Kapinan jalanjäljissä/Peliarkisto 4

Star Wars Fanon Wikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Roolipeliarkisto > Kapinan jalanjäljissä/Peliarkisto 4

Seuranneena aamuna Ronar heräsi siihen, kun Vera laittoi viileän, märän rätin hänen kivistävälle otsalleen. Hänellä ei ollut mitään mielikuvaa siitä, miten hän oikeastaan oli päätynyt Nebula Hopperin oleskelutilasta omaan punkkaansa, luultavimmin Veran oli täytynyt auttaa hänet sinne.

"Minähän varoitin, että Ambrostine on salakavala juoma," Vera hymyili puhuen hiljaa ja pehmeästi, mutta silti ääni tuntui riipovan Ronar-raukan korvia ja kaikuvan hänen kallonsa sisällä. "Koetahan toipua nopeasti. Leon pitäisi tulla tunnin kuluttua ja tahtoisin sinut mukaan hommiin edes jotenkin järjissäsi."

Pääkivusta huolimatta Ronar oli tyytyväinen, ettei hänen olonsa ollut aivan niin kehno kuin sen jälkeen, kun palkkionmetsästäjä oli huumannut hänet Bespinillä, vaikka parannus ei ollutkaan kovin suuri. Kääntäessään hieman päätään Ronar näki punkkansa viereisellä pöydällä vesilasin ja kannun, sekä jotakin voileipää muistuttavaa.

"Minun pitää mennä töihin," Vera sanoi suunnaten hytin ovelle. "Jos oksettaa, yritä osua ämpäriin tai joudut vielä kipeänä kuuraamaan lattiaa."

Ovi liukui kiinni naisen perässä ja Ronar jäi yksi hämärään hyttiin hoitelemaan krapulaansa.

Ronar

Ronar ei jaksanut tehdä mitään, päähän sattui ja hän päätti painua takaisin petiinsä. Hän halusi olla edes jotenkin tolkuissaan kun hänen pitäisi taas mennä siirtelemään rahtilaatikoita. Niinpä hän katsoi parhaakseen ottaa ...torkut.

GM

Tuntia myöhemmin Vera tuli uudelleen Ronarin hyttiin ja töni tämän hereille.

"Leo on täällä," nainen sanoi. "Meillä on töitä tehtävänä. Syö ja juo ja käy pesemässä naamasi. Sen jälkeen odotan sinun liittyvän työhön rahtiruumassa."

Jättäen tällä kerralla hytin valot täydelle kirkkaudelle ja oven auki—Ronar kuuli naisen askelet kohti rahtiruumaa ja sen, miten tämä hyräili iloisesti jotain laulua mennessään. Hetkeä myöhemmin telakointiporttien kolahdus kaikui käytävää pitkin Ronarin hytiin asti ja lievä ilmanpaineen muutos paljasti, että alusten välinen yhteys aukaistiin. Ronar myös kuuli Veran ja Leonn äänet rahtiruuman suunnalta.

Ronar

Ronarilla oli jo parempi olo, ja hänkin oli hyvällä tuulella. Hän katsahti tavaroitaan, ja näki ottamansa E-11 -sädekiväärin lattialla. Hän ei tullutkaan ajatelleeksi, sopisiko hänen SE-14 -pistooliaan varten ostamansa voimapakkaukset E-11:een. Hän ajatteli kokeilla heti, kun pääsisi vapaaksi töistään.

Ronar otti aseensa varmuuden vuoksi matkaan, jos vankina oleva majuri-parka aiheuttaisi hankaluuksia, ja sääti sen heti tainnutusteholle. Hän meni rahtiruuman suuntaan, mistä hän otaksui äänien kuuluvan, tervehti Veraa ja Leon'goa, ja alkoi siirtää tibannalaatikoita näiden kanssa.

GM

"Ah," Vera hymyili nähdessään Ronarin ilmestyvän paikalle. "Olet sittenkin sitkeämpi kuin luulin. Erinomaista. Odottakaas hetki. Käyn laskemassa keinopainovoiman alhaisemmalle tasolle, niin saamme työt helpommin tehtyä. Olkaa tarkkoina."

Vera hävisi hetkeksi ohjaamoon, ja pian Ronar tunsi, miten hän muuttui kevyemmäksi. Hetkeä myöhemmin Vera ilmestyi takaisin rahtiruumaan hymyillen entistäkin leveämmin ja liikkuen pitkillä loikilla. Ronarin koulutukseen oli kuulunut jonkin verran alhaisissa ja olemattomissa painovoimakentissä työskentelyä, mutta edellisestä harjoituksesta oli jo aikaa. Estääkseen täydellistä suuntien sekoamista, Vera oli kuitenkin jättänyt alhaisen, noin 1/5 painovoiman alukselle, mikä kuitenkin helpotti suunnattomasti painavien rahtilaatikoiden siirtelemistä.

Ronar

Ronar oli oppinut liikkumaan täysin painottomassa tilassa ampumalla kiväärillään sitä suuntaa vastaan, mihin hän halusi mennä, mutta heikossa painovoimassa hän oli aivan hukassa. Muut vain nauroivat hänen hölmistyneelle ilmeelleen, kun hän pompahteli pitkin käytäviä yrittäen saada tasapainoaistin pelaamaan uudelleen. Pienen harjoittelukierroksen jälkeen hän onnistui pysymään pystyssä ja siirtelemään rahtilaatikoita jälleen normaalisti. Kun hän tajusi, mistä oli kyse, hän alkoi nauttia tilanteesta suunnattomasti.

"Jännä tunne, kuin uima-altaassa olisi, mutta ei läheskään", Ronar naureskeli samalla, kun heitteli laatikoita Leon'goan alukseen telakointiportin kautta. "Tuntuu, kuin lentäisi, mutta ei kuitenkaan lennä." Hän innostui hölmöilemään, ja hän heitteli voltteja rahtilaatikko sylissään. Alastulo tosin oli vähän vähemmän tyylikäs, ja hän satutti niskansa pudotessaan pää edellä lattiaan, aiheuttaen hilpeyttä.

"Ei se painovoima nyt sentään noin heikko ollutkaan", Ronar mutisi.

GM

Vaikka sekä Vera että Leon'goa olivat selvästi Ronaria vanhempia, he liittyivät aina välillä tämän hassutteluihin tehden hyppyjä, jotka ulottuivat rahtiruuman kattoon asti.

"Älä kuitenkaan taita niskojasi," Vera varoitti pyyhkien naurunkyyneliä silmistään Ronarin kompuroitua laatikon kanssa. "Äläkä riko kauppatavaraa. En tahdo selittää kapinallisille, miten uusi apulaiseni tuhosi heidän asevarusteensa."

Heidän saatuaan puolet Veran tibannakaasulaatikoista Leon'goan alukselle, kolmikko ryhtyi siirtämään twi'lekin aluksella kuljetettua aselastia Nebula Hopperille. Myös Leon aluksen painovoimaa oli alennettu työn helpottamiseksi, mutta aselaatikot olivat silti selvästi kaasulastia raskaampia siirreltäviä.

"Onneksi keisarilliset eivät kysyneet, minne loput aseet ovat menossa," twi'lek huomautti heidän kiinnittäessään rahtia ruuman seinien suojaverkkoihin. "He kai kuvittelivat, että ne ovat kaikki sinulle."

"Kunpa olisivatkin," Vera vastasi tönäisten ystäväänsä leikkisästi olkapäähän. "Imperiumin nyt jahdatessa sinuakin, olet aina tervetullut liittymään kapinaan."

"Antaas nyt katsoa," Leo irvisti. "Tykkään pitää kaikki mahdollisuudet auki, mutta takaportti on hyvä olla olemassa. Ja sota—jota Imperiumi ei vielä suostu kutsumaan sodaksi—on tuottoisaa aikaa salakuljettajille."

"Niin myös palkkionmetsästäjille," Vera paukautti takaisin.

Ronar

"Mitä mitä, oletko sinäkin kapinallinen", Ronar kysyi Veralta silmät pyöreinä, eikä ihan ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti sanoessaan tervetuloa kapinaan tai jotain. "Luulin, että vaan roudaat heille kamppeita. Oletko ollut taisteluissakin?"

Ronar kolisteli uteliaasti aselaatikoita ja vain vaivoin onnistui hillitsemään halunsa repiä ne kaikki auki ja kokeilla kaikkea, mitä löysi. No, vaikka hän ei ollut kuin joku kymmenen vuotta Veraa nuorempi, hänen välillä lapsellinenkin uteliaisuutensa ja innostuneisuutensa ei ollut karannut minnekään. Leon'goan ikää Ronar ei pystynyt arvioimaan millään mittarilla, mutta ei tämä enää mikään poikanen ollut, sen Ronar tiesi.

GM

"Hah hah hah!" Vera nauroi kuullessaan Ronarin ihmettelyn. "Olenko kapinallinen vai en on vähän monipiippuinen juttu. Eivät kaikki kapinalliset osallistu taisteluihin. Kyse on... Sanotaanko vaikka ajattelutavoista. Teen parhaani mukaan pientä kiusaa Imperiumille kuljettamalla aseita ja muita varusteita niille, jotka taistelevat. Mutta samalla teen itse parhaani välttyäkseni itse joutumasta taistelemaan. Joskus kuitenkin, kuten Tatooinella, kyse on kuitenkin elämästä ja kuolemasta. Silloin minkään en epäröi tarttua aseeseen."

Ronar

Ronarin pää menee vain enemmän pyörälle. Hän oli luullut, että kapina on vain ryhmä henkilöitä, jotka aseellisesti vastustavat Imperiumia, mutta se taitaakin olla paljon laajempi juttu, kuin hän oli koskaan osannut kuvitellakaan.

"Sittenhän Imperiumin on melkein mahdotonta sanoa kadulla vastaantulijoista, kuka on kapinallinen ja kuka ei, jos tuollainen ns. epäsuora toiminta on myös kapinointia", Ronar yrittää järkeillä.

GM

"Sotilasjoukot ja muu etulinjan väki on vain näkyvin kärki," Leon'goa puuttui keskusteluun. "Taisteluyksikkö on pian poissa pelistä ilman huoltojoukkojaan, joita kukaan ei yleensä edes huomaa. Kokit ja jopa tukikohtien lattioita lakaisevat kaverit ovat silti kapinallisia. Kuten on tämä idealistinen ystävämmekin. Minä..."

"Sinä olet itsepäisin bantha, joka jatkaa tallustamista omaan suuntaansa, vaikka pedot kerääntyvät ympärille," Vera huomautti äänellä, josta oli vaikeata sanoa pilailiko hän vai puhuiko tosissaan. "Mutta tiedän, että sinua ei voi suostutella, Leo."

Vera huokasi lukiten viimeisen rahtiverkon seinään ja nojautuen kiinnittämäänsä laatikkoa vasten.

"Olemme nyt vuorokauden aikataulusta myöhässä," Vera sanoi, yhtäkkiä täysin asiallisena. "Meidän on kai pakko pistää töpinäksi ja lähteä."

Ronar

Ronaria alkoi pikku hiljaa huvittaa Leon ja Veran sanaharkka, ja hän hymyili itsekseen. "Mutta minne me menemme seuraavaksi? Mikä on seuraava rahdinsiirtopaikka? Ja jos olemme myöhässä, pitäisikö seuraaville asiakkaille ilmoittaa jotain, etteivät ala soitella perään tai jotain..."

GM

"Leonn asiakkaista en tiedä," Vera sanoi. "Ja hänen oman turvallisuutensa vuoksi en sano, minne me olemme menossa. Seuraava osoite on nimittäin erittäin hys-hys."

Leo virnisti ja kaappasi Veran halaukseen antaen pitkien twi'lekin päähäntiensä kietoutua naisen hartioille. Nainen vastasi halaukseen aivan yhtä tiukasti, minkä jälkeen twi'lek suuntasi kohti aluksia yhdistänyttä rahtitunnelia.

"Hei sitten, Vera, Ronar," Leo sanoi liukuen yhdyskäytävään. "Nähdään taas kun tavataan. Ostan teille oluset, jos osutaan samoihin maisemiin."

"Ala painua," Vera nauroi.

Hän viipyi hetken luukulla, seuraten ystävänsä lähtöä ennen kuin sulki rahtiluukun ja varmisti sen ilmanpitävyyden.

"Mennään," Vera sanoi, viitaten kohti ohjaamoa.

Ronar

Ronar virnisteli itsekseen, kun Vera ja Leo heittivät hyvästit, morjensti itsekin twi'lekille ja lähti sulkemaan valmiustilaan jättämänsä tykkitornin, jottei se turhaan kuluttaisi virtaa. Sen jälkeen hän kompuroi painovoimanhallintalaitteiden luo ja oli palauttamassa painovoiman takaisin normaaliksi, kunnes päätti piruilla hetken Veran kustannuksella. Hän nimittäin käänsi painovoiman hetkellisesti (noin puoleksi minuutiksi) pois päältä. Hän ei kuullut, mitä tapahtui, sillä ohjaamo oli vastakkaisella puolella alusta kuin hallintalaitteet, missä hän oli. Hän tunsi leijuvansa: aivan kuin simulaattoreissa, mutta tällä kertaa hän ei voinut ottaa aseella vauhtia. Hän piti kahvasta kiinni, jottei lähtisi leijumaan sen ulottumattomiin. Kuitenkin, tunne oli ...erikoinen.

Hölmöiltyään tarpeeksi hän käänsi painovoiman takaisin normaaliksi ja töpsähti tasaisesti lattiaan. Hän suuntasi kohti ohjaamoa, jossa arveli Veran jo olevan odottamassa, ja istahti apupilotin paikalle.

"Niin, mikä on seuraava pysäkkimme", hän kysäisi Veralta.

GM huomautus: Aluksen painovoimasäätimet ovat ohjaamossa, joten joudun ikävä kyllä pilaamaan vitsisi, niin hyvä kuin se olikin.

Asiaan kuulumaton kommentti: Tutustuin siihen kaavakuvaan jälleen, ja näin siellä "Life Support Systems", eli elossapitolaitteisto, eli oletin, että systeemi löytyy sieltä, mutta ei voi mitään, aina ei näemmä voi voittaa... Sitä paitsi se ei ollut "vastakkaisella puolella" alusta vaan ihan ohjaamon vieressä seinän takana, unohduksiakin näemmä sattuu...

GM vastaus: "Life support" on paikka, missä ilmastointi, vedenpuhdistinlaitteet, varasähkögeneraattorit ja vastaavat ovat. Mutta niiden toimintoja hallitaan ohjauspanelista. Tekopainovoimaa tuottavat levyt on sijoitettu aluksen lattioiden alle ja myös niiden hallintalaitteet ovat käytettävissä komentosillalta. Toki kaikkia laitteita voi ohjata hätätilanteessa myös suoraan "life support" osastosta, mutta yleensä kaikki tehdään ohjaamosta.

Turha kommentti: Joo okei, jatketaan...

GM

"Sundari," Vera vastasi. "Kyseessä on pitkään toiminut kaivosyhdyskunta. Siellä on niin paljon rahtiliikennettä, etteivät keisarilliset ehdi tarkastaa läheskään kaikkea. Minkä lisäksi – ja tämä on kaikkein parasta – he ovat taas vaihteeksi sodassa naapuriensa kanssa, joten kukaan ei ihmettele lastiamme. Ainakaan niin kauan, kun emme päädy nokittain garosilaisten viranomaisten kanssa, koska he saattavat omia lastimme sundarilaisia vastaan."

Siirtäessään Nebula Hopperia valmiustilasta täyteen toimintavalmiuteen Vera seurasi, miten Leon'goan alus siirtyi kauemmas heistä ja hävisi valeliikkeen saattamana hyperavaruuteen.

"Lastimme vastaanottajat odottavat siellä," nainen virnisti. "Ja meidän tiemme eroavat. Minä olen pelkkä kapinallisten juoksutyttö ja rahtari, mutta sinä tahdot koota kunniaa taisteluissa. Sitä ei kuitenkaan kannata surra, ainakaan vielä. Meillä on edessämme pari tylsää päivää hyperavaruudessa. Olen kertoillut sinulle paljon itsestäni. Saat vuorostasi kertoa lisää itsestäsi."

Ronar

"No, eipä minun elämässäni paljon kovin ihmeellistä ole", Ronar sanoi ja mietti, mitä sanoisi. "Itse asiassa olen jo pienestä pitäen oppinut vihaamaan Imperiumia, joka oli kotiplaneettani Iridonian johdossa. Jotain kapinallistoimintaa, siis planeetan sisäistä, ei liity mitenkään tähän kapinaan, mikä tänä päivänä on, oli planeetalla jotain kymmenen vuotta sitten, ja perheeni sotkettiin siihen, vaikken ainakaan tiennyt, että vanhempani olisivat missään sellaisessa olleet mukana."

Ronar piti pienen tauon.

"Niin, Imperiumi siis jotain reittejä pitkin keksi syyttää vanhempiani kapinallishallituksen tukemisesta, ja Imperiumi tuhosi kotini maan tasalle, todennäköisesti ihan syyttä suotta. Olin silloin muistaakseni kymmenen. Silloin lopetin koulunkäynnin ja hain sotilaskoulutukseen, jotta pääsisin jotain kautta kostamaan Imperiumille."

GM

"Auts," Vera irvisti. "Kuulostaa ihan siltä Imperiumilta, jota me kaikki niin rakastamme. Ymmärrän, miksi tahdot liittyä kapinaan."

Ronar

"Jep. Vaikka itse olen jo suurimmaksi osaksi päässyt yli vanhempien kuolemasta, silti koko lajini, ja aika monet muutkin lajit, saavat jatkuvasti kärsiä Imperiumin vallan alla, ja jo se on riittävän hyvä syy liittyä Kapinaliittoon. Eteenkään jos ei satu olemaan mitään menetettävää. Ei ole kotia, ei juurikaan muuta omaisuutta mitä täällä minulla on mukana, vain muutama kaveri, ystäviä ei yhtään, sillä kaikki kuolivat silloin kymmenisen vuotta sitten Iridonian kapinan aikana. Itsekin selvisin lähinnä vain hyvällä tuurilla, vaikken edes ollut missään kapinoinnissa mukana, enkä vanhemmistanikaan uskoisi. Imperiumi on vienyt melkein kaiken, eikä mikään ole niin vaarallinen kuin vihollinen, jolla ei ole mitään menetettävää. Ja Imperiumilla niitä tuntuu olevan jo aika monta, ja saivat taas yhden lisää."

GM

"En tiedä, millaista olisi elää, jos minulla ei olisi mitään menetettävää," Vera sanoi hitaasti. "En tiedä, onko se terveellistä. Jos ei ole mitään menetettävää, ei ole mitään minkä vuoksi tahtoisi jatkaa elämää. Vaarallinen asenne..."

Vera oli hetken vaiti seuraten, miten hyperavaruus leimusi ohjaamokuomun ulkopuolella.

"Pitää olla jotakin, jonka puolesta jaksaa taistella," Vera pohti filosofisesti. "Minä taistelen – omalla tavallani – kaikkien niiden orjien puolesta, jotka kuljetin turvaan ja vielä enemmän kaikkien niiden puolesta, jotka ovat yhä vankeudessa. Mutta pelkkä kosto on kylmä petikumppani."

Ronar

"Tuota en ole tullutkaan ajatelleeksi", Ronar pohti. "Minulla ei juuri mitään ole ollut niin pitkään aikaan, etten oikein tiedäkään, miltä tuntuisi taistella jonkun puolesta. Mikään ei ole niin tärkeää, kuin kostaa Imperiumille, joka on tuhonnut niin paljon minulta, ja muiltakin. Mutta ehkä juuri siitä johtuukin se aggressiivisuuteni ja herkkä turhautumiseni, ja kaikki muukin, mikä aina ajaa minut vaikeuksiin."

"Mutta en olekaan tullut ajatelleeksi. Mitä sitten, jos tai kun Imperiumi tuhoutuu, mitä sitten tekisin, jos yhä olisin hengissä. Sitten en saisi voimia edes kostonhalusta, koska ei olisi enää Imperiumia, jolle kostaa."

GM

"Imperiumin lopulliseen kaatumiseen menee varmasti vielä vuosia," Vera huokasi synkästi. "Ihme, jos ehdimme nähdä sen elinaikanamme. Joten en vielä huolestuisi siitä, mitä teet sen jälkeen. Ehdit varmasti löytää jotain taistelemisen arvoista."

Ronar

"On se varmasti mukavaa olla noin optimistinen", Ronar vinoili. "Itse uskon kapinan mahdollisuuksiin. Imperiumi hankkii itselleen koko ajan lisää vihollisia, joten kapina tulee kasvamaan koko ajan. Kohta heillä on vain Coruscant, Carida, ja jotain muita keskeisimpiä maailmoja", hän ennusti. "Eikä niitäkään sen jälkeen, kun minä pääsen vauhtiin.

GM

"Olisipa minulla sinun optimismisi," Vera huokasi, mutta hänen huulillaan karehti hymy Ronarin ylpeilyn seurauksena. "Mutta pidän ikävä kyllä itseäni realistina. Vaikka jokainen tarvikekuljetukseni on poissa keisarillisilta ja avuksi kapinalle, heillä on hurjasti enemmän voimavaroja. Aluslastillinen parhaita aseita ja varusteita on pelkkä vähäpätöinen laskuvirhe heidän sotakoneistossaan. Mutta se ei ole syy antaa periksi ja jäädä odottamaan kuolemaa. Aina voi toivoa ihmettä."

Vera pudotti aluksen hyperavaruudesta, teki jyrkän kurssinkorjauksen ja kytki hyperajon uudelleen päälle.

"Uskoisin henkeni Leon käsiin, ja monesti olen tehnytkin niin," Vera selitti. "Mutta joku on saattanut vakoilla kohtaamistamme. Imperiumilla on silmät selässäkin aina toisinaan. Ja ne peijoonit käyttävät tarkkailupoijuja paikoissa, joihin ei viitsitä uhrata tullialuksia. Et uskoisi, miten moni salakuljettaja on löytänyt itsensä Kesselistä tehtyään lastinsiirtoja aurinkokunnan laitamilla, missä eivät olleet huomanneet mitään uhkaa ja sitten hypänneet suoraan tukikohtaansa."

Ronar

"Parempi kuolleena kuin Kesselissä", Ronar tuumi. "Yksi syy siihen, miksi haluan sotilaaksi, en salakuljettajaksi."

"Minä en niin kauheasti noista valvontajärjestelmistä tiedä, kun ei salakuljettajan ammatti niin kiehdo, mutta sen verran tajuan, että totta kai heillä on joka aurinkokunnassa jotain, vaikkei laivuetta tai vakituista varuskuntaa näkyisikään", Ronar tuumi, kun keskustelu meni valvontajärjestelmien suuntaan. "Ne tarkkailupoijut ovat varmaan kapinallisten suosituimpia kohteita."

"Onko muuten koskaan tullut mieleesikään yrittää jotain avoimempaa Imperiumia vastaan. Esimerkiksi vain jonkun valvontapoijun tai -droidin tuhoaminen, tai jotain muuta vastaavaa pientä", Ronar tiedusteli. "Minun kunniakäsitykseeni ei nimittäin oikein kuulu se, että jotkut piileksivät kuin arat hiiret ja juoksevat karkuun, kun toiset taistelevat henkensä edestä. Tiedän, että kuljetuksiakin tarvitaan, mutta kuitenkin..."

GM

"Poijujen tuhoamisen ongelmana on niiden löytäminen," Vera tuhahti. "Oletko koskaan yrittänyt etsiä muutaman metrin kokoista kappaletta miljoonien kilometrien alueelta. Poijut käyttävät passiivisia sensoreita, eli havaitsevat kohteet, jotka käyttävät sensoreita, mutta eivät itse lähetä sensorisignaaleja. Ja ne tyhjentävät keräämänsä datan signaaliryöppyinä, jotka pystyvät lähettämään suuren määrän tietoa sekunnin murto-osissa ja ovat hyvin hankalia jäljittää."

Ronar tajusi Verselin olevan hyvin perillä siitä, mistä puhui. Nainen oli selvästi pitänyt silmänsä ja korvansa auki teknologian suhteen.

"Ja mitä siihen tulee, etten ole tehnyt avoimia hyökkäyksiä Imperiumia vastaan," Vera katsoi Ronaria tiukasti silmiin. "Minä pyrin parhaani mukaan välttämään huomion vetämistä puoleeni. Mitä harvemmat keisarilliset toimistani tietävät, sitä parempi kapinallisille. Oikeastaan... Saan luultavasti huutia siitä, mitä Tatooinella tapahtui, vaikka se ei oikeastaan ollut kenenkään syytä."

Ronar

"Siitä tulikin mieleeni, ei kai Leon'goa aio päästää vangitsemaamme majuri Birkeniä karkuun? Hänhän tietää, ja vaikka hän ei varmaankaan kantele sinusta, hän saattaa aiheuttaa ongelmia itse, mikäli pääsee takaisin ystäviensä pariin. Hän tuskin kantelee, sillä hän saattaa saada alennuksen, jos joutuu selittämään, miten olet päässyt häneltä karkuun niin monta kertaa."

GM

"Jos Birken oli oikein onnekas, hän saattaa olla jo omalla Carrackillaan," Vera vastasi. "Jos ei, hän kiertää yhä Tatooinea Leon aluksen pelastuskapselissa. Hän ei puhu, mutta hänen vapauttamisensa oli ainoa keino varmistaa, etteivät hänen mukanaan olleet iskusotilaatkaan puhu. Jos olisimme vieneet majurin jonnekin tavoittamattomiin, hänen sotajoukkojensa velvollisuus olisi ollut tehdä siitä ilmoitus ja raportoida, ketkä Birkenin kaappasivat. Birken tietää, miten heidät hiljennetään."

Ronar

"Sittenhän hänestä ei ole harmia, ainakaan toistaiseksi", Ronar järkeili. Hänen mahansa alkoi kurnimaan, joten hän kaivoi ruokapakkauksen vyöltään, ja alkoi mussuttaa sapuskaansa.

"Kelpaisi minullekin oma alus", hän mongersi suu täynnä ruokaa. "Kuinka paljon tällaiset romukasat maksavat?"

GM

"YT-1300 maksaa, tai oikeastaan maksoi, uutena sellaiset satatuhatta," Vera pamautti katsellen, miten Ronar melkein tukehtui ruokaansa kauhistuksesta. "Kymppitonni tai pari suuntaan tai toiseen, riippuen vähän miten sen tahtoi varustaa. Tätä mallia ei enää oikein saa uutena. Käytetyt saattavat maksaa jotakin 25 ja 70 tuhannen välillä. Riippuu myyjästä ja aluksen kunnosta."

Ronar

"Blaah! Taidan joutua aloittamaan T-16 Skyhopperilla tai jollain vastaavalla", Ronar naurahti. Sodan jälkeen hän kuitenkin päätti alkaa säästämään. Hänestä tulisi avaruusmatkailija, salakuljettaja ehkäpä. Salakuljettaja, joka ei pelkäisi taisteluja. Taikka hävittäjälentäjä, tai rahtialuksen pilotti. Kuka tietää, mutta lentäjä-alalle hän aikoi suuntautua.

"En vielä oikein tiedä, mitä alkaisin Kapinaliitossa tekemään, sillä tunnun olevan aika kömpelö taistelija", Ronar huolestui. "Olen vähän miettinyt panssarijoukkoja, jos päätyisinkin tankin puikkoihin taikka ampujaksi, tai hävittäjälentäjäksi tai jotain, missä ei tarvitsisi juosta niin paljon. Kai kapinallisupseerit kuitenkin tietävät parhaiten, mihin sovellun."

GM

"Olen varma, että sinulle löydetään sopiva paikka kapinallisten joukossa," Vera vakuutteli. "Kapinan kaltainen yritys keksii käyttöä jokaiselle elolliselle – ja mikä ettei elottomallekin – olennolle, joka pystyy taistelemaan. Tai muuten olemaan enemmän hyödyksi kuin hankaluudeksi."

Ronar

"Tuosta jälkimmäisestä en ole oikein varma", Ronar naurahti. "Olen tainnut olla lähinnä harmina täällä. Jouduit ihan turhaan tulemaan hakemaan minua sieltä palkkionmetsästäjän paikasta, ja haavoitin sinua käteenkin. No, pääset minusta pian eroon. Toivottavasti sählään vähemmän kapinallisten riveissä, muuten he lemppaavat minut vielä pihalle, tai pääsen muuten vain hengestäni."

GM

"Et mitenkään voinut arvata, että se tullityöntekijä olisikin palkkionmetsästäjä," Vera vastasi silmää iskien. "Beylyssa on juonikas naispaholainen. Mutta minä olen ovelampi."

Ronar

"No joo", Ronar ähkäisi, söi ruokansa loppuun ja pyyhki suun paitaansa.

"Mutta toisaalta olisit nyt vaikeuksissa, jos en olisi ollut mukana Tatooinella", Ronar muistutti ja leväytti leveän hymyn. "Todennäköisesti Kesselillä, tai jossain vielä miellyttävämmässä paikassa. Siinä ei oveluuskaan auttaisi."

GM

"Ei sitäkään voi tiedää," Vera virnisti. "Mutta niin ystävät ja liittolaiset toimivat. Minä autan sinua ja sinä autat minua. Olemme tasoissa."

Jälleen Versel pudotti Nebula Hopperin hyperavaruudesta muuttaakseen aluksen kurssia ja suunntakseen sen lopultakin kohti heidän seuraavaa kohdettaan.

Ronar

"Tässä välissä taidan käydä nukkumassa", Ronar huokaisi ja haukotteli äänekkäästi. "Herätä sitten kun olemme perillä, tai tapahtuu jotain..."

Ronar poistui oleskelutilasta ja vetäytyi makuuhuoneeseen, lysähti sänkyynsä ja nukahti miltei välittömästi.

Kapinan jalanjäljissä
Salamatkustajana
Arkisto 1 · Arkisto 2 · Arkisto 3 · Arkisto 4 · Arkisto 5
Kapinaan
Arkisto 6 · Arkisto 7 · Arkisto 8 · Arkisto 9
Valvonta-asema
Arkisto 10 · Arkisto 11 · Arkisto 12 · Arkisto 13 · Arkisto 14
Välinäytös
Arkisto 15 · Arkisto 16 · Arkisto 17 · Arkisto 18 · Arkisto 19
Piraatteja
Arkisto 20 · Arkisto 21 · Arkisto 22 · Arkisto 23 · Arkisto 24 · Arkisto 25 · Arkisto 26
Arkisto 27 · Arkisto 28 · Arkisto 29 · Arkisto 30 · Arkisto 31 · Arkisto 32 · Arkisto 33
Veriviholliset
Arkisto 34 · Arkisto 35 · Arkisto 36 · Arkisto 37 · Arkisto 38 · Arkisto 39
Arkisto 40 · Arkisto 41 · Arkisto 42 · Arkisto 43 · Arkisto 44
Vankilapako
Arkisto 45 · Arkisto 46 · Arkisto 47 · Arkisto 48 · Arkisto 49 · Arkisto 50
Arkisto 51 · Arkisto 52 · Arkisto 53 · Arkisto 54 · Arkisto 55 · Arkisto 56
Aktiivinen pelisivu
Pelin tuottamia sivutarinoita
Brzen - Taistelija · Operaatio: Maderosin valtaus
Päivä erään salakuljettajan elämästä
Ronar Brzenin päiväkirja · Viha – Tuska – Rakkaus
Yksi laukaus