Viha – Tuska – Rakkaus/Osa 1

Star Wars Fanon Wikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
               

Osa 1: Kipu

Kipu.

Kipu oli ainoa asia, joka rekisteröityi Riegalio Samilin tajuntaan sillä hetkellä. Kipu, joka ei ollut ainoastaan fyysistä vaan iski tikareita myös hänen sydämeensä. Hän tiesi olevansa haavoittunut, ehkä jopa kuolettavasti, mutta ympärillä maanneiden, kaatuneiden tovereiden ruumiiden näkeminen oli pahempaa kuin mikään sädeammuksen haava koskaan voisi olla.

Kipu.

Sama kipu, jota hän oli tuntenut ollessaan vasta lapsi ja nähdessään sisarensa värinämiekalla lävistetyn ruumiin kaatuvan viereensä. Tuska, jonka Riegalio Samil oli kokenut kohdatessaan isänsä katseen huoneen toiselta puolelta, missä tämä epätoivoisesti taisteli kolmea salamurhaajaa vastaan suojellakseen haavoittunutta vaimoaan. Katse, jonka isä silloin oli heittänyt poikaansa. Se oli ollut hyvästi. Se oli ollut anteeksipyyntö kyvyttömyydestä tulla auttamaan lapsiaan. Se oli kertonut Riegaliolle samasta tuskasta isän sydämessä, jonka nuori prinssi itse oli samalla hetkellä kokenut.

Kipu.

Viimeisillä voimillaan Riegalio ja hänen viimeinen soturinsa raahautuivat pelastuskapselin luokse. He tiesivät, etteivät takaa-ajajat olleet kaukana, molemmat miehet kuulivat näiden askeleet takanaan olleessa käytävässä. Äkkiä Riegalio tajusi kadottaneensa taistelun tiimellyksessä värinäsapelinsa jonnekin, ilmeisesti olkapäähän osuneen laukauksen turrutettua hänen kätensä. Hänen ainoa jäljellä ollut aseensa oli vyöhön työnnetty värinätikari.

"Menkää, reye," piraattikapteeni ei ollut varma, oliko hänen toverinsa puhunut—vai kaikuivatko menneisyyden äänet jälleen hänen korvissaan. "Menkää."

Äkkiä Riegalio huomasi kaatuvansa pelastuskapselin kynnyksen yli ja sen ilmalukko lävähti kiinni hänen perässään. Kääntyen vaivalloisesti istumaan mies tajusi viimeisen toverinsa jääneen puolustamaan pelastuskapselin sisäänkäyntiä, jotta hän pääsisi pakoon.

"Kiitos, ystäväni," Samil mutisi koskettaen pelastuskapselin laukaisijaa ja tuntien hetkellisen kiihtyvyyden, kun kapseli ampaisi tuntemattomaan suuntaan avaruusaluksesta.

Riegalio koetti saada pelastuskapselin ensiapupakkauksen käsiinsä, mutta joutui pettymään löytäessään vain tyhjän kotelon, jonka sisältö ilmeisesti oli jo käytetty jonkun epäonnisen hoitamiseen tai yksinkertaisesti näpistetty. Huokaisten Riegalio repi paitansa tikarillaan suikaleiksi ja sitoi pahimmat haavat niiden avulla. Hän oli nähnyt tarpeeksi taisteluita ja vammoja tietääkseen olevansa vakavasti haavoittunut, ja jos hän ei saisi kunnollista lääkitystä pian, haavat saattaisivat käydä kohtalokkaiksi.

Riegalio Samil ei kuitenkaan tiennyt edes sitä, minne oli menossa.

Pelastuskapseli, johon hän oli päässyt, ei ollut ohjattavaa mallia, mutta siihen kuului hätäsignaalin lähetin. Pitkän tovin mies vain tuijotti laitetta osaamatta päättää aktivoisiko signaalin vai jättäytyisikö oman onnensa nojaan. Lopulta hän päätti olla käyttämättä kutsulaitetta.

Hitaasti Samil raahautui pienen tarkkailuikkunan viereen nähdäkseen ympärilleen. Epämääräisesti hän näki pääosin sinisen pallon edessään, ja hänellä kesti vähän aikaa ennen kuin hän hahmotti, kumpi aurinkokunnan sinivoittoisista planeetoista oli kyseessä. Lopulta hän kuitenkin huokasi edes itse tietämättä kertoiko huokaus helpotuksesta vai pettymyksestä. Planeetta, jonka suuntaan pelastuskapseli oli matkalla, oli Samilin kotiplaneetta Wazarka. Miehen huokauksen helpottuneisuus johtui siitä, että elinkelpoinen Wazarka tarjosi paremmat pelastumisen mahdollisuudet kuin kaukainen kaasujättiläinen, Benroo. Pettymys asian selviäminen oli, koska Wazarka myös oli täynnä Carmemporin yayguareina tunnettujen piraattien vihollisia, ja piraattien johtajana Samil tiesi olevansa etsitty mies.

Mutta hän ei ollut astunut askeltakaan kotiplaneettansa kamaralla sen jälkeen, kun oli paennut siltä vältettyään perhettään kohdanneen tragedian.

Muistot kirvelivät yhä Samilin mieltä melkein pahemmin kuin haavat hänen ruumistaan. Isän katse. Sisaren tuskaiset kasvot ja äidin kauhu. Serkut, sedät, enot ja tädit. Kaikki se veri, hänen verensä, hänen sukunsa veri, joka oli vuotanut sinä hirvittävänä iltana, jona kuningasperhe oli kerääntynyt juhlimaan kruununprinssin yhdettätoista standardikalenterin mukaista syntymäpäivää.

Äkkiä ylleen tulvahtaneen vihan aallon voimasta Riegalio alkoi hakata nyrkeillään kaikkea pelastuskapselissa. Hän tahtoi ajaa pois kaikki muistot, kaiken sen tuskan, mutta mitä enemmän hän riehui, sitä lähemmäksi kuolleiden rakkaiden kasvot tuntuivat tulevan.

Kutsuvina.

Hymyillen.

"Ei!" mies huusi iskien hurjasti nyrkeillään. "Ei! Minä en kuole!"

Kulutettuaan viimeisetkin vihan antamat voimat, Riegalio lysähti pelastuskapselin istuimelle. Hänen päänsä painui rinnalle ja hän vaipui tajuttomuuteen.

~ ~ ~ ~ ~

"Oletko varma, että se on meidän signaalimme?" Lesur Nalsen kysyi kymmenennen kerran komentajaltaan Gambor Antadilta, kun ryhmän aaltokiituri sai pienelle hiekkasärkälle pudonneen pelastuskapselin näkyviinsä.

"Kyllä," duro vastasi alkaen kuulostaa kärsimättömältä. "Kaikki kapselin hätäkoodit vastaavat meidän käyttämiämme. Tämä on meidän kapselimme. Ja saamme kiittää onneamme, että se osui näin lähelle tukikohtaa sen sijaan, että wazarkalaiset—tai mikä vielä pahempaa, keisarilliset—olisivat ehtineet ensimmäisinä putoamispaikalle."

"Rauhoitu, Les," nuorukaisen sisar Brilda sanoi laskien kätensä veljen olalle. "Mitä oikein vauhkoat?"

"En tiedä, sis," vaaleatukkainen mies vastasi pudistaen päätään. "Jokin tässä jutussa nyt vain löyhkää. Yksi aluksistamme jättää tulematta ja nyt löydämme tämän omilla koodeillamme varustetun pelastuskapselin."

Illodialaiset sisarukset eivät ehtineet jatkaa keskusteluaan sen pidempään, sillä heidän aaltokiituria ajanut verpiiniystävänsä Nikluseenkam pysäytti kulkuneuvon aivan pelastuskapselin viereen. Varovasti ryhmä astui suuren metallipötkylän luokse ja rodialainen Certop kiipesi sen kulkuluukulle.

"Avaango?" tiedustelija kysyi durolta, joka nyökkäsi vastaukseksi koko joukkion tarttuessa aseisiin.

Varovasti Certop aukaisi luukun ja kurkisti sisään.

"Ei se ainakaan räjähtänyt silmillemme heti," Lesur mutisi saaden terävän tönäisyn siskoltaan.

"Vain ygzi miez," rodialainen ilmoitti sujauttaen oman aseensa koteloon. "Ihminen. Bahazdi haavoiddunud."

"Lääkintälaukku," Antad napautti ja ennen kuin sana oli ehtinyt edes kunnolla ulos tämän suusta, Brilda oli jo liikkeessä takaisin kohti kiituria hakemaan varusteita.

Varovasti Gambor ja Certop nostivat haavoittuneen miehen ulos kapselista. Lesur katseli vierasta epäluuloisena.

"Tunteeko kukaan häntä?" nuorukainen kysyi.

"Te ihmiset näytätte kaikki melko samanlaisilta," Nikluseenkam vastasi.

"En muizda nähneeni," Certop sanoi olkiaan kohauttaen samalla, kun Brilda kiiruhti takaisin lääkintälaukun kanssa.

"Kukaan ei varmaan tunne kaikkia Kapinaliiton jäseniä," Antad huomautti järkevästi. "Vaikka emme olisi ennen tavanneet häntä, se ei tarkoita, etteikö hän olisi yksi meistä."

"Miesparka on saanut melkoisen kurituksen," Brilda sanoi säälivästi ja ryhtyi ojentelemaan parhaiten haavojen hoitoon perehtyneelle durolle lääkintävälineitä.

Edes vieraaseen epäluuloisesti suhtautunut Lesur ei voinut täysin estää myötätuntoista irvistystä, kun Gambor ja Brilda ryhtyivät poistamaan miehen vaatteenriekaleita, jotka oli sidottu pahimpien haavojen päälle. Välillä nuorukainen todella ihmetteli, josko löydetty mies oli enää hengissä tai selviytyisi edes duron taitavan hoidon avulla, mutta kun ryhmä lopulta sai nostettua haavoittuneen aaltokiituriinsa, tämä hengitti pääosin rauhallisesti.

"Guga iginä oligaan vazduuzza belazduzgabzelin varuzdugzezda ziedäizi zaada rangaizduz," Certop murisi näyttäen Antadille ja muille tyhjää ensiapulaukkua, jonka rodialainen oli löytänyt pelastuskapselin pohjalta.

Tutkittuaan vielä hetken pelastuskapselin ympäristöä ja suljettuaan hätälähettimen, jonka kytkimen ympäristö oli tahrojen peitossa kuin joku olisi hakannut sitä verisellä kädellä, kapinallisten pieni ryhmä suuntasi takaisin aaltokiituriinsa.

Pian he olivat Wazarkan kuninkaan, Cobero Mejasin, heille lainaaman palatsin laiturissa ja siirsivät varovasti löytämänsä haavoittuneen miehen erääseen toisen kerroksen paremmista huoneista. Komentaja Gambor Antadin harmiksi heillä ei ollut baktatankkia käytettävänään palatsissa ja sellaisen tuominen ryhmän alukselta, Arransiolta, olisi ollut liian hankalaa viidakon poikki. Hiljaa mielessään duro kirosi, etteivät planeetan lait sallineet avaruus- tai ilmakulkuneuvoilla lentämistä muualla kuin virallisilla reiteillä, joten he eivät voineet tuoda alustaan haavoittuneen luo, eikä tämä olisi kestänyt kuljetusta kaupunkiin.

Tietenkin kuningas Cobero oli myös ehdottanut, että kapinallisjoukko pysyisi mahdollisimman huomaamattomana kunnes kunnollinen liitto olisi mahdollista luoda Kapinaliiton ja Wazarkan kuningashuoneen välille.

Harmitellen tilannetta Antad keskittyi käyttämään kaikkea taitoaan vieraan vammojen parantamiseen ja työhön hän sai kiinnostuneen avustajan Brilda Nalsenista.

Hymyillen nuoren naisen yllättävälle uteliaisuudelle tuntematonta kohtaan Gambor antoi tytön auttaa häntä ja valvoa miehen tilaa silloin, kun komentajan velvollisuudet vaativat duron huomiota.

~ ~ ~ ~ ~

Seuranneen viikon aikana Brilda Nalsen vietti suurimman osan ajastaan vieraan sairasvuoteen vieressä, poistuen vain syömään, peseytymään ja nukkumaan. Suurimman osan ajasta haavoittunut makasi rauhallisesti paikoillaan, mutta välillä kohonnut haavakuume—ongelma, jonka baktan löytyminen oli aikanaan lähes poistanut—sai tämän hourailemaan ja heittelehtimään levottomasti.

Katsellessaan siskonsa huomaamatta tämän touhua sairaan ympärillä Lesur huokasi raskaasti. Hän tunsi siskonsa ja oli aina pitänyt tätä miesten suhteen hieman ailahtelevaisena—tyttö ei koskaan ollut hänen tietääkseen sanonut rakastuneensa kehenkään miehistä, jotka oli onnistunut kietomaan pikkusormensa ympärille näiden sitä edes tajuamatta. Hän myös tiesi Brildan olevan luonnostaan huolehtivainen, mutta keskittyessään vain vieraaseen tämä oli tuskin edes huomannut, että tukikohdan väkimäärä oli kasvanut huomattavasti.

Tarkastellessaan sisarensa liikkeitä Lesur huomasi, miten tämä usein laski kätensä miehen kädelle tai silitti tämän tummia hiuksia, aivan kuin tyttö olisi tahtonut nähdä eron miehen päivettyneen ihon ja oman vaalean hipiänsä välillä.

Päätään äkäisesti pudistellen Lesur jatkoi matkaansa ovelta jättäen Brildan yksin vieraan kanssa.

edellinen ~ pääsivu ~ seuraava