Pimeä Voima/tarina

Star Wars Fanon Wikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

– Tutkimusasema Delta Vega, tässä Uuden tasavallan diplomaattialus Millennium Falcon, kuuluuko?

Iäkkään, mutta yhä elämänsä kunnossa olleen YT-rahtialus Millennium Falconin kapteeni Han Solo toisti yhteydenottopyyntöä varmaan neljättä kertaa aluksen yhteyslaitteeseen. Soloa radiohiljaisuus ei ilahduttanut ollenkaan.

– Rwwrrrooooo, kuului murahdus apupilotin paikalta. Solon luotettu wookiee-perämies Chewbacca selvästi jakoi hänen huolensa.

– Älä huoli, Chewie. Luken tiedemiesystävillä on varmasti vain pazaakit hieman kesken.

Millennium Falcon lipui hiljaa eteenpäin planeetta Gorgao III:n hyvin ohuessa kaasukehässä, joka sensorien mukaan oli vain muutama prosentti Coruscantin kaasukehän tiheydestä. Han voi vain kuvitella, millaista ulkona olisi taivastella ilman painepukua. Ensin hän tukehtuisi, sitten jäätyisi kuoliaaksi ja lopulta valtava paineenmuutos varmaan poksauttaisi hänen ruumiinsa. Han ei halunnut ajatella sitä sen enempää, vaan hän yritti keskittyä ohjaamiseen. Ulkona oli pilkkopimeää eikä ikkunoista näkynyt mitään, ja näkyvyyttä heikensi entisestäänkin pölymyrsky, jonka keskelle he olivat laskeutuneet. Hän lensi täysin mittarien, Chewbaccan ohjeiden sekä omien vaistojensa varassa.

Äkkiä raju tuulenpuuska tempaisi Falconia rajusti sivusuunnassa ja Hanin pää melkein mätkähti Falconin kojepöydän päälle.

– Rruuuuuh, Chewbacca sanoi huolissaan. — Rraaa rwwwooooo.

– Minä tiedän, että siellä on tuulista, Han murahti ja tarrasi kiinni ohjaustapista saadakseen aluksen kurssin takaisin hallintaansa. – On niin ihanaa, että olet mukana huomauttamassa tuollaisista asioista.

Lopulta Han sai Millennium Falconin suuren, lautasmaisen olemuksen raahautumaan alas tuulisesta kerroksesta planeetan rauhallisempiin ilmakerroksiin ja vaikka pölyä oli ilmassa edelleen runsaasti, myrsky ei haitannut lentämistä. Lisäksi he saivat lopultakin yhteyden tutkimusaseman lennonjohtoon.

Millennium Falcon, …sä Delta Vega, kuului säröinen, radiohäiriöiden katkoma miesääni. – Pahoittelut …ipymisestä, myrsky häiritsee yhteyksiämme. Laskeutumislupa myön… keutumistasolle 3.

– Kiitos, Han ärähti.

Lukella oli parasta olla todella hyvä syy tulla tänne tunnetun avaruuden reunalle ja kiikuttaa vielä lähes koko hänen perheensä mukaansa, Han tuumasi ohjatessaan rakasta alustaan kohti laskeutumistasoa, jonka koordinaatit ilmestyivät hänen näyttöruutuunsa. Hänen lankonsa Luke Skywalker oli saanut tietää Gorgao III:lla olevasta jostain tärkeästä jedijutusta, jota katsomaan hän oli päättänyt tuoda myös vaimonsa Mara Jaden sekä Hanin Voimalle herkät kaksoset, Jacenin ja Jainan, eikä Hanille ollut jätetty oikein muuta vaihtoehtoa kuin tulla heitä kyyditsemään. Leia ei ollut ehtinyt mukaan, sillä hänellä oli sattunut olemaan juuri joku diplomaattivelvollisuus. Totta kai uutinen siitä, että Han ei ollut päässyt vaimonsa kyytijuhdaksi, oli saanut varsin myrkyllisen vastaanoton.

– Hyvä on, Chewie. Laske laskutelineet niin saamme viimeinkin tytön alas tankille, Solo puuskahti, kun tutkimusaseman valot tulivat näkyviin pölypilvien seasta.

Tottunein liikkein Han aloitti lähestymisen tutkimusaseman hiljalleen lähestyessä. Pieni Uuden tasavallan perustama, tieteelliselle tutkimukselle omistettu tukikohta oli ainut asutus koko planeetalla, joka muuten oli pelkkää kivistä ja jäistä erämaata. Ruosteenpunaiset pölypilvet leijailivat ilmaan kun Falconin leijuntamoottorit pöllyttivät hiekkaa ja pikkukiviä laskeutumisalustalta paljastaen sen ruskeanharmaan pinnoitteen sitä kuorruttaneen hiekkakerroksen alta.

– Mrrrrooo! Chewbacca haukahti.

– Hyvä on, sammutan moottorit, Han sanoi, yhä kärttyisänä myrskyhankaluuksista.

Hitaasti keinahtaen Millennium Falcon pysähtyi laskeutumisalustalle. Han nousi tuolistaan ja komensi myös Chewbaccan mukaansa. He kiiruhtivat kapeaa käytävää pitkin aluksen pieneen oleskelutilaan, jossa hänen matkaseuralaisensa olivat. Tai ainakin se osa heistä, mikä oli maallisessa todellisuudessa: koko oleskelutilan väki näytti jälleen olevan jonkunlaisessa transsinkaltaisessa tilassa ilman minkäänlaista käsitystä todellisuudesta. Sitä kutsuttiin kuulemma mietiskelyksi.

– Hyvät naiset ja herrat, jos saan keskeyttää fantasianne, olemme laskeutuneet Gorgao III:lle, Han sanoi kovaäänisesti.

Hitaasti jediperhe heräili mietiskelyistään takaisin todellisuuteen. Jedit kutsuivat touhua 'meditoinniksi', vaikka Hanin mielestä touhu näytti lähinnä päämäärättömältä lorvimiselta. Jotain lusmuilun aikana täytyi kuitenkin tapahtua, sillä vaikka Haninkin parhaat ideat syntyivät aina unessa, hän ei käsittänyt, miten jedit tuntuivat nukkuessaan keksivän tarvittaessa vaikka elämän tarkoituksen. Voima... ja pah! Han luotti mielummin kylmään järkeensä sekä raskaaseen sädepistooliinsa.

– Voima on vahvana täällä, Jacen sanoi vavahtaen kömpiessään oleskelutilan sohvalta ylös.

– Minä tunnen sen myös, Jaina vastasi. — Paljon vahvempana kuin Coruscantilla, tai edes elämää pursuavalla metsäkuulla.

Han vilkaisi huvittuneena oleskelutilan ikkunasta maisemaa, jonka Falconin laskeutumisvalot vain heikosti valaisivat. Ruosteenpunaista pölyä ja hiekkaa oli silminkantamattomiin, isompia kivimöykkyjä lojui siellä täällä sekaisin kuin lattialle heitetyt rakennuspalikat. Planeetan ympäristö oli lähes tyystin koskematon, aivan liian monta vuotta sivistyksen parissa kitunut Han ei voinut muuta kuin ihailla luonnonmukaista maisemaa. Ainut elonmerkki oli Uuden tasavallan tutkimusasema, jonka valot näkyivät vaimeina pölymyrskyn keskellä.

– Taitaa planeetan suurin voima olla luonnonvoimat, Han naurahti. – Minäkin tiedän, että se teidän Voimanne kanavoituu elämän kautta ja Gorgao III:lta sitä voi olla vaikea löytää.

– Sen takia täällä olemmekin, Luke sanoi. – Asemalla työskentelevä ystäväni uskoo saavuttaneensa Voiman tutkimuksen läpimurron ja pyysi meitä avustamaan tutkimuksissaan.

– No… Minusta ei taida olla suuremmin apua siinä asiassa, joten voinkin sitten lähteä takais…

– Rrrrroooooooo! Chewbacca protestoi.

– Olen samaa mieltä, Jacen komppasi kulmat kurtussa. — Minkä lisäksi jonkun täytyy hakea meidät pois.

– Hyvä on, hyvä on, Han huokaisi.

Kokenut salakuljettaja lysähti oleskelutilan sohvalle Luken viereen väsyneenä katselemaan nuorison häärimistä jedimestarin vaimon, Mara Jaden, silmien alla. Hän katseli hieman huolestuneena data-alustastaan aluksen sensorien antamia tietoja planeetasta. Pakkasta oli 70 astetta ja paine oli 0,04 standardi-ilmakehää. Aluksen keinopainovoima piti heidät tukevasti lattiassa kiinni, mutta ulkona painovoima oli vain kolmanneksen standardista. Ohut ilmakehä oli myrkyllistä. Varsinainen paratiisi. Jedit tuntuivat rakastavan tällaisia paikkoja. Mara kaivoi painepukuja esiin ja auttoi jedinuoria pukeutumaan niihin Jainan purnatessa ja väittävänsä osaavansa homman itsekin. Chewbaccallekin oli oma giganttinen painepuku, joka kutitti tätä joka puolelta. Han katseli tämän kiemurtelua vino hymy huulillaan kun tämä valitti tunkiessaan itseään epämukavaan asusteeseen.

– Kiitos, että vaivauduit viemään meitä, Luke sanoi hänelle. – Et tiedäkään, kuinka paljon tämä tutkimus merkitsee sekä meille että koko Jediritarikunnalle.

– Ihan kuin olisit jättänyt minulle vaihtoehtoja, Han naurahti. – Toivon vain, että työnne on vaivan arvoista.

– Luulen niin.

– Mitä te oikeastaan tutkitte täällä?

– En tiedä. Ystäväni ei voinut paljastaa kovin paljoa, sillä huttit kuuntelevat tämän sektorin lähetyksiä tarkkaavaisesti, mutta vaikuttaa jonkinlaiselta vääristymältä. Luulen, että se liittyy midiklorianeihin.

Han oli kuullut midiklorianeista puhuttavan useissakin yhteyksissä, etenkin nyt kun hän oli osa galaksin suurinta jediperhettä. Ne olivat kuulemma mikroskooppisen pieniä eliöitä, joiden kautta Voima kanavoitui. Tai jotain sinne päin, Han ei oikein pysynyt kartalla Voimaan liittyvissä asioissa. Liian abstrakti käsite hänen ymmärrettäväkseen. Joka tapauksessa asia vaikutti tärkeältä, mikäli huttitkin saattaisivat olla kiinnostuneita siitä ja jedimestariakin tarvittaisi asian tutkimiseen.

– Toivottavasti tässä ei käy samalla tavalla kuin Querialla, Han naurahti.

– Älä huoli, tällä kertaa mitään ei ole tarkoitus räjäyttää.

– Parasta olisi. En haluaisi taas joutua pelastamaan sinua pinteestä. Se on huonoa bisnestä.

Luke ei viitsinyt ryhtyä muistuttamaan siitä, kuinka monta kertaa hänen oli täytynyt lähteä pelastamaan salakuljettajaystäväänsä kaiken maailman vaikeuksista. Ilman hänen apuaan Han-parka roikkuisi edelleenkin hutt Jabban seinäkoristeena. Mutta toisaalta hänenkin täytyi myöntää, että ilman Soloa olisi hänkin parhaillaan pölyä Kuolemantähden pinnassa. Sillä tavalla ystävyys toimii. Kaveria ei jätetä.

– Iskä ja Luke-setä! Aiotteko te tulla? Jacen kysyi painepukunsa äänenvahvistimella.

– Olen kuullut, että asemalla on myös jotain, mikä saattaisi kiinnostaa sinuakin, Luke sanoi katsahtaen ystäväänsä hymy suupielessä. — Tohtori Liev on nimittäin suuri corellialaisen oluen ystävä ja uskon, ettet varmasti kieltäytyisi lasillisesta tai parista…

Luke tiesi, miten salakuljettajia tuli motivoida. Kotiplaneettansa hienoimmalle juomalle Han ei yksinkertaisesti voinut sanoa ei.

– Hyvä on, Han murahti muka tympeästi. – Saitte ylipuhuttua.

– Sitä paitsi hän on kunnon kelmi. Pidät hänestä varmasti.

Pian Millennium Falconin ilmalukko avattiin ja valkoisiin painepukuihin pukeutunut jediperhe astui aluksen laskusiltaa pitkin Gorgao III:n punaruskealle pinnalle. Laskeutumista hankaloittanut hiekkamyrsky oli ilmeisesti ollut vain tilapäinen; se oli ehtinyt jo menettämään suurimman puhtinsa ja ilma oli selkiytynyt. Planeetalla oli ilmeisesti hyvin varhainen aamu; Gorgaon aurinkokunnan pieni keskustähti oli vielä horisontin takana mutta sen ensi säteet maalasivat jo horisontissa ohutta ilmakehää punaisen ja ruskean sävyillä. Vähästä valaistuksesta huolimatta kaikki näkivät selkeästi, ettei minkäänlaista kasvillisuutta ollut näkyvissä. Lukelle maisemista tuli mieleen lähinnä hänen kotiplaneettansa Tatooine, jonka joku oli värjännyt kauttaaltaan ruosteenpunaisella maalilla. Kivet rasahtelivat seurueen avaruussaappaiden alla; ilman painepukujen äänenvahvistimia äänet olisivat hädin tuskin kantautuneet heidän korviinsa ohuessa hiilidioksidi-ilmakehässä.

Heidän kohteenaan ollut tutkimusasema, Delta Vega, levittäytyi pienen kävelymatkan päässä olleen hiekkakummun rinteille. Se koostui kahdesta suuresta tynnyrimäisestä, vaaleasta moduulirakennuksesta, jotka vaikuttivat siltä, että ne oli kasattu jossain ihan muualla eivätkä olisi tulleet jäädäkseen. Tukikohdan pihassa oli kaksi suurta, paineistettua kulkuneuvoa sekä paljon kaikennäköistä kojetta ja tutkimuslaitteistoa. Jalan- ja renkaanjälkiä oli joka puolella; ilmeisesti hiekkamyrsky ei ollut tarpeeksi voimakas pyyhkiäkseen niitä kunnolla pois. Vaikka matkalla ei ollutkaan merkittäviä esteitä, oli kävelymatka kömpelöissä painepuvuissa ja alhaisessa painovoimassa liikkumiseen tottumattomalle jediperheelle odottamattoman vaikea, erityisesti kookkaalla Chewbaccalla oli toistuvasti vaikeuksia askeltamisensa kanssa, ja nurin menneitä ystäviä jouduttiin nostamaan pystyyn useamminkin kuin kerran.

Lopulta kaikki oli saatu turvallisesti ilmalukolle, joka muistutti nurin kaadettua tibannasäiliötä. Han avasi oven turvalukituksen läheisestä paneelista ja ystävykset siirtyivät peremmälle tukikohtaan paineiden tasaannuttua.

Ilmalukon sisäovella heitä oli vastaanottamassa tohtori Noari Liev. Nuorehko vaaleanvihreäihoinen mirialaisnainen ravisti lyhyehkön ruskean-violetin-punaisenkirjavan tukkansa silmiltään ja katseli hänen tukikohtaansa törmännyttä avaruuspukuista joukkiota tutkivasti. Hänellä oli yllään löysä harmaa haalari, johon oli ommeltu useita hihamerkkejä satunnaisilta vaikuttaneisiin paikkoihin. Se oli ilmeisesti tukikohdan työasu, sillä myös taka-alalle ilmaantuneiden uteliaan duron ja rodialaisen päällä oli samanlainen pukine.

– Tervetuloa Gorgao III:lle, mirialaisnainen tervehti vieraita, jotka riisuivat painepukujaan eteisaulassa.

– Kiitos kiitos, Luke vastasi. – Mukava nähdä sinuakin, vanha kuoma!

Tohtorin suu venyi hymyyn ja hänen siniset silmänsä kirkastuivat kun hän tunnisti vanhan ystävänsä tämän riisuttua painepukunsa heijastavan kypärän. Tämä syöksyi enempiä ihmettelemättä Luken luo ja kaappasi jedimestarin lämpimään halaukseen. Luke yllättyi ystävänsä reaktiosta, mutta naisesta huokunut jälleennäkemisen riemu tarttui pian jedimestariinkin ja hän kietoi kätensä mirialaisen ympärille.

– Pitkästä aikaa, Luke kuuli Noarin henkäisevän rutistuksensa alta.

Luke tajusi irroittautua halauksesta vasta kun hän tajusi vaimonsa Maran katsovan häntä pahasti nojaillen ilmalukon oveen kasvoillaan ilme, joka huvitti Hania kovasti.

– Keitä seuralaisesi ovat, Noari tahtoi tietää.

– Saanko esitellä, vaimoni Mara Jade, ystäväni Chewbacca ja Han Solo sekä hänen lapsensa Jacen ja Jaina Solo.

– Tohtori Noari Liev, tutkimusasema Delta Vegan komentaja, mirialainen esittäytyi hymyillen, niiaten hieman. – Tervetuloa pieneen valtakuntaamme.

Pian pienen avaruusaseman eteishalli täyttyi tervehdyksistä, esittelyistä ja pölyisistä painepuvuista.

– Voi, ei teidän pukineitanne tarvitse lattialla säilyttää, laittakaa toki säilytyslokeroihin, Noari hössötti availlen vierailijoiden puvuille varattuja lokeroita eteistilan seinistä. – Kun olette valmiita, voin esitellä teille majoitustilanne.

Pian eteinen oli saatu siistiksi ja vieraat lähtivät seuraamaan mirialaistohtoria tukikohdan sokkeloihin. Asema oli sisältä yhtä vaalea ja metallinen kuin ulkopuoleltakin, lattioille oli tosin levitetty pehmeitä mattoja, jotka Luken silmään vaikuttivat mirialaiselta käsityöltä ja siellä täällä kasvoi erinäisistä galaksin kolkista tuotuja viherkasveja tuomassa kodikkuutta tehdasvalmisteisen tuntuiseen maailmaan.

– Mikä sai teidät tulemaan paikalle henkilökohtaisesti, mestari Skywalker, Noari kysyi kiusoittelevan virallisella äänellä. – Luulin, että jedimestarilla olisi tähdellisempääkin tekemistä kuin ravata galaksin laidoilla kömyämässä päämäärättömästi hikisten kaivosasemien käytävillä tapailemassa kaiken maailman höperöityneitä tiedemiehiä…

– Mielenkiintoisen Voimaan liittyvän haasteen ja vaihtelun kaipuun lisäksi saatoin ehkä vain haluta tulla tapaamaan vanhaa ystävääni, Luke vastasi hymyillen.

– Vai vanhaa ystävää, mirialainen maisteli sanaa suussaan. – On mukavaa huomata, että joku muukin muistaa vielä olemassaoloni kuin työnantajani, joka aina muutaman kerran toimintakaudessa käy tenttaamassa tuloksia.

– Sinäkin olet päättänyt ryhtyä tekemään ihan rehellistä työtä, Luke kysyi.

– En vapaaehtoisesti, Noari naurahti. – Jäin kiinni aika nololla tavalla. Onneksi selvisin ehdollisella, mutta jouduin lopettamaan entiset bisnekseni.

– Kaikista vähiten osasin kuvitella, että sinun kaltaisesi kelmin löytäisi joku päivä johtamasta Voiman tutkimukseen erikoistunutta tutkimusryhmää.

– Täytyy sanoa, että onnistuit herättämään suuren mielenkiintoni aihepiiriä kohtaan viime tapaamisemme aikana, Noari sanoi vinkaten silmää.

Luke ei voinut vastustaa naurunhirnahdusta pulpahtamasta kurkustaan. Hän muisti Nar Shaddaan tapahtumat yhä kuin eilispäivän, vaikka siitä on jo ainakin kymmenen vuotta aikaa. Hän oli paukauttamassa takaisin jotain vähintään yhtä nasevaa, mutta kuitenkin kykeni aistimaan jälleen Maran synkistymisen takanaan, joten hän yritti vaihtaa keskustelunaihetta.

– Minkä takia jouduit sitten kysymään apua jedeiltä? Onko muka olemassa jotain, mistä et omin avuin selviä?

– Jättäkää tavaranne ja tulkaa mukaan niin näette itse.

Ryhmä jätti matkatavaransa pienehköihin asuinmoduuleihin ja asteli sitten tarmokkaasti tepsuttaneen mirialaistohtorin perässä takaisin samaa käytävää pitkin mitä olivat juuri tulleet. Eteisestä he kuitenkin kääntyivät uuteen käytävään, jonka yläpuolella luki teksti "Tutkimus". Uusi käytävä oli paljon mielenkiintoisempi kuin asuinkäytävä; läpinäkyvien lasiovien takana oli mitä erilaisimpia laboratorioita, koneita sekä laitteita, joita erityisesti Jaina tutki suurella mielenkiinnolla. Ryhmä pysähtyi perimmäisen ja raskaimmin panssaroidun turvaoven luo. Noari otti rintataskustaan avainkortin, jota hän näytti oven vieressä olleelle lukkolaitteelle ja massiivinen lukitus napsahti auki. Han katseli epäluuloisena moninkertaisia kestoteräslukkoja, jotka hiljalleen rullautuivat auki.

– Pelkkiä Tasavallan antamia varomääräyksiä, Noari selitti. – Tulkaa peremmälle. Tulette taatusti hämmästymään.

Päälaboratorio oli muihin tukikohdan moduuleihin verrattuna varsin tilava ja mielikuvaa vielä vahvisti tutkimuslaitteiston vähyys verrattuna muihin heidän ohittamiinsa tutkimushuoneisiin. Reunassa oli pari pöytää ja nurkassa jotain tutkimuslaitteita, joista Luke ei ottanut tolkkua. Lisäksi keskellä huonetta oli suurehko eristyskammio, jossa oli hauenleuoilla kiinni oleva koekuutio, jota kohti sojotti mitä monimuotoisimpia antureita, linssejä ja muita laitteita. Kompleksin vieressä seisoi heidän aiemmin tapaamansa rodialainen tiedemies, joka tuntui pöhisevän innostuksesta. Hän piipitti ryhmälle jotain omalla kielellään. Han ja Mara ymmärsivät rodian kieltä, mutta muille Noarin täytyi toimia tulkkina.

– Tämä on Vikkor, hän on tutkinut voimabiologiaa jo ennen kuin olimme syntyneetkään, Noari esitteli toverinsa. – Hän sanoo tuntevansa isäsi, Luke. Näytät kuulemma aivan häneltä.

Luken katse harhaili hetken kaukaisuudessa hänen muistojensa vaellellessa menneissä. Häneltä oli mennyt monta vuosikymmentä päästä sinuiksi sen asian kanssa, että hän oli galaksin väkivaltaisimman sithlordin poika, eikä ollut vain kerran tai kaksi kun hän oli lähellä päätyä seuraamaan lordi Vaderin jalanjäljissä pimeälle puolelle. Houkutus on suuri, mutta onneksi hänellä on ollut perhe ja ystävät tukemassa häntä synkkinä aikoina.

– Hän tahtoo sinun vilkaisevan mikroskooppiin, Noari sanoi herättäen Luken ajatuksistaan.

Luke asteli tyhjiökammion luo ja tarkkaili sen sisään vangittua koekuutiota kiinteästi. Se vaikutti tyhjältä, mutta Luke tunsi, ettei asia ollut niin. Vikkor hääräsi tutkimuslaitteita ohjanneen tietokoneen parissa ja tarkensi mikroskoopin kuvan näytölle. Ryhmä kerääntyi näytön ympärille ja tuntui, että Han oli ainut, joka ei ymmärtänyt näytölle muodostuneen hieman epätarkan kuvan merkitystä.

– Oletko tosissasi? Luke kysyi silmät ammollaan.

– Kun kyse on bisneksistä, olen aina tosissani, mirialainen vastasi.

Näytöllä ollut kuva olisi tavallisen tallaajan silmään voinut näyttää aivan tavalliselta bakteerilta tai joltain vastaavalta mikrobilta. Noarin harjaantuneet silmät kuitenkin osasivat heti sanoa, ettei millään tunnetulla mikrobilla ollut yhtä monimuotoista rakennetta kuin kuvan otuksella.

– Näettekö? Näin monta tumaa yhdessä solussa! Se ei ole mahdollista! Ja tämä solueläin—Noari osoitti lähellä solukalvoa sijainnutta rypälemäistä möykkyä—sellaista ei ole missään muussa tutkitussa solussa koskaan havaittu. Uskomme, että se on kykenevä kanavoimaan tai jopa tuottamaan Voimaa.

– Uskotteko, että kyseessä on midikloriani, Mara kysyi varovasti.

Noarin silmät kimmelsivät kuin tähdet. Vikkorin kärsä väpätti innostuksesta.

– Kyllä, Noari vastasi. – Niin me luulemme.

Luke katsoi perhettään ja tutkijakaksikkoa hämmästyneenä. Midikloriania ei oltu koskaan ennen konkreettisesti havaittu, ne olivat ennen olleet pelkkä hypoteesi, malli joka oli todettu toimivaksi. Konkreettinen todiste Voimaa kanavoivasta mikrobista…

– Tämä on iso juttu, Noari, Luke henkäisi.

– Tiedän, nainen vastasi. – Sen takia päätin kutsua teidät tarkistamaan tuloksemme ja antamaan lausunnon ennen kuin julkaisen tutkimuksemme.

Gorgao III:lle tullessaan Luke ei ollut osannut olettaa mitään näin käänteentekevää. Hän tuijotti eliötä silmät sirrillään ja vaistonvaraisesti kurotti Voiman avulla kohti koekuutiota, jonka sisällä mikroskooppisen pieni otus löllyi kiinnittämättä mitään huomiota tarkkailijoihin. Hän tunsi heti Voiman henkäyksen eristyskammion lähettyvillä, ei samanlaista kuhinaa kuin esimerkiksi jediakatemiassa vaan jotain paljon primitiivisempää. Hän oli vaikuttunut.

– Mitä tykkäät? Noari kysyi.

– Mistä löysitte sen? Mara kysyi.

– Eräästä kaasulähteestä, joka oli juuri purkautunut.

– Voimmeko käydä paikan päällä? Luke kysyi.

– Kaikin mokomin, mirialainen vastasi innoissaan. – Minä ja kollegani voimme huomenna varustaa maasturipartion valmiiksi retkeä varten.

– Erinomaista. Jos viitsitte ohjata minut takaisin majoitustiloihimme, minulla on hieman mietiskeltävää.

Noari nyökkäsi ja lähti ohjaamaan Lukea, Hania ja jedikaksosia kohti majoitusmoduuleja Maran jäädessä juttelemaan rodiaksi Vikkorin kanssa.