Ensimmäinen taisteluni/tarina

Star Wars Fanon Wikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Tuuli kävi tuon planeetan pinnalla jonne minut, CC-2717-17 oli lähetetty. Jokainen mies oli odottanut tätä hetkeä, jokainen tärisi innostuksesta. Ei enään penkillä istumista ja heijastusvastustajia vastaan taistelua, olimme päässeet taisteluun. Laskeutuessamme sinne eversti oli kätelly meitä jokaista ja toivottanut hyvää onnea. Ihmettelimme sitä sillä koulutuksessamme tankattiin päähän jatkuvasti ettei tuuria ole olemassa, kaikki on sattumaa johon voit vaikuttaa. Luulimme tämän taistelun panevan Itsenäisten aurinkokuntien konfederaaltiolta pillit pussiin ja että sota loppuisi heti ensimmäiseen taisteluun. Saimme kuitenkin ilmoituksia että muilla planeetoilla oli käyty myös taisteluja. Siirryimme laskeutumisaluksiin ja meidät, Räjähdys-komppania vietiin äärioikealle vihollislinjoja vastaan josta meidät tulisi edetä raskaasti varusteltua separatistien linnoitusta vastaan ja tuhota se. Jokainen luuli silloin että me räjähdys-komppanian 140 sotilasta pystyisimme tuhoamaan vaikka koko planeetan. Laskeutumisalusten lähdettyä takaisin ja everstin pidettyä käskynjako jakaannuimme kolmeen ryhmään, joista yhtä johdin minä. Heti edettyämme kohti linnoitusta saimme maistaa miltä tuntuu olla tulituksen keskellä, se ei ollut yhtään kuten simulaattoreissa vaan miehiä kuoli äkisti useita ympäriltämme. Ryhmät hakeutuivat suojaan, minä mukaan lukien mutta pioneeri ryhmään osui täysosuma ja vain pari muutama sotilas jäi henkiin. Me muut olimme päässet turvalliseen suojaan kielekkeen taakse kun henkiinjääneet pakenivat meitä kohti, yrittäen tulla suojaan. Linnoituksesta rävähti laserammuksia ja ne lävistivät suojaan hakeutuvineiden sotilaiden selät ja he kuolivat. Silloin jokainen ajatteli ensimmäisen kerran ettemme ehkä pystyisikkään tuhoamaan koko planeettaa yksistään, saatu sitten piskuista linnaketta. Siitä lähtien, klo 13:46, olemme maanneet kielekkeen takana tarkkailemassa linnoitusta aina klo 15:20 asti. Toivottavasti saamme tulitukea sillä muuten tuota linnoitusta ei saada millään alas...
Ensimmäinen ote.
Klo 15:20


Jäteputken kautta taisteluun


"Kapteeni, emme saa tuota linnoitusta alas yksin kuten sanoin jo aikaisemmin. Mutta kuten huomaan tämä kieleke alkaa jo pettämään ja pettäessään me tulemme kaikki kuolemaan. Meidän täytyy vetäytyä ja odottaa taaempana tukijoukkojen tuloa." Räjähdys-komppanian tulenjohtaja yritty hätäisesti saada järkeä kapteeninsa päähän, mutta ei nytkin hän vain kirjoitetteli datakirjaansa. "Kapteeni, kuuletko minua?" Tulenjohtaja yritti vielä kerran. Miksi minun pitikään joutua tälläisen tolvanan alaiseksi hän ajatteli.
Kielekkeen sivulla oli pienehkö rotko jossa oli planeetalle harvinaista vettä. Rotkon kuljessä oli putki joka oli ruosteessa ja miltein kokonaan kasvillisuuden peitossa. "Mietin tässä vain että tuolla on putki...katso tuolla noin. Se on linnakkeen jätehuolto putki. Voisimme yrittää päästä sisään sitä kautta. Tosin he eivät saisi huomata meidän kulkua sinne." CC-2717-17 pohti ääneen.
"Oletko hullu? Menisimme jätehuolto putkeen? Saamme kohta vahvistuksia ja sinä tulet sanomaan tuollaisia järjettömyyksiä!" Tulenjohtaja hädissään ja ajattelematta arvosteli johtajansa mietteitä. Kapteeni käänsi päänsä kohti tulenjohtajaa ja vastasi tömäkästi.
"Jos ei kiinnosta tulla mukaan, älä tule. Odotimme näitä paikkoja vuosia kaminolla ja nytkun olet täällä, et uskallakkaan tehdä mitään, oletko sinä Tasavallan rohkea ja ylpeä sotilas? En usko niin mutta jos haluat todistaa sen, tule mukaamme.
"Anteeksi kapteeni, minun ei olisi pitänyt arvostella kykyjänne" Tulenjohtaja hiljaisella ja katuvalla äänensävyllään pyyteli anteeksi ja oli pahoillaan.
Kapteeni jatkoi kuuluvasti jotta jokainen mies kuulisi mitä hän sanoi. Jokainen sotilas kääntyi kuuntelemaan häntä, osa halveksuen, osa kuuliaisesti. "Me menemme tuota putkea pitkin ja tuhoamme tuon paskaisen hökkelin. Ketkä haluavat jäädä odottamaan vahvistuksia, saatte jäädä mutta luulin teidän olevan sotilaita, en siviileitä."
Miesten joukosta ei kuulunut ääntäkään. Vain tuulen humina ja kaikkia rasittava hiekan tunkeutuminen joka paikkaan häiritsi kaikkia. Kiusallinen hiljaisuus päättyi kun kapteeni jatkoi "Ei vastaväitteitä, hyvä. Lähdetään sitten"


Putki oli tunkkainen ja haisi virtsalle ja ulosteelle mutta jokaisen miehen piti todistaa etteivät ole nynnyjä ja jatkoivat matkaa. Putkessa kuljeskeli täkäläisiä matoja ja rottia jotka kirkuivat aina kun valokeila osui niihin. "Jos nuo ulisevat vielä vähän aikaa niin kohta koko linnoitus odottaa meitä putken päässä" joku klooni komppanian edestä tokaisi.
"Totta, sammuttakaa valonheittimet ja laittakaa pimeännäkö kypäräänne päälle" Kapteeni komensi.
Valojen sammuttua saastaisten eläinten ja olioiden vikinä lakkasi ja kapteeni hymähti tyytyväisenä, miehet tottelivat häntä ilman vastalauseita.

Komppanian kuljettua putken päähän, miehet näkivät putken kapenevan ja hajautuvan useisiin kymmeniin pieniin putkiin. CC-2717-17 eli kapteeni tutki putkea ja tokaisi "Hmmm...emme mahdu noihin pieniin putkiin mutta tuolta lähtee tikkaat. Me menemme siitä ylös ja käydään hoitamassa keikka." Sotilaat hämmästelivät johtajansa itsevarmuutta ja kääntelivät päitään katsoen miten muut sotilaat reakoivat, kaikki muutkin sotilaat olivat hämmästyneitä. Kapteeni jatkoi tutkiskeluaan ja otti kiinni tikkaista ja koetti kestääkö ne.
"Tikkaat kestävät hyvin." sanoi kapteeni ja jatkoi "Mitä te siinä vielä tuijotatte? Vauhtia senkin lörssöjalat, putkea ylös ja taisteluun!" Kun tikkaiden edessä ollut kansi saatiin väännettyä auki, kapteeni päätti lähettää ensin varmistajan vilkaisemaan miltä tikkaiden yläpäässä näytti. Varmistaja lähti kiipeämään tikkaita ylös ja hetken päästä varmistaja oli tikkaiden yläpäässä ja nousi seuraavaan kerrokseen.
"No miltäs siellä näyttää? huusi toinen sotilas joka kuului iskuryhmään kuten kaikki nykyiset komppanian jäsenet pioneerien kuolluttua.
"Juu, tulkaa ylös vaan. Ei täällä ole ketään eikä mitään vaarallista. Tää paikka näyttäis olevan joku iso käytävä ja mun edessä tässä seisoo aika hiimarin iso teräsportti." vastasi ylös kiivennyt sotilas. Miehet olivat kiivenneet peräkkäin ylös kunnes portaat olivat alkaneet narista niin pahasti että portaita pitkin pystyi kulkemaan enään yksi kerrallaan. Ylös päästyään kapteeni hämmästeli tuota yli yhdeksän metriä korkeaa ja kolmekymmentä metriä leveää porttia. "Porttia ei nähtävästi ole käytetty pitkään aikaan koska tuo on aivan ruosteessa pohti kapteeni. Olisipa nytten mukana ne pioneerit, pitikin sattua ikävästi. He olisivat varmasti avanneet tuon hökötyksen helposti mutta mites me päästäisiin tuosta läpi. Voisimmehan sulattaa reiän siihen...ei siihen menisi liian paljon ammuksia.
CC-2717-17 tutki pitkään porttia. Viimein kun viimeinenkin sotilas oli saatu ylös hän komensi "Sotilaat, tuokaa räjähteet tänne, me menemme sisään ja kovaa. Kyllä ne tulevat yllättymään kun kotiovelle saapuu eliittiklooni komppania!" Sotilaat asettivat räjähteet niihin paikkoihin johon CC-2717-17 käski ne asettaa. Kun räjähteet olivat asetetut portin reunoihin tulenjohtaja lykkäsi liipasimen kapteenin kouraan. "Ota ja räjäytä" tokaisi hän.
"Miehet, kaikki suojaan sillä nyt jysähtää! Muistakaakin rynnätä sisään pelkäämättä ja tuhota koko saamarin linnake!" huusi kapteeni.
Kapteenin painettua liipasinta kuului iso jysähdys ja portti halkesi räjähdyksen voimasta neljään suureen osaan ja useisiin pienempiin osiin. Portti kaatui voimalla sisäänpäin ja kaatuessaan aiheutti suuren melun. Sotilaat lähtivät rynnäkköön hiekkapilveen jonka läpi oli mahdotonta nähdä. Portti johti suoraan linnoituksen pyöreälle keskusaukiolle jonka reunoilla olivat tykit. Yllättyneet geonosialaiset ja droidit kääntyivät taaksepäin ja alkoivat hätäisesti etsimään aseitaan. Kloonit ampuivat tarkasti ja hakeutuivat suojaan kun droidit alkoivat tulittamaan kohti porttia josta virtasi vielä viimeisetkin kloonit.
Keskellä taistelunkeskusta kapteeni ja tulenjohtaja CC-2895-08 taistelivat rinnakkain samaan aikaan kun kloonit levittäytyivät reunoja pitkin, edeten kohti droideja. "Kapteeni, myönnän. Tämä on todella puoleensa vetävää! Olisi ollut virhe jäädä pois juhlista!" Tulenjohtaja huusi yrittäen saada äänensä kuulumaan taistelun yli.


Samaanaikaan linnoituksen komentaja huusi linnoituksen huipulla alaisilleen. "Miten tämä on mahdollista? Luulimme heidän perääntyneen tai oikeastaan te luulitte sillä tehän ne tiedot annatte minulle! Tänä aamuna vielä iloitsimme miten paksut ovat linnoituksemme muurit ja miten voimakas on suojakenttä mutta miten kävikään nytten ne samat muurit ja seinät estävät meidän perääntymisen. Minun hyvät mieheni ja kalliit drodini tuhotuvat kun he eivät pysty suojatumaan mihinkään!..."
Korkea arvoinen upseeri oli aivan peloissaan ja änkyttäen yritti sanoa "He-herra komen-ta-ja, Emme me-me voin-eet us-k-koa tälläis-tä tapaht-uu-v-an.
Komentaja vastasi tähän huutaen kovaa "Ette tietystikkään, olette niin lahjatomia pellejä!"
"Herra komentaja, kloonit ovat miltein vallanneet keskusaukion. Odotamme käskyjänne." ilmoitti huoneeseen saapunut toinen upseeri jolla oli päällä likainen ja kulunut univormu. Upseeri oli myös haavoittunut olkapäästä ja haavan päällä oli side mutta haavasti tihkui verta siteenkin läpi ja värjäsi univormun verenpunaiseksi.
Annan teille käskyn että tapatte ne kloonit ja heitätte heidät helvettiin linnoituksestani, NYT!" komentaja karkui käskyä alaisilleen ja he lähtivät juoksu jalkaa toteuttamaan käskyään ja ilmoittamaan droidien keskuskoneistoon uuden käskyn.

Linnoituksenkomentaja

Taistelut laantuivat keskusaukiolla ja kloonit hurrasivat. Aukio oli aivan tuhoutunut, palkkeja kaatunut, ammuslaatikoita räjähtänyt ja maassa makoi satoja kuolleita geonosialaisia ja rikkoituneita ja tuhoutuneita droideja.
CC-2717-17 aloitti "Älkää vielä hurratko. Yläpuolellamme on vielä koko kymmeniä kerroksia ja tuhansia sotilaita ja droideja. Myös alapuolella, maanalla on varmasti porukkaa ampumavarastoissa. Meidän täytyy tuhota heidätkin"
Kloonisotilaiden hurraa huudot laantuivat ja he totesivat saman. Linnoituksessa on vielä paljon vihollisia. CC-2717-17 muisti everstin käskyn että hänen olisi ladattava linnoituksen verkostosta salaiset kansiot jotta tasavalta pääsisi jyvälle mitä tapahtuu ja on tapahtunut separatisteissa. Samaanaikaan alkoi portaikoista valumaan geonosialaisia sotilaita ja droideja kohti klooneja, tällä kertaa he pystyivät myös hyödyntämään suojia. Kloonit ja separatistit alkoivat tulittamaan toisiaan mutta drodit olivat huonoja ampujia mutta niitä oli paljon ja määrä korvasi laadun. Droideja alkoi valumaan lisää ja lisää keskusaukion reunoille ja alkoivat työntämään klooneja kumpiakin reinoja pitkin kohti porttia.
Silloin CC-2717-17 huusi käskyn "Minä, CC-2895-08 ja kaksi muuta kloonia menemme tuota hissikuilua pitkin tornin huipulle ja varastamme tiedot. Sillä aikaa teidän täytyy pidätellä separatisteja! Asia selvä?...Okei toimeksi sitten!" He kulkivat suojia hyväksi käyttäen hissikuilulle ja avasivat ovet kovasta tulituksesta huolimatta. "Antakaa vähän suojatulta meille!" kapteeni huusi. Kloonisotilaat alkoivat ampumaan kohti separatisteja kiivammaan ja siten separatistien ammuksia ei enää lentänyt niin paljon ryhmää kun separatistit joutuivat ottamaan suojaa.

Kapteeni ampui hissukuilun ovelta kuilun kattoon vaierin mitä myöten he nousisivat ylös. "Menen ensin ja sitten tulette perässä vähän vauhdilla sillä siellä voi tulla tiukat paikat" CC-2717-17 komensi.
"Me tulemme." tulenjohtaja vastasi nopeasti kun CC-2717-17 oli jo alkanut hinata itseään kohti ylintä kerrosta. Noustessaan kohti ylintä kerrosta CC-2717-17 ajatteli "Nyt sitä vasta joudutaan tulikasteeseen". Ylös päästyään hän puhui radion kautta alhaalla oleville alaisilleen että seuraava saisi luvan nousta ylös. CC-2717-17 odotti että he kaikki olivat nousseet ylös ja sitten kertoi suunnitelmansa "Avaamme nämä hissukuilun ovet ja sitten ryntäämme sisään ja tapamme kaiken huoneessa liikkuvan."
"Asia selvä, kapteeni" vastasivat vuorollaan muut.
He odottivat jännittyneesti oikeata hetkeä joilloin vartija oli selkä heihin päin ja sitten kapteeni käski "Te kaksi avatkaa ovet, me tulitamme tulenjohtajan kanssa heti kun ovet ovat hiemankin raollaan." CC-65687-56 ja CC-34578-67 avasivat hissikuilun ovet ja kapteeni ja tulenjohtaja ryntäsivät huoneeseen samalla tulittaen. Perässä tulivat kaksi oven avannutta kloonia jotka hakeutuivat heti suojaan ja turvaamaan kapteenin ja tulenjohtajan sivustat. He ampuivat komentajan henkivartijat kuoliaaksi mutta jäljelle jääneet geonosialaiset sotilaat ampuivat CC-34578-67:ta rintaan useasti ja hän kuoli. Kloonisotilaat olivat koulutettuja olemaan välittämättä tovereidensa kuolemista ja siten hänen kaatumisensa ei heikentänyt heitä yhtään, päinvastoin he jopa kävivät päälle kovemmin. Geonosialaiset perääntyivät tulittaen ankarasti kohti klooneja. Tulenjohtaja CC-2895-08 kuitenkin viskaisi kranaatin perääntyviä kohti ja geonosialaiset kaatuivat. Kloonisotilaat jäivät hetkeksi paikoilleensa hengähtämään. Maassa makoi linnoituksen komentaja, noin kymmenen geonosislaista sotilasta ja yksi kloonisotilas. CC-65687-56 rikkoi hiljaisuuden ja ryntäsi toverinsa luokse, totesi tämän kuolleen ja totesi "No kuolipahan ainakin kunniallisesti!".
"Noniin, CC-2895-08 kerää tietokoneelta tiedot ja sitten lähdetään täältä helvettiin." hetken kuluttua klooniupseeri otti yhteyttä alhaalta. Radiosta kuului rätinää, miesten huutoja ja ammusten viuhkimista kunnes lopulta upseeri sanoi "Kapteeni, emme pysty pidättelemään heitä enään kauaa. Tulkaa pian sieltä alas niin pääsemme lähtemään täältä tai kohta meitä ei täällä enään ole ollenkaan. Ennen kuin upseeri sulki radion, taustalta kuului lisää taistelun ääniä ja kuolinhuutoja.
"CC-2895-08, saitko jo ne tiedot kopioitua?" CC-2717-17 kysäisi tulenjohtajaltaan.
"Pieni hetki vielä." Hän vastasi. CC-2717-17 ryhtyi miettimään tilannetta ja päätyi tilanteeseen että peräätyminen tulee maksamaan todella monen hengen. Koko operaatio oli jo maksanut kymmenien kloonisotilaiden hengen. CC-2717-17 käveli haarniskassaan konsolien eteen ja avasi linnoituksen pohjapiirroksen. "Mitenkäs minä tässä mitään keksin." hän tokaisi. "Pitäisiköhän pyytää tukikohdasta lisäjoukkoja avuksi. Missähän ovat edes ne luvatut vahvistukset? Niidenhän piti tulla ajat sitten apuun..."
"Ehkä he luulivat että heitä tarvitaan muualla enemmän." arvuutteli tulenjohtaja.
"Taisivat olla oikeessa alunperin mutta nytten tilanne näyttää pahalta." vastasi kapteeni.
CC-65687-56 vaihtoi puheenaihetta kommentoimalla komentajan huonetta. "Tyylikkäästi sisutettu, seinät ovat hienosti uurrutetut, paljon kalliita huonekaluja. Tämän huoneen sisustaminen on kyllä maksanut paljon. Ja katsokaas mitkä maisemat." Ulkona avautui lumoavan kaunis näkymä iltaisella hämärällä. "Tuolla edessä päin leimuavat kauniisti taistelujen tulet, jotka eivät siellä sitten olekkaan kauniita enää" hän jatkoi.

Linnoituksen tuhoaminen

CC-65687-56 ilmoitti CC-2717-17:lle että tiedot ovat kopioituna ja turvassa datapankissa jonka saa auki vain tukikohdan ylimmät upseerit.
"Hyvä. Keksin tässä juuri idean miten saan pelastettua joukkoni. Katsos tätä pohjapiirrosta, tästä ylimmästä kerroksesta lähtee kuusi ilmastointiputkea tasaisesti alas asti pitkin linnoituksen seinää. Jos heitämme räjähteitä noihin putkiin ja räjäytämme ne kun olemme taas jäteputkessa niin linnoitus sortuu ja kaikki sisällä olijat kuolevat tai tuhoutuvat." kapteeni selitti tulenjohtajalle ja CC-65687-56:lle. He hyväksyivät idean. Jokainen heistä sa tehtäväkseen tiputtaa kahteen ilmastointi putkeen räjähteitä että torni sortuisi. Sen tehtyään ilmoitti kapteeni upseerille alas suunnitelman ja ilmoitti että he ovat tulossa alas. He vilkaisivat nopeasti uudelleen ulos jossa värit iloisesti pomppivat pitkin taistekukenttää ja sitten siirtyivät hissukuiluun.
"Eikös meidän olisi nopeampaa mennä alas hissillä?" ehdotti tulenjohtaja.
"Totta, irrotan vaierin ja kutsun hissin ylös." vastasi kapteeni. Kapteeni irroitti kaapelin ja se lähti tippumaan kohti hissikuilun pohjaa ja pian kuului ja voimakkaita kilahduksia kun vaijeri osui hissiin. Hän painoi hissinkutsu nappia mutta mitään ei tapahtunut, hän painoi uudestaan mutta mitään ei tapahtunut.
"Taisi käydä niin ettei saada helppoa kyytiä alas. Ja eikä meillä ole enään edes vaijeria." surullisesti ilmoitti CC-2717-17. Samalla oivalsi että heidän on pakko juosta portaat alas jossa kestäisi kauan. Ja toiseksi, portaat vievät suoraan separatistien puolelle keskusaukiota.
"Tämä ei tunnu mukavalta." hän jatkoi ja lähi juoksemaan kohti portaikkoa muut seuraten. He juoksivat ja hyppivät portaita alas niin nopeasti kuin pystyivät. Jokaiselle hiki pukkasi päälle ja raskaassa panssarissa se tuntui vielä epämukavammalta. "Olen yllättynyt jos tämän jälkeen pystyn vielä taistelemaan" huudahti läkähtyneenä ja väsyneinä tulenjohtaja. Kapteeni avasi radion ja ilmoitti yhteysupseerilleen suunnitelmien muutoksesta läkähtyneenä. "Asia selvä kapteeni, laitamme kovaa kovaa vasten ja tulemme teitä vastaan." ilmoitti yhteysupseeri takaisin.

Päästyään kakkoskerrokseen he kiersivät parveketta pitkin ja ampuivat parvekkeella olleet separatistit. Parveke ympäröi keskusaukiota ja he juoksivat parveketta pitkin omien puolelle ja hyppäsivät alas laatikoiden päälle ja siitä alas. Väsyneinä he kolme eivät saaneet sanaakaan suusta vaan yhteysupseeri komensi komppanian perääntymään suojia hyväksi käyttäen kohti tikapuita joilla laskeuduttaisiin jäteputkeen. Separatistit huomasivat tämän käänteen ja alkoivat työntää heitä portille päin. Kapteeni käski jättämään kymmenen miestä portin raunioihin suojaamaan jäteputkeen laskeutuvia. Kun kaikki muut paitsi kymmenen suojaajaa olivat laskeutuneet, lähti viisi suojelijaa tikapuita pitkin alas yksitellen. Samaan aikaan separatistit räjäyttivät singoilla ja kranaateilla portin muodostaman barrikadin hajalle ja suojelijat lähtivät perääntymään kiivaasti tulittaen kohti tikkaita. Samaanaikaan muu komppania juoksi kohti putken toistapäätä. Viimeiset suojelijat eivät enään kerenneet alas vaan seperatistit ampuivat heidät tikapuiden yläpäässä ja alapäässä. He alkoivat laskeutua tikapuita pitkin jäteputkeen ja lähtivät kostoa janoen komppanian perään.
Kapteeni oli päättänyt että nytten olisi täydellinen hetki räjäyttää linnoitus pihalle. "Valmiina?" hän kysyi ja huusi "Nyt räjähtää" ja painoi liipasinta. Massiivinen tärinä saavutti heidät kun linnoituksen seinät räsähtivät rikki ja hiekkaa ja muuta likaa tippui heidän niskaansa putkesta. Sen jälkeen kuului hirveä jysähdys putkea pitkin kun ammusvarastot räjähtivät että jokainen kaatui maahan tai rupesi hortoilemaan. Kapteeni pääsi ulos putkesta ensimmäisenä ja näki kuinka linnoitus romahti ensin suoraan sisäänpäin kunnes pysähtyi ja alkoi kaatua sivulle. Uusi massiivinen tömähdys seurasi kun 190 metriä korkea linnoitus kaatui maahan. Loputkin komppanian jäsenet hölkkäsivät putkesta ulos ja näkivät hiekkapilven lähestyvän heitä. Tulenjohtaja asteli kapteenin viereen. "Saimmepas sen tuhottua vaikkemme uskoneetkaan siihen."
"Mutta me menetimme kymmeniä sotilaita." kapteeni sanoi kun hän arvioi että sadastaneljästäkymmenestä sotilaasta oli kuollut vähintään viisikymmentä. Se oli kauhea hinta heti ensimmäisestä taistelusta. "Ei tämä ollutkaan sellaista kuten odotimme." hän tokaisi tulenjohtajalle. Hetken kuluttua kapteenin yhteysradio rätisi ja piippasi kun eversti otti yhteyttä. "Uskoimmekin ettette tarvitse apuvoimia, hyvinhän saitte sen tuhottua. Kuljetusalukset ovat matkalla hakemaan teidät huoltoon." Eversti sulki radion ja tulenjohtaja jatkoi "Tehän olette oikea räjäyttäjä"
"Räjäyttäjä...." Kapteeni mietiskeli. "Sehän kuulostaa hyvältä." hän jatkoi "Tästä lähin minun kutsumanimeni on Räjäyttäjä" Samaanaikaan paikalle saapuivat kuljetusalukset ja kloonisotilaat nousivat niihin. Upseeri kuljetusaluksesta huudahti sotilaille "Näyttää siltä ettette pääse pitkään lepoon sillä yhteysjärjestelmässä on jo uusi käsky teille, menette Bloorskarin viidakkoplaneetalle ja eliminoitti separatistit sieltä." Sotilaat eivät vielä silloin tienneet että sota tulisi kestämään vuosia ja heille ei suotaisi lähes yhtään vapaata aikaa. Kuljetusalusten noustessa maasta ja sotilaiden väsyneenä istahdettua penkeille he nostivat kypäränsä ensikertaa päästänsä. He olivat kaikki samannäköisiä, he olivat Tasavallan kloonisotilaita.
Kapteeeni huudahti niin kovaa kuin pystyi "Nyt mennään seuraavaan taisteluun kovaa ja tuhotaan ne separatistit!" hänen kuljetualuksensa muut sotilaat hurrasivat ja lähellä lentäneet muiden kuljetusalusten sotilaat hurrasivat myöskin ja he levittivät sanomaa muillekkin kuljetusaluksille heidän vieressä. Ja niin öiseltä taivaalta kuului vihaisia, äkäisiä, onnellisia ja iloisia huutoja joita ihmettelivät kaikki sen kuulleet. "Olimme päässeet mukaan." tokaisi CC-2717-17.