Boba Fettin aikakirjat: Palkkionmetsästäjän kuolema/tarina

Star Wars Fanon Wikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Boba Fett tunsi putoavansa. Hän oli hetken kevyt, kuin taivaan lintu, mutta tunne katosi heti hänen iskeydyttyä sorakuopan reunaan. Laserpistooli putosi hänen kädestään ja kieriminen vailla tietoa suunnasta alkoi. Haarniska suojasi Fettiä terävien kivien iskuilta, mutta se myös teki hänen näkökykynsä rajalliseksi ja heikensi koordinaatiota, joka olisi tässä tilanteessa tarpeen. Kuin isä silloin areenalla Geonosiksella, ajatteli Boba, Hänkään ei nähnyt, mistä se viimeinen isku tuli.

Sillä hetkellä Fett tiesi sen olevan hänen loppunsa, kun kuopan pohjalla asustavan Sarlacc -hirviön matomainen pää tarttui hänen päähänsä. Hän tiesi joutuvansa niellyksi, mutta yritti panna vastaan nyrkein. Fett takoi otuksen sisuksia, mutta kun sen vatsahappojen polte alkoi pureutua hänen haarniskansa läpi, näki Fett paremmaksi luovuttaa. Mitä hyötyä taistelusta olisi, hän ajatteli ärtyneenä.

Isä kuoli areenalla taistellessaan jedimestari Windua vastaan, muisti Fett, minä kuolin taistellesani Han Soloa vastaan. Se on yhtä kunniakasta, mutta silti, tämä ei tunnu kunnialta.

Viimeinen asia, mitä Boba Fett ajatteli ennen silmiensä sulkemista ja kaiken loppumista, oli surumielinen. Isä aina sanoi: Vähemmän itkua, vähemmän puhetta, vähemmän valitusta. Ja niin minä teen. Minä en valita. Ei kompromisseja.

Ei kompromisseja.