Krapula/kertomus

Kohteesta Star Wars Fanon Wiki
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Yun heräsi hitaasti siristellen silmiään. Kirkas auringon valo sai hänen silmänsä kirvelemään ja hänen kurkkunsa oli kuiva kuin Tatooinen hiekka-aavikko. Joku yski samassa huoneessa ja kokainen ääni tuntui vasaran iskulta Yun päässä.

"Auh," hän voihkaisi ja koetti nostaa kättään hieroakseen särkevää päätänsä. Jokin esti kättä liikkumasta ja kun Yun liikutti kättään voimakkaammi jokin kolahti lattialle ja käsi alkoi liikkua vapaasti. Kun käsi ilmestyi Yunin silmien eteen, jokin hälytyskello alkoi soida hänen päässään; kaikki ei ollut kohdallaan. Käsi oli harmaan pölyn ja jonkin tummanpunaisen moskan peitossa, joka näytti epäilyttävästi kuivuneelta vereltä.

"Mitä helkkaria?" Yun koetti kysyä, mutta ei saanut ääntäkään suustaan, jonka hän myös tajusi olevan kuiva, minkä lisäksi se maistui erittäin pahalta.

Joku yski uudelleen jossakin ja Yun sai kerättyä sen verran voimia, että saattoi katsoa ääntä kohden.

Ihmistä muistuttava harmaa hahmo oli nelin kontin lähellä Yunia ja köhi kuin olisi ollut tukehtumaisillaan. Seinä hahmon takana oli pahasti haljennut ja punertavanruskeat veritahrat koristivat sitä. Vaikka Yunin päätä kivisti tavalla, jollaista hän ei ollut koskaan aikaisemmin kokenut, hän alkoi hiljalleen tulla järkiinsä, mutta ei pystynyt keksimään mitään selitystä sille, miltä huone näytti.

Jokin sai yskivän hahmon kääntämään päätään ja Yun tunnisti hahmon Sarnaksi, mutta nainen ei näyttänyt lainkaan itseltään: kasvot olivat saman harmaan pölyn peitossa, jota Yun oli huomannut liikuttaessaan kättään, univormussa oli useita palkeenkieliä ja useammasta kuin yhdestä haavasta oli vuotanut verta. Nainen lähti konttaamaan kohti Yunia.

"Yun? Oletko elossa?" Sarna köhisi yskimisen lomassa ja pysähtyi Yunin viereen.

Yun koetti nyökätä, mutta kipu, jonkaa liike aiheutti niskassa sai hänet irvistämään sen sijasta. Hitaasti hän kohottautui istualleen ja katsoi ympärilleen.

Huone oli kuin pommin jäljiltä. Yksi asunnon seinistä oli lähes kokonaan kadonnut ja katto repsotti uhkaavan näköisesti sillä puolella huonetta, myös lattia oli selvästi kallistunut siihen suuntaan. Viereisessä seinässä oli halkeama, jonka Yun oli jo aikaisemmin huomannut ja nyt hän myös näki seinän vieressä makaavan ruumiin luonnottomassa asennossa. Hän päätteli seinässä olevien verijälkien olevan lähtöisin ruumiista, joka näytti kärsineen vakavia vaurioita. Lähellä ovea, hieman hänen yläpuolellaan, oli toinen ruumis, jonka toinen jalka näytti repeytyneen lähes kokonaan irti, mistä juova kuivunutta verta oli valunut hänen luokseen tahrien hänen kätensä, käsivartensa ja toisen kylkensä. Huoneen neljäs seinä oli nähtävästi säästynyt pahimmilta vahingoilta, mutta sen juurelle oli lentänyt kaikenlaista rojua, joiden joukossa oli useampi kuin yksi olutpullo. Koko lattia oli epämäämäisen murskan ja harmaan pölyn peitossa ja Yun pystyi päättelemään, että osa hänen kurkkunsa ja suunsa kuivuudesta johtui luultavasti tomun hengittämisestä.

"Mitä täällä on tapahtunut?" Yun kysyi Sarnalta naisen istuttua hänen viereensä ja saatua yskänsä jotenkin hallintaan.

"En tiedä," Sarna sanoi. "Aivan kuin tänne olisi ammuttu jollakin isolla aseella. Tai ehkä jossakin lähellä on räjähtänyt pommi."

Varovasti Sarna lähti hivuttautumaan kohti puuttuvaa seinää katsoakseen kunnolla ulos. Yun pysytteli hänen takanaan valmiina ottamaan kiinni naisesta ja vetämään tämän turvaan, jos lattia uhkaisi murtua tai tämä näyttäisi olevan muuten vaarassa pudota.

Nähdessään koko Tarisin kaupunkia kohdanneen tuhon Sarnan silmät levisivät. Rakennus, jossa hän ja Yun olivat oli yksi harvoista, jotka yhä saattoi tunnistaa osaksi Tarisin yläkaupungin aikaisemmin kaunista horisonttinäkymää. Niin kauas kuin silmä kantoi rakennukset olivat sortuneet ja muutamista näkyi vieläkin nousevan savua tulipalojen jäljiltä. Sarna muisti nähneensä uutiskuvia planeettojen kiertoradalta tehtyjen pommitusten seurauksista, mutta ei koskaan osannut kuvitella tuhoa niin täydelliseksi kuin se, joka oli kohdannut Tarisia.

Sarna vetäytyi kauemmaksi puuttuvasta seinästä ja istuutui takaisin Yunin viereen.

"Ne ovat pommittaneet planeettaa," Sarna sanoi pystyen tuskin uskomaan sanomaansa. "Joku on pommittanut koko kaupungin maan tasalle. On ihme, että tämä rakennus on yhä pystyssä ja me hengissä."

Yun koetti välttää katsomasta huoneessa lojuviin ruumiisiin, mutta ne jotenkin vetivät hänen katsettaan puoleensa kuin magneetti.

"Mutta kuka?" Yun kysyi. "Kuka on pommittanut?"

Hän uskoi tietävänsä vastauksen, mutta jotenkin kieltäytyi hyväksymästä sitä. Tasavallalla ei ollut lähimaillakaan niin suurta laivastoa, että se olisi pystynyt aiheuttamaan sellaista tuhoa Tariksen kaltaisella planeetalla, joten ainoa mahdollisuus oli sithien laivasto. Yun ei kuitenkaan ymmärtänyt, mitä järkeä oli ollut pommittaa planeettaa, joka oli heidän hallinnassaan ja ennen kaikkea, miksi sithien valtausjoukkoa ei oltu vedetty planeetalta ennen pommituksen alkua. Ajatus siitä, että heidän omat komentajansa olivat tietoisesti määränneet moisen tuhon tietäen omien joukkojen kuolevan samalla, ei miellyttänyt Yunia alkuunkaan.

"Jotenkin minusta tuntuu, etten tahdo enää jatkaa sithien palveluksessa," Sarna sanoi kuin kaikuna Yunin pohdinnoista. "Miksi ne oikein pommittivat planeettaa, joka oli meidän hallinnassamme?"

Yun kohautti olkiaan ja irvisti kivulle, joka säkenöi ympäri kehoa niskasta ja päästä.

"Mitä me nyt teemme?" Sarna jatkoi. "Jos täällä on vielä joku elossa, me tuskin olemme heidän suosiossaan. Miten me pääsemme pois?"

Yun pudisti päätään. Hänellä ei ollut aavistustakaan, mitä he voisivat tehdä. Minkä lisäksi päänsärky tuntui yltyvän hetki hetkeltä, mikä hankaloitti ajattelua entisestään. Oikeastaan Yun alkoi hiljalleen toivoa, että hänkin olisi kuollut pommituksissa, nukkuessaan, ilman herätystä krapulaiseen todellisuuteen. Ja minne hänen sith-univormunsakin oli joutunut? Hän asettui jälleen makuulleen äkkiä huojumaan ryhtyneelle lattialle ja sulki silmänsä.