Myrskyn merkit/peli

Star Wars Fanon Wikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Myrskyn merkit
Senaattori Callius
Arkisto 1 · Arkisto 2 · Arkisto 3 · Arkisto 4 · Arkisto 5
Kamino
Arkisto 6 · Arkisto 7 · Arkisto 8 · Arkisto 9 · Arkisto 10 · Arkisto 11
Häkkilinnut
Arkisto 12 · Arkisto 13 · Arkisto 14 · Arkisto 15 ·
Aktiivinen pelisivu

GM

Ellaih ei kerinnyt oman arvionsa mukaan nukkua kuin muutaman tunnin, kun hän heräsi metalliseen kilkutukseen, joka raastoi hänet unesta.

Kilkalkilkalkilkalkilkalkilkal ploks kilkalkilkalkilkalkilkalkilkal ploks kilkalkilkalkilkal…

"Huomenta, kullannuput!" Ellaihille häntä saattaessaan irvaillut vartija huusi vetäessään metalliputkella pitkin häkkirivistöjen metallisia kaltereita. Ellaihin paikat olivat totaalisen jumissa häkin kovalla, kylmällä lattialla epämukavassa asennossa nukkumisen jäljiltä ja hänen selkäänsä sekä päätään jomotti pahasti.

Ellaih

Ellaih ojenteli jäseniään ja yritti havahtua hieman unenpöpperöisestä olotilastaan. Lempeämpi herätys ja pehmeämpi sänky eivät olisi olleet pahitteeksi.

GM

"Teille tulee nyt aamulla tärkeitä vieraita", vartija julisti suurieleisesti lopetettuaan kaltereiden paukutuksen. "Pomo tulee tarkastamaan teidät tämän viikon orjamarkkinoita varten ja te käyttäydytte asianmukaisella tavalla ja teette, niin kuin käsketään. Jos käyttäydytte hyvin, saatte murkinaa sen jälkeen—jos taas käyttäydytte huonosti, saatte satikutia!"

Ellaih

Kun vartija oli mennyt, ellaih kääntyi viereisen sellin togrutan puoleen ja kysyi: "Oletteko nähneet tätä pomoa aikaisemmin?"

GM

"Monta kertaa, valitettavasti", tyttö vastasi päätään pudistaen. "Hän omistaa aluksen ja käy täällä ruumassa aina aika ajoin."

"Rrrroooo rra uuuurrh", Raewaar urahti tuimailmeisesti.

"Oikeassa olet", togruta nyökkäsi. "Hän on tapaamistani henkilöistä yksi ylimielisimmistä."

"Hän omistaa myös sinut, joten parasta puhua kunnioittavammin, kun hän saapuu", heidän häkkiensä ohi kävellyt vartija sanoi heristäen herätykseen käytettyä metalliputkea kohti togrutaa. "Hän ei ole yhtä anteeksiantavainen kuin minä."

Ellaih

Korsto ei kuulostanut sellaiselta, jonka kanssa Ellaih tulisi välttäättä kovin hyvin toimeen. Nyt pitää olla tarkkana kielen kanssa, varomaton lipsahdus voisi nimittäin kantaa ikäviä seurauksia.

GM

Togruta tyytyi mulkoilemaan vartijaa, kun tämän huomio herpaantui rahtihissin noustessa ylös ruumaan. Ellaih näki kaltereidensa välistä sen kyydissä saapuneen jonkin verran porukkaa: hän kykeni tunnistamaan edellisenä päivänä toimintaa hangaarissa johtaneen weequayn, Yunaksi kutsutun granin sekä Jakwarin. Lisäksi mukana tuli myös valtavan kokoinen weequay, jota Ellaih ei ollut aiemmin nähnyt.

"Orjat ovat valmiita tarkastustanne varten", tulijoita vastaan lähtenyt vartija sanoi huttiksi ryhmän noustua hissistä.

"Hyvä", Yuna sanoi. "Aloitetaan välittömästi."

Ellaih

Ellaih yritti vaivohkaa hieman katsella, millaista väkeä häntä oli oikein tulossa katsomaan.

GM

Ellaih huomasi, että iso weequayjätti ei tullut ryhmän mukaan vaan jäi valvontapöydän ääreen vapauttaen sen ääressä olleen mon calamarin, joka oli kaikesta päätellen istunut sen ääressä koko yön. Muut sen sijaan lähtivät tulemaan keskikäytävää pitkin kohti vankien häkkejä.

"Oletteko saaneet vielä tietoa siitä, keitä ostajia markkinoille on tällä kertaa tulossa?" Yuna kysyi tovereiltaan kävellessään seuralaistensa keskellä.

"Mielenkiintoisena nimenä on hutt Jorba. Hän oli juuri eilen illalla holoyhteydessä ja kertoi etsivänsä taas pitkästä aikaa uusia gladiaattoreita taisteluareenalleen", ryhmän mukaan jäänyt weequay kertoi gran-naiselle, joka vaikutti innostuneelta uutisesta. "Hänen lisäkseen olen kuullut, että Tasavallaltakin on joku tiedemies etsimässä työvoimaa johonkin rakennusprojektiin. Myös Kaivoskilta on ilmoittanut, että heiltäkin tulee joku, todennäköisesti Emily Janse taas. Muuten aika tavanomainen kattaus."

"Hutt Jorba?" Yuna myhäili. "Viime kerralla hän osti paljon."

Ellaih

Ellaih yritti kuunnellessaan taistella kurkkuun nousevaa palaa vastaan. Gladiaattoritaistelu eikä sen paremmin kaivosorjuuskaan kuulostanut kovin mukavalta tavalta viettää todennäköisesti varsin lyhyeksi jäävää loppuelämää.

GM

"Aloitetaan uusien vieraidemme kohdalta", Yuna totesi pysähtyessään tuimailmeisen Sunitan häkin eteen. "Näyttää siltä, että haaviimme on tarttunut varsin erinomainen devaronialaisyksilö."

"Ylös!" weequay komensi. Sunita nousi hitaasti ja yritti nöyryyttävästä tilanteesta huolimatta säilyttää edes rippeet ylpeydestään.

"Todellakin", Jakwar sanoi virnistäen Sunitaa katsellessaan. "Täydelliset kurvit ja fyysisesti erinomaisessa kunnossa. Olisi mielestäni haaaskausta heittää se työorjuuteen."

"Olen samaa mieltä", gran vastasi pysähtyen sitten hetkeksi miettimään. "Ota selvää, osaako se tanssia."

"Osaatko tanssia?" weequay vaati tiukasti Sunitalta, joka pudisti päätään vastaukseksi.

Ellaih

Ellaihia jännitti hieman tuleva vuoro ja koko inhottava tilanne. Hän ei osannut päättäää, olisiko ikävämpi päätyä kaivoksiin vai jonkun limaisen huttin tanssitytöksi, kuitenkaan sen kummempia tehtäviä tuskin oli kauheasti jaossa.

GM

"Se valehtelee", Yuna nyrpisti nenäänsä.

"Tanssi meille", weequay komensi. "Näytä, mitä osaat."

"Ei", Sunita kieltäytyi tiukasti.

"Ei?" Yuna toisti peruskielisen sanan tappien päässä olleet silmät hieman värähtäen. Nainen nappasi weequayn pitelemän data-alustan ja painoi muutamaa nappulaa ja Sunita tipahti välittömästi häkin lattialle kiemurtelemaan vailla minkäänlaista kontrollia kehoonsa, paukauttaen itsensä kipeän näköisesti päin häkkinsä kaltereita pudotessaan. Devaronialaisen orjakauluri ei antanut mitään ulkoisia merkkejä kidutuksen alkamisesta, mutta kaulaansa harovasta ja epäluonnollisia ääniä päästelevästä Sunitasta voi helposti päätellä naisen olevan äärimmäisen tuskan vallassa.

Ellaih

Tahtomattaan Ellaih hätkähti Sunitan irvokasta taistelua pannan kanssa. Vastaan väittäminen ei näytä hyvältä ajatukselta, Ellaih ajatteli ja olisi halunnut rynnätä Sunitan apuun.

GM

Yuna seurasi ilmeettömänä Sunitan kärvistelyä ikuisuudelta tuntuneen ajan, joka todellisuudessa vastasi lähinnä kymmentä sekuntia, kunnes sormeili jälleen data-alustaa ja Sunita lysähti mahalleen huohottamaan orjakaulurin lopulta sammuessa.

"Edelleen ei?" weequay kysyi.

"Ei", Sunita korahti ja jännittyi valmiina uuteen sähköiskuun.

Yuna tuhahti ja sanoi: "Sillä on soturin henki. Pidän siitä. Ja niin pitää myös hutt Jorba."

"Ymmärrän, rouva", weequay sanoi vaihtaen sujuvasti huttiksi puhuessaan taas esimiehensä kanssa. "Yritän markkinoida häntä Jorban taisteluareenalle. Luulen, ettei siinä tule olemaan suurempia vaikeuksia."

"Pidä huoli siitä, että sen turkki ajellaan", Yuna sanoi antaessaan data-alustan takaisin alaiselleen. "Devaronialaisnaisten arvo nousee siten jopa 30 prosenttia. Ei murkinaa, ja jatkakaa kidutusta sen jälkeen, kun olemme valmiit. Kyllä siihen vielä tottelevaisuutta saadaan."

Weequaymies nyökkäsi ja ryhtyi tekemään merkintöjä data-alustaansa samalla, kun seurue hiljalleen siirtyi Ellaihin häkin eteen jättäen Sunitan rähmälleen häkkinsä lattialle.

Ellaih

Ellaihin olisi tehnyt mieli ryömiä Sunitan kylkeen kysymään tämän vointeja, muttei halunnut näyttää senkaltaista heikkoutta vangitsijoilleen. Niinpä hän jatkoi risti-istuntaansa katsoen rävätämättä roistojoukkoa

GM

Orjakauppiasta ja hänen seuralaisiaan ei Ellaihin tuijotus kiinnostanut. Gran pysähtyi Ellaihin häkin eteen, kädet selkänsä takana, ja kääntyi katsomaan häntä. Samanlaisen katseen olisi voinut luoda kauppojen näyteikkunoiden takana oleviin tuotteisiin.

"En ole edelleenkään aivan varma tuosta", Yuna tuumasi arvioivasti Ellaihin kasvoja katseellaan poraten. "Silmät ovat niin kaukana toisistaan, ettei se enää ole eksoottista, vaan häiritsevää. Olisiko taloudellisesti kannattavaa yrittää korjata sitä kauneusleikkauksella?"

Ellaih

Ellaihin teki mieli ojentaa hieman arvostelijaansa, mutta nieli haukkunsa ja pysyi hiljaa.

GM

"Se olisi kyllä todella mittava ja hankala operaatio ja pieleen mennessään voi pilata hänen kasvonsa tai tehdä vahinkoa myös aivoihin" Jakwar tuumi. "Olen nähnyt muutaman sellaisen tapauksen matkoillani ja olivat kyllä melko brutaalin näköisiä."

"Se vaatisi mittavia muutoksia myös kallon rakenteeseen ja luulen, ettei Alecista ole sellaista operaatiota toteuttamaan", weequay totesi päätään pudistaen.

"Alec tekee sen, jos minä käsken, tai hän kuolee", Yuna tuhahti ja kiinnitti huomionsa takaisin Ellaihiin. "Jätetään harkintaan. Miltä se näyttää muuten?"

"Ylös!" weequay komensi Ellaihia tiukasti.

Ellaih

Ellaih nousi niin pystyyn kuin vain häkissään pystyi sanaakaan sanomatta.

GM

"Jos naaman jättää huomioitta, niin eihän hän ole hullumpi yksilö ollenkaan", weequay arvioi silmäillen Ellaihia päästä varpaisiin. "Jos hänelle laittaa vaikka kypärän päähän, niin ei naaman puutteetkaan haittaa. Voisin yrittää markkinoida häntäkin hutt Jorballe."

"Ylpeyttä sillä riittää ainakin vaikka viidelle taistelijalle jakaa", Yuna tuhahti Ellaihia mulkaisten. "Se vaikuttaa sellaiselta tapaukselta, jonka täytyy oppia oma paikkansa vaikeimman kautta. Pidä huoli siitä, että se oppii asemansa eikä aiheuta ongelmia. Äläkä epäröi käyttää kauluria."

"Kyllä, rouva", weequay sanoi tehden jälleen merkintöjä data-alustaansa, minkä jälkeen hän käskytti taas Ellaihia: "Käänny ympäri!"

Ellaih

Ellaih tuli siihen tulokseen, ettei nyt ollut paras hetki sivaltaa sanallisesti vangitsijoitaan, joten hän nöyrtyi ja teki kuten käsketty varoen keinauttamasta lanteitaan lainkaan.

GM

Vaikka Ellaih ei vangitsijoitaan nähnyt, hän kykeni aistimaan kolmen petoeläimen kiinteän tuijotuksen takanaan heidän jatkaessa jutusteluaan:

"Näyttää tältä puolelta mahtavalta", Jakwarin ääni kommentoi.

"Olen samaa mieltä", Yunan rahiseva ääni vastasi. "Pidän noista jaloista. Ne vaikuttavat siltä, että kykenisivät ottamaan useammankin viillon ennen pettämistään."

Ellaih ehti tuijottaa kalterien takana ollutta tyhjää häkkiä hetken aikaa, kunnes Jakwarin ääni kuului jälleen:

"Muistaakseni mainitsin, että hänellä on taustaa aatelispiireissä ja politiikassa. Hänen taitojaan voisi markkinoida varmasti muillekin ja olisi mielestäni haaskausta lähettää hänet hakattavaksi kappaleiksi Jorban taisteluareenalle. Näet itsekin, ettei hän tule selviämään siellä otteluakaan."

"Milloin sinä opit, ettei minua kiinnosta tippaakaan, mitä näille säälittäville elämänmuodoille tapahtuu?" Yunan sähähtävä vastaus tuli välittömästi. "Minua kiinnostaa vain, kuka maksaa heistä parhaan hinnan ja hutt Jorba osoitti viime kerralla olevansa hyvin avokätinen ja olevansa valmis ostamaan erikoisempiakin tapauksia. Olisi hölmöä olla hyödyntämättä sellaista mahdollisuutta. Sen jälkeen, kun minulle on maksettu, saa Jorba tehdä tytölle mitä huvittaa."

Yunan vielä puhuessa Ellaih kuuli askeleita ja ääni lähti kulkemaan kauemmas.

Ellaih

Ellaih käänsi päätään katsoakseen, joko molemmat orjuuttajat poistuivat paikalta.

GM

Ellaih näki kolmikon selät kävelemässä syvemmälle käytävään jatkaessaan jutusteluaan.

"Yritä markkinoida togrutanrimpulaa ja wookieetakin Jorballe", Yunan ääni sanoi. "Se on viimeinen keino, mitä ei vielä olla kokeiltu. Jos ne ei vieläkään mene kaupaksi, teloita ne."

Ellaih

Ellaih kumartui äkkiä Sunitan häkin luo, ja kuiskasi tälle: "Sunita, oletko kunnossa?"

GM

Sunita oli raahautunut istumaan häkin seinää vasten ja hän piteli rannettaan irvistäen. Hänen hengityksensä ei vieläkään ollut tasaantunut.

"Luulen—" Sunita ehti korahtaa, ennen kuin hänet keskeytettiin:

"Kuka antoi sinulle luvan istuutua?!" Yunan mukana ollut weequay ärähti. Hän marssi tuiman näköisenä takaisin kohti Ellaihia. "Takaisin seisomaan niin kuin olisi jo!"

Ellaih

Ensinnäkään en istu, vaan olen kyykyssä..., Ellaihin teki mieli aloittaa vastauksensa tuolle kaksijalkaiselle mätäpaiseelle, mutta Sunitan esimerkistä oppineena hän nousi takaisin seisomaan selkä häkin ovelle päin kuiskaten vain hiljaa Sunitalle "Anteeksi".

GM

"Turpa umpeen", weequayn ääni örähti. "Toivon, ettei sinua tarvitse tulla enää komentamaan." Sen sanottuaan kuului kiireisiä askeleita miehen mitä ilmeisimmin kiiruhtaen eteenpäin käytävällä menneiden tovereidensa perään.

Ellaih

Tässä sitä nyt seisotaan, Ellaih ihmetteli ja pyöritteli silmiään. Hän kuulosteli, josko weequaykin olisi jo lähtenyt kokonaan pois.

GM

Weequaysta tai muistakaan ei näkynyt merkkiäkään Ellaihin seistessä selkä käytävälle päin, mutta hän kykeni koko ajan kuulemaan kolmikon keskustelun heidän kiertäessään häkkejä ja arvioidessa vankeja. Kerran Ellaih kuuli tuskanhuutoja ja kaltereiden räminää, kun jonkin hänen takana olleen vangin orjakauluri aktivoitiin, mutta muuten oli aluksen ääniä lukuun ottamatta hiljaista.

"Luulen, että ranteeni murtui", Sunita supsutti, kun kolmikon äänet kuuluivat jostain kauempaa.

Ellaih

"Sattuuko muualle?", Ellaih kysyi Sunitalta. "Nyt lienee parasta nöyrtyä ja totella, ellei sopivaa tilaisuutta niskuroida kunnolla tule eteen", hän jatkoi hieman jo masentuneena.

GM

"Sattuu", Sunita kuiskasi ääni väristen. "Mutta me emme voi antaa epätoivolle jalansijaa. Ymmärsitkö mitään siitä, mitä ne äsken puhuivat?"

Ellaih

"Ulkonevista silmistäni vai sinun myymisestä taisteluareenalle?", Ellaih irvisti. "Mitä ikinä tuleman pitää, on meidän nyt säästeltävä voimia. Voi olla, että saamme vielä mahdollisuuden nousta noita limaläjiä vastaan"

GM

"Taisteluareenalle?!" Sunita sihahti kauhistuneena. "Meidän täytyy keksiä jotain ennen sitä!"

Samaan aikaan Ellaih kuuli Yunan helposti tunnistettavan rahisevan äänen, tosin huomattavasti kauempaa. Ellaih ei tyhjää häkkiä tuijottaessaan nähnyt tilanteen kehittymistä eikä hän saanut sanoista selvää niiden kaikuessa ruumassa, mutta ääni kuului tarkastuspisteen suunnalta hänen jutellessa herätyksen hoitaneen ihmisvartijan matalamman äänen kanssa. Sen jälkeen Ellaih kuuli, kuinka orjaruuman rahtihissi hyrähti jälleen käyntiin ja orjia tarkastaneen kolmikon äänet hävisivät kuuluvista.

"Muona-aika!" ihmisvartija julisti välittömästi sen jälkeen ja jonkinlainen rullaava ja rämisevä ääni lähti lähestymään keskikäytävää pitkin vankien häkkejä kohti. "Tämän aamun ruokalistaan kuuluu perinteitä noudattaen herkullista ja ravitsevaa ravinnepuuroa!"

Ellaih

"Kyllä me keksimme. Mutta siihen asti meidän täytyy yrittää pysyä hengissä ja kunnossa", Ellaih vastasi Sunitalle yrittäen lohduttaa.Toivottavasti ei jää katteettomaksi lupaukseksi... hän pohti heti perään.

GM

Ellaih kuuli, kuinka rullaus meni hänen selkänsä takaa ohi—ilmeisesti ruoan jakaminen alkoitettiin päädystä alkaen.

"Totta. Meillä on vielä paljon tehtävää", Sunita sanoi äänen mentyä heidän ohitseen. Hän kuulosti vähän piristyneemmältä. "Ne Kaminosta saadut tiedot pitää myös saada Coruscantiin. Se on ainut tapa pelastaa tehtävämme."

Ellaih

Ellaihia hymyilytti Sunitan tunnollisuus, itsellään ei tehtävä juuri nyt ollut päällimmäisenä mielessä. "Kunhan pääsemme vain kaltereista..." Ellaih huokaisi hiljaa toiveensa.

GM

Sunita ei siihen vastannut. Meni hetken aikaa hiljaisuudessa, jolloin Ellaih aisti vain ruoan jakamisesta kuuluvia ääniä, ennen kuin Ellaihin takaa kuului huvittunutta köhinää: "Mitä kriffiä sinä oikein seisoskelet?"

Ellaih

"Odottelen ruokaa", Ellaihilta lipsahti ennen kuin hän ehti edes ajatella kenelle oli vastaamassa.

GM

"Mikset sitten käännä arvottomia silmiäsi tähän suuntaan ja käy polvillesi odottamaan niin kuin kaikki muutkin?" kuului kehotus.

Ellaih

"No teenpä sen", Ellaih vastasi ja asettui maahan kasvot muonanjakelijaa kohden.

GM

Ellaih kohtasi käännyttyään herätyksen hoitaneen, ja häntä edellisenä iltana nälvineen ihmisvartijan kasvot.

"Hyvä tyttö", mies hymyili katsellen eteensä polvistunutta Ellaihia alaviistoon. Sitten hän kääntyi poimimaan vieressään olleesta ruokakärrystä yhden muoviteräksisen ruokakulhon. "Kerrohan, orja, muistatko jo nimesi?"

Ellaih

"Dan'igo" Ellaih vastasi eleettömästi vartijaa silmiin katsoen.

GM

"Hämmentävää, miten tiedoissani ei lue mitään sellaista", mies puheli data-alustaansa vilkaisten, ruokakulho edelleen kädessään, "vaan nimi, jonka muistan selvästi sinun saaneen eilen yöllä valvontapöydällä. Täältä data-alustasta löytyy myös nappula, jonka painaminen saattaa ehkä virkistää muistiasi."

Ellaih

Saamari, se numero. Ellaih tuskasteli mielessään Muistisääntö, mikä oli muistisääntö. 13-vuotiaana pääsi nuorisoparlamenttiin, mutta mikä oli jälkiosa... 48 tai 49.

"Ahaa, olisitte heti sanonut, 1349. Luulin teidän näkevän sen sieltä alustastanne", Ellaih päätyi lopulta veikkaaman.

GM

Ellaih ehti hädin tuskin sulkea suutaan ennen kuin rääkki alkoi. Ellaihia ei koskaan oltu tosissaan kuristettu, mutta tuska, jonka orjakauluri häneen aiheutti, saattoi vastata tunnetta melko autenttisesti, paitsi kipu säteili koko hänen kehoonsa. Hänen hengityksensä salpautui ja kaikki ruumiinjäsenet jännittyivät toimintakyvyttömiksi ja tajuntansa rajamailta Ellaih aisti kaatuvansa häkin lattialle sähköiskun poratessa hänen kehoonsa armottomasti. Hän ei voinut sanoa, olivatko hänen silmänsä kiinni vai auki, mutta mitään hän ei nähnyt. Hän aisti etäisesti vartijan puhuvan jotain samalla, mutta tuskaltaan hän ei sanoista saanut tolkkua.

(GM huom: Ellaih saa myös 2 pistettä damagea. Tuurinoppa oli sentään Ellaihin puolella ja sanoi, että Ellaih putosi suhteellisen hallitusti, eikä siten saanut Sunitan tavoin lisäseuraamuksia.)

Ellaih

Ellaih ei ollut koskaan tuntenut sellaista kipua, mitä nyt. Oikeastaan kaikki hänen elämänsä yhtään kovemmat kiputilat oli koettu tällä kriffin työkomennuksella. Tällä hetkellä hän ei kuitenkaan matkallelähtöä harmitellut: kipu tuntui vievän kaiken tilan hänen aivokapasiteetistaan.

GM

Ellaih ei kivultaan kyennyt hahmottamaan aikaa, jonka kidutus kesti, mutta lopulta tuska päättyi ja Ellaih kykeni jälleen vetämään keuhkonsa täyteen happea, mikä siinä tilanteessa tuntui nautinnollisimmalta asialta ikinä. Hänen aistinsa tokenivat pikku hiljaa ja hän huomasi makaavansa mahallaan keskellä häkkinsä lattiaa. Häntä sattui aika lailla joka paikkaan, mutta erityisesti kurkkuun—kidutuksen aiheuttaman kivun lisäksi hän oli ilmeisesti myös huutanut melko tiukasti.

Ellaihin puhallellessa vielä kidutuksen jäljiltä hän tunsi kolahduksen takaraivossaan ja sen jälkeen alkoi lämmin ja tahmea puuro valua pitkin hänen niskaansa ja tukkaansa.

"…anna olla viimeinen kerta, kun alat aukomaan päätäsi minulle", vartijan puhinasta alkoi pikku hiljaa erottua sanoja.

Ellaih

Ellaih yritti koota ajatuksiaan: Jos ne olisivat aivot, en ajattelisi näin pitkälle hän päätteli ja tuli siihen tulokseen, että fyysinen liikkuminen tai silmien avaaminen eivät ainakaan helpottaisi oloa.

GM

Niine sanoineen vartija jätti Ellaihin kitumaan häkkinsä lattialle ja lähti kiusaamaan sen sijaan Sunitaa, rullaten ruokakärryn mukanaan.

"Entä mikä sinun nimesi on?"

"1025", Sunitan väsynyt ääni vastasi.

Ellaih

Ellaih jatkoi vielä hetken aikaa ajatuksiensa jäsentelyä paikallaan maaten, kunnes vartija oli varmasti poistunut näkö- ja kuuloetäisyydeltä. Vaikka todellisuutta olisikin tehnyt mieli vielä paeta, Ellaih otti riskin huumaavasta kivusta kysymällä käheäksi huudetulla äänellään Sunitalta: "Onhan se verta mikä valuu takaraivostani".

GM

Ellaih huomasi, ettei tuska merkittävästi pahentunut puhuessa—ääni tosin korisi melko rumasti. Sunita ei kuitenkaan päässyt vastaamaan hänen ollessa vartijan tentattavana:

"Mitä? En kuullut."

"1025."

"Älä mutise, vaan sano se niin kuin tarkoittaisit sitä!"

"1025!" Sunita parahti.

Ellaih

Ellaih tuli sihen tulokseen, ettei nyt kannattanut herättää vartijan huomiota millään tavoin, joten hän päätti jatkaa paikallaan makaamista. Hieman hänen oloaan paransi ajatus siitä, että vielä jossain vaiheessa hänen ja vartijan osat vaihtuisivat: Onneksi en ole jedi, niin mikään ei estä pientä kostohaaveilua

GM

"Älä huoli, ei se ole verta", viereisessä häkissä virunut togrutatyttö sanoi. "Se on vain ruokaa."

"Polvillesi, 1025!" vartija möykkäsi samaan aikaan.

Lähes välittömästi käskyn jälkeen kuului voimakasta kalterien räminää ja Sunitalta pääsi pitkä rääkäisy, jonka olisi voinut kuvitella tulevan pikemminkin jonkun petolinnun kidasta.

Ellaih

Tämä tästä vielä puuttui, Ellaih kirosi kiusallista panikointiaan. Vai verta.... Toisaalta hän ei tiennyt oliko arvokkuutta helpompi säilyttää hiukset veressä vai vellissä.

GM

"Pomo oli hyvin tyytymätön niskoitteluusi äsken", vartija puheli Sunitan tuskanhuutojen tauottua. "Hän antoi hyvin yksiselitteisen käskyn jatkaa kidutustasi niin kauan, kunnes tanssit, eikä minulla ole mitään aikomusta olla noudattamatta sitä. Eikä muuten tule ruokaakaan."

Sunitan häkistä alkoi kuulua vaimeaa niiskutusta vartijan käännyttyä ja lähdettyä härnäämään käytävän toiselle puolelle vangittuja Lilianin miehistön jäseniä.

Ellaih

Vartijan mitä ilmeisimmin mentyä, Ellaih vääntäytyi istumaan lähintä seinää vasten, mikä sattuikin olemaan Sunitan häkin vastainen, ja yritti hieman kartoittaa tarkemmin niin omaa kuin Sunitankin tilaa.

(Perception: 10+10)

GM

Ellaihille kävi nopeasti ilmi, että liikkuminen oli huonohko valinta—vaikka hänen kehonsa olikin ehtinyt toipua pahimmista kivuista, pienetkin liikkeet vihloivat. Siitä huolimatta hän huomasi, että kun hän pääsi vääntäytymään istuma-asentoon, rentoutui hänen kehonsa nopeammin kuin huonossa asennossa lattialla maatessa. Silmät avattuaan Ellaih näki vieressään vartijan heittämän ruokakulhon. Vaikka kiitettävä määrä puuroa oli sotkeutunut Ellaihin vaatteisiin ja hiuksiin tai levinnyt lattialle, ruoka oli sen verran sitkeää, että kuppi oli siitä huolimatta edelleen yli puoliksi täynnä. Mitään ruokailuvälineitä ei hänelle kuitenkaan jaettu. Vartijan hän näki jatkavan ruoanjakokierrostaan häkkirivistöä eteenpäin.

Vaikka Ellaih vaikutti selvinneen omasta koettelemuksestaan vailla vakavampia vammoja, Sunitan tilanne ei vaikuttanut yhtä hyvältä—hänelle oli tullut kasvoihin uusi, rumannäköinen ruhje, josta oli kääriytynyt ihoa jonkin verran pois. Devaronialaisen irvistykseen venyneet kasvot olivat punaiset ja turvonneet ja kyyneleet valuivat vapaasti.

Ellaih

Ellaih yritti pyyhkäistä pahimmat puurot pois hiuksistaan ja vartaloltaan, tuskin tätä sotkua lautaselle jäänyttä määrää enempää olisi alas saanutkaan. Kun sunitan kyyneleet alkoivat vihdoin tyrehtyä, Ellaih huokaisi hänelle hiljaa: "Kamala mies, näkisinpä hänet vielä meidän paikallamme." Sunitan vointi oli sanomattakin selvä, sitä ei tarvinnut kysellä.

GM

Vaatteista tahma lähti suhteellisen helposti pois, jättäen niihin vain likalänttejä. Hiuksissa ollut puuro sen sijaan tuntui olevan kiinni Ellaihin tukassa magneetilla ja hänen yrittäessään pyyhkiä sitä pois hän tunsi lähinnä levittävänsä sitä vain pahemmin pitkin päätään.

Ellaihin yrittäessä epätoivoisesti siistiä itseään Sunita raahautui terveellä kädellään istumaan kaltereita vasten Ellaihin viereen. Koko nainen vapisi. Kaminolla näyttäytyneestä päättäväisestä ja itsevarmasta lainvalvojasta ei ollut kuin rippeet jäljellä.

"Min–minkä takia…" Sunita sopersi. "Miksi… Miksi?"