Yksi laukaus/tarina

Star Wars Fanon Wikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

"Purista, älä vedä," Zenyan isä neuvoi. "Kas näin…"

Ase räsähti ja laserammus syöksyi suoraan keskelle harjoitusmaalia.

Vedettyään syvään henkeä Zenya kohotti oman kiväärinsä ja tähtäsi. Rauhallisesti Zenya teki kuten häntä neuvottiin ja tunsi sormensa kiristävän liipaisinta.

Laukaus pamahti, mutta lasersäde tuntui käyttävän ikuisuuden matkassaan kiväärin piipusta maaliin. Kun se lopulta osui jysähtävä ääni oli melkein kovempi kuin kivääristä lähtenyt ääni oli ollut.

Kova rysähdys ja kumea paukahdus herättivät Zenya De'Moragen. Hetken aikaa nuori twi'lek joutui miettimään, missä oikeastaan oli, mutta pian hänen väsyneet aivonsa pääsivät tilanteen tasalle. Hän makasi omassa, mukavassa punkassaan isänsä kauppayhtiön omistaman rahtialuksen parhaassa hytissä ja oli matkalla toimittamaan uusinta lastia asiakkaalle. Rahtikuljetusten mukana lentäminen oli Zenyalle arkipäivää ja tämä oli alkanut aivan tavallisena rutiinimatkana.

Jokin oli kuitenkin tällä kertaa mennyt vikaan, sen Zenya tiesi. Pahasti.

Kuunneltuaan hetken moottoreiden ääntä Zenya päätteli, ettei alus ollut enää hyperavaruudessa, kuten sen olisi pitänyt olla. Jostain sen sijaan kuului aivan erilaista meteliä.

Nopeasti Zenya kiskaisi paidan päälleen, kietoi asevyön pistooleineen lanteilleen ja nappasi luotetun kiväärinsä kaapista.

Astuessaan aluksen käytävälle Zenya kuuli joitakin laukauksia sekä kalahduksia, jotka kertoivat taistelua käytävän myös värinäaseilla. Suurin osa metelistä kuulosti tulevan rahtiruuman tai sen vieressä olleen ilmalukon suunnalta. Zenyan hytti oli lähellä aluksen komentosiltaa, mikä sijoitti sen suunnilleen niin kauaksi rahtiruumasta kuin mahdollista, joten nuori mies kiirehti askeliaan. Hän oli tottunut helppoihin kauppamatkoihin, mutta oli alkujaan suostunut isänsä matkustavaksi edustajaksi päästäkseen seikkailemaan eri puolille avaruutta—ennen tätä hetkeä Zenya ei kuitenkaan ollut päässyt kokemaan kovinkaan paljon seikkailuja, ellei sitten hänen "seikkailujaan" eri lajeihin kuuluneiden naispuolisten olentojen kanssa laskettu.

Kiireisin askelin Zenya kiersi viimeisen ilmalukolle johtaneen käytävän mutkan ympäri kivääri tanassa, mutta hän ei ehtinyt ottaa kuin pari askelta, kun yksi alukselle hyökänneistä piraateista huitaisi värinäsapelillaan häntä kohti. Zenya käänsi kivääriään käyttääkseen sitä viiltoaseen torjumiseen, mutta piraatin isku oli niin voimakas, että ase oli vähällä lentää kokonaan twi'lekin käsistä.

Tajuttuaan olevansa altavastaajana lähitaistelussa kömpelön kiväärinsä kanssa Zenya ei keksinyt muuta keinoa kuin syöksyä päätä pahkaa vastustajansa kimppuun. Saatuaan yhdellä kädellä otteen piraatin värinäasetta pidelleen käden ranteesta Zenya pudotti kiväärinsä ja taklasi vastustajan rajusti päin käytävän seinää. Hän kuuli muun taistelun äänet ympärillään. Värinäaseiden kalahdukset olivat hallitsevana äänenä, mutta laseraseiden terävät räiskähdykset sekoittuivat siihen ja taistelijoiden huutoihin.

Verraten ahtaassa käytävässä meteli oli korvia huumaava.

Zenya sai riuhdottua värinäaseen vastustajansa kädestä, mutta tämä onnistui vapaalla kädellään tarttumaan veitseen, jonka oli tunkenut vyöhönsä. Huomatessaan uuden vaaran Zenya oli varma, että hänen loppunsa oli tullut, mutta yllättäen iso saapas astui Zenyan lattiaan painaman piraatin käsivarrelle ja tämä pudotti aseen. Nuori twi'lek ei jäänyt ihmettelemään hyvää onneaan—ei edes vaivautunut ottamaan selvää, kenelle saapas kuului—vaan iski nyrkkinsä kaikin voimin vastustajansa kasvoihin. Ihmisen pää paukahti rajusti päin seinää ja tämä retkahti tajuttomana lattialle.

Ennen kuin Zenya ehti nousta jaloilleen joku kompastui hänen allaan maanneeseen tajuttomaan piraattiin ja tönäisi myös Zenyan takaisin tantereeseen. Ravisteltuaan pahimmat tähdet ja säkenet pois silmistään nuori twi'lek yritti uudelleen päästä jaloilleen. Seinästä tukea ottaen hän tarkasteli ympärillään käytyä taistelua: vaikka aluksen miehistöllä oli määrällinen ylivoima ja nämä kantoivat pääasiassa laseraseita värinäaseilla varustautuneet piraatit näyttivät olevan pääsemässä niskanpäälle. Erityisesti Zenyan huomion kiinnitti piraattien joukon kärjessä taistellut miespuolinen ihminen. Tämä oli pukeutunut huomiota herättävästi—jopa Zenyan kaltaisen twi'lekin mittapuun mukaan—ja näytti hallitsevan käyttelemänsä värinäsapelin täydellisesti. Piraatti taisteli lähes tasavertaista vastustajaa vastaan aivan kähyn keskellä. Zenya ei ollut aivan varma kuka hänen isänsä aluksen miehistöstä oli kyseessä, koska hän ei ollut vaivautunut viettämään aikaansa näiden "palkollisten" seurassa, mutta hänen oli myönnettävä, että tämä oli taitava värinäaseen käsittelijä.

Äkkiä liikahdus taistelun reunalla kiinnitti Zenyan huomion.

Hän näki aluksen kapteenin perääntyvän taistelusta ja kohottavan pistooliaan. Zenya tajusi kapteenin tähtäävän taistelijaa, jonka hän arveli olevan piraattien johtaja, ja joka taitavaan vastustajaansa keskittyneenä ei voinut mitenkään huomata taistelun äärilaidalta tulevaa vaaraa.

Zenya katsoi ensin piraattia ja sitten kapteenia.

Hän ryhdistäytyi, veti syvään henkeä ja kohotti oman pistoolinsa.

"Purista, älä vedä," isän ääni kaikui hänen korvissaan.

Zenya ei epäröinyt vaan puristi pehmeästi liipaisinta, kuten hänet oli opetettu. Laukaus osui täydellisesti maaliinsa, keskelle piraattien johtajaa tähdänneen kapteenin rintaa. Hetken aikaa kapteeni tuijotti Zenyaa ällistyneenä, petettynä, minkä jälkeen hänen silmänsä lasittuivat ja mies kaatui kuolleena lattiaan.

Samaan aikaan piraatti sai lopulta kukistettua vastustajansa. Ilmeisesti tämä oli sivusilmällä kuitenkin nähnyt jotain omituista tapahtuvan, sillä mies kääntyi välittömästi katsomaan Zenyaa, joka hitaasti laski pistoolikätensä alas.

Zenyan ja piraattikapteenin tuijottaessa toisiaan taistelu heidän ympärillään tuli päätökseensä—piraatit olivat kukistaneet Zenyan isän aluksen koko taistelukykyisen miehistön.

Tajutessaan yhä pitävänsä pistooliaan kädessään Zenya antoi sen pudota kolahtaen lattialle.

"Miksi?" piraatti kysyi, eikä Zenya viitsinyt teeskennellä, etteikö olisi ymmärtänyt mitä tämä tarkoitti.

"Hän olisi ampunut selkään," twi'lek vastasi.

"Kiitos," kuului yksinkertainen vastaus.

"Kiv fargo, reye?" yksi piraateista keskeytti astuen kapteeninsa rinnalle.

"Spet," piraattikapteeni vastasi.

Zenya ei ymmärtänyt piraattien käyttämää kieltä, mutta heidän johtajansa rauhallinen äänensävy tyynnytti hänen mieltään.

"Olen Riegalio Samil," piraatti esittäytyi tarjoten kättään Zenyalle.

Vain vähän epäröityään Zenya tarttui miehen käteen.

"Zenya De'Morage," twi'lek vastasi.

"Yayguar, se rahti," yksi piraateista sanoi varovasti.

"Ryhtykää siirtämään sitä sitten," Samil vastasi irrottamatta katsettaan Zenyan kasvoista ja tarkkaillen, miten tämä reagoisi aluksensa rahdin ryöstämiseen.

Zenya tunsi pienen omantunnon pistoksen ja hänen toinen päähäntänsä nytkähti tahattomasti, mutta nuoren twi'lekin katse oli vakaa, kun se kohtasi piraattikapteenin katseen. Rahti kuului hänen isänsä kuljetusyhtiön asiakkaille, mutta Zenya tiesi, että hänen isällään oli varaa menettää yksi rahti ilman, että yhtiö kärsisi kovin suuria tappioita. Huokaisten hän karkotti mielestään ajatukset isästä ja tämän yhtiöstä—hän tuskin olisi tervetullut takaisin.

"Arvostan rohkeutta," piraattikapteeni äkkiä sanoi palauttaen Zenyan lopullisesti sen hetkiseen tilanteeseen. "Arvostan myös rehellisyyttä ja reilua taistelua. Puhun nyt suoraan, kun sanon, että en tiedä, mitä tekisin kanssasi. Voisimme jättää sinut alukselle ajelehtimaan ja toivomaan pelastusta, tai pitää vankina lunnaita vastaan…" Samil piti pienen tauon ja Zenyan päähännät nytkähtivät jälleen hieman. "Tai voit liittyä meihin."

"Ja jos valitsen viimeisen vaihtoehdon?" Zenya kysyi.

"Sinun on allekirjoitettava sopimus, johon me olemme kaikki sitoutuneet," piraatti vastasi. "Sopimus tehdään aina vuodeksi ja sen mukaan…"

Vaikka Zenya kuunteli tarkasti Samilin jokaista sanaa painaen mieleensä tämän esittämät sopimuksen ehdon, hän ei voinut olla samalla ihmettelemättä, miten epätodelliselta tilanne hänestä tuntui. Hän seisoi keskellä isänsä rahtialuksen käytävää, jonka lattialla lojui hujan hajan sekä piraattien että aluksen miehistön jäsenten verisiä ruumiita, ja vähän väliä hänen molemmilta puoliltaan kannettiin yhtiön omistamaa rahtia piraattien alukseen. Ja hän, aluksen omistajan poika, suunnitteli vakavissaan liittymistä ryöstäjiin.

"Tärkeintä kuitenkin on, että ymmärrät, mitä revolen noudattaminen edellyttää," Samil päätti selostuksensa. "Taistelukunnian säilyttäminen on ehkä vaikein sopimuksen ehdoista."

"Ymmärrän," Zenya nyökkäsi. "Ja vaikka taistelukunnian käsite on minulle vieras, olen valmis sitoutumaan siihen."

"Jos rikot revolen sääntöjä vastaan, tiedät olevasi yhtä kuin kuollut?" piraattikapteeni kysyi kohottaen hieman kulmiaan.

"Tämänhetkiset vaihtoehtoni huomioon ottaen, olen valmis ottamaan sen riskin," Zenya sanoi.

"Siinä tapauksessa, tervetuloa joukkoomme, De'Morage," Samil hymyili läimäyttäen twi'lekiä tuttavallisesti olalle. "Koska tunnet tämän aluksen, tiedät missä kaikki parhaat tavarat ovat. Näytä minulle."

Vaikka Zenya oli melkein osannut odottaa pyyntöä—tai ehkä se oli kaverillisesta äänensävystä huolimatta käsky—hän tunsi toisen päähäntänsä nytkähtävän jälleen pienen omantunnon pistoksen johdosta. Hieman syyllisesti hän vilkaisi lähellä makaavaa kapteenia, jonka hän oli itse ampunut ja lähti johdattamaan piraattia kohti aluksen komentosillan lähellä sijainneita, parhaita hyttejä.

Kun Zenya ja Samil astuivat käytävään, joka johti Zenyan ja aluksen kapteenin hytteihin, heitä vastaan tuli kookas gamorrealainen syli täynnä kalliisti kirjailtuja, värikkäitä vaatteita.

"Hei!" Zenyalta pääsi ennen kuin hän ehti ajatella, että olisi ollut parempi pitää suunsa kiinni. "Nuo ovat minun!"

"Jätä ne, Vargyl," Samil sanoi kohottaen kättään ja puhuen Zenyan lieväksi yllätykseksi boccea, jota hän itsekin oli joutunut opettelemaan vahvistaakseen perheensä neuvotteluasemia kaupankäynnissä. "Emme varasta toisiltamme."

Gamorrealainen tyytyi kohauttamaan uristen suuria olkiaan ja pudotti kantamuksensa käytävän seinän viereen. Sitten jättiläinen tallusteli selässään ollut suuri värinäsapeli heiluen Samilin ohitse vilkaisten hieman epäluuloisen oloisesti Zenyaa, mutta jättäen asian siihen.

"No niin sitten…" Samil hymyili viitaten kohti toista käytävässä ollutta hyttiä, joka oli kuulunut aluksen kapteenille.

Aluksen tyhjentäminen kaikesta arvokkaasta kesti lopulta hieman vajaan tunnin, jonka aikana Zenya sai erinomaisen tilaisuuden tarkkailla uuden "pomonsa" vuorovaikutusta sekä piraattien että harvojen eloon jääneiden Zenyan isän palkollisten kanssa. Suurehkon kauppahuoneen perillisenä ja arvostettuna edustajana Zenya oli tottunut suhtautumaan alaisiinsa lievällä ylenkatseella, ja monet miehistön jäsenet selvästikin pitivät häntä nyt petturina, mutta olivat liian peloissaan tehdäkseen muuta kuin katsoakseen vihaisesti pois päin aina, kun Zenya oli lähettyvillä. Kiinnostuneena twi'lek laittoi merkille, ettei Samil näyttänyt pitävän samanlaista jäistä etäisyyttä omiin miehiinsä, mihin Zenya oli tottunut. Piraatti kehui avoimesti parhaiten taistelussa kunnostautuneita, moitti ala-arvoisesti pärjänneitä ja ihasteli kaikkien löytämää saalista.

Zenya ei voinut estää Samilin hyvää tuulta tarttumasta itseensä.

Lopulta Zenya poistui isänsä alukselta kantaen kaikkea maallista omaisuuttaan sylissään—hän ei ollut itse edes tajunnut, kuinka paljon tavaraa hänen hyttiinsä oli matkojen aikana kertynytkään. Samil siirtyi viimeisenä takaisin omalle alukselleen, jonka hän kertoi nimenneensä Yayguariksi kotiplaneettansa petoeläinlajin mukaan, ja sulki ilmalukot jäljessään.

"Minne voin…?" Zenya aloitti äänellä, joka melkein hautautui hänen kantamansa tavarakasan alle.

"Kasaa ne vain johonkin," Samil sanoi huolettomasti. "Kukaan ei koske niihin, saat siitä sanani. Emme varasta toisiltamme. Minulla on nyt tekemistä, joten saat vapaasti katsella ympärillesi ja tutustua asioihin. Tervetuloa Carmemporin yayguareihin, De'Morage."

Sen sanottuaan Samil häipyi hyökkäysaluksensa käytäviin jättäen Zenyan pohtimaan elämäänsä tullutta kummallista käännettä ja sitä, miten yksi ainoa täydellisen tarkasti ammuttu laukaus oli muuttanut kaiken.