Neljän liitto (novelli)/Luku 1

Star Wars Fanon Wikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Ensimmäinen luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pieni kurkistus ovenraosta käytävälle takasi sen tyhjyyden. Kuin kevyt tuulenhenkäys, pienet jalat sipsuttivat ulos ovenraosta sulautuen öiseen pimeyteen. Vain poistumisteille johtavien valojen kehät paljastivat paikoitellen öisen kulkijan. Koko planeetta tuntui nukkuvan. Tämä ei kuitenkaan täysin ollut totta, sillä planeetta ei nukkunut koskaan. Coruscant, tunnetun galaksin kiistaton keskus, oli aina hereillä. Tavara- ja henkilökuljetusalukset huristelivat tauotta sen taivaan poikki, sekä kilometrien korkuisten rakennusten välissä. Illuusion planeetan uneliaisuudesta loivat rakennuksen tehokkaat äänieristeet, joiden kanssa ei oltu säästelty. Muutenkin rakennus näytti koostuvan vain laadukkaimmista raaka-aineista, sen kohotessa majesteetillisesti Coruscantin kaupunkiplaneetan hallintokorttelissa. Rakennus oli jeditemppeli.

Jeditemppelin nuorten oppilaiden siivessä oli mitä rauhallisin yö. Varovainen hahmo jatkoi matkaansa lähes koko siiven läpi, kunnes hidasti vauhtiaan. Jos valoa olisi ollut enemmän, olisi voinut nähdä tuon hahmon tunnustelevan vaivihkaa läheistä seinäpaneelia. Lopulta paneeli irtosi kovaäänisesti kalahtaen, tai ainakin ääni kuulosti kovalta hallitsevaan hiljaisuuteen verrattuna. Kaiku tuntui poukkoilevan seinästä toiseen ikuisuuden, viimein se kuitenkin lakkasi, ja paneelin siirto jatkui. Hahmo sujahti paneelin jättämästä aukosta sisään ja asetti paneelin erittäin varovasti sisäkautta takaisin kiinni. Nyt matka jatkui pienessä huoltokäytävässä, jossa eivät edes hätäuloskäynnille näyttävät valot hohtaneet aavemaista kajoaan. Oli täysin pimeää.

Yhtäkkiä pimeys vaihtui räikeisiin halogeenivaloihin ja hiljaisuus korviahuumaavaan hurinaan ja meluun. Huoltokäytävän ja ilmastointikanavan välinen ovi oli avattu.


Tuhansien lähteiden sali jeditemppelissä oli sanoinkuvaamaton paikka. Ensi kertaa siellä käyneet saivat usein jättää paikan vastahakoisesti ja suut ammollaan. Seitsemän kerroksen korkuinen jättimäinen sali oli täynnä galaksin jokaiselta laidalta tuotuja kasveja, sekä vesiputouksia ja lähteitä joiden solina loi salin täyttävän harmonisen sinfonian. Sinne astuessan ei voinut olla rauhoittumatta, huolet pakenivat syvälle sisimpään, ja autuas tunne täytti kehon ja mielen. Se oli myös oiva paikka luolineen ja loukkoineen, jos halusi toimia salassa muiden katseilta. Tähän tarkoitukseen sitä käytettiin tänäkin yönä. Jättiläissaniaisten piirittämän pienen lammikon rannalla olevalle kalliolle oli nimittäin kerääntynyt kolme nuorta, noin 8-10-vuotiasta olentoa. Heitä olisi voinut helposti luulla patsaiksi, sillä lammen keskellä olevan pienen lähteen pulputus oli ainoa siitä paikasta kantautunut ääni. Yksi patsaista kuitenkin alkoi yllättäen puhumaan hiljaa kuiskaten:

"Mikä hänellä oikein kestää, Jon pitäisi olla jo täällä."

"Kärsivällisyyttä Nenjo, Jocasta varmasti tulee heti kun vain pääsee", vastasi hämärästi zabrakiksi tunnistettava hahmo pimeydestä.

Kolmas hahmo istui kivellä osoittaen sormellaan yläviistoon ja kuiskasi:

"Nenjo, Eeth, katsokaa tuonne. Se taitaa olla Jo"

"Sinulla on terävät silmät An'ya, minä en olisi nähnyt häntä", vastasi tälle aimmin Nenjoksi kutsuttu hahmo.

"Tai sitten minä keskityn enemmän ympäristöni tarkkailuun, kuin sinä", vastasi An'ya.

Sormella osoitettu varjo hyppäsi pienen kallion päältä alas. Muut katsoivat hyppyä yllättävän ilmeettöminä, huomioonottaen sen, että hyppy olisi murtanut keltä tahansa ihmiseltä ainakin toisen jalan. Hyppääjä ei kuitenkaan ollut kuka tahansa ihminen. Hän oli tuleva jediritari, ehkä jopa -mestari. Pieni puheensorina syntyi heti hyppääjän laskeuduttua. Tervehdyksiä jaeltiin ja kuulumisia vaihdeltiin. Ystävykset eivät vähenevän vapaa-ajan ja erilaisten opintojensa vuoksi enää juurikaan nähneet toisiaan. Tämän vuoksi he tapasivatkin nykyään kerran kuussa luvatta yöaikaan tuhansien lähteiden salissa. Äänenvoimakkuudeltaan koko ajan kohoava keskustelu sai kuitenkin äkillisen päätteen, kun yksi hahmoista sähähti vimmatun kuuloisesti:

"Shhh!"

"Mitä nyt An'ya? Kuulitko jotain?" kuiskasi Nenjo heti perään.

"Ole nyt vain hiljaa!" sähähti An'ya takaisin.

Hetken hiljaisuuden jälkeen muidenkin korvat nappasivat saman äänen, minkä An'yakin oli todennäköisesti kuullut. Enää ei kuulunut pelkkää lähteiden solinaa. Kuului myös puheensorinaa.



Kolme huppupäistä hahmoa käveli hitaasti pientä mustin liuskekivin päällystettyä polkua, jonka kivien välissä virtasi pieni vesinoro. Polkua reunustavien kasvien kahina ja sandaalien läpse kivettyä pintaa vasten peittivät suurimman osan kyseisten henkilöiden puheesta, mutta jedioppilaiden puikkelehtiessa kasvien lomassa lähemmäksi alkoi erottua kokonaisia lauseita.

"Oletko varma, ettei meitä salakuunnella täällä?" kysyi hermostuneen oloinen nautolan muilta.

"Täysin varma, täällä liikkuu tuskin kukaan öiseen aikaan, ja jedeillä ei muutenkaan ole tapana salakuunnella tovereitaan", vastasi täysin rauhallinen, ehkä jopa hieman kylmä, twi'lekin ääni.

"Ei tietenkään. Ei olisi pitänyt edes epäillä", mutisi ensimmäinen puhuja pahoittelevasti. "Oletteko nyt aivan varmoja suunnitelman toivuudesta? Oletteko saaneet muut jedit samalle kannalle kanssamme?" kysyi nautolan epäröiden.

"Mestarini työstää sitä hyvin tuloksin. Muut jedit näkevät myös pian asioiden todellisen kannan." vastasi aiemminkin vastannut.

"Hyvä, tuskin maltan odottaa senaatin syrjäyttämistä. Ja tietysti pientä asiaankuuluvaa palkkiotani...", jatkoi nautolan.

"Olet palkkiosi ansainnut, teet senaatissa hyvää työtä. Mene nyt ennen kuin sinua nähdään täällä", hoputti twi'lek.

Kolmannen henkilön lähdettyä kaksi muuta huppupäistä jäi seisomaan paikalleen. Kylmät vesiroiskeet olivat jo kastelleet kummankin sandaalit, mutta kumpikaan ei tehnyt elettäkään lähteäkseen. Lopulta aiemmin hiljaa ollut henkilö, alkoi puhua korkealla äänellään ollessaan varma senaattorin poistumisesta:

"Suunnitelma sujuu täysin odotetusti."

"Niin mestari, mutta kauanko meidän on pidettävä tuota epäkelpoa senaattoria mukanamme? Minua inhottaa hänen ahneutensa", kysyi twi'lek ihmisnaiselta.

"Niin kauan, kunnes aika on oikea." kuului kimeä ääni vastaukseksi.

Tämän jälkeen he jatkoivat kävelyään polkua pitkin ja lähtivät polun haarautuessa omille teilleen sanomata toisilleen enää sanaakaan.



Nuoret jedit istuivat pitkään sammalmättäällä, jonka erotti liuskekivipolusta vain valtavan kokoinen puu, joka näytti kuuluvan enemmänkin Kashyyykille, kuin keskelle Coruscantia. Lopulta Nenjo rikkoi hiljaisuuden:

"Kuulitteko mitä he sanoivat!?" hän huudahti niin hiljaa kuin vain saattoi. "Eivät jedit tee tuollaista!"

"Valitettavasti näyttäisi olevan niitä jotka tekevät. Vallankaappaus senaatissa ei ole mikään pikkuasia", mutisi Jocasta huolestuneen kuuloisena. "Näkikö kukaan teistä keitä jedit olivat? Senaattori taisi olla lajiltaan nautolan ja toinen jedeistä oli varmasti twi'lek", hän jatkoi.

"Minä en ainakaan tunnistanut kumpaakaan", sanoi Eeth. "Ja olen sentään perehtynyt aika paljon tämänhetkisiin jedeihin"

"Minullekkaan kukaan heistä ei ollut tuttu", komppasi An'ya.

"Mitä me voimme tehdä asialle? Kerrotaanko mestari Yodalle?", kysyi Nenjo.

"Emme. Ei hän meitä uskoisi, emmehän me ole edes padawaneweja", huokaisi Jocasta. "Ehdottaisin, että yrittäisimme otta selvää siitä, keitä henkilöt ovat. Sitten vasta voimme alkaa tehdä edes jonkinnäköistä suunnitelmaa."

"Olen samaa mieltä, meillä ei ole mitään mahdollisuuksia toimia, jos emme edes tiedä, keitä nuo olivat", lisäsi An'ya.

"Tavataanko täällä jo ensi viikolla? Yritetään sillä välin ottaa selvää asioista?" ehdotti Nenjo.

"Eikö se ole vähän turhan vaarallista? Rikomme sääntöjä jo tulemalla tänne kuukausittainkin. Mitä jos jäämme kiinni?" huolehti Eeth.

"Emme me ole tähänkään asti, ja pieni jännityshän on elämän suola!" naurahti An'ya.

Näillä puheilla lapset hyvästelivät toisensa, ja päättivät tapaavansa ensi viikolla. Jopa Eeth lupasi tulla, vaikka alussa hieman nurisikin vastaan. Niin nuo neljä varjoa lähtivät yhtä matkaa kulkemaan kohti ilmastointikuilua ja salakäytäviä omille huoneilleen. Yö tuhansien lähteiden salissa oli taas hiljainen, lukuunottamatta vienoa veden pulputusta ja kohinaa.



Viikko kului näillä nuorilla jedeillä opiskelun parissa, mutta kukin kantoi siitä huolimatta kortensa kekoon öisten hahmojen henkilöllisyyden selvittämiseksi. Jokainen heistä toimi omalla tavallaan: Jocasta etsi jediarkistosta vihjeitä ja tutki tiedostoja. Eeth liikkui mestareiden seurassa heitä kuunnellen ja heidän kanssaan keskustelleen, varoen kuitenkin paljastamasta asian todellista luontoa. An'ya keskusteli padawanien kanssa näiden mestareista ja vakoili hieman muita jedejä. Nenjo puolestaan yritti selvittää senaattorin henkilöllisyyttä ja livahti jopa senaatin rakennukseen tutkien, olisiko siellä jälkiä jedien käynneistä. Kun viikko oli kulunut, tapasivat jedilapset jälleen samassa paikassa ja samoihin aikoihin. Tämän kerran edellisestä erotti vain se, että jokainen oli entistä jännittyneempi, ja valmiina paljastamaan löytämänsä tiedot. Kaikkien saavuttua paikalle, Jocasta aloitti keskustelun heidän salaisesta aiheestaan:

"Olemme tämän viikon aikana kaikki toimineet tahoillamme, tavoitteena jedien ja senaattorin henkilöllisyyden selvittäminen. Aloitetaan senaattorista, hän varmaan oli helpoin."

"Senaattorin henkilöllisyys oli helppo selvittää, mutta motiivit jäivät minulla kyllä hämärän peittoon", Nenjo aloitti. "Senaattori on nimeltään Zugg Nah, ja lajiltaan hän tosiaankin on nautolan. Hän on Glee Anselmin senaattori senaatissa, ollut jo kohta kymmenen vuotta."

"Minä tai Eeth emme ottaneet senaattorista ollenkaan selvää", pahoitteli An'ya.

"Minä taas otin, lueskelin listaa senaatin jedeihin liittyvistä äänestyksistä, ja senaattori Nah ei ole koskaan kummemmin kannattanut jedejä, kunnes viime vuonna hänestä kuoriutui varsinainen jedien puolestapuhuja. Jedeihin liittyvissä äänestyksissä hän on kannattanut meitä, ja pitänyt varsin ylistäviä puheenvuoroja siitä, kuinka meidän vaikutusvaltaamme tulisi lisätä ja kuinka me olemme tasavallan rauhan peruspilari. Sopisi hyvin siihen mitä kuulimme, jedien senaatin vallankaappaukseen", kertoi Jocasta huolestuneena.

"Kuulostaa pahalta, kuinka voimme olla varmoja, etteivät jedimestarit oikeasti pyrkisi valtaamaan senaattia? Mitä jos korkein neuvostokin on tietoinen suunnitelmasta?" An'ya pohti.

"Älä ole hölmö, ei se sopisi ollenkaan jedien toimintaperiaatteisiin!" huudahti Eeth. Tähän kaikki vastasivat laittamalla sormen suun eteen ja päästämällä terävän sihauksen.

"Eeth, suu kiinni tai meidät kuullaan! Ja emme me voi olla varmoja jedien pyrkimyksistä, oikeastaan se voisi tehdä ihan hyvää korruptoituneelle senaatille", mainitsi Nenjo.

"Vaikka se kuinka tekisikin hyvää tasavallalle, se ei ole jedien tapa toimia. Me olemme lain ja järjestyksen ylläpitäjiä, emme sen säätäjiä", kivahti Eeth takaisin.

"Pojat lopettakaa tuo! Emme pääse tuollaisella toiminnalla puusta pitkälle", kivahti An'ya. "Jatketaanko seuraavaan kohteeseemme? Siihen twi'lek-jediin."

"Kannatan ideaa", komppasi Jocasta. "Minä otin selvää twi'lek-jedimestareista, mutten löytänyt häntä listalta"

"Se johtuukin siitä, että hän ei ole vielä mestari, saavutti ritarin arvon vasta viime vuonna", tiesi An'ya. "Puhuin eilen aivan sattumalta hänen padawaninsa kanssa, ja hän saapui paikalle. Vaihdoin hänenkin kanssa muutaman sanan, ja olen aivan varma hänen henkilöllisyydestään"

"Lisää tietoa hänestä, kiitos?" pyysi Nenjo täsmentämään.

"Hänen nimensä on Garen Sisk, ja hän on viimeisen puolen vuoden ajan pysynyt visusti Coruscantilla. Hänen padawaninsa kertoi tylsistyvänsä pian kuoliaaksi", jatkoi An'ya.

"Tätä ennen hän kuitenkin matkusteli vilkkaasti galaksin Ulkokehällä, tiedetään vastustavan senaattia ja sen korruptiota avoimesti", lisäsi Eeth. "Tuon kuulin, kun muutama mestari keskusteli siitä, että pääseekö Sisk koskaan mestariksi tuolla asenteella.

"Näyttäisi täsmäävän", tuumi Jocasta henkilöstä. "Entäs se toinen jedi? Saiko kukaan hänestä mitään uutta selville, sen lisäksi että hän on nainen? Minä nimittäin en." Tämä puheenvuoro sai aikaan ainoastaan hiljaisia päänpudistuksia ja pahoittelevia katseita. Toisen jedin arvoitus oli siis vielä toistaiseksi ratkaisematta. Tästä kuitenkin lannistumatta jedit päättivät jatkaa operaatiotaan. Seuraavalla viikolla he tapaisivat taas samaisessa paikassa, toivon mukaan tietoisina toisen jedin henkilöllisyydestä. Ja niin tämän päätöksen myötä jokainen liukeni pimeään yöhön, jota salissa lentelevät kiiltoperhoset hieman valaisivat.




Lue toinen luku