Viha – Tuska – Rakkaus/Osa 6

Star Wars Fanon Wikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
               

Osa 6: Sieppaus

Kun Brildan saattoryhmä seuraavana aamuna valmistautui lähtöön, tyttö kauhistui tajutessaan veljensä olevan lähdössä ryhmän mukaan. Se ei ollut hänelle oikeasti mikään yllätys, mutta hän oli toivonut, ettei Lesur joutuisi mukaan hänen odottamaansa kahakkaan Riegalion kanssa.

Parhaansa mukaan Brilda esti pelkojaan näkymästä kasvoillaan, jotta veli ei arvaisi hänen tietävän jotain tulevasta. Hän myös varustautui niin hyvin kuin pystyi ja livautti Illodialla naisten paljon käyttämän tainnutussuihkeen käden ulottuville. Aine ei ollut kovin tehokasta—se oli tarkoitettu käytettäväksi itsepuolustukseksi—mutta riitti tainnuttamaan monen lajin edustajan pieneksi hetkeksi, jonka aikana uhri ehtisi livahtaa tiehensä ennen kuin hyökkääjä tokenisi. Brilda ei ollut koskaan joutunut käyttämään ainetta, mutta kantoi suihketta mukanaan tottumuksesta.

Tavallisen aseistuksensa Brilda oli joutunut luovuttamaan Lesurin vahdittavaksi ja ne oli suljettu lukittuun kirstuun, jonka veli työnsi miehistönkuljetuskiiturin penkin alle.

Lopulta he kiipesivät kiiturin kyytiin ja lähtivät matkaan.

Istuessaan veljensä vieressä Brilda katseli tietä ympäröivää viidakkoa. Hän oli alkanut pitää Wazarkasta ja viihtyä planeetalla jo ennen Riegalio Samilin ilmestymistä, ja nyt hän olisi ollut epärehellinen itselleen, jos ei olisi harmitellut lähtöä ihan vain paikan itsensä vuoksi. Hän oli nähnyt upeita paikkoja ennenkin—ja olihan hän kerran käynyt koulunsa kanssa luokkaretkellä jopa Coruscantilla—mutta jokin Wazarkassa vain oli viehättänyt häntä ensi hetkestä alkaen.

Brilda vaipui muistoihin ja oli jo melkein ehtinyt unohtaa, että Riegalio suunnitteli hyökkäystä hänen saattuettaan vastaan, kun kiituri äkkiä pysähtyi keskelle metsikköä.

Havahtuessaan nopeasti Brilda tajusi, että he olivat nyt joutuneet Zenyan lupaamaan väijytykseen, mutta tyttö ei ehtinyt edes löytää tainnutussumutetta käsiinsä ennen kuin miehistökiiturin ovet aukaistiin ja hänen saattueensa kuusi jäsentä syöksyivät ulos aseet lasertulta sylkien.

"Ei, älkää ampuko!" Brilda yritti estää, mutta se oli jo myöhäistä, eikä kukaan kuunnellut häntä.

Äkkiä vain Lesur oli hänen kanssaan kiiturissa ja Brilda suihkautti aineen veljensä silmille ennen kuin tämä ehti tehdä mitään muuta kuin tuijottaa sisartaan pettyneenä.

Sitten tajuton Lesur rojahti kiiturin lattialle pistooli puoliksi ulkona kotelosta.

Nopeasti Brilda nappasi aseen, vaihtoi sen tainnutusteholle ja ampui kaksi sinistä tainnutuspaukkua veljeensä.

Veljeensä keskittyneenä Brilda ei ollut ehtinyt huomata, mitä kiiturin ympärillä tapahtui, mutta kun hän ehti ovelle, ulkona käyty kahakka oli jo melkein lopussa. Hänen saattueeseensa kuuluneet kuusi vartijaa ja kaksi kiiturin ohjaamossa istunutta kuljettajaa makasivat verisinä tien vierillä ja paljon suurempi piraattijoukko seisoi ympärillä.

Keskellä pahinta kapinallisruumiiden keskittymää seisoi Riegalio Samil värinäsapeli kädessään.

Muutaman sekunnin ajan Brilda ja mies vain katsoivat toisiaan.

"Olen pahoillani," piraatti lopulta sanoi työntäen sapelinsa vyöstään riippuvaan huotraan.

Brilda joutui nielaisemaan pari kertaa ennen kuin pystyi vastaamaan.

"He ampuivat ensin," Brilda huomautti nähtyään, että vain hänen edellisenä yönä tapaamansa twi'lek kantoi ampuma-asetta. "Veljeni…"

"Emme kai me…?" Riegalio äkkiä sanoi ottaen pari askelta lähemmäksi Brildaa ja heittäen nopean katseen ympärillä makaaviin kuolleisiin.

"Hän on elossa," Brilda sanoi. "Tainnutin hänet itse. Meidän pitää sitoa hänet niin, ettei hän voi tehdä hälytystä."

"Minä hoidan sen," twi'lek lupasi ja kiiruhti Brildan takana olleesta kiiturinovesta sisään.

"Tuletko?" Riegalio kysyi ojentaen kätensä Brildalle hieman epävarmana. Tyttö oli luvannut lähteä hänen kanssaan, mutta sen jälkeen, kun mies tovereineen oli surmannut joukon Brildan ystäviä ja liittolaisia, tämä oli saattanut muuttaa mielensä.

"Yhdellä ehdolla," Brilda lupasi laskien kätensä Riegalion tarjottuun käteen. "Että lopetat hyökkäykset…"

"…hyökkäykset Kapinaliiton varustekuljetuksia vastaan?" Riegalio täydensi hymyillen ja lähtien johdattamaan Brildaa metsän halki kohti piraattien leiriä.

"Miten tiesit, että olemme kapinallisia?" tyttö kysyi hetken kuluttua. "En usko, että kukaan sanoi mitään Kapinaliitosta."

"Ei sanonutkaan, mutta kaikki se salailu…" Riegalio virnisti, kun Zenya liittyi seuraan. "En vain olisi arvannut, että Mejas niin epätoivoisesti tahtoo eroon minusta, että pyrkisi liittoon Kapinaliiton kanssa. Taisin aliarvioida hänet."

"Tunnetko kuningas Coberon?" Brilda kysyi hieman yllättyneenä. "Sinäkin annoit vihjeitä ajatuksistasi, joten sain käsityksen, ettet oikein pidä hänestä."

"Pidä hänestä?" Riegalio ärähti ja viha välkähti hänen silmissään. "Vihaan häntä. Mejas juoni itsensä valtaistuimelle sen jälkeen, kun kuningasperhe, minun perheeni, murhattiin päivänä, jona täytin yksitoista."

"Tarkoitatko…?" Brilda pysähtyi äkkiä tuijottamaan ällistyneenä Riegaliota ja vilkaisipa vielä kysyvästi Zenyaakin. "Ethän sinä voi olla…"

"Wazarkan kruununprinssi, jonka luultiin kuolleen kahdeksantoista vuotta sitten," Zenya vastasi nyökäten. "Ilmielävänä."

"Ja kuningas…"

"Cobero Mejas ei ole laillinen kuningas," Riegalio sanoi yllättävän rauhallisesti ja kolmikko jatkoi matkaansa muiden piraattien seuratessa kunnioittavan välimatkan päässä. "Minä olen. Mutta en ole voinut koskaan todistaa, että Mejas oli murhien takana. Olin silloin liian nuori voidakseni tehdä mitään, jotta kukaan olisi kuunnellut… Ja nyt olen piraatti."

"Olen pahoillani," Brilda sanoi ja he tarttuivat jälleen toisiaan kädestä.

Melko pitkän matkan kuljettuaan joukkio saapui piraattien leiriin. Zenyan johdolla muut piraatit ryhtyivät purkamaan leiriä, mutta Brilda ja Riegalio jatkoivat matkaa vain lyhyen juomatauon jälkeen. Pian koko joukko oli jälleen kasassa ja he livahtivat avaruussatamaan, jonka yhteen vähän käytettyyn laskeutumisruutuun Zenya oli jättänyt heidän kaksi alustaan.

Molemmat alukset olivat tunnuksettomia.

Hetkeä myöhemmin he olivat taivaalla. Sitten he olivat avaruudessa.

Viimeisen kerran Brilda kääntyi katsomaan taakse jäävää planeettaa, mutta sulki silmänsä ja päästi värisevän huokauksen. Samassa Riegalio oli hänen vierellään ja sulki tytön syliinsä.

"Joskus me vielä palaamme takaisin…"

edellinen ~ pääsivu ~ seuraava