauksessa sekä tyytyväiseksi että pettyneeksi. Kummallakin vaihtoehdolla oli nimittäin puolensa.

"Luulen, että on parasta, että eversti päättää mikä tässä tilanteessa on viisainta", Ronar sanoi lopulta.

GM

"Toistaiseksi meillä ei ole Gamborin ryhmälle tehtävää, joten jos tarvitset pojan apua, kapteeni, puhu asiasta komentaja Antadin kanssa," Cracken sanoi. "Minun puolestani Ronar saa lähteä mukaasi."

Ronar

Ronar nyökkäsi hyväksyvästi. Tyhjänpanttina tukikohdalla loikoilu ei oikein houkutellut Ronaria, edes Arransio-partion—jolla ei enää ollut Arransiota—kanssa. Gamborin mielipidettä asiasta oli joka tapauksessa myös kuunneltava, olihan hän sentään hänen komentava upseerinsa.

GM

"Lopullinen tehtävänanto toimitetaan aamulla, kapteeni," Cracken sanoi kätellen Veraa. "Voitte poistua."

Ronar

"Mistä tuo tuollainen kysymys oli oikein kotoisin?" Ronar kysyi hymyillen, mutta yhä hieman hölmistyneenä heidän poistuttua eversti Crackenin luota. "Olin tipahtaa jaloiltani."

GM

"Miksi niin yllättynyt?" Vera hymyili. "Kyllä salakuljettajakin joskus tarvitsee auttavaa kättä. Mutta osa syystä on siinä, että kun viimeksi näimme sain sen vaikutelman, että olisitmielellään lähtenyt mukaan, jos se olisi vain ollut mahdollista. Silloin tehtäväsi esti sen. Nyt et näytä tekevän mitään erityistä."

Ronar

"Luulin että työskentelet mieluiten yksin", Ronar sanoi yllättyneenä. "Vaikutit minusta lähinnä tyytyväiseltä kun sait minut dumpattua silloin sen otuksen harmiksi."

GM

"Sinähän tahdoit liittyä kapinaan, poika," Vera kohautti olkiaan. "Eikä minun tapani toimia näyttänyt olevan sinulle mieleen. Ja vaikka pärjään yksin myönsin jo, että tarvitsen joskus apuakin."

Enempiä puhumatta Vera suuntasi takaisin alemmalle kannelle, jolla Ronarinkin hytti sijaitsi. Nainen suuntasi kohti huonetta, jonne he olivat jättäneet Gamborin.

Ronar

"Joten, mikä on tämä salaperäinen asia, johon apuani tarvitaan", Ronar kysyi Veralta heidän mennessään kohti Gamborin huonetta.

GM

"Meillä on väkeä ja kalustoa Imperiumin piiritysrenkaan sisällä," Vera vastasi. "Heidät pitäisi saada pois varusteineen, mikä ei ole aivan helppoa. Koska minulla on kokemusta henkilölastien siirrosta Cracken arveli, että pystyisin auttamaan."

Ronar

"Minulla taas on kokemusta lähinnä henkilölastien ampumisesta", Ronar sanoi kuivasti naurahtaen. "Oletko tosiaan varma, että minun kaltaiseni koheltaja on oikea henkilö sellaisessa touhussa auttamiseen? Kysymys ei ole siitä, ettenkö haluaisi lähteä, totta kai haluan, mutta en ole oikein varma sopivuudestani."

GM

"Saatan hyvinkin tarvita jonkun, joka ampuu keisarillisia," Vera hymähti, huomaten Gamborin kaljun duronpään ruokalassa nainen lähti tätä kohti, mutta komentaja ei ollut enää yksin. Sillä välin, kun Vera ja Ronar olivat olleet poissa Lesur, Nik ja Certop olivat liittyneet Gamborin seuraan.

Ronar

Ronar kiiruhti naisen perään tämän mennessä ruokalaan. Ronar oli luullut Veran mieluiten välttävän vaaranpaikkoja ja nyt hän oli ehdoin tahdoin hyökkäämässä sellaiseen päätä pahkaa. Totta kai hän tarvitsi jonkun pyssyttämään vihollisia, Ronar ei ollut tullut ajatelleeksikaan. Hän kuunteli kuitenkin, mitä Gamborilla oli asiaan sanottavanaan.

GM

"…sektoriin," Lesur murisi juuri, kun Ronar ja Vera liittyivät joukkoon. "En tiedä, mitä piraatti kuvittelee sillä saavuttavansa."

"Eversti vaikutti näkevän jonkin meriitin suunnitelmassa," Gambor huomautti. "Mutta hän tai Samil eivät tässä tilanteessa voi tehdä päätöstä yksin. Koko Kapinaliitto on lukuisten organisaatioiden yhteistyötä ja jos jollakin osalla on ongelma toisen ryhmän toiminnan kanssa, tilanteessa pitää toimia harkiten."

"Mudda olemme meneddäneed jo liian monda guljedusväylää," Certop harmitteli. "Joz dämä voiddaan avada uudezdaan Wazarkan armeijazda huolimadda, ze olizi mergiddävä abu."

Ronar

"Täällä nämä vain juonivat Wazarkan hallituksen pään menoksi", Ronar hörähti liittyessään joukkoon iloiseen. "Wazarkan armeijan kanssa ei ole leikkimistä, he eivät tykkää meistä kapinallisista nyt yhtään kun autoimme Samilin karkuun. Mikäli aiomme käyttää Wazarkaa kuljetuksiin armeijasta huolimatta, joudumme ehkä lisäämään saattoaluksien määrää ja laatua huomattavastikin. Ja aluksia tarvitaan muuallakin."

GM

"Et tiedä, mistä puhut, juniori," Lesur murahti. "Piraateilla on jotain muuta mielessään."

"Ja ainakaan toistaiseksi siihen ei kuulu suora toiminta Wazarkaa vastaan," Gambor vastasi. "Tämän tilanteen selvittämiseen voi mennä jonkin aikaa. Mutta mitä eversti tahtoi, Vera?"

"Kuljettamaan väkeä ja kalustoa, mitäs muuta?" nainen naurahti.

Ronar

"Hän pyysi minua lähtemään mukaansa", Ronar sanoi. "Uskoisin kuitenkin, että lähtemiseen tarvittaisi teidän suostumuksenne, sir", hän jatkoi ehkä hieman teennäisen kömpelöllä muodollisella äänensävyllään.

GM

"Henkilökohtaisesti en näe ajatuksessa mitään vikaa," Gambor sanoi kääntyen Veran puoleen. "Siis jos Vera tahtoo ottaa sinut mukaan. Milloin lähdet?"

"Heti huomenna aamulla," Vera vastasi hymyillen leveästi ja vinkaten Ronarille silmää.

"Siinä tapauksessa joudun kieltämään," Gambor pudisti päätään. "Koko tiimini on jumissa, kunnes ylin johto saa päätettyä, mitä piraattitilanteen kanssa pitäisi tehdä. He saattavat vaatia lisäraportteja, joten kaikkien on oltava tavoitettavissa."

Ronar

"Lisäraportteja?" Ronar ölähti. "Enköhän ole kirjoittanut raporttia ihan tarpeeksi? Pyydän. Kaipaan jotain ...erilaista... Enkä todellakaan tarkoita sillä piraattikysymyksen lisäkaivelua. Tyhjän panttina istuminen on vielä Harloeniakin pahempaa!"

GM

"Luuletko, ettemme me tiedä sitä?" Lesur ärähti paiskaten lautasensa syrjään—nuori mies vaikutti olevan helposti ärsyyntyvällä tuulella, tai oli ollut jo pidemmän aikaa. "Jos me kestämme sen, saat luvan kestää sinäkin. Et ole yhtään parempi kuin…"

"Lesur Nalsen!" Gambor ärähti. "Pysy nahoissasi."

Ronar

Ronarin teki kovasti mieli nälväistä Lesuria Brildasta—oli selvää, että kiukustumisen takana oli nimenomaan hänen siskonsa käytös—mutta hän katsoi parhaakseen olla kiristämättä tunnelmaa entisestään.

"Joten, mitä minulle nyt tapahtuu ellen voi lähteä?" Ronar kysyi Gamborilta. "Istunko siis punkassani kunnes lihani mätänee ja sarvieni välistä kasvaa salaattia?"

GM

"Jos korkein komento niin päättää," Gambor sanoi tylysti. "Voit aloittaa minun puolestani vaikka heti. Hävitkää kaikki näkyvistäni."

Itsekseen jupisten entinen Arransio-partio lähti hajaantumaan, kukin suunnaten kohti hyttiä, joka heille oli määrätty.

Ronar

"Jumalauta ei helvetti...", Ronarkin yhtyi jupinoihin suunnatessaan kohti hyttiään. Hän ei viitsinyt jäädä enää juttelemaan Verankaan kanssa, sillä harmistuksissaan hän saattaisi möläyttää jotain, mitä joutuisi myöhemmin katumaan. Häntä ei huvittanut käydä edes etsimässä pesutiloja, hän vain heittäytyi punkkaansa ja veti peiton korvilleen.

Kapinan jalanjäljissä
Salamatkustajana
Arkisto 1 · Arkisto 2 · Arkisto 3 · Arkisto 4 · Arkisto 5
Kapinaan
Arkisto 6 · Arkisto 7 · Arkisto 8 · Arkisto 9
Valvonta-asema
Arkisto 10 · Arkisto 11 · Arkisto 12 · Arkisto 13 · Arkisto 14
Välinäytös
Arkisto 15 · Arkisto 16 · Arkisto 17 · Arkisto 18 · Arkisto 19
Piraatteja
Arkisto 20 · Arkisto 21 · Arkisto 22 · Arkisto 23 · Arkisto 24 · Arkisto 25 · Arkisto 26
Arkisto 27 · Arkisto 28 · Arkisto 29 · Arkisto 30 · Arkisto 31 · Arkisto 32 · Arkisto 33
Veriviholliset
Arkisto 34 · Arkisto 35 · Arkisto 36 · Arkisto 37 · Arkisto 38 · Arkisto 39
Arkisto 40 · Arkisto 41 · Arkisto 42 · Arkisto 43 · Arkisto 44
Vankilapako
Arkisto 45 · Arkisto 46 · Arkisto 47 · Arkisto 48 · Arkisto 49 · Arkisto 50
Arkisto 51 · Arkisto 52 · Arkisto 53 · Arkisto 54 · Arkisto 55 · Arkisto 56
Aktiivinen pelisivu
Pelin tuottamia sivutarinoita
Brzen - Taistelija · Operaatio: Maderosin valtaus
Päivä erään salakuljettajan elämästä
Ronar Brzenin päiväkirja · Viha – Tuska – Rakkaus
Yksi laukaus