Viha – Tuska – Rakkaus/Osa 3

Star Wars Fanon Wikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
               

Osa 3: Totuus

Kukaan ei ilmeisesti ollut ehtinyt huomata Riegalion poissaoloa. Ainakaan kukaan ei kysynyt häneltä asiasta, ei edes Brilda.

Lukuisten kapinallisten liikehtiessä palatsin alueella Riegalio ei onnistunut keskustelemaan tytön kanssa kahden kesken kertaakaan niin pitkään, että olisi saanut kerrotuksi tälle jotakin itsestään. Brilda kuitenkin huomasi, että miehellä oli jotain sydämellään.

Eräänä iltana tyttö löysi Riegalion seisomasta yksin ruokasalin parvekkeella. Ruokasalissa oli kova liikehdintä, koska aiemmin päivällä kaksi muukalaista oli lähtenyt hakemaan lisäjoukkoja,—hyvin huolestuttava merkki Riegalion mielestä—minkä lisäksi vielä samana iltana odotettiin toisen ryhmän saapumista palatsiin.

Hymyillen Brilda nojautui kaiteeseen Riegalion viereen ja he katselivat, miten auringon viimeiset säteet kimaltelivat vielä horisonttiin katoavan meren pinnalla.

"Minun on lähdettävä," Riegalio äkkiä sanoi. "Huomenna."

"Miksi niin pian?" tyttö kysyi selvästi pettyneenä. "Etkö viihdy täällä?"

"Viihdyn," Riegalio vastasi nopeasti. "Viihdyn liiankin hyvin. Ymmärrätkö, että juuri sen vuoksi minun on lähdettävä. Vielä nyt, kun pystyn."

"Mitä tarkoitat, 'kun vielä pystyt'?" tyttö kysyi tarttuen kuin huomaamattaan miehen käteen.

"Minä…" Riegalio epäröi. "En ole aivan sitä, mitä olen antanut sinun ymmärtää. Mutta… Voiman nimessä, en tahdo kadottaa sinua."

"Kadottaa minua?" Brilda toisti naurahtaen hermostuneena. "Miten niin kadottaa? Minähän olen tässä. Mitä oikeastaan puhut?"

"Jos voisin tehdä kuten haluaisin," Riegalio äkkiä puhui kiivaasti, "tekisin sinusta tämän planeetan kuningattaren. Koko aurinkokunnan, tai vaikka sektorin kuningattaren. Jos sitä minulta pyytäisit, kohtaisin taistelussa vaikka itse keisarin ja asettaisin sinut hänen valtaistuimelleen."

"Eh," Brilda ähkäisi yllättyneenä tuijottaen kuin lumottuna Riegalion palavia, tummia silmiä. "En nyt tainnut ihan ymmärtää."

"Olen rakastunut sinuun," mies töksäytti tarttuen tytön molempiin käsiin ja puristaen niitä tiukasti. "Olet ajanut vihan tulet sydämestäni, mutta sytyttänyt sinne entistäkin suuremman roihun. Rakkauden. Mitä ikinä tahdot, minä teen sen puolestasi. Vain sana, ja tottelen sinua."

"Minäkin rakastan sinua, mutta…"

"Rakastat?" Riegalio ei meinannut uskoa korviaan. "Voitko todella rakastaa minua. Voisitko rakastaa minua vaikka olisin…?"

Yhtäkkiä hän keskeytti. Riegalio ei pystynyt kertomaan totuutta itsestään. Hän päästi Brildan kädet irti ja rojahti raskaasti nojaamaan parvekkeen kaidetta vasten. Hän teeskenteli katselevansa merta, jonka illan pimentyminen melkein jo kätki, jättäen vain aaltojen ikuisen kohinan, mutta ei olisi nähnyt mitään vaikka päivän valo olisi ollut vielä täysi.

"Vaikka olisit mitä?" Brilda kysyi kääntäen hellästi miehen kasvot takaisin omiaan kohti.

"Piraatti!" kuului äkkiä karjahdus ruokasalin puolelta, joka kantautui kaksikon korviin avoimen oven kautta saaden molemmat hätkähtämään ja muistamaan, että lähettyvillä oli muitakin. "Tuo mies on piraatti. Itse Sjalaiman yayguari!"

Katsoessaan kohti avointa ovea Riegalio ja Brilda näkivät miehen, joka osoitti sormellaan suoraan Riegaliota ja tämä tiesi lopultakin paljastuneensa. Hän ei muistanut nähneensä osoittajaa ennen, mutta arveli, että tämä ehkä oli joskus selviytynyt piraattien hyökkäyksestä ja nähnyt hänet.

Huokaisten Riegalio käänsi katseensa takaisin Brildaan ja huomasi tämän sinisten silmien katsovan häntä kysyvästi, huolestuneina.

"Onko se totta?" tyttö kysyi hiljaa. "Oletko todella piraatti?"

Riegalio huomasi, ettei pystynyt puhumaan, joten hän tyytyi nyökkäämään ja sulki silmänsä odottaen, miten nainen reagoisi paljastukseen.

"Miksi?" Brildan ääni kuulosti hauraalta ja avatessaan silmänsä Riegalio näki kyynelten kimaltelevan tämän silmissä, mutta ne eivät vuotaneet poskille asti. "Miksi?"

"En verenhimoani," Riegalio vakuutti nopeasti. "Enkä ahneudesta, vaan kostaakseni vääryyden ja saadakseni takaisin sen, joka minulle kuuluu."

"En ymmärrä…" Brilda mutisi, mutta Lesur ryntäsi heidän luokseen ja riuhtaisi sisarensa kauemmas Riegaliosta.

"Ottakaa piraatti kiinni," vaaleatukkainen mies komensi muutamia hämmentyneinä paikallaan seisovia kapinallisia.

Riegalion paljastaneen miehen johdolla kapinalliset syöksyivät kohti Riegaliota, joka ei nähnyt muuta keinoa kuin vetää värinätikarinsa esiin puolustautuakseen.

"Tapan ensimmäisen, joka tulee lähelle," hän uhkasi heilutellen tikaria edessään.

Varovasti Riegalio lähti perääntymään parveketta pitkin kohti nurkkaa, jossa se nousuveden aikaan ulottui meren yläpuolelle, ja mistä hän pääsisi hyppäämään suoraan veteen.

"Älkää päästäkö pakoon," Lesur huusi juosten kohti ryhmää sisar perässään.

Hetken aikaa Brildan käytös hämmensi Riegaliota; oliko tyttö aikeissa liittyä hyökkäykseen häntä vastaan? Vihasiko tämä häntä piraattina niin paljon, että oli jo unohtanut sanoneensa tuntevansa hellempiä tunteita?

Äkkiä tyttö kuitenkin töytäisi kiireensä vuoksi epätasapainoon joutunutta veljeään, joka kompuroi tönäisten koko Riegaliota lähestyneen kolmikon yhdeksi sekamelskaksi parvekkeelle. Tyttö itse kaatui sekasotkuun mukaan, mutta samalla hetkellä Riegalion tummat silmät kohtasivat Brildan siniset ja mies ymmärsi tytön hankkineen hänelle aikaa suorittaa hyppynsä mereen.

~ ~ ~ ~ ~

"Sinä autoit häntä tahallasi," Lesur syytti sisartaan joitakin tunteja myöhemmin, kun Riegalio Samiliksi, Sjalaiman yayguariksi, paljastuneen vieraan paon aiheuttama pahin kohu oli alkanut laantua ja sisarukset olivat vetäytyneet Gambor Antadin huoneeseen yhdessä duron kanssa. "Olisimme voineet tehdä lopun tästä piraattihullutuksesta kerrasta, ja sinä autoit heidän johtajansa pakoon."

"Kompastuin," Brilda väitti ties miten monetta kertaa.

"Älä valehtele," Lesur sanoi vihaisesti astuen uhkaavan askelen sisartaan kohti.

"Rauhoitu, Lesur," Antad määräsi. "Sisaresi syyttäminen ei muuta tapahtunutta. Nyt meidän on päätettävä, mitä teemme seuraavaksi."

"Katoa näkyvistäni, petturi," Lesur ärisi siskolleen, joka haastavasti veljeään tuijottaen marssi ulos komentajan työhuoneesta pamauttaen oven mielenosoituksellisesti kiinni perässään.

"Mitä meidän pitäisi tehdä hänen kanssaan?" Gambor kysyi. "Uskon, kun sanot, että Brilda auttoi piraattia tarkoituksella, mutta koska emme mitenkään voi osoittaa sitä, en näe hyvänä ajatuksena rangaista häntä tapahtuneesta."

"Emme voi enää luottaa häneen," Lesur sanoi kävellen kiukkuisesti edes takaisin. "Emme niin kauan, kuin olemme tekemisissä sen kirotun piraattin kanssa. Hänestä tuli aivan liian läheinen sen hemmetin Yayguarin kanssa."

"Se minuakin huolettaa," duro myönsi nyökäten. "Mutta hän on pitkään ollut Arransio-partion mukana, enkä tahtoisi heittää sisartasi ulos yhden hairahduksen vuoksi."

"Hairahduksen?" Lesur toisti epäuskoisena. "Typerä siskoni vaarantaa koko operaation ja sinä kutsut sitä vain hairahdukseksi. Näithän, ettei hän edes suostu myöntämään syyllisyyttään tai kadu tapahtunutta."

"Voimme lähettää hänet eversti Crackenin luo," Antad ehdotti mietittyään jonkin aikaa sillä välin, kun Lesur tallasi edes takaisin. "Eversti kyllä löytää hänelle hyödyllistä tekemistä sillä aikaa, kun me selvitämme tämän sotkun. Jos siis sinä vain suostut päästämään sisaresi omille teilleen?"

"Pakko kai minun on," Lesur murisi. "Niin paljon kuin häntä rakastankin, ja tahtoisin pitää hänet luonani… Hän on kaikki, mitä minulla on, Gambor… Juuri nyt—täällä—hän on liian suuri turvallisuusriski."

"Järjestän siis hänet pois," duro sanoi hitaasti. "Ja mitä pikemmin, sen parempi. Kun Samil pääsee takaisin piraattien luokse, he saavat tietää Kapinaliiton sekaantuneen asioihin, ja se tekee kaikesta paljon hankalampaa."

Hetken aikaa Antad kiroili hiljaa omalla kielellään ja Lesur jatkoi kävelemistä edes takaisin.

~ ~ ~ ~ ~

Lähdettyään Gamborin toimistosta Brilda suuntasi omaan huoneeseensa, mutta kävelikin lopulta vain sen lävitse ja astui parvekkeelle. Hän nojautui parvekkeen kaiteeseen katselemaan pimentynyttä merta. Kaukana, erittäin kaukana hän saattoi juuri ja juuri erottaa laajaan lahdenpoukamaan rakennetun Wazarkan pääkaupungin, Baunlan, valot pikkuruisina pisteinä.

Hän ei itsekään pystynyt kunnolla tajuamaan, mitä oikeastaan oli tapahtunut illan aikana.

Vain joitakin tunteja aikaisemmin hän oli ollut uskollinen kapinallinen, joka vihasi aurinkokunnassa toimivia piraatteja, koska nämä uhkasivat heidän äärimmäisen tärkeitä varustekuljetuksiaan.

Mutta sitten jotain selittämätöntä oli tapahtunut ruokasalin parvekkeella.

Brilda pohti, josko piraatiksi paljastunut salaperäinen vieras oli jotenkin huijannut hänet auttamaan itseään, mutta hänen tahdonvoimansa oli aina ollut vahva, eikä hän uskonut joutuneensa sellaisen manipulaation kohteeksi. Ja yhä edelleen hänen sydämensä alkoi lyödä kiivaasti pelkästä miehen ajattelemisesta.

Kaukaisia valoja katsellessaan Brilda tiesi, ettei ollut valehdellut sanoessaan miehelle rakastavansa tätä. Tunne oli erilainen kuin hän oli koskaan ennen kokenut.

Jaettuaan koko elämänsä isoveljen kanssa, Brilda oli tottunut pitämään ensin poikia ja sitten miehiä tavallisina ystävinään siinä, missä naispuolisia tovereitaankin. Koulussa hän oli kikatellut muiden tyttöjen kanssa milloin kenenkin pojan perään, mutta ei koskaan ollut todella välittänyt näistä sen kummemmin. Ja kotona Illodialla tunteisiin, kuten rakkauteen, oli suhtauduttu epäillen, kun järkevä ajattelu oli aina asetettu myös ihmissuhteissa johtavaan rooliin.

Tavattuaan Riegalio Samilin Brildan ajatustapa oli alkanut muuttua ja hän oli huomannut miehen kiihkeän tunteiden seuraamisen kiehtovan häntä. Brilda oli nopeasti oppinut lukemaan Riegalion ilmeistä, mitä tämä milloinkin tunsi: vihaa, iloa, tuskaa tai tyytyväisyyttä. Toisinaan hän ei ollut ymmärtänyt, mistä miehen jokin tunnetila johtui, mutta hän oli tunnistanut ne erehtymättä ja pystynyt löytämään juuri oikeat teot tai sanat lohduttaakseen ja rauhoittaakseen ikävien tunteiden valtaan joutunutta miestä, tai sitten vahvistaakseen tämän positiivisia tuntemuksia.

Mutta nyt tämä piraatiksi paljastunut muukalainen oli karannut vieden hänen sydämensä mennessään.

Brilda hymyili.

Miten ikinä Gambor ja Lesur päättäisivät rangaista hänen petoksensa, he eivät koskaan voisi muuttaa sitä tunnetta, joka nyt oli astunut tytön elämään.

edellinen ~ pääsivu ~ seuraava