Vanha ystävä: Episodi III: Ystävä/tarina

Star Wars Fanon Wikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Aayla Secura seisoi peilin edessä. Hän tarkasteli itseään ja vaatekaapista löytynyttä juhlamekkoa. Mekko oli hopeaisen harmaa ja siinä oli sinisiä kirjailuja. Mekon kaula-aukko oli hyvän maun mukainen, eikä mitenkään liian syvä. Tosin selkä oli puoleen väliin asti paljaana. Aaylalla oli jaloissaan varvassandaalit, jotka jäivät mekon helman alle. Aayla oli hyvin hämmentynyt. Jedi ei kovin usein saa tilaisuutta pukeutua tyylikkäästi etenkään näin sodan aikana. Mikä on separatistikomentajan suunnitelma? Miksi hän pukee vihollisensa kauniisiin vaatteisiin ja pyytää illalliselle? Kaikki oli hämärän peitossa, mutta jollakin oudolla tavalla Aayla tunsi olevan turvassa. Hän tunsi jotakin mitä ei ollut tuntenut vuosikausiin. Jokin outo lämmön tunne. Erilainen lämmön tunne, kuin Kitin kanssa... Aayla tunsi tunnetta, jota hän oli tuntenut viimeksi ollessaan kolmetoista. Hän katsoi peiliin ja hymyili. Hän tiesi, kuka tämä komentaja oli.

♦ ♦ ♦

Anakin Skywalker kiersi ympyrää huoneessaan. Hän tunsi syvää ärtymystä ja sisällään möyrivän raivon tunteen. Tämä tunne oli voimistunut ja voimistunut sodan aikana. Hän oli epäonnistunut äitinsä pelastamisessa, jedineuvosto ei luottanut häneen. Varmasti Obi-Wan oli lähetetty tälle komennukselle vain pitämään häntä silmällä. Hän oli jediritari jolla oli padawan. Miksi häneen ei luotettu? Aayla näytti tietävän jotakin ja samoin Obi-Wan. Mitä hän ei ollut huomannut? Oliko hän huonompi jedi? Miksi häneen ei luotettu? Ja miksi heidät oli kutsuttu illalliselle? Anakin karjaisi suuttumuksesta ja iski nyrkkinsä seinään. Siihen jäi iso lommo ja halkeama. Anakin lysähti sängylle turhautumisen vallassa. Hän kaipasi vaimoaan.

♦ ♦ ♦

Obi-Wan Kenobi meditoi. Hän oli varma komentajan henkilöllisyydestä. Hän pelkäsi tämän tehtävän päättyvän kyyneliin, mutta kenen kyyneliin? Hänen? Aaylan? Komentajan? Sota oli tehnyt tehtävänsä Obi-Wanissa. Hän oli nähnyt monen hyvän olennon kuolevan. Hän oli todistanut lukuisia murhenäytelmiä. Hän oli nähnyt jedien kaatuvan, hän oli seurannut siviilien kärsimystä ja hän itse oli aiheuttanut kärsimystä. Oli väärin surmata tuntevia olentoja. Olivat he sitten separatisteja tai ei. Hän huokaisi ja nousi ylös. Illallisaika oli käsillä ja oli aika kohdata komentaja.

♦ ♦ ♦

Neljä jediä kohtasivat toisensa käytävällä. Aayla oli pukeutunut mekkoon. Ahsoka oli tyytynyt puhtaaseen vaateparteensa. Anakin ja Obi-Wan olivat normaaleissa tunikoissaan ja valosapelit roikkuivat vöillä. Tämä nelikko tervehti toisiaan. Obi-Wan katseli Aaylaa ja hänen arvauksensa komentajan henkilöllisyydestä vahvistui koko ajan. Kukaan muu ei puettaisi jedinaiselle moista mekkoa. Mutta toistaiseksi Obi-Wan piti tiedon itsellään. Pienen hetken kuluttua eräs komentajan sotadroidesta lähestyi. Sen kävely oli nyt tarkasteltuna äärimmäisen irvokasta. Se kulki melkein, kuin humanoidi mutta oudon nytkähtelevästi, kuten marjonetti. Se oli tumman värinen ja sen selässä lepäsi sähkösauva.

-Arvon jedit, suvaitsetteko seurata minua? Saatan teidät komentajan ruokasaliin.

Obi-Wan nyökkäsi ja nelikko lähti seuraamaan droidia. He kävelivät yhä syvemmälle linnaan. Käytävä meni alaspäin ja yhä syvemmälle vuoren sisään. Koko matkan ajan heitä katselivat seiniltä kuolleet sotilaat. Ahsoka huomasi, miten lähemmällä tarkastelulla tauluissa oli joitakin irvokkaita ja häiritseviä yksityiskohtia. Eräässäkin taulussa taustalla oleva seinä sisälsi kauhusta kirkuvia kasvoja. Ahsoka räpäytti silmiään ja ne olivat poissa. Hän tunsi, kuinka taulut tuijottivat heitä ohikävelyn aikana. Ilma viileni huomattavasti ja käytävän syvin kohta koitti. Vasemmalla puolella oli tumma ovi, joka oli tarkoin vartioitu. Suoraan edessä käytävä alkoi nousemaan. Oven kohdalla Ahsoka tunsi yhtäkkiä suunnatonta kauhua. Kaikki iloisuus oli kadonnut ja ilma oli painostavaa, hän tunsi kuinka oven toisellapuolella jokin kutsui häntä. Sitten aivan kuten tunne oli tullutkin, se katosi. Käytävä alkoi nousemaan ja lämpö palasi. Maalauksetkaan eivät tuntuneet enää ahdistaville, päinvastoin! Olennot olivat hymyileviä ja lempeitä eikä missään ollut viittaustakaan aikaisempiin ahdistaviin maalauksiin. Ahsoka vilkaisi mestariaan, tämä käveli rennon rauhallisesti ja vaikutti, että hän ei ollut tuntenut yhtään mitään. Ahsoka päätti tutkia asiaa myöhemmin uudestaan. Käytävä leveni ja muuttui valoisammaksi. Lopulta edessä odotti iso ja kauniisti koristeltu puinen ovi. "Tämä on sisäänkäynti Komentajan ruokasaliin. Nauttikaa ateriasta" droidi lausahti ja kääntyi kannoillaan.

♦ ♦ ♦

Suuri ovi aukesi narahtaen. Toisella puolella odotti iso ja tilava, hyvin valaistu huone. Sitä hallitsi massiivinen ja koristeellinen suorakulmion muotoinen mustaa puuta oleva pöytä. Huoneen toisessa päädyssä oli toinen ovi. Se oli vähäpätöisen näköinen yksinkertainen metalliovi. Pöydän ääressä istui Milaa. Hänellä oli yllään vaaleanpunainen hiukan läpikuultavaa kangasta oleva mekko, jonka kaula-aukko ei jättänyt arvailunvaraa tuon siron olennon ulkoisista avuista. Mekko oli suhteellisen vartalonmyötäinen ja siinä oli kirjailtuna kuviona Lekannonkukkia, jotka kiertyivät mekon ympäri. Tuuheissa, pitkissä hiuksissaan Milaalla oli oikeita lekantoja. Niitä oli enemmän, kuin ensimmäisellä tapaamiskerralla. Tyttö oli selkeästi panostanut kokonaisuuteensa. Ahsoka alkoi pohtimaan, onko tuolla hurmaavalla ja kiltillä pienellä olennolla jokin pakkomielle lekantoihin. Niitä kun sattui olemaan myös maljakoissa ympäri huonetta ja huoneessa olikin huumaava tuoksu, mikä ei voinut johtua mistään muusta, kuin lekannoista. Milaa nousi ylös tuoliltaan ja hymyili mitä kauneinta hymyä. Se oli hymy, joka saisi pilvet kaikkoamaan ja sulattaisi kovimmankin tappajan sydämen, mutta silti Milaata ympäröi outo tyhjyyden tunne. Hän oli selkeästi voimankäyttäjä, mutta hänen voimansa oli piilotettu.