Kohtaamisten yö/tarina

Star Wars Fanon Wikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

"Anteeksi," ääni sanoi. "Kansiupseeri?"

Mies tuskin vilkaisikaan pöytänsä edessä seisovaan tuntemattomaan. Tällä oli sekainen, vaaleanruskea tukka, joka roikkui kasvojen ympärillä likaisina suortuvina. Hänen vaatteensa olivat riekaleina eivätkä ne näyttäneet alkujaankaan olleen kovin korkeata laatua. Mies oli laiha ja hänen kasvoillaan oli merkkejä nälkäkuoleman partaalla olemisesta, eikä hän pystynyt seisomaan suorassa ottamatta tukea pöydästä.

"Täällä ei ole sinulle mitään, kerjäläinen," upseeri sanoi terävästi ja käänsi inhoavan katseensa pois vieraasta. "Häivy."

"Voitteko kertoa onko tämä Konnalentueen päämaja?" toinen kysyi itsepäisesti.

"Mitään Konnalentuetta ei olekaan," upseeri sanoi vihaisesti kohottaen katseensa. "Etkö jo kohta häivy silmistäni tai kutsun turvallisuuspalvelun. Täällä..." Äkkiä hän ei tiennyt mitä sanoa. Vieras näytti kerjäläiseltä, mutta tämän silmät eivät näyttäneet sopivan muuhun ulkomuotoon—ne olivat kristalliset, jäisen siniset ja kirkkaat kuin kylmän talvipäivän taivas. Ja ne jäiset silmät tuijottivat häntä rauhallisesti.

Kiireisten askelten ääni sai molemmat kääntymään ääntä kohden.

"Mitä täällä tapahtuu?" vastatullut tiedusteli. "Kuka—" Hänen ruskeat silmänsä levisivät kuin hän olisi nähnyt aaveen. "Tycho?"

"Kapteeni Tycho Celchu ilmoittautuu palvelukseen, sir," kerjäläinen sanoi hymyillen ja koetti suoristautua asentoon, mikä kuitenkin sai hänet horjumaan.

"Tähdet ja galaksit, Tycho," ruskeatukkainen, ruskeasilmäinen mies sanoi kaapaten rääsyisen vieraan suureen syleilyyn. "Me luulimme että jouduit vangiksi, luulimme että olet kuollut."

"Minä jäin vangiksi, Wedge," Celchu sanoi vastaten halaukseen. "Ja välillä toivoinkin olevani kuollut."

"Löyhkäät kuin helvetti, Tycho," Wedge Antilles sanoi työntäen ystävänsä käsivarren mitan päähän. "Tarvitset suihkun. Tulehan."

"Mutta, sir," unohdettu kansiupseeri sanoi pienellä äänellä. "Meidän pitäisi ilmoittaa hänen tulostaan, häntä pitäisi kuulustella ja..."

Ruskeasilmäisen pilotin silmät ampuivat lasertulta.

"Etkö sinä näe?" hän kysyi rauhallisella äänellä, joka kuitenkin tihkui kiukkua. "Mies tarvitsee pesun, ruokaa ja kahdeksan tuntia unta, ei Airen Crackenia kuulustelemaan itseään. Sinä voit viivyttää tietoa hänen saapumisestaan aamuun asti."

"Mutta jos hänet löydetään..."

"Voit syyttää minua," Antilles napautti. "Otan täyden vastuun kapteeni Celchusta seuraaviksi kahdeksaksi tunniksi."

"Wedge, ehkä sinun ei pitäisi," Celchu vastusteli. "En usko Airenin repivän minua palasiksi vielä tänä iltana, vaikka hän tietäisikin minun olevan täällä."

"Olen suora komentava upseerisi, Tycho," Wedge vastasi työntäen ystäväänsä edellään. "Anna minun hoitaa tämä." Hän kääntyi vielä kansiupseerin puoleen. "Olette saanut määräyksenne, luutnantti. Siitä vain, tehkää raporttinne, mutta lähettäkää se eteenpäin vasta aamulla."

"Kyllä, sir," voitetun kuuloinen kansiupseeri vastasi. "Mutta työvuoroni loppuu kahdelta yöllä." Hän huomasi, ettei kaksikko enää kiinnittänyt häneen mitään huomiota, eikä hän ollut varma, josko komentaja oli kuullut hänen viimeisen huomautuksensa.

* * * * * * *

"Tunnen itseni uudestaan syntyneeksi," Tycho Celchu sanoi tullessaan Wedgen pienestä kylpyhuoneesta. "Pääsin oikeaan suihkuun edellisen kerran ennen kuin yritin lähteä Coruscantilta. Ja se oli suunnilleen kuukausia sitten."

"Sitten luulen, että ruokakin maistuu," Antilles sanoi viitaten ystäväänsä käymään pöytään. "Katson, josko sinulle löytyisi sopivia vaatteita." Hän alkoi penkoa ympäri huonetta.

"Wedge," Celchu sanoi suupalojen välissä. "Mitä se puhe oli Konnalentueen olemattomuudesta?"

"Tietysti," toinen sanoi ottaen esiin juhlaunivormun housut. "Et tietenkään ole kuullut. Yksikkö lakkautettiin suunnilleen kaksi kuukautta vangitsemisesi jälkeen. He sanoivat, etteivät voi pitää kaikkia parhaita yhdessä lentueessa." Hän tuijotti univormua hetken ja tunki sen takaisin laatikkoon ottaen esiin siviilivaatteet. "Ja menetimme sinut ja Felin puolen vuoden sisällä... Meidän moraalimme oli melko alhaalla... Lentue hajotettiin ja meidät sijoitettiin eri yksiköihin."

"Ai," Tycho sanoi. Hän ei tiennyt, mitä muutakaan olisi voinut sanoa. Pyrkiessään pakoon Akrit'tarilta ja taistellessaan tietään takaisin ystävien pariin, hän ei ollut kuvitellutkaan, ettei hänelle ollut Konnalentuetta, johon palata. Siitä asti, kun lentue oli luotu Yavinin taistelun jälkeen, se oli ollut kyvykkyyden ja taidon symboli pilottien keskuudessa. Lentue oli ollut legenda.

Tycho lopetti ateriansa hiljaisena, Wedge istui yhtä hiljaa pöydän toisella puolella. Kumpikaan ei näyttänyt tietävän, mitä sanoa. Tycho alkoi pukeutua vaatteisiin, jotka Wedge oli hänelle laittanut. Vaatteet olivat vähän lyhyet hihoista ja punteista—Wedge oli aavistuksen alderaanilaista ystäväänsä lyhyempi—mutta Tychon nälkiintynyt ruumis sai ne näyttämään liian isoilta hänelle.

"Tulehan sitten," Wedge sanoi, kun Tycho oli pukeissa.

"Luulin, että sanoit jotakin nukkumisesta," Tycho sanoi haukotellen.

"En pakota sinua mukaan," Wedge sanoi ja Tycho tajusi tämän kiusoittelevan. "Mutta sinä kadut aamulla, jos et tule nyt mukaani. Kun sinut eristetään kuulusteluja varten..."

"Selvä," Celchu sanoi nostaen kätensä antautumisen merkiksi. "Minä tulen."

"Näet, että se on vaivan arvoista."

He eivät menneet kovinkaan kauaksi. He kulkivat kolmen käytävän lävitse ennen kuin pysähtyivät lukitulle ovelle. Wedge laski kätensä kämmenenjälkien lukijalle ja piti sitä siinä. Kuului kaksi piippausta, joita säesti punaisen valon välähdys lukossa, minkä jälkeen kuului matalampi, pidempi piippaus ja vihreä valo. Ja ovi liukui auki.

Tycho oli ällistynyt—he olivat parakissa, asuintiloissa—miksi kenelläkään oli moinen lukko? Ihmetellen hän seurasi Wedgeä himmeästi valaistuun huoneeseen. Ensin hän luuli, ettei huoneessa asunut kukaan—se oli vaatimaton eikä siellä ollut henkilökohtaisia pikkuesineitä, joita useimmat levittelivät ympärilleen—mutta sitten hän huomasi vuoteessa olevan kohouman. Joku nukkui tietämättömänä heidän saapumisestaan.

Kun Wedge otti toisenkin askeleen huoneeseen ulkopuolisesta käytävästä lankesi valoa vuoteen päätyyn ja Tycho näki hopeanvalkoisten hiusten kiiltävän kermanvalkoista tyynyä vasten.

"Winter," hän kuiskasi ja vuoteella maannut hahmo liikahti vähän.

Tycho astui lähemmäksi ja ojensi varovasti kätensä koskettaakseen rakkaita, kirkkaita kiharoita, eikä hänen tarvinnut nähdä Wedgen omahyväistä ilmettä tietääkseen, että tämä oli arvannut oikein hänen reaktionsa.

"Winter," hän sanoi uudestaan pehmeästi.

"Tycho," nainen mutisi ja käänsi päätään, mutta ei herännyt. Hänen nukkuvat kasvonsa olivat sanomattoman surulliset. "Tycho."

"Winter, herää." Hän kosketti naisen hiuksia hellästi ja kuulosti siltä, kuin ei olisi ollut varma tahtoiko tämän heräävän.

Äkkiä naisen silmät rävähtivät auki ja tämä tarttui tiukasti miehen käteen. Hän näytti huomaavan kaiken yhdellä katseella—avoimen oven, Wedgen, Tychon, huoneen—sitten hän sulki tiukasti silmänsä ja avasi ne uudelleen.

"Tycho," hän sanoi kiskoen itsensä istumaan irrottamatta kättään miehen kädestä. "Oletko oikea? Vai onko tämä taas yksi painajainen? Wedge? Mitä oikein tapahtuu?"

"Olen oikea, Winter," Tycho vakuutti laskien toisenkin kätensä naisen kädelle.

"Olin palaamassa upseerikerholta, kun löysin hänet kiistelemästä kansiupseerin kanssa," Wedge selitti nojaten ovenkarmiin. "Hän oli melko kurjassa jamassa ja kansiupseeri koetti heittää hänet pihalle luullen häntä kerjäläiseksi tai vastaavaksi. Ajattelin, että tahtoisit nähdä hänet ennen kuin Cracken ja hänen väkensä sulkevat hänet kuulusteltavaksi."

"Niin ajattelevainen sielu, meidän Wedgemme," Winter hymyili. "Alderaanin jäänteet sentään, Tycho, olet pelkkää luuta. Tuskin muuta kuin kävelevä luuranko."

Itsekseen hymyillen Wedge vetäytyi huoneesta jättäen kaksi ystäväänsä pitämään toisilleen seuraa. Hän saattoi tuskin uskoa, että Tycho oli elossa ja vapaa. Alderaanilainen oli ollut poissa puoli vuotta vangitsemisensa jälkeen. Se oli ällistyttävää...

* * * * * * *

Äkkiä Winter havahtui. Tycho liikahteli levottomasti hänen vieressään ja mutisi jotakin. Yksi sana vei naisen koko huomion: "Lusankya". Hän odotti, kuunnellen kiihkeästi, katsellen rakkaimpansa kasvoja. Ja hänen suunnattomaksi kauhukseen mies sanoi sen uudelleen: "Lusankya".

Tärisevin käsin hän otti yhteysradionsa yöpöydältä ja soitti.

"Winter tässä, Airen," hän kuiskasi välttääkseen herättämästä Tychoa. "Olen pahoillani, että soitan tähän aikaan, mutta voisitko ottaa mahdollisimman paljon selvää Lusankyan vankilasta. Selitän koko jutun aamulla."

Hän laski yhteysradio takaisin yöpöydälle, mutta ennen kuin hänen päänsä ehti takaisin tyynylle huoneen ovi avautui ja neljä miestä tuvallisuuspalvelun univormuissa käveli sisään perässään vihainen Crix Madine ja rähjäisen näköinen Wedge. Hässäkkä lopulta herätti Tychon ja hän pamautti päänsä seinään yrittäessään nousta nopeasti istumaan.

"Agentti Winter!" Madine raivosi. "Tämä on vakava turvallisuuden laiminlyönti. Te," hän napautti vartijoille. "Pidättäkää kapteeni Celchu välittömästi ja viekää hänet eristykseen."

Tycho taisteli tiensä ylös sängystä vaihtaen anteeksipyytäviä katseita sekä Winterin että Wedgen kanssa. Hänen ei tarvinnut kuulla Madinen haukkuja ystävilleen, koska nämä olivat jättäneet hänet vapaaksi yhdeksi yöksi—hän tiesi, että hänen olisi pitänyt ilmoittautua turvallisuuspalvelulle heti saavuttuaan, mutta Wedgen tarjous suihkusta, ruoasta ja levosta oli ollut liian houkutteleva. Hän tunsi olleensa itsekäs ja nyt hänen ystävänsä kärsisivät siitä.

Lopulta Madinelta loppuivat sekä puhti että sanat. "Joudutte molemmat huomenna kurinpidolliseen kuulusteluun, joten tarkistakaahan tarinanne," hän sanoi johdattaessaan turvallisuushenkilöt ja Tychon ulos huoneesta.

Ovi sulkeutui ja huoneeseen laskeutui hiljaisuus, jota Madinen aiempi huutaminen vielä korosti.

"Olen pahoillani, Winter," Wedge sanoi hetken kuluttua. "Tämä oli kokonaan minun sotkuni. Ja minä vedin sinutkin siihen."

"Hän on ystäväsi, Wedge," Winter vastasi. "Ystävien puolesta tekee asioita. Me koetamme tehdä heidät onnellisiksi. Ja meidän on vain kestettävä seuraukset, kun teemme jotain väärin. Tiesin, että Madine olisi raivoissaan meille, mutta Tychon vuoksi tekisin saman uudestaan."

"Niin minäkin," Wedge yhtyi. "Ja hän olisi tehnyt saman meille. Luulen, että meidän on molempien parasta nukkua ennen kuin Madine ja Cracken repivät päämme irti huomenna. Hyvää yötä, Winter."

"Hyvää yötä, Wedge."

Wedge-parka, Winter ajatteli. Sinulla ei ole aavistustakaan, mitä Airen tekee meille, ja Tycholle, kun hän tajuaa, mistä yhteysradiopuhelussani oli kyse.

Hän tiesi, etteivät he voineet tehdä sinä yönä muuta kuin yrittää nukkua, joten hän veti peiton takaisin päälleen ja sulki silmänsä. Viimeinen asia, joka kaikui Winterin päässä ennen nukahtamista oli tuo kammottava, tuomitseva sana: "Lusankya".