Ronar Brzenin päiväkirja/tarina

Star Wars Fanon Wikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Merkintä 1: Hyvästi, piraatit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joo, elikkä tämä on mun päiväkirja. Ei sun eikä eversti Crackenin päiväkirja, vaan mun päiväkirja. Täällä asiat tapahtuu mun tavalla!

Toki käytän data-alustaani edelleen myös harjoituspädinä lemppari rumpumarssiani treenatessa, mutta mä inspiroiduin taas aivan yllättäen kääntämään pikkuisen tietokoneeni ympäri ja aloittamaan uudelleen päiväkirjani, jonka kirjoittamisessa onkin tullut pitempi tauko. Itse asiassa aiempi päiväkirjani unohtui Iridonialle ja keisarillisnilkit varmaan selailee sitä parhaillaan ja naureskelee mun vanhoille merkinnöille etsiessään lisää asioita, joista mua voisi syyttää. Parasta siis aloittaa alusta. Onpahan heillä sitten ainakin lähdemateriaalia, kun musta tehdään kuolemani jälkeen kokoillan elokuva. Ronar Brzen – Galaksin sankari. Tai jotain.

Siihen on vielä vissiin aika pitkä matka tästä. Itse asiassa mä lojun parhaillaan joukkojenkuljetusaluksen käytävällä syömässä aluksen ruokavarastojen eineksiä tätä näppäillessäni. Ruoka on pahaa, ikävän näköistä ja haisee epäilyttävälle, taikoisin varmasti sata kertaa paremmat safkat samoista ruoka-aineista. Arransio-partio on nyt menneisyyttä ja nokka osoittaa kohti uusia hankaluuksia. Valinta (hei, mun annettiin ensimmäistä kertaa valita oma kohtaloni) ei ollut hankala; vaikka toisaalta oli hieman sääli jättää ihan kivan oloinen ryhmä, ei viime käänteet ole oikein olleet mun mieleen. Liitto piraattien kanssa… Hah, sanon mä. Niiden kuninkaallisten sotilaiden tappaminen tuntuu edelleen pahalta. Eihän sitä siinä taistelun melskeessä tule sillä tavalla ajateltua kun on omakin henki kyseessä, mutta kun ne sitten makasivat siellä ruumispinoissa ja tämä kriffin piraattikapteeni kehotti eloonjääneitä tekemään itsemurhan… Ei minulla jonkun takakäpylän pikkuarmeijan jonttujen kanssa ollut mitään ongelmaa eikä heidän teurastamisensa liikauttaisi keisarillisongelmaa suuntaan eikä toiseen, tekevät vain minusta huonompaa zabrakia. Olo tuntuu ihan murhaajalta… Ja sitten oli nämä piraatit omituisine kunniakäsityksineen ja ahnaine näppeineen, joiden käskyjä mun olisi pitänyt sitten totella jos olisin jäänyt. Ihan tarpeeksi piraatteja mulle yhdeksi eliniäksi.

Ei sillä, että tapaus Brilda olisi vaikuttanut lähtöön mitenkään. Itse asiassa mä pelästyin aika tavalla tässä vähän aika sitten kun tajusin näin nopeasti Yevran kuoleman jälkeen ryhtyneeni jo katselemaan muita naisia sillä silmällä. Tuntui kamalan häpeälliseltä ja sitä paitsi Brilda on ihminen. Ihminen! Eikä hommasta muutenkaan olisi tullut mitään, eikä sen kriffin Samilin edesottamukset ainakaan helpottaneet asiaa. Parasta vaan unohtaa koko homma niiin nopeasti kuin suinkin häiritsemästä mielen kulmilta. Ja siihen vaivaanhan ei parempaa apua olekaan kuin parituhatta valovuotta etäisyyttä. Sielläpähän makaa sen piraattinsa kanssa, eipähän meitsin köntsää enää jäykistä. Tai toisaalta jos …tai, minkä ihmeen takia mä edes kirjoitan tästä?

Ei se Wazarkan reissu kuitenkaan ihan turha ollut. Käteen jäi yhden sotilasparan värinäsapeli, jota sen alkuperäinen omistaja ei enää tulisi tarvitsemaan. Se saattaa olla arvokas. Mutta vielä parempaa on sen käyttöarvo, mikäli mä vaan oppisin taistelemaan sillä yhtä hyvin kuin Sam… hyvin. Ja hei, otsikot! "Mystinen sapelisankari iskee jälleen", "Mies ja sapeli – sankari vai uhka?" Terävä se on kuin mikäkin, viilsin jo peukaloni hajalle terää kokeillessani. Nyt sitä kutittaa.

Joo, nyt alkaa pitkästä aikaa tapahtua jotain, vissiin telakointi alkaa lähestyä. Parasta lähteä pakkaamaan kamat…

Merkintä 2: Kriffin eversti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kriff! Perse! PASOISDAJAOIJGEAOIERJGOAIJ!!!!

Joo ei mulla muuta tänään…

Raivostuttaa vaan niin älyttömästi että silmissä sumenee. Ai tiedät tunteen? NO ET KRIFFISSÄ TIEDÄ! Tulla nyt heitetyksi syyttä suotta putkaan ja sitten joutua toimintakieltoon ja ryöstön uhriksi! Ja kaiken lisäksi se mukava kansiupseerikin oli poissa ja tilalla oli joku ihrainen elämäänsä kyllästynyt mikälie. Kriffin mahtavaa! Tässä mä nyt istuskelen ja syön kynsiäni seuraavan määrittelemättömän ikuisuuden, ilman varusteita, toivoa, edellisen tehtävän palkkiota tai ylipäänsä yhtään mitään. Olo on kuin putkassa istuessa. Paitsi sinne tuodaan ruoka valmiina.

Joo, tää koko sotku alkoi siitä kun mä menin hölmöilemään ja jättämään Arransio-partion kesken tehtävän. Mä en nimittäin tajunnut, että mut nimitettäisi sen eversti Crackheadin alaisuuteen ja nyt on helvetti irti. Ei mun yksityiselämän ongelmat kuulu sille kriffinkään vertaa jos ei ne vaikuta toimintakykyyni, niin kuin ei selvästi teekään. Tai, no nyt vaikuttaa, koska nyt alkaa kaliiperi kasvamaan. Muahan ei putkassa lannisteta! Joku päivä mä oon vielä kenraali ja silloin se on eversti Cracken joka tekee niin kuin mä sanon. Sitten mä tenttaan siitä sen koko yksityiselämän kaikki arat asiat niin että kuulustelun lopussa se pillittää kuin pahainen kersa. Tietääpähän sitten miltä se tuntuu. Tai ehkä se sarveton ei tunne mitään! Mmmmrnmrmnrnmrmrr… Tekisi mieli mössätä sen naama sellaiseen kuntoon ettei sitä enää tunnistaisi ihmiskasvoiksi ja sitten repiä siltä sisuskalut irti ja syöttää ne gizkoille! Jos ne kelpaavat edes niille…

Ai mitä? Sopimatonta kielenkäyttöä? No kriffiäkö selaat täällä toisten päiväkirjoja?! Mene muualle loukkaantumaan!

Niin joo, muistaakseni viime postauksessa mainitsin jotain naisista, joten jatketaan siitä, mihin jäätiin. Mä luulin nähneeni nimittäin kapteeni Mandellan, mutta huh kuinka väärässä mä taas olinkaan. Mä en ole varma, mutta mussa taitaa olla joku fetissi sarvettomiin, koska tää tyttö, Winter, tuntui taas jotenkin niin ihmeelliseltä ja erikoiselta ja …joo. Ja mä olin taas vähän mölli. No joka tapauksessa, siinä vähän puheltiin ja jostain syystä tuli Vera Mandella puheeksi. Se taitaa olla vaikeuksissa, toivottavasti sillä on kaikki kunnossa. Onhan se sentään ainoa ystäväni. Vaikuttaa onneksi siltä, että tämä Winter aikoo tehdä asialle jotain ja muutenkin tuntuu siltä, että se on arvoasteikossa jossain kaukana mun yläpuolella. Parasta siis unohtaa koko tyttö näin heti alkuunsa ja ryhtä miettimään tärkeämpiä asioita. Vaikka hyvältä se näyttää. Tekisin mitä tahansa, jotta voisin …tai, no, ei nyt mennä siihen sen enempää. Minkä ihmeen takia mä edes kirjoitan tästä?

Joo ja sitten täältä löytyi aika pähee holoruutu ja leffakokoelma, jossa on näemmä ihan laatuleffojakin. Ehkä niitten avulla selviän tästä joutenolosta. Ja ostin pinon uusia varusteita, esmes päheen tappelupuvun. Totta kai sotiessakin pitää näyttää tyylikkäältä! Jännä miten nää merkinnät tuntuu menevän saman kaavan mukaan. Ensin haukutaan joku pystyyn, sitten ihmetellään vastakkaisen sukupuolen edustajia, kiroillaan hirveästi ja lopuksi jauhetaan vielä vähän sekavia. Mut hei, 18 vuotta. Sitä se tuottaa. Mistä tulikin mieleeni, että seuraava vuosipäiväni lähestyy hyvää vauhtia! Toivottavasti olen siihen mennessä päässyt toimintakiellostani…

Nyt kurnii maha, eli on päivän kohokohdan, ruokatauon, aika. Väännetään siis tähän loppukaneetiksi, että kaaos periköön eversti Crackenin ja Winterillä on hyvä pylly.

Merkintä 3: Vähän kaikkea[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ja taas tien päällä! Winter on sankari kun järjesti mulle tehtävän. Itse se sanoi ettei se suositellut mua vaikka eversti nimenomaan sanoi sen ehdottaneen mua tehtävään. Sama se, joku on nyt joka tapauksessa onnesta soikeana! Nyt mä olen jo uudessa ryhmässä ja taas matkalla. Yhtä istumista kyllä nää tehtävät, melkein kolme neljännystä tehtävistä yleensä istutaan, odotetaan tai ihmetellään. En mä kuitenkaan purnaa, nyt on sentään aikataulu ja toimintaa luvassa!

Vähän mua huolestuttaa kyllä tämä tehtävän luonne, tarkoituksena on nimittäin pelastaa Vera Mandella. Se taas merkitsee, että sille on tapahtunut jotain kurjaa. Toivottavasti se tapahtunut ei ainakaan ole se ISB:n jätkä, se vaikutti sen verran ikävältä jätkältä ettei taida meidän viiden hengen ryhmästä hirveästi apua olla. Joka tapauksessa Winter tenttasi musta ummet ja lammet Vera-tietoutta. Sen kysymyksiin oli vähän hauskempi vastailla kuin sen kriffin sarvettoman everstin, enkä mä edes mokaillut tällä kertaa. Paitsi ihan alussa, mutta sitä ei lasketa. Nyt me ollaan menossa Bespinille Winterin mun tiedoista saaman johtolangan perään. Tarkoituksena on vissiinkin mennä tekemään tuttavuutta Veran vanhan kelmikaverin, Soleenen, kanssa, ja katsoa tietääkö se mitään. Toivottavasti se ei aiheuta meille mitään vaikeuksia, vaikka onkin Veran kaveri. Kelmien kanssa ei nimittäin koskaan voi olla liian varovainen.

No enhän mä tietenkään päässyt tietenkään mihinkään mukaan ilman käyntiä everstin vastaanotolla. Kriffin skannerit ja turvatoimet ja kopeloinnit ja muut alkaa pikku hiljaa sapettaa, ihan kuin mä muka suunnittelisin itsemurhaiskua upseerikannelle, everstin voisi tappaa niin monella fiksummallakin tavalla. No, viime kerralla se oli aika ikävä, mutta nyt se oli ihan hurjana, alkoi uhkailemaan ja kaikkea. Kaikista pahinta oli kuitenkin kun se väitti mun tappaneen Yevran! Siis mitä vimmattua?! Hyvä etten katkennut ihan kokonaan sen edessä… Niin jossain raportissa on mukamas sanottu. Tekisi mieleni potkaista siltä raportin kirjoittajalta pallit kurkkuun! Ja everstiltä kanssa! Sen syytöksen jälkeen on Iridonian tapahtumat vaivanneet mua melkein koko ajan. Mä muistan yhä Yevran ilmeen kun sitä ammuttiin ja sen tunteen kun ei voinut muuta kuin seurata vierestä sen …niih. 'Älä unohda minua', se oli sanonut. Minkä ihmeen takia, sitä mä en vieläkään ole kässännyt. Sitä tyttöä on ihan mahdotonta unohtaa, kukaan muu ei ole koskaan saanut mulle samanlaisia kylmiä väreitä selkäpiissä kuin Yevra. Eksoottisen kaunishan se oli kanssa, mutta etenkin ne sen kummalliset sisäiset maailmat ja kyvyt ovat ikimuistoisia, puhumattakaan niistä ihme erikoisvoimista, joiden tuomaa kutkutusta ei kukaan muu voisi tarjota. Tuntui niin kuin se olisi jo metrin päässä ollut ihan iholla, ja sitten kun se oli… Voi Voima! Vieläkin värisyttää pelkkä ajatuskin!

Kaipaan sinua, Yevra… Ihan älyttömästi.

Merkintä 4: Typerä droidi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soleenen luona vierailu oli hukkareissu. Tunari oli nimittäin mennyt kuolemaan ennen meidän saapumistamme ja päästänyt vielä murhaajankin luikkimaan tiehensä, eikä meillä nyt ole taas johtolangan johtolankaa päästä Veran jäljille. Kaikista mahtavintahan tässä koko hommassa oli se, että tunnen sen murhaajan entuudestaan ja koko Soleenen kuolemaa ei olisi tarvinnut tapahtua, mikäli olisin pistänyt sen nartun kylmäksi viime kerralla, kun minulla siihen oli tilaisuus! Beylyssa… Veran kelmikaveri. Sen ilmaantuminen ei ainakaan parantanut mahdollisuutta siitä, että Vera olisi kunnossa. Nyt olemme pari päivää haravoineet ympäri Pilvikaupunkia yrittäen löytää sen kriffin sarvettoman, että pääsisimme kuulustelemaan siltä tietoja Verasta. Voi Voima, sitten kun saamme sen inhotuksen kiinni, se tulee katumaan omaa syntymäänsä, ja että koskaan tuli asettuneeksi poikkiteloin Ronar Brzenin kanssa!

Dendon mielestä seuraavana vetona olisi fiksua palata takaisin murhapaikalle ja pistää minut taas nakkihommiin kyselemään Soleenen rasittavalta droidilta tutkimusten edistymisestä. Varsinainen neronleimaus. Tiedän jo sen pönttöpään vastauksen: "Teillä ei taida olla oikeuksia tietoon." Jos se sanoo sen taas, sille tulee kyllä oikeus tulla sammutetuksi. Nuijalla. Loistava repliikki, sitä pitää kyllä käyttää jossain. Jos joudun vaikka itse kuulusteluun tai jotain… Ellei droidia peukaloida, siitä ei kyllä tulla saamaan mitään irti, minkä lisäksi mikäli siellä on murhatutkimus menossa ja törmäämme sinne syyttä suotta, pääsemme taas vastaamaan niiden siipivartiolaisten kysymyksiin ja minä joudun puhumaan meidät pois vaikeuksista niin kuin viime kerrallakin kävi. Mutta mikäli se Dendon mielestä on hyvä idea, mikäpä minä olen muuta sanomaan, etenkin kun ei itselläni ole sen parempaa suunnitelmaa tarjota tilalle. Vaikka mun mielestä säästettäisi kyllä aikaa ja vaivaa jos vaan jatketaan kaupungin haravointia…

Mitäs muuta… Niin, tiedän nyt joka tapauksessa paljon enemmän tibannakaasun tuotannosta ja käsittelystä, kiitos Soleenen droidin ja Kapp Dendon, joka tahtoi raivostuttavat häiriötekijät pois ryhtyessään tekemään oikeasti tärkeitä juttuja. Nyt kun tiedän kaasubisneksestä näin paljon, ehkä voisin vaihtaa alaa. Kaivosyrittäjänä arvostukseni saattaisi kohota vähän nopeammin kuin Dendon ryhmässä.

Huomenna joka tapauksessa ohjelmassa droidin kuulustelua. Kriffin mahtavaa. Nyt nukkumaan…

Merkintä 5: Kriffin palkkapyssyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi asia on nyt varmaa. Beylyssa tulee kuolemaan. Mielellään mahdollisimman hitaasti ja tuskallisesti. Joka ikinen kerta, kun hän hakkasi minua ja joka ikinen minuutti, jonka hän kituutti minua nälässä, tulee merkitsemään yhtä iskua kiväärini tukilla hänen peltiseen naamaansa, kunnes siitä ei saa enää ihmiskasvoiksi tunnistettavaa kokonaisuutta aikaan. Ja hänen palkkionmetsästäjäluolansa tulee palamaan maan tasalle, loput niistä korstoista lukittuna sisälleen. Kostoni tulee olemaan absoluuttinen! Se roskasakki ei tule satuttamaan enää ketään tulevaisuudessa.

Joku on joka tapauksessa asettanut palkkion päästäni. Hyvin todennäköisesti kyseessä on se Veran kelmikaveri, ISB-Birket. Vaikuttaa siltä, että kun vedin Tatooinessa pistoolin sen naamaan, se otti eleen henkilökohtaisesti. Ainakaan Dendon mukaan musta ei ole etsintäkuulutusta erikoisempaa mainintaa Imperiumin virallisissa tietokannoissa, joten kyseessä taitaa olla Birketin henkilökohtainen ristiretki mua vastaan. Minun pitäisi kai olla otettu, kun joku on valmis uhraamaan niin paljon omaa aikaansa mun takiani. Olen kuitenkin käärmeissäni! Birketin olisi pitänyt pysytellä vain Veran vihollisena, hän käsittelee vihollisiaan omalla tavallaan. Se onnistui nyt kuitenkin tekemään itsestään myös mun viholliseni, ja toisin kuin Vera, mä en päästä vihollisiani menemään. Mä tapan! Toivottavasti se palkkio ei hankaloita mun elämää enää enempää, olisi nimittäin ikävää joutua pakenemaan palkkionmetsästäjiä joka ikisessä paikassa, mihin menen.

Winter oli vauhdissa taas eilen. Olen utelias; hän vaikutti paljon enemmän todelliselta sotilaalta kuin viime kerralla kun tapasimme. Hänessä tuntuu olevan paljon enemmän kuin mä osasin arvatakaan—aatelisnaisesta ei ollut jälkeäkään, vaan tuntui siltä, kuin olisin ollut tekemisissä karaistuneen upseerin kanssa. Olen sille tytölle nyt henkeni velkaa. Toivottavasti voisin joku päivä tehdä vastapalveluksen.

Nyt suunnitelmana näyttää olevan paluu takaisin sen kriffin everstin luo, jotta saisimme lisää tietoa Verasta. Yender yrittää hakkeroida Soleenen rasittavan hankalaa droidia, mutta sen mukaan mitä minä sen puheesta ymmärsin, ei sen sisältämistä tiedoista ole löytynyt mitään, mikä auttaisi meitä eteenpäin. Turhaahan meidän on surffata ympäri galaksia polttoainetta haaskaten, jos meillä ei ole kunnon johtolankoja Veran jäljille pääsemiseksi. Turhauttaa silti, ja Vera voi olla vaikeuksissa koko ajan! Everstikään tuskin ilahtuu, kun raahustamme takaisin tyhjin käsin. Tai, no, millonkas se muka ilahtuisi. Ehkä silloin, jos pääsisin hengestäni.

Sainpahan ainakin syyn käyttää Soleenen peltipurkin repliikkiä. "Teillä ei taida olla oikeuksia tietoon." Beylyssasta huokunut ärtyneisyys oli lähes käsinkosketeltavaa, mikä teki kaikesta vaivasta sen arvoista.

Merkintä 6: Pippalot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beylyssa on nyt virallisesti kuollut. Sillä ei ollut kaksintaistelussa mitään palaa Ronarin tarkkasihtiä vastaan! Se tunne, kun silmittömästi vihaamasi vihollinen lysähtää hengettömänä jalkojesi eteen, on niin vapauttava, että voi melkein tuntea kahleiden napsahtavan poikki. Birketkin jäi vangiksi. Mä olisin halunnut käydä vähän morjenstamassa sitä, mutta Dendo kielsi Birketin nöyryyttämisen yksiselitteisesti.

Ketähän nyt ryhtyisi vihaamaan, kun Beylyssa ja Birket on poissa kuvioista?

Joka tapauksessa… kävi ilmi, että Vera ei ollutkaan vaikeuksissa, vaan oli mennyt käymään kotona, jossa oli suuret juhlat. Kovasti se selosti jostain viestikapselista, mutta ainakaan everstin mukaan se ei ollut ilmoittanut aikeistaan mitenkään. Uusi tieto tietysti antoi meille mahdollisuuden jatkaa tehtäväämme, mutta sai palkkionmetsästäjien sellissä virutun ajan tuntumaan todella merkitykselliseltä. Vera asuu Corulagissa, joten sinne me suuntasimme. Sain myös puoli-ilmaiseksi uuden pistoolin sekä radion ja vähän muutakin roinaa.

Itsehän en pahastunut ollenkaan, kun kuulin pääseväni juhliin, ja vieläpä naamiaisteemalla. Itsellenihän se ei tuottanut ongelmia, mutta wookiee-paran touhua oli melko surkeaa katsoa, kun se tunki itseään hirvittävän näköiseen supertaisteludroidipukuun. Mun piraattiasutekele oli sentään vähän sitä parempi, mutta silti kammottava verrattuna Dendon ja Yenderin asuihin. Etenkin Yender oli nähnyt pukunsa eteen kovasti vaivaa, ja me muut näytettiin halvoissa muoviasuissamme varmasti naurettavilta niiden rinnalla. Ei se sisäänpääsyä tai joukkoon sulautumista silti haitannut.

Siellä juhlissa pööpöillessäni joku känninen twi'lekinkuvatus kävi lämpimänä ja tahtoi jäädä kiehnäämään "kahdeksan avaruusväylän kauhun" kainaloon. Mä en pistänyt pahakseni. Satuin muuten myös kuulemaan jotain juttua jostain jedistä. Tai jostain muusta valosapelin heiluttajasta. Mä en ehtinyt kuunnella sen pitemmälle, kun piti lähteä kiireesti livohkaan. Kävi ilmi, että se kintuissani roikkunut muija oli ilmeisesti Veran veljen naisystävä. Hirveästi ei jäänyt harmittamaan sen roikkujan jääminen kyydistä, mutta siitä huolimatta kaiken sen surkean flirtin ohella unohtui kokonaan kysyä siltä Verasta. Onneksi se oli kännissä, muuten se olisi varmasti nauranut mut takaisin Iridoniaan… Myöhemmin Vera kuitenkin löytyi, eikä sillä ollut mitään hätää, ja pian sen jälkeen pippalot muuttui panttivankidraamaksi, koska kyllähän kunnon naamiaiset aina sisältää ammuskeluvälikohtauksen. Sen kriffin Birketin kätyrit yritti siepata Veran jonkun sukulaistytön, mutta meidän ryhmä onnistui sankarillisesti pelastamaan tilanteen. Mun nopean toiminnan ansiosta sieppaajat ei päässeet pakoon aluksellaan, ja sen jälkeen tarjoiltiin panssarissa käristettyä palkkionmetsästäjää jälkkäriksi. Mä nappasin sen maskin sotamuistoksi ja sädepistoolin muuten vaan, koska se on isompi kun mun oma tussarini. Mä voin melkein aistia, kuinka janoinen se ase on. Sopii mulle, koska se tulee nauttimaan vielä tuhansista litroista keisarillista verta. Voin ennustaa, että kumppanuudestamme tulee pitkä ja antoisa.

Yender haavoittui ammuskelun aikana. Toivottavasti se paranee nopeasti. Gerd on jostain syystä sitä mieltä, että se oli mun vika, ja on mulle nyt epärationaalisen vihainen. Eiköhän se pian tule järkiinsä.

Syntymäpäivänikin olivat toissa päivänä. En kertonut kenellekään ja olin itsekin unohtaa koko jutun, mutta olen nyt virallisesti 19 vuotta vanha. Sainpahan ainakin isot pirskeet, tanssitin umpikännistä naista, olin saada turpaani ja päivän päätteeksi ammuin Beylyssalta suolet seinille. Eiköhän se kelvannut syntymäpäiväjuhlallisuuksista ihan hyvin. Illan olisi tietysti kruunannut se, jos mä olisin saanut lyödä Birketiltä nenän niskaan. Tai jos jollain ilveellä Winter olisikin ollut juhlissa ja olisin saanut tanssin hänen kanssaan. Ihan kaikkea ei sentään voi saada.