Delta-luokan tähtihävittäjä

Star Wars Fanon Wikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Delta-fighter.jpg
Delta-luokan tähtihävittäjä
Tuotannolliset tiedot
Valmistaja

Altea Aerospace

Tuotantolinja

Delta-sarja

Malli

Delta-luokan tähtihävittäjä

Luokka

Tähtihävittäjä

Hinta
  • Uusi: 500 000 krediittiä
  • Käytetty: 100 000—300 000 krediittiä
Virittäjä(t)

Jokainen pilotti voi virittää aluksen tehtävän mukaan

Tekniset tiedot
Pituus

14 metriä

Leveys

10 metriä

Korkeus

5 metriä

Massa
  • Tyhjänä 16 080 kilogrammaa
  • Maksimipaino 46 869 kilogrammaa
Kiihtyvyys

4,5 G

Huippunopeus (ilmakehässä)

1 500 km/h

Moottori(t)
Hyperajo

Luokka 1.0

Hyperajojärjestelmä

A/A HD7 hyperajomotivaattori

Voimanlähde

SFS I-s4d aurinkoionireaktori

Suojakentät

A/A deflektorikilpigeneraattori

Runko

Kestoteräksellä vahvistettu titaanirunko

Tähtäysjärjestelmät

A/A tähtäintietokone

Navigointijärjestelmät

A/A navigointitietokone

Avioniikka

A/A D-sf-4.2 lentotietokone

Aseistus
Telakointi
  • Telakointiportti
  • Pieni hangaari pelastussukkulalle
Pakoalukset

Pb-1 pelastussukkula

Miehistö
  • 1 pilotti
  • 1 ampuja
Min. miehistö

1

Matkustajat

12

Lastitilat

11 tonnia

Kulutustarvikkeita

3 viikkoa

Elossapito

2 viikkoa

Muut järjestelmät
  • Hätäpelastusistuin
  • Avautuva aurinkopaneeli
  • Maalinhakulaite
  • Navigointivalot
Käyttötiedot
Rooli(t)
  • Raskas tähtihävittäjä / pommikone
  • Sukkula
  • Tiedustelu/partiointi
  • Joukkojenkuljetus
  • Tukialus
  • Kevyt rahtialus
  • Saattoalus
Aikakausi
  • Imperiumin nousun aikakausi
  • Kapinallisten aikakausi
  • Uuden tasavallan aikakausi
  • Uuden jediritarikunnan aikakausi
  • Perinnön aikakausi
Otettu käyttöön

9 eYt

Liittoutuma

Delta-luokan tähtihävittäjä oli raskas, kokoisekseen hyvin suorituskykyinen deltasiipinen tähtihävittäjä ja kevyt rahtialus, jonka Altea Aerospace kehitti Imperiumin laivaston tarpeisiin vuonna 9 eYt. Aluksen innoittajana toimi saman valmistajan suunnittelema siviilipuolen Delta-luokan sukkula. Hävittäjä oli monin puolin aikaansa edellä, ja sillä oli etulyöntiasema muihin aikansa hävittäjiin nähden esimerkiksi sen hyperajojärjestelmän ja edistyksellisen suojausjärjestelmän ansiosta. Näiden, ja kattavan elossapitojärjestelmänsä, ansiosta hävittäjät olivat täysin riippumattomia suurista taistelulaivoista ja voivat toimia varsin itsenäisesti. Näiden lisäksi sillä oli hyvin suuri tulivoima, mikä teki siitä aikansa parhaimman tähtihävittäjän. Lisäksi alus oli hyvin muokattavissa, minkä ansiosta se soveltui taistelujen lisäksi myös käytettäväksi sukkulana, tukialuksena, rahtialuksena tai joukkojenkuljetusaluksena.

Alus joutui poliittisten seikkojen vuoksi epäsuosioon jo hyvin varhaisessa vaiheessa, ja tämän, kuten myös valtavien kustannustensa takia sen aktiivinen käyttö Imperiumin laivastossa jäi varsin lyhyeksi. Kuitenkin lyhyen palvelusaikansa aikana hävittäjät osallistuivat esimerkiksi Rylothin taisteluun, missä niiden antama panos oli merkittävä. Altea Aerospacen loikattua kapinallisten puolelle vuoden 0 eYt tienoilla hävittäjä pääsi ensi kertaa massatuotantoon, ja sitä ehdittiin valmistaa tuhansia, ennen kuin Imperiumi tuhosi valmistajan tehtaat Fresian planeetalla. Kapinallisten palveluksessa hävittäjä näki laajamittaista käyttöä koko sodan ajan erityisesti saatto- ja rahdinkuljetustehtävissä, mutta myös todellisissa taistelutilanteissa, ja muutama laivue näitä hävittäjiä palveli myös esimerkiksi Endorin taistelussa. Imperiumin romahdettua alukset pysyivät Uuden tasavallan aikana aktiivisessa käytössä ja ne taistelivat myös yuuzhan vongien sodassa, mutta sen jälkeen ne jäivät pikku hiljaa pois armeijakäytöstä ja ne korvattiin uusilla malleilla. Uuden tasavallan seuraajahallitus Vapaiden liittojen galaktinen allianssi käytti niitä vielä rajoitetusti.

Galaktisen sisällissodan aikana aluksen teknologia oli levinnyt myös yksityisten tahojen käsiin, ja muun muassa erinäiset palkkionmetsästäjät, salakuljettajat ja rikollisliigat käyttivät näitä aluksia toiminnassaan. Muokattavuutensa ansiosta alukset olivat siviilipuolella hyvin suosittuja. Esimerkiksi palkkasotilaista koostuva Onith-lentue varusti itsensä näillä aluksilla vuoteen 2 jYt mennessä, ja taisteli niillä esimerkiksi Hothin taistelussa, Alzoc III:n taistelussa ja useissa taisteluissa Mustaa Aurinkoa vastaan. Palkkionmetsästäjä Shail Destructa omisti myös tällaisen aluksen. Kun Delta-luokan hävittäjien aktiivinen armeijakäyttö lopetettiin, jäljelle jääneet alukset myytiin ylijäämämarkkinoilla siviileille. Aluksia nähtiin siviilikäytössä vielä vuonna 137 jYt, kun Deliah Blue käytti tällaista alusta paetessaan Darth Talonilta yhdessä Cade Skywalkerin kanssa.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Delta-luokan tähtihävittäjä kehitettiin, sillä kasvava kapinointi vaati tehokkaan hävittäjän, ja TIE-sarjan alukset olivat vasta kokeiluasteella, ja vanhat V-siipiset olivat armotta vanhentuneet. Imperiumin laivasto alkoi miettiä, oliko parempi varustautua vähän vähemmällä määrällä hyviä hävittäjiä vai suurella määrällä halpoja vanhentuneita aluksia. Lisäksi hyperajojärjestelmä koettiin tärkeäksi, jotta laivasto olisi joustavampi.

Sisätilat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohjaamo nähtynä matkustajamoduulista, joka on ohjaamon takana.

Ohjaamon perusilme oli hyvin selkeä ja simppeli. Tuoleja ohjaamossa oli kaksi, toinen oli pilotille ja toinen ampujalle tai apulaispilotille. Ikkunat olivat kiinni avautuvassa ohjaamon katossa ja ne kattoivat laajan näkymän ympäröivään avaruuteen. Tosin aluksessa oli myös aivan aluksen takana oleva piste, mihin pilotti ei nähnyt edes pienen sivupeilin avulla, mitä taitavat vihollispilotit pian oppivat käyttämään hyväkseen. Hätätilanteessa ohjaamon sai räjähtämään irti, jotta hätäpelastusistuimet voisivat pelastaa miehistön. Istuinten edessä oli ohjauspaneeli ja ohjaustappi kummallekin pilotille, ohjauspaneelin yllä oli tähtäintietokone, johon pään yläpuolella oleva projektori heijasti tiedot. Ohjauspaneelin alla oli ilmalukko ja luukku, mistä tapahtui käynti sisään ja ulos. Pilotin univormun käyttö ei ollut pakollista, sillä aluksessa oli hyvä elossapitojärjestelmä, mutta se oli silti suositeltavaa.

Aivan ohjaamon takana oli matkustajille tarkoitettu moduuli, mihin pääsi ohjaamon takaosassa olevasta luukusta tai erillisestä ovesta, joka oli käytävässä miehistö- ja asuinmoduulien välissä. Siellä oli kaksitoista istuinta kolmessa rivissä molemmin puolin keskikäytävää, ja siellä voitiin kuljettaa esimerkiksi iskusotilaita, upseereja, korkea-arvoisia vieraita, tai ketä tahansa nyt piti kuljettaa paikasta toiseen. Moduuli ei ollut kovin tilava, mutta silti se oli melko avara.

Miehistömoduulin takana oli poikittainen käytävä, jonka kummassakin päässä oli ovi ja yläpuolella kattoluukku. Sen takana oli ruuma, mihin päästiin luukun kautta. Ruumaan voitiin tehtävästä riippuen laittaa asuinmoduuli, lisäpolttoainetta, räjähteitä, muuta rahtia tai se voitiin jättää kokonaan tyhjäksi. Ruumasta oli käynti pieneen hangaariin, missä oli pakoaluksena yksi Pb-1 pelastussukkula. Ruumassa oli myös varastohuone, missä voitiin säilyttää kolmen viikon kulutustarvikkeet, aseita ja varusteita. Useissa salakuljetusvarianteissa sekä ruuman että miehistöosan lattiassa oli salakuljetusluukkuja.

Sukkulatehtävissä ja pidemmissä tehtävissä (esim. pitkät tiedustelumatkat) ollessaan aluksen ruumaan liitettiin erillinen HB-1 asuinmoduuli, mikä toimi pitempien tehtävien aikana miehistön asuinpaikkana. Siellä oli nukkumapaikat neljälle henkilölle, peseytymistilat, toiletti ja paljon tilaa tavaroille. Pöytä ja elossapitojärjestelmän valvontapaneeli kuuluivat myös moduulin vakiovarusteisiin ja lisäksi siellä oli myös varapainepuvut hätätilanteen varalle. Pilotin pukua ei asuinmoduulissa tarvinnut käyttää tehokkaan elossapitojärjestelmän ansiosta.

Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen hävittäjän päälaserkanuunoista.

Delta-tähtihävittäjän aseistus suunniteltiin toimimaan niin toisia, kevyempiä tähtihävittäjiä, aseistettuja rahtialuksia ja pieniä sotalaivoja vastaan tehokkaasti. Jopa standardikokoonpano oli melkoinen: pääaseistuksena oli kaksi siipiin kiinnitettyä Altea Aerospacen omavalmisteista L-s3 laserkanuunaa, joissa oli suuri ammuntanopeus: niillä pystyi ampumaan vuorotellen kuusi kertaa sekunnissa tai niitä voitiin käyttää myös samanaikaisesti, jolloin tulinopeus oli kolme kertaa sekunnissa. Lasertykit olivat suojalevyn takana, ja ne voitiin vetää sisään silloin kun niitä ei tarvittu. Toissijainen aseistus sisälsi aluksen alapintaan kiinnitetyt neljä BG-7 ydinkärkilaukaisinta, joihin jokaiseen voitiin kiinnittää kolme iskuohjusta tai pommia. Aseistuksesta kävi myös T-47 lumikiiturin tapainen hinausköysi, jolla voitiin tarttua vihollishävittäjiin ja heitellä niitä tai kaapelilla voitiin myös kaataa AT-AT -talsijoita. Aluksen valtava massakin kelpasi joitain maaleja vastaan erinomaisena aseena: esimerkiksi avaruussotilaita tai joitain kevyitä avaruusaluksia saattoi eliminoida vain ajamalla niitä päin.

Standardiaseistuksen lisäksi aseistus oli muokattavissa hyvinkin paljon. Esimerkiksi ruumaan mahtui helposti keskitasoinen vetosädelaitteisto tai useampi lisälasertykki tai ionikanuuna. Myös miehistömoduuli voitiin taistelutehtävää ennen irroittaa ja se voitiin korvata sarjatuliaseella, kuten L-s6 raskaalla lasertykillä. Nokkaankin saatiin helposti kiinni esimerkiksi ionikanuuna, jos telakointiportti otettiin irti ja miehistö käytti kattoluukkua tai takaovia kulkemiseen. Myös L-s3 laserkanuunat saatiin helposti irti ja ne voitiin helposti vaihtaa muihin Altea Aerospacen aseisiin. Juuri aseistuksen muokattavuus tehtävän mukaiseksi teki Delta-hävittäjästä suositun erityisesti kapinallisten ja salakuljettajien keskuudessa.

Järjestelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Delta-luokan tähtihävittäjä oli aikansa nopein hävittäjä, mikä johtui pitkälti sen voimakkaista Altea Aerospacen omatuotantoisista F-2 fuusiomoottoreista, jotka antoivat valtavan työntövoiman, ja niitä pystyi myös kääntelemään, mikä paransi ohjattavuutta. Siinä oli myös kolme F-4b leijuntamoottoria, jotka oli sijoitettu aluksen pohjaan, ja joiden ansiosta alus saattoi lähteä lentoon paikaltaan ja laskeutua kohtisuoraan. Alus pystyi päämoottoreidensa ansiosta laskeutumaan ja lähtemään myös kiitoradoilta, mutta se pystyi leijuntamoottoriensa ansiosta laskeutumaan lähes mille tahansa kiinteälle pinnalle ja hyvin tarkasti. Ilmakehäajossakin Delta-hävittäjä oli lyömätön alkuaikoinaan ilmanvastusta vähentävien SCRAMJET-moottorien ansiosta, mikä paransi sen yliääniominaisuuksia tehden aluksesta soveltuvan myös ilmatueksi maataisteluihin.

Hävittäjän aurinkopaneelisysteemi peräkameran kuvassa.

Tehokkaat moottorit ja monet järjestelmät kuluttivat paljon virtaa, ja sen takia tarvittiin hyvä virtalähde tuottamaan sitä. Altea Aerospace tilasi yhteistyökumppaniltaan Sienar Fleet Systemsiltä uuden aurinkopaneeleilla toimivan I-s4d aurinkoionireaktorin, jota myöhemmin käytettiin esimerkiksi TIE puolustajissa. Toisin kuin TIE-sarjan koneissa, Delta-luokan hävittäjässä aurinkopaneelikysymys toteutettiin ulkoisten härvelien sijaan kiinnittämällä matalan profiilin aurinkopaneelin aluksen takaosaan. Kun paneelia ei tarvittu, se voitiin taitella rungon sisään sille varattuun lokeroon nappia painamalla.

Delta-luokan tähtihävittäjä suunniteltiin alukseksi, joka ei tarvitsisi isompia emoaluksia juuri mihinkään muuhun paitsi huoltoon ja tankkaamiseen, ja se voisi itsekin toimia emoaluksena esimerkiksi avaruussotilaille. Tämän mahdollisti ykkösluokan hyperajomoottori, A/A:n oma HD7 hyperajomotivaattori, jota käytettiin myös A/A:n valmistamalla navigointitietokoneella, jossa oli muistia viidentoista hypyn verran. Elossapitolaitteisto käsitti hapen ja veden kahdeksi viikoksi kahdelle, hiilidioksidisuodattimen, ilmastoinnin, lämmönsäätelyn, jätteidenkierrätyksen sekä säteilysuojan. Happisäiliö voitiin tarvittaessa korvata muuta kaasuseosta sisältävällä säiliöllä miehistön lajin mukaan. Ruumaan sisältyvässä varastossa voitiin säilöä kulutustarvikkeet jopa kolmeksi viikoksi kahdelle. Niihin kuului ruokaa, juomaa, vaatteita, rakettipakkaukset polttoaineineen, lääkintävarusteet sekä mahdolliset viihdetarvikkeet. Elossapitojärjestelmää ja kulutustarvikkeita voitiin toki myös laajentaa käyttämällä ruumatilaa esimerkiksi lisähappisäiliölle.

Ohjaamon kojepöytä.

Aluksen ohjaaminen onnistui ohjaustapilla, kuten aiemmissakin tähtihävittäjämalleissa. Taaksepäin vetäminen sai aluksen nousemaan ylöspäin ja eteenpäin työntäminen sai aikaan syöksyn. Kaartaminen onnistui ohjaustappia kääntämällä. Pilotin ohjaustapissa oli aseiden liipaisimen lisäksi myös suuri määrä erilaisia nappuloita ja vipuja, joista säädeltiin esimerkiksi aseiden valintaa ja ohjausmoottorien tilaa (kääntötila, poikittais/pitkittäisliike, pois päältä). Apupilotin/ampujan ohjaustapilla voitiin ohjata esimerkiksi valinnaista aseistusta, kuten miehistömoduulin tilalle kiinnittyvää raskasta lasertykkiä. Siitä onnistui myös hinausköyden käsittely. Siinä oli myös ohjauksen varajärjestelmä, mikäli pilotin ohjausjärjestelmä sattui pettämään. Kojepöydän nappuloista ja vivuista pilotilla oli käytössään kaasuvivut, hyperajo, navigointitietokone, aluksen ulkoisia toimintoja, kuten aurinkopaneelin sulkemista, ilmajarrua ja laskutelineitä säätelevät vivut, autopilotti, lisäohjattavuutta antavat ohjausmoottorien lisäsäätimet joilla voitiin tehostaa ohjaustapin ohjausta tiukoissa kaarteissa ja silmukoissa, sekä kosketusnäytöllinen tietokone, jossa oli kaikkien apupilotin järjestelmien varajärjestelmä. Apupilotilla oli käytössään lastinkäsittelytietokone näyttöineen, elossapitojärjestelmä, toissijainen ja valinnainen aseistus, polttoaineen ja moottorien hallinta, aluksen käynnistys- ja lukitusjärjestelmät, ilmalukon ja telakoinnin hallinta sekä navigaatiovalot. Lisäksi ohjaamon istuinten välissä oli paneeli, missä oli aluksen yleisestä tilasta kertovia mittareita. Näihin kuuluivat esimerkiksi happi- ja lämpömittarit, polttoaineen ja moottorien seuranta, oma mittari jokaiselle ohjausmoottorille, suojakilven seuranta, varoitusvalot sekä pieni näyttö lentotietokoneen antamille viesteille.

Aluksessa oli laaja autopilotti, joka yhdessä navigointi- ja lentotietokoneen kanssa laski lentoreittejä ja kiertoratoja, ja ohjasi alusta itsenäisesti, tosin halutessaan pilotti sai sen kytkettyä pois päältä (koskee erityisesti taistelutilanteita, joissa ohjaaminen manuaalista). Ohjelmiin kuului esimerkiksi lähtö-, laskeutumis-, muodostelma-, kiertorata-, ilmakehä-, lento-, ja lähestymisautopilotit. Erityisesti pitkillä useamman päivän lennoilla laaja autopilotti oli hyödyllinen, sillä pilotin tarvitsi esimerkiksi nukkua, ja autopilotti lähettäisi aina hälytyksen koko alukseen, jos tapahtuisi jotain tavallisesta poikkeavaa, mitä autopilotti itse ei osaisi ratkaista. Aluksen lukuisiin ominaisuuksiin kuului myös lukitusjärjestelmä, jolla alus voitiin laittaa lukkoon luvattoman käytön estämiseksi. Tähtäintietokone laski tulitusetäisyyttä, auttoi tähtäyksessä ja maalinvalinnassa sekä lähetti sensoridataa kohteena olevasta aluksesta. Sen sai taistelutilanteen ulkopuolella ohjelmoitua myös kiertoratatietokoneeksi näyttämään nykyistä kallistuskulmaa lähimmän planeetan pintaan nähden. Tämä oli erityisen kätevä ominaisuus nousussa, laskeutumisessa ja kiertoradalle siirtymisessä.

Rooli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Delta-luokan tähtihävittäjä valmistautuu pommitukseen.

Monipuolisuutensa ja muokattavuutensa ansiosta Delta-hävittäjä pystyi korvaamaan lähes minkä tahansa muun tähtihävittäjän, paitsi jos tehtävässä tarvittiin todella hyviä ohjailuominaisuuksia, ei Delta pystynyt suuren massansa takia osallistumaan. Yleisimmin Imperiumin laivasto käytti niitä tavallisissa tehtävissä, missä V-siipinen oli aiemmin palvellut, ja missä sen seuraajat, TIE-hävittäjät, tulisivat myöhemmin palvelemaan. Taisteluissa Delta-hävittäjät toimivat yleensä viiden tai seitsemän, tai joskus myös yhdeksän aluksen lentueissa.

Raskas aseistus ja suojakentät tekivät Delta-luokan hävittäjästä ihanteellisen avaruustaisteluihin, erityisesti nopeisiin rynnäkköiskuihin. Avaruustaisteluissa se oli ylivoimainen nopeutensa, aseistuksensa ja suojauksensa turvin. SCRAMJET-teknologian ja monien pommiensa ansiosta se pystyi toimimaan myös ilmatukialuksena ja pommikoneena maataisteluissa. Erityisesti kapinalliset käyttivät pommituksissa rinnakkain sekä Y-siipisiä hävittäjiä ja Delta-luokan hävittäjiä. Myös hyökkäykset isoja sotalaivoja, tai jopa avaruusaseman kokoisia kohteita vastaan, onnistuivat suuren pommi- ja iskuohjusmäärän ansiosta.

Tavallisten taistelujen lisäksi alukset soveltuivat erityisen hyvin myös rahdinkuljetukseen melko suuren rahtiruuman ansiosta. Tätä ominaisuutta erityisesti Kapinaliitto ja sen seuraaja, Uusi tasavalta, hyödynsivät, ja he enimmäkseen käyttivät aluksia nimenomaan rahtikuljetuksissa, sillä heidän X-siipiset tähtihävittäjänsä soveltuivat tavallisiin taisteluihin paremmin. Myös yksityisiä tahoja, erityisesti salakuljettajia, alus houkutteli nimenomaan rahtiominaisuuksiensa takia, ja tämä, yhdistettynä raskaaseen, helposti muokattavaan aseistukseen, muuhun muokattavuuteen ja suureen nopeuteen, tekikin siitä erään suosituimmista salakuljetusaluksista, erityisesti sen jälkeen, kun ne olivat vetäytyneet armeijakäytöstä.

Rahtitilat voitiin toki täyttää myös miehistön tiloilla, minkä ansiosta siitä tuli ihanteellinen alus myös sukkulatehtäviin, joukkojenkuljetukseen ja pidemmille tiedustelumatkoille. Ruumaan sai yhden HB-1 asuinmoduulin, ja lisäksi tilaa oli 12 matkustajalle. Hyperajon ja muokattavan aseistuksen ansiosta alus toimi myös hyvin saattoaluksena, eli sillä voitiin suojata esimerkiksi Nebulon-B fregattien laivuetta tähtihävittäjien hyökkäyksiltä. Toki alus toimi myös tiedustelutehtävissä, ja niitä käytettiin yleensä kolmen aluksen tiedusteluryhmissä, jotta ne voivat partioida laajoja alueita avaruudessa. Jopa yksittäinen alus oli varteenotettava uhkaaja.

Kulissien takana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Delta-luokan tähtihävittäjän esikuvana on Orbiter-avaruuslentosimulaattorissa esiintynyt avaruusalus, Delta Glider XR2 "Ravenstar", joka ihan tosiaan on Altea Aerospace -nimisen pelin lisäosia tuottavan tiimin tuottama. Xwing ilahtui aluksesta niin paljon ladattuaan sen, että hän päätti tuoda sen osaksi Tähtien sota -fanon-kaanoniaan, ja se tulee esiintymään hänen ensimmäisessä fanon-tarinassaan Iskusotilas 1 keskeisessä roolissa. Esikuva toimi lähinnä rahtialuksena matalalle Maata kiertävälle radalle ja Kansainväliselle avaruusasemalle, mutta Tähtien sotaa varten se piti toki aseistaa ja varustaa hyperajolla ja muuta mukavaa, ja loppujen lopuksi Delta-hävittäjä poikkeaa "Ravenstarista" melko paljon. Kuitenkin joku kyseisellä virtuaalialuksella lentänyt "orbinautti" tunnistaa välittömästi, mistä on kyse, ja aluksen huippuunsa paranneltujen ominaisuuksien takaa on kuitenkin vielä löydettävissä pieni siivu kömpelöä "tosimaailman" avaruuslentokonetta.

Esiintymiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]