Pimeän ja valon kutsu/Peliarkisto 1

Star Wars Fanon Wikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Roolipeliarkisto > Pimeän ja valon kutsu/Peliarkisto 1

Okeer Ravus ei ollut koskaan kokenut sellaista tuskaa. Kipu ei ollut hänelle vierasta, sitä hän oli sith-koulutuksensa aikana ehtinyt kokea moneen kertaan ja montaa laatua. Koskaan se ei kuitenkaan ollut vetänyt vertoja sille, mitä hän nyt tunsi.

Mutta vielä kipuakin pahempaa oli hänen kokemansa henkinen nöyryytys.

Hän oli aina tiennyt, että sithit etenivät arvoasteikossa puukottamalla toisiaan selkään, mutta ei ollut koskaan osannut odottaa sitä opettajaltaan, ylemmältään. Hiljaa mielessään hän oli odottanut tilaisuutta tehdä sen itse.

Otsonin käry täytti hänen sieraimensa ja hänen oman verensä maku suun, kun hän makasi täristen paikoillaan. Turvoksissa olleiden silmiensä raosta hän näki, miten valo alkoi hiljalleen hiipua. Kun hän oli valmistautunut tehtävään, hän oli törmännyt varoituksiin siitä, miten vaarallisia Varcherlaanin savanni-tasangot olivat—erityisesti yöllä.

Siinä maatessaan hän tiesi, ettei hänen mestarinsa ollut koskaan kuvitellutkaan, että hän onnistuisi salamurhaamaan sithin, jonka kimppuun mestari oli hänet lähettänyt. Ehei, se ei ollut koskaan kuulunut mestarin suunnitelmaan. Okeer Ravusin oli ollut tarkoituskin epäonnistua, mutta epäonnistumisellaan houkutella mahtavampi sith pois tukikohdastaan, pois sieltä, missä sith oli vahvimmillaan.

Hän oli ollut pelkkä syötti, joka hyvällä onnella samalla hieman onnistuisi heikentämään sith-lordia.

Ja nyt hänet oli jätetty kuolemaan.

Okeer

Petos on sithin tie, Okeer tiesi, ja vain vahvimmat selviytyvät. Hän tiesi sen, mutta oli sitä ajatellessaan miettinyt lähinnä omaa mahdollista ylenemistään. Kun petos sattui hänen omalle kohdalleen, hän oli raivoissaan. Kaikista raivostuttavinta koko tilanteessa oli se, että siihen ei ollut mitään rationaalista syytä. Jos häntä olisi esimerkiksi rangaistu epäonnistumisesta tai olisi kaatunut omaan typeryyteensä, hän olisi voinut sulattaa kohtalonsa. Hänellä ei kuitenkaan ollut mitään osallisuutta tilanteeseen, vaan hänen mestarinsa oli tylysti käyttänyt häntä pelinappulana omassa valtapelissään.

Epäonnistumisen ja nöyryytyksen tunne oli valtaisa. Voimakkaampi sith oli tylysti murskannut hänen itsekunnioituksensa ja vielä hieronut sen piloille menneet jäänteet hänen kasvoihinsa, kun ei edes päättänyt hänen päiviään vaan jätti hänet kitumaan, luonnon tuhottavaksi. Hänet oli merkitty heikoksi, ja hän tiesi, ettei heikoilla ollut sijaa sithien joukossa. Okeer olisi huutanut tuskasta ja raivosta, mikäli olisi kivultaan pystynyt. Sen sijaan hänen kurkustaan kuului vain mädältä kuulostanut kostea korahdus ja lisää verta pulpahti hänen kitaansa. Hän sylkäisi ne pois ja yritti nousta istumaan, sillä hän ei halunnut tukehtua omaan kuolaansa. Se olisi kruunannut hänen nöyryytyksensä.

Sisäinen verenvuoto, Okeer arveli. Hän tutki, pystyisikö mitenkään vakauttamaan tilansa. (Treat injury 15)

(GM kyssäri: heiton laskelma, kiitos. Miinustithan sen -5 penaltyn itsensä hoitamisesta?)

(En muuten miinustanut! Siitä on melko kauan aikaa kun viimeksi tarvitsi treat injury heittoa miettiä, niin unohdin. Elikkä heitto onkin …10… 13 + 2 - 5 siis.)

GM

Hengittämisen ja istumaan nousemisen vaikeudesta Okeer päätteli, että kylkiluita oli luultavasti murtunut, jos ei ihan poikkikin. Hänen toisessa olkapäässään oli syvä valosapelin viilto, joka oli terän poltteessa onneksi palanut umpeen, koska muuten hän olisi jo ehtinyt vuotaa kuiviin. Haavoittuneen puolen käsikään ei oikein tahtonut totella.

Okeer ei ollut mikään lääkinnän ekspertti, mutta tiesi sen verran, että hänen vammojensa vakavuus vaatisi täydellisesti parantuakseen pitkän kylvyn kolto-tankissa, tai vielä mielummin uudemmassa ja tehokkaammassa lääkintäliemessä, baktassa.

Okeer

Savannit ovat vaarallisia pimeällä, Okeer muisti kuulleen varoituksen. Minähän kriffin kuolen tänne, jos en löydä suojaa. Nousemisen vaikeus, tappion tuottama tuska ja mittavat vammat aiheuttivat kuitenkin sen, että hetken aikaa Okeer ajatteli vain luovuttavansa ja antautuvansa tasangolle. Minne minä muutenkaan voisin enää mennä…

Ei, en ole niin heikkotahtoinen, Okeer lopulta hetken istuttuaan päätti ja yritti nousta pystyyn. Hän ryhtyi tutkimaan ympäristöään ja yritti saada selville, missä tarkalleen ottaen oli ja olisiko missään lähettyvillä paikkaa, mihin hän voisi suojautua yöksi. (Perception 10 + 7)

GM

Ainoa mahdollisesti suojaa tarjoava paikka, minkä Okeer näki oli pieni, pyramidin muotoinen ruohomaja, jossa hänet pahoinpidellyt sith oli majaillut. Se ei ollut kummoinenkaan suoja, eikä takuulla sithin päätukikohta. Kivun sumentamassa mielessään ainoa selitys sille, että sith oli yleensä ottaen edes oli ollut siellä, jonka Okeer keksi, oli että tämä käytti paikkaa kokeillessaan karaistumistaan öisen savannin vaaroja vastaan.

Mutta kehnokin suoja oli parempi kuin ei suojaa ollenkaan.

Okeer

Se sith saattaa yhä olla siellä, Okeer pelkäsi. Hänellä ei kuitenkaan ollut kovin paljon vaihtoehtoja, mikäli hän aikoi edes yrittää yön yli selviämistä, joten hän päätti ottaa sen riskin ja lähti nilkuttamaan majalle. Sitä paitsi, todennäköisesti sith oli palannut tukikohtaansa hänet voitettuaan. Pääsenpähän ainakin kärsimyksistäni nopeammin, mikäli hän on yhä siellä, hän ajatteli masentuneena.

GM

Lähestyessään horjuvin askelin majaa Okeer huomasi majan edessä jäljen jostakin ajoneuvosta - ehkä kiiturista tai vastaavasta - joka oli lähtenyt kovaa vauhtia jonnekin. Ilmeisesti sith oli siis tiessään.

Okeer

Okeer oli huojentunut, kun hänen ei tarvinnut kohdata sithiä enää. Hän raahasi itsensä majalle ja astui sisään.

GM

Maja oli juuri niin pieni ja yksinkertainen kuin miltä se oli ulkoapäinkin näyttänyt. Lisäksi se oli pimeä, koska ainoa aukko, josta sinne pääsi valoa oli ovi, jonka suussa Okeer seisoi.

Okeer

Okeer kömpi peremmälle. Hän oli epävarma ja epäluuloinen, kuuluihan maja sentään hänen viholliselleen, mutta hän oli myös huojentunut siitä, ettei hänen tarvinnut jäädä sentään ihan taivasalle yöksi. Hän tutki, oliko majassa mitään varusteita tai muuta tavaraa sithin tai jonkun muun jäljiltä. (Perception 6 + 7)

GM

Majassa oli hyvin vähän sisustusta, mutta Okeer tunsi sen sisällä tutun Voiman pimeän puolen läsnäolon. Keskellä majaa - aivan pyramidin sydämessä - oli makuusija, joka oli hieman koholla lattiasta. Oven oikealla puolella oli siirrettävä keittiöyksikkö, johon kuului oma virtayksikkönsä. Muuta majassa ei näyttänyt olevan. Jos siellä oli jotain ollut, sith oli vienyt sen mennessään.

Okeer

Majan kolkkous ei Okeeria liikuttanut; hän oli tottunut karuihin, Voiman pimeän puolen ympäröimiin paikkoihin, joten hän ei tuntenut oloaan epämukavaksi. Tai, tunsi, mutta majapaikasta se ei johtunut. Hän vääntäytyi selälleen majan keskellä olleelle makuusijalle raskaasti huokaisten. Seuraavaa siirtoani alan miettiä vasta aamulla, kun olen levännyt ja toivottavasti hieman selkeämmässä mielentilassa, Okeer päätti. Juuri nyt olen liian väsynyt ajattelemaan… Kaiken lisäksi yöllinen savanniseikkailu puolikuolleena ei kuulostanut rationaaliselta vaihtoehdolta, joten hän päätti jäädä yöpymään majaan.

GM

Okeer ei herätessään edes tajunnut, koska oli oikeastaan nukahtanut. Hän tunsi olonsa aivan aavistuksen paremmaksi (välihuom: Okeerilla nyt 2 hippoa alun yhden sijasta), eikä selvästikään ollut nukkuessaan—tai ehkä tajuttomuutensa aikana, hän ei ollut varma, kummasta oli kyse—ainakaan vuotanut kuiviin, mikä oli ehkä hyvä merkki siitä, että hänen kehonsa oli yhä kykenevä parantumaan. Hän ei tiennyt, mikä hänet oli herättänyt, mutta kuuli jostain kaukaisuudesta villipetojen karjuntaa, mikä ehkä oli syy häiriintyneeseen lepoon.

Okeer

Okeer havahtui villieläinten ääntelyn kuultuaan välittömästi ja hänen aistinsa olivat heti mukana pelissä. Hän oli helpottunut, kun häneen ei enää sattunut aivan niin pahasti kuin aiemmin. Hänen kokemansa nöyryytyksen tuska ja itsesäälikin olivat kuivahtaneet levon aikana—jäljelle oli jäänyt ainoastaan petetyksi tulemisesta johtunut kylmä raivo. Laitan heidät vielä maksamaan siitä, mitä he tekivät minulle, Okeer puhisi noustessaan makuusijalta seisomaan.

Okeerilla ei ollut aavistustakaan siitä, kuinka kauan hän oli majassa maannut. Hän katsoi, oliko ulkona vielä kovin pimeää ja olisiko hänen jo turvallista lähteä majasta, missä hän ainakin olisi helppo maalitaulu.

(En ole varma, vaaditaanko tässä vaiheessa perceptionia, mutta heitän nyt joka tapauksessa: 14 + 7 = 21)

GM

Ulkona oli yhä selvästi yö, mutta silti Okeerilla oli tunne, että aikaa oli kulunut melkoisen paljon—mahdollisesti planeetan pyörähdysaika oli pidempi kuin mihin Okeer oli tottunut. Ulkona oli rauhallista, ehkä paikalliset villieläimetkin olivat oppineet pelkäämään sithin majaa, eivätkä hakeutuneet sen lähelle, vaikka niiden karjuntaa ja ulvomista kuuluikin kaukaisuudesta. Mikään ei kuitenkaan vaikuttanut liikkuvan majan lähettyvillä. Jalkapatikassa majasta yön selkään lähteminen vielä heikkona kuitenkin olisi selvä itsemurha.

Okeer

Okeer tuli siihen johtopäätökseen, että mikäli hän kaikesta huolimatta joutuisi petojen hyökkäyksen kohteeksi, hänen selviytymismahdollisuudet olisivat paremmat helpommin puolustettavassa majassa kuin heikkona hortoilemassa tuntemattomassa maastossa, joten hän jäi majaan odottamaan keskustähden nousemista. Hän kääri vuodevaatteina käyttämänsä mustan kaavun takaisin ylleen pysyäkseen lämpimänä yössä ja käpertyi istuma-asentoon makuusijalle. Mitä ihmettä minä oikein teeh… oli hänen päällimmäinen ajatuksesta. Epäonnistuin täydellisesti, joten mestarini luo minulla ei ole enää mitään asiaa. Enkä kyllä häntä halua nähdäkään, hän ajatteli vihaisena. Hän oli kuullut huhuja epäonnistuneista akolyyteistä, joita kitui Korribanin luolastoissa ja joita vahvemmat sithoppilaat metsästivät osoittaakseen paremmuutensa mestareilleen. Ajatus sellaisesta kohtalosta hirvitti häntä. Kaiken lisäksi hänellä alkoi olla jo nälkä. Hän muisti majassa olleen keittoyksikön, ja ryhtyi etsimään, olisiko majassa mitään hänelle syötäväksi kelpaavaa. (Perception 7 + 7 = 14)

GM

Ilmeisesti majaa asuttanut sith yleensä kuljetti ruokansa mukanaan—tai ehkä jopa metsästi savannin petoja ruoakseen—koska mitään syötäväksi tarkoitettua ei majaan ollut sithin häipyessä jäänyt.

Okeer

Okeer huokaisi pettyneenä ja istuutui punkalle odottamaan auringon nousua, jolloin hänellä olisi turvallisempaa lähteä majasta.

GM

Okeer ei havahtuessaan oikein tiennyt, koska oli torkahtanut uudelleen. Istuma-asennossa nukkuminen ei kuitenkana ollut ainakaan parantanut hänen oloaan, ennemminkin lisännyt ennestään rasittuneisiin lihaksiin kaikenlaisia kramppeja ja jumituksia. Erityisesti niska, joka taistelun jäljiltä oli ollut ehkä sieltä vähemmän-kivuliaasta päästä, oli aika tavalla jumissa. Hyvänä merkkinä hän kuitenkin huomasi, että majan ovesta näkyi kirkasta valoa.

Okeer

Lopultakin… Okeer ajatteli. Hänen lihaksiensa jäykkyys ärsytti sithoppilasta, mutta hän ei viitsinyt vielä haavoittuneena ryhtyä hirveästi venyttelemäänkään, sen verran vain, että hän pystyisi liikkumaan ilman suurempia tuskia. Minun on päästävä pois tältä tasangolta ennen seuraavan yön laskeutumista, Okeer ymmärsi. Minun on päästävä takaisin sivistyksen pariin ja löydettävä joku paikka, missä voin parantua rauhassa, kasvattaa voimiani ja lähteä suunnittelemaan kostotoimenpiteitä. Laitan mestarini katumaan sitä päivää, kun hän päätti tuhota elämäni. Hänen raivonsa ruokki hänen päättäväisyyttään, eivätkä hänen ruumiilliset vammansa vaivanneet häntä enää niin paljoa, kun hän nousi ja käveli majan ovelle vetämään raikasta aamuilmaa keuhkoihinsa. Ehkä voittoni hänestä saa minut jälleen suotuisaan valoon sithien joukossa ja voin saada elämäni takaisin.

(Kyssäri: Milläs Okeer on tasangolle päätynyt? Onko hänellä joku kulkuneuvo jossain odottamassa vai täytyykö hänen kulkea jalan? Jos täytyy, pystyykö hän ottamaan sen keittoyksikön mukaansa?)

GM

Mestarin lähettämä sukkula pilotteineen oli häipynyt heti jätettyään Okeerin kohteena olleen sithin majapaikan lähettyville—pilotti oli kyllä luvannut tulla häntä noutamaan, kunhan hän soittaisi yhteysradiolla tehtävän onnistuttua, mutta Okeerilla oli vahva epäilys, ettei pilotti ollut jäänyt odottelemaan hänen soittoaan. Heidän laskeutuessaan Okeer ei ollut huomannut asutusta savannilla, mutta joitakin rakennuksia oli näkynyt ehkä hieman vajaan sadan kilometrin päässä olleella jokialueella.

(Vastaus: paras keino kuvailla keittoyksikköä on kuvitella mikro, jonka päällä on sellainen kuljetettava induktioliesi/levy/juttu. Toimiakseen keittoyksikkö vaatii myös noin auton akun kokoisen virtalaturin, vähän saman tyyppisen, mutta kömpelömmän ja raskaamman kuin laturi, jolla Luke lataa Artoota Dagobahilla. Ne on siis tarkoitettu helposti siirrettäviksi ja kuljetettaviksi, mutta eivät ole todellakaan mitään patikoijan repussa kannettavia retkikeittimiä.)

Okeer

(Tämä selvä. Elikkä haavoittunut sithsankarimme jättää ne pois marssilleen mukaan lähtevästä varustuksesta.)

Sata kilometriä… Okeer ajatteli tuskastuneena. Hänellä ei kuitenkaan ollut kovin paljon vaihtoehtoja, sillä majan omistaja saattoi palata majaan, mikäli hän jäisi sinne kököttämään, eikä hänen selviytymismahdollisuutensa keskellä savannia olleet järin korkeat. Silti, vaikka hänen sithkoulutuksensa oli ollut fyysisesti hyvin vaativa, hän ei koskaan ollut joutunut tekemään sadan kilometrin jalkamarssia. Vieläpä haavoittuneena. Joki vaikutti kuitenkin hänen ainoalta toivoltaan.

Minua koetellaan, sith ajatteli majan ulkopuolelle päästyään, otettuaan vaatimattomat mukanaan olleet tavarat mukaansa. Tällä kaikella on varmasti jokin tarkoitus. Ehkä minun täytyy todistaa olevani tarpeeksi vahva selviytyäkseni täältä? Voiman oikuista ei aina ota tolkkua… Kaiken lisäksi, mikäli kuolen tänne, en saa kostoani.

Hitaasti mutta varmasti, raivon tuoman päättäväisyyden voimin, Okeer jätti muka-turvallisen majan taakseen. Aivan ensimmäiseksi hänen oli kuitenkin keksittävä, mihin suuntaan hänen olisi lähdettävä, jotta hän päätyisi jokialueelle ja sen lähettyvillä olleen asutuksen luo. (Käsittääkseni tämä vaatii survival-heiton, joka antoi 18 + 2 = 20)

GM

Okeer oli melkein valmis lyömään valosapelinsa verran vetoa, että joki oli enemmän tai vähemmän suoraan nousevan auringon suunnassa. Asutuksen lisäksi joki tarjoaisi myös toista hyödykettä, jota Okeer tiesi kipeästi tarvitsevansa: vettä.

Okeer

Varmoin askelin Okeer lähti kulkemaan kohti auringonnousua. Kuitenkin ennen kuin hän kadotti majan näköpiiristään, hän päätti yrittää kaikesta huolimatta ottaa yhteyttä häntä kuljettaneen sukkulan lentäjään yhteysradiollaan. Hän asetti siihen ennalta sovitun taajuuden ja yritti soittoa: "Tässä Okeer Ravus. Tehtävä on suoritettu, tarvitsen kyydin", hän puhui komentoäänensävyllään. Ehkä, mikäli hän on vielä maisemissa, pystyn suostuttelemaan hänet muuttamaan lentosuunnitelmaansa. Tai sitten voin yrittää vallata aluksen. Okeer ei ollut mikään koulutettu lentäjä, mutta tulisi kyllä toimeen ohjaamossakin.

GM

Kuten oli vähän odottanutkin, Okeer sai yhteysradiokutsuunsa vastauksena vain rätinää.

Okeer

Okeer sulki yhteysradionsa synkkänä kävellessään ja kiinnitti sen jälleen varustevyöhönsä. Mikäli törmään vielä siihen livistäjään, katkaisen häneltä kaulan, hän manasi pilottia kulmat kurtussa. Hiljalleen maja katosi näkyvistä hänen lähtiessään pitkälle marssilleen kohti jokea.

GM

Okeer oli ehtinyt tallustella hieman yli puoli tuntia nousevaa aurinkoa kohti, kun hän kuuli kaukaa takaansa jostakin majan suunnasta kiituripyörän viheltävää moottoriääntä, joka kuulosti tulevan aina vain lähemmäksi.

Okeer

Kriff… Okeer manasi. Hän katsoi, olisiko lähialueella paikkoja, joihin hän mahdollisesti voisi piiloutua. (Perception 9 + 7 = 16)

GM

Mitään oikein ihanteelliseksi piiloksi kelpaavaa Okeer ei äkkiä keksinyt, joskin savannilla oli siellä täällä pieniä tiheämmän, korkeamman ruohon ryppäitä, pensaikkoja ja jopa muutama jykevärunkoinen puu, jotka kasvoivat melko matalina paksuuteensa nähden. Kivikkojakin oli siellä täällä, mutta ne olivat melko matalia ja tuskin tarjoaisivat kovin hyvää suojaa.

Okeer

Se sith kuuli yhteysradiopuheluni ja on tullut etsimään minua, Okeer ajatteli epätoivon vallassa—hän muisti majan lähettyviltä löytyneet kiiturin jäljet. Hänellä ei ollut mitään mahdollisuutta taistella tätä vastaan näin pian uudelleen, näin huonossa kunnossa. Kriffin tolvana! Okeer sätti itseään ja raapi sarviaan kynsillään yrittäessään epätoivoisesti keksiä jotain. Hän olisi voinut aina tarkastaa asian tunnustelemalla ymöäristöään Voimalla, mutta mikäli sith tunnistaisi hänen Voima-jälkensä, hän paljastuisi varmasti.

Paremman puutteessa Okeer ryhtyi peittämään luomiaan jälkiä parhaansa mukaan ja piiloutui pitkän nurmikon suojaan keskelle pensaikkoa. Voima minut hyväksyköön, hän ajatteli kiiturin äänen lähestyessä hänen maatessaan piilossaan hiiskumatta ja paikoillaan, valosapelia rystyset valkoisina puristaen. (Stealth 13 + 2 = 15) (Okeer haluaisi käyttää nyt tuota Use the Forcen alaista Search your feelings kykyä: UTF 16 + 6 = 22)

(GM huom: kai otit huomioon sen, että Search your feelings on "full-round action", joten Okeer ei voi käyttää sitä samalla vuorolla kun se yrittää tehdä jotain muuta, kuten liikkua tai piiloutua)

(Kyllä otin, mutta kiituri on olettaakseni vielä sen verran kaukana, että ehdin seuraavalla vuorollakin piiloutua, mikäli siitä on hahmolle hyötyä. Mutta minusta alkaa tuntua siltä, että tämä on sellainen "GM kysyy, oletko varma" hetki, josta mainittiin silloin kun aloittelimme Kapinan jalanjälkiä, joten välitön toiminta alkaa vaikuttaa paremmalta idealta… Pelipostausta muokattu.)

GM

Okeerin syöksyessä rähmälleen pusikkoon sen lähellä laiduntanut pieni ruohonsyöjäeläinten lauma säikähti hänen liikkeitään ja säntäsi korkeita loikkia tehden pakoon.

Okeer

Se siitä hiljaa olemisesta, Okeer ajatteli tuskastuneena. Hänellä ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa kuin maata piilossaan ja toivoa, että hänen loppunsa olisi nopea ja kivuton.

GM

Maatessaan hiljaa paikallaan Okeer erotti, että lähestyviä kiitureita olikin kaksi. Lentoäänien muutoksista päätellen kiiturit lensivät melko korkealla sik-sak kuviossa, ollen välillä lähempänä, välillä kauempana Okeerin piilosta. Ilmeisesti lähestyjät eivät siis vielä olleet huomanneet hänen piiloaan, tai kiinnittäneet edes huomiota hänen säikäyttämiensä eläinten poukkoiluun—mahdollisesti säikkyjen ruohonsyöjien hyppelehtiminen pitkin savannia ei ollut lähestyjille mikään poikkeuksellinen tapahtuma.

Okeer

Okeer epäili, että sith tuskin olisi lähtenyt häntä apurin kanssa etsimään. Oli siis varsin todennäköistä, että lentäjät olivat paikallisia. Mikäli heitä olisi ollut vain yksi, hän olisi voinut heikkonakin kukistaa tämän helposti ja varastaa tämän kiiturin, mutta näin heikossa kunnossa hän ei ollut varma mahdollisuuksistaan kahta muukalaista vastaan. Hän voisi tietysti tekeytyä heikoksi, apua tarvitsevaksi sivulliseksi. Mikäli hän onnistuisi hankkimaan itselleen kyydin sivistyksen pariin, ei hänen tarvitsisi patikoida. Niin hän päätti tehdä.

(Pelaajan kommentti: Okeer haluaisi nyt käyttää sitä Search your feelings -kykyä. UTF 10 + 6 = 16)

GM

Okeerin uppoutuessa Voimaan samalla, kun suunnitteli pyytävänsä kiitureiden lentäjiltä apua, hän tunsi jäätävän kylmän väristyksen juoksevan selkäpiitään pitkin: jos häntä nyt lähestyvät lentäjät löytäisivät hänet, hän olisi yhtä kuin kuollut. Voima ei paljastanut, keitä lähestyjät olivat, mutta heidän vaarallisuutensa heikkokuntoiselle Okeerille ainakin tuli selväksi.

Okeer

Okeer jännittyi ja manasi mielessään. Ehkä sith oli kuitenkin lähettänyt kätyreitään perääni… Hän pysyi piilossaan liikahtamatta ja odotti, että kiiturien ääni loittonisi.

GM

Päin vastoin, ääni tuntui tulevan jatkuvasti lähemmäksi. Naama pusikossa Okeer ei pystynyt näkemään vielä kiitureita, mutta äänten noususta ja laskusta päätellen ne lensivät jonkinlaista etsintäkuviota sillä hetkittäin ääni loittoni ennen kuin voimistui jälleen. Sekunnit äänenmuutosten välissä tuntuivat pieniltä ikuisuuksilta Okeerille.

Okeer

Okeer kökötti piilossaan hiiskumatta—mikäli hän lähtisi liikkumaan mihinkään, hänet huomattaisi varmasti. Niin kauan, kuin hän malttaisi mielensä, hän olisi turvassa, hän vakuutti itselleen, sillä kaikesta päätellen häntä ei vielä oltu löydetty. Se ei silti rauhoittanut jännittynyttä Okeeria ollenkaan. Menkää nyt jo pois, hän ajatteli tuskastuneena.

GM

Äkkiä tuntui kuin kiituripyörät olisivat olleet aivan suoraan Okeerin yläpuolella. (Heitäpä uusi stealthi, miten hyvin Okeer osaa teeskennellä puskaa...)

Okeer

Okeer yritti pysyä paikoillaan ja maastoutua niin hyvin kuin mahdollista kiitureiden pörrätessä hänen yllään, mutta hermostuksissaan hän tutisi ja tärisi kuin lehti tuulessa. (Voi torstai. Stealth antoi viitosen (3+2)! Älä tapa, jooko?)

GM

Vaistomaisesti Okeer tiesi, että hänen ylitseen lentänyt tumma hahmo oli havainnut hänet. Kiituripyörän kova vauhti kuitenkin esti lentäjää kääntymästä nopeasti paikoillaan.

(Myönnettäköön, että Okeerin ohi lentänyt Dark Side Marauder heitti myös huonosti 3+4, mutta havaitsi hänet silti bonuksilla. Okeerilla on nyt kaksi vuoroa aikaa keksiä jokin luova ratkaisu pelastaakseen vaarassa olevan perseensä, ennen kuin marauderi ehtii takaisin. Ja inistä myös kehiin, vaikka suoran fyysisen taistelun välttäminen voisi ehkä Okeerin kunnossa olla toivottavaa.)

Okeer

(Initiative antaa 11 + 7 = 18)

Okeer tiesi, että hänen oli toimittava nopeasti, mikäli hän tahtoisi pelastaa nahkansa. Hän tiesi vihollisensa havainneen hänet ainoastaan yläilmoista, josta katsottuna hän näyttäisi parhaimmillaankin vaatemytyltä. Niinpä hän päätti yrittää harhauttaa vainoajaansa: hän riisui kaapunsa ja asetti sen huolellisesti pöpelikköön, jossa hän oli ollut, yrittäen saada sen näyttämään mahdollisimman paljon siltä, mitä kiiturin kyydistä olisi voinut havaita, ja lähti itse hipsimään poispäin tapahtumapaikalta piiloutuakseen paremmin. Onneksi minulla on vielä edustuskaapuni, jos en saa kaapua enää takaisin, hän ajatteli.

(Deception: 18 + 1 = 19)

GM

Okeer oli melko tyytyväinen kaapunsa luomaan efektiin ja uskoi, että harhautuksensa turvin hän ehtisi saada ainakin hieman lisää aikaa. Yhdellä puolella Okeer näki vain matalahkoa ruohikkoa niin kauas kuin silmä kantoi, mutta hänen toisella puolellaan näkyi matala puu vähän matkan päässä ja puusta vähän vasemmalle oli yksi savannia täplittävistä matalista kivikoista. Mitään kunnollista suojaa ei kuitenkaan ollut tarjolla matkan varrella.

Okeer

Okeer uskoi, että hän voisi sulautua mustan tunikansa ja housujensa kanssa naamioitua kivikkoon, joten hän lähti vaivihkaa luikkimaan sitä kohti. (Stealth antoi 14 + 2 = 16)

(GM huom: kivikko on sellaista Afrikan luontodokkarien vaaleanruskeaa...)

(Pelaajan kommentti/kyssäri: En nyt tiedä, onko puun taakse piiloutuminen sen parempi vaihtoehto. Kumpi on lähempänä?)

(GM vastaus: Välimatka on suunnilleen sama.)

(Stealth on silti 16, ja kumpikin piilopaikka on tasan yhtä kurja, paitsi kivikko antaa suojaa myös muista suunnista. Enköhän mie pidä tuon toiminnon muuttamattomana. Mustahan sulautuu kumminkin kivasti vähän kaikkeen maastoon missä on vähänkään varjoja.)

GM

"Hei!" Okeer kuuli huudahduksen takaansa ja tiesi heti, että hänet oli havaittu.

(GM selitys: mainitsin jo aiemmin, että kivikko on se huonoin mahdollinen suojapaikka. Okeer saa stealthiinsa -2 olosuhde penaltyn. Jolla tosin ei ole väliä, koska marauder heitti 13+4, joka meni yli kuudestatoistakin. Sääli... Sen paksun "apinanleipäpuun" juurten välissä olisi koko ajan ollut kiva +2 bonuksen antava kolonen...)

Okeer

(Pelaajan kyssäri: Onkos se kaveri Okeerin force powerien ulottuvilla, ja missä sen kiituri on? En kovin mielellään vielä luopuisi tuoreesta hahmostani.)

(GM vastaus: Kaveri on noin 18 ruudun (about 30 metriä irl) päässä ja istuu yhä kiiturinsa selässä. Okeerin Force Powerit oli kai Mind trickiä lukuunottamatta 6 ruudun päähän, joten vastaus on ei.)

(Mind trick on 12 ruutua, joten Okeer voisi kokeilla sitä. Vaihtoehdot alkaa olla kumminkin vähissä. Onneksi noppaonni oli vielä Okeerin puolella, koska tuli 15 + 6 = 21.)

Okeer tiesi, ettei hän enää voinut piiloutua. Hän kuitenkin vannoi, ettei tulisi kaatumaan tämän arvottoman roskasakin käsittelyssä. Pelko puristi kuitenkin häntä pahasti hänen kömytessään kivikosta, jossa kyhjöttämisestä ei olisi enää mitään iloa. Kuoleman pelkäämisen sijaan hän keskittyi kuitenkin toimimaan, ja asteli suoraan kohti takaa-ajajaansa, josta hän päätti yrittää päästä lopultakin eroon käyttämällä mielenlumetta. "Olet eksynyt, ja sinun pitää palata sinne, mistä tulitkin", hän käski yrittäen työntää ajatuksen mahdollisimman syvälle tämän mieleen.

(GM huom: 18 ruutua on minun matikassani enemmän kuin Mind Trickin range, 12...)

(Pelaaja huom: sanoin kyllä postauksessani, että Okeer saapastelee kohti sitä tyyppiä. Okeerin nopeus on 6 ruutua, joten hän pääsee minun matikassani oman vuoronsa move actionilla mind trickin rangelle vainoajasta.)

GM

"Olen eksynyt ja minun pitää palata sinne, mistä tulinkin," Okeerin seuraaja toisti. Hän käynnisti kiituripyöränsä uudestaan ja nousi taivaalle, kääntyen kohti sithin majaa.

Okeer

Okeer henkäisi helpotuksesta, kun vihollisen kiituri pörähti poispäin. Hän ei kuitenkaan antanut fokuksensa vielä lipsua, sillä toinen vihollinen uhkasi häntä edelleen. Kivikkoon piiloutuminen oli osoittautunut huonoksi ideaksi, joten hän yritti kätkeä itsensä toisen kiiturimiehen näkyvistä lähistöllä olleen puun suojiin. Hän yritti kuunnella ja nähdä piilostaan, mihin päin kiiturit olivat menossa. (Stealth antoi tällä kertaa 8 + 2, mutta boostaan heittoa käyttämällä force pointsin. 1d6 antoi 4, elikkä lopputulema heitolle on 14.)

(GM huom: heitäpä sitten perceptionia myös, jos kerran Okeer koettaa paikantaa, missä se toinen vihollinen lentelee.)

(Pelaaja heittää: Perception 9 + 7 = 16)

GM

Puun paksun rungon juurella, kookkaiden juurten välissä oli pieni painauma, ehkä jonkin eläimen kaivama ei-aivan-luola, joka vaikutti tarjoavan kelvollisen suojapaikan (stealthiin lupaamani +2 bonus). Okeerin arvion mukaan hänen Voiman avulla huijaamansa tyyppi lensi yhä kohti suuntaa, josta kiiturit olivat alunperin tulleet, mutta toinen kuulosti lähestyvän. Hän ei kuitenkaan nähnyt sitä uudesta piilopaikastaan.

Okeer

Se, että Okeer ei nähnyt kiituria, tarkoitti myös sitä, ettei kiiturin kuljettajakaan näkisi häntä, joten hän luki sen hyväksi asiaksi. Koska kiituri tuntui lähestyvän, hän ei lähtenyt kuikuilemaan piilostaan vaan kökötti löytämässään painaumassa hiiskahtamatta.

GM

Hetkeä myöhemmin kiiturin ääni tuli jo aivan lähelle, Okeer arveli, että toinen hänen seuraajistaan oli tullut tutkimaan aluetta, jolta ensimmäinen oli häipynyt. Kiiturin moottorien kohina vaimeni hieman, mikä osoitti, että lähestyjä lensi hitaammin, mutta samalla repulsionosteen vinkuna voimistui.

Okeer

Okeer kyhjötti piilossaan mahdollisimman huomaamattomana, liikkumattomana kuin kivi ja odotti, että kiiturin ääni lähtisi loittonemaan. Hän yritti samalla laatia suunnitelmaa siitä, miten toimisi, mikäli kiiturin ohjaaja löytäisi hänet. Hänen omatuntonsa soimasi häntä siitä, että hän piileskeli moiselta arvottomilta pikkutekijältä kuin pahempikin pelkuri, mutta tiesi, ettei hänestä siinä kunnossa olisi vastusta juuri kenellekään.

GM

Ei kestänyt kauaakaan kun Okeer kuuli kiiturin äänen tulevan hyvinkin lähelle. Todennäköisesti puun toiselle puolelle, lähelle kohtaa, johon hän oli jättänyt kaapunsa harhautukseksi. Sinne kiiturin ajomoottorin ääni vaimeni kokonaan, mutta repulsionoste jatkoi vinkumistaan, joten ilmeisesti Okeerin vainoaja ei ollut ainakaan sammuttanut kiituriaan. Todennäköisesti tämä tarkasteli tilannetta yhä ilmasta käsin.

Okeer

Kriffin kaapu… Hän oli unohtanut harhautuksensa pusikkoon eikä tämän toisen kiiturikuskin välttämättä olisi tarvinnut nähdä sitä ollenkaan. Hän toivoi, ettei paljastuisi ainakaan sen takia.

GM

Hetken aikaa oli kiiturin repulsionosteen vinkunaa lukuunottamatta hiljaista, sen jälkeen ajomottorien ääni alkoi taas nousta, mutta ilmeisesti etsijä ei lentänyt kovin lujaa vaan kierteli aivan lähellä kaapuharhautusta, ilmeisesti koettaen selvittää, mihin suuntaan Okeer oli lähtenyt.

Okeer

Loistavaa, Ronar ajatteli. Se merkitsi sitä, että etsijä ei tiennyt, missä Okeer oli. Hän kykeni hengittämään hieman vapaammin uskoessaan olevansa hyvässä turvassa, ainakin, mikäli pystyisi olemaan liikahtamatta vielä hetken aikaa.

GM

Okeer näki varjon häilähtävän lähellään, mutta se oli vain etäinen kuvajainen ylhäällä ilmassa hitaasti lentäneestä hahmosta. Lentokulmastaan sith-mestarin lähettämä kätyri ei mitenkään voinut nähdä Okeerin piilopaikkaa, mutta tämän kiertely puun ja kaapuharhautuksen ympärillä tuntui kestävän ikuisuuden. Okeer ei tarkkaan tiennyt, miten pitkään etsijä viipyi, mutta hänestä tuntui, että tyyppi kierteli paikalla ainakin pari tuntia, ennen kuin ilmeisesti antoi periksi ja kiituripyörän moottorien surina alkoi etääntyä samaan suuntaan, johon Okeerin huijaama seuraaja oli aikaisemmin kadonnut.

Okeer

Vaikka Okeer tiesikin olevansa turvassa, hän pystyi kunnolla rentoutumaan vasta, kun vihollisen kiiturin ääni alkoi loittonemaan. Mitättömät tunarit, hän antoi itsevarman virnistyksen kohota naamalleen noustessaan mukavampaan asentoon suojassaan. Maasto ei kuitenkaan antanut kovin kummoisesti suojaa, joten hän katsoi parhaakseen pysyä suojassaan kunnes kiiturin ääni olisi kadonnut kokonaan ennen kuin lähtisi noutamaan kaapuaan ja jatkamaan matkaansa.

GM

Lopulta kiiturin ääni katosi ja ainoat Okeerin kuulemat äänet olivat savannin pikkueläinten rapinoita ja rauhallisen tuulen kohinaa hänen suojanaan käyttämänsä puun lehdistä.

Okeer

Okeer nousi lopultakin piilostaan mutta pysyi yhä varuillaan. Hän tarkkaili ympäristöään huolella ja katsoi, etteivät kiiturimiehet olleet jättäneet hänen riesakseen minkäänlaisia jäljittimiä tai ansoja (Perception 5 + 7 = 12).

GM

Mitään merkkejä ansoista tai seurantalaitteista Okeer ei nähnyt, mutta ei hän enää nähnyt puskaan jättämäänsä kaapuaankaan. Ilmeisesti jälkimmäinen hiippari oli vienyt sen mennessään.

Okeer

Okeer näki punaista välittömästi, kun hän tajusi, että hänen kaapunsa oli kadonnut. Se oli minun paras kaapuni, senkin paskiaiset! Hän puristi valosapeliaan, mutta tiesi, ettei asialle ollut tehtävissä mitään. Pakko hommata uusi. Eihän kukaan itseään kunnioittava sith voi hortoilla ympäriinsä ilman kaapuaan. Olihan hänellä toki vielä edustuskaapunsa, mutta sitä hän ei viitsinyt ryhtyä likaamaan pikamarssillaan savannin poikki. Hän kävi vielä varmuuden vuoksi alueen läpi kertaalleen, mutta lähti sitten jatkamaan matkaansa kohti aurinkoa, joka oli jo ehtinyt nousta melko korkealle hänen röhnöttäessään pusikossa. Minun on parasta kiristää tahtia, mikäli aion päästä turvaan ennen pimeyden laskeutumista…

GM

Jäljittäjien aiheuttaman viivytyksen vuoksi Okeer kuitenkin alkoi pian epäillä, ettei hän heikentyneessä kunnossaan pystyisi mitenkään selviytymään koko pitkää kävelymatkaa asutukselle yhden päivän aikana—ehkä se ei olisi ollut mahdollista edes ennen viivytystä, sitä oli vaikea arvioida. Viimeistään auringon alkaessa laskea, hänen mitä luultavimmin olisi pakko etsiä jokin suojapaikka. Mutta sitä ennen hänellä kuitenkin olisi vielä useita valoisia tunteja aikaa taittaa matkaa, olettaen, ettei enempiä viivytyksiä tai häiriöitä sattuisi.

Okeer

Okeer jatkoi päättäväisesti matkaansa tasangon halki, pitäen yllä niin kovaa marssitahtia kuin hän haavoittuneena suinkin kykeni pitämään, tarkoituksenaan päästä jos ei perille niin ainakin mahdollisimman pitkälle ennen pimeän laskeutumista.

GM

Muutaman tunnin tallusteltuaan Okeer alkoi kärsiä nälästä, janosta ja kuumuudesta. Aurinko oli kohonnut lähestulkoon lakipisteeseensä ja porotti paahtavasti savannille. Ruohikkoalue näytti jatkuvan lähes silmän kantamattomiin ja sitä rikkoivat vain muutamat puut ja kivikot, joiden tarjoama varjon mahdollisuus vaikutti melko olemattomalta. Kivikot lähes hehkuivat kuumuutta, jota olivat imeneet auringon valosta ja paksurunkoiset puut olivat kääntäneet lehtiensä syrjät kohti aurinkoa ja vain oksat tuottivat hajanaisia varjoja melkein suoraan yläpuolelta paistavassa valossa.

Okeer

Okeerilla oli suuri kiusaus jäädä puun alle pitämään pieni hengähdystauko hien virratessa ja nestehukan ensimmäisten oireiden ilmetessä auringon porotuksessa. Hänen musta tunikansa ei ainakaan helpottanut asiaa. Okeer kuitenkin tiesi, että vettä hän tulisi saamaan päästessään perille, mikä oli riittävä motivaatio pitämään etenemistahti reippaana. Sen sijaan ruokaa hänen oli pakko löytää jostain. Hän tiesi, että kelvollisen syötävän löytäminen tasangolta oli epätodennäköistä, mutta hän yritti silti katsoa, olisiko hänen reittinsä varrella mitään syötäväksi kelpaavaa. (Survival 6 + 2 = 8)

GM

Mitään turvallisesti syötävää kasvia Okeer ei tunnistanut, ei hän tehtävään valmistautuessaan ollut erityisemmin keskittynyt tutustumaan paikalliseen kasvikuntaan kulinaarisessa mielessä. Joitakin pieniä ruohonsyöjäeläinten laumoja hän näki, mutta ne lähinnä pakenivat heti hänet havaittuaan. Niistä ehkä saisi lihaa syötäväksi, mutta ensin sellainen pitäisi saada jotenkin kiinni.

Okeer

Okeer oli Korribanissa oppinut valmistamaan ruokaa saalistamalla, mutta hän ei ollut varma, miten saisi saaliseläimiä kiinni heikentyneessä kunnossaan. Hän uskoi voivansa kyllä napsia niitä Voimalla tai valosapelillaan, mikäli vain pääsisi hiipimään iskuetäisyyden päähän. Hän alkoi jo tietää varmaksi, ettei ehtisi perille asti ennen hämärän laskeutumista, joten hänen oli kuitenkin jossain vaiheessa pakko saada ravintoa, että jaksaisi marssia seuraavan päivänkin.

GM

Suurin osa Okeerin savannilla näkemistä eläimistä kuitenkin näytti olevan laumoissa liikkuneita ruohonsyöjiä, jotka heti sithin lähestymisen havaitessaan pinkaisivat pakoon. Okeerin olisi vähintään pakko hidastaa kulkuaan, jotta pääsisi riittävän lähelle saalista edes yrittääkseen iskua, mutta luultavammin hänen pitäisi yrittää jonkinlaista väijymistä ja vaivihkaisempaa lähestymistä.

Okeer

Okeer tarkkaili ympäristöään ja katsoi, millaisessa maastossa ruohonsyöjät laidunsivat eniten suunnitellessaan, mihin asettuisi väijyksiin. (Perception 9 + 7 = 16)

GM

Okeer huomasi, että molemmat savannin yleisimmistä ruohonsyöjälajeista kulkivat mieluiten avoimessa maastossa samalla kun nyhtivät ruohotuppaita maasta. Erityisesti ne näyttivät välttelevän suurempia pensaikkoja, mutta savannilla oli siellä täällä korkeampia ruohikkoja, joiden reunoilta toinen lajeista kävi välillä näykkimässä ruohoa.

Okeer

Tietenkin ne välttelevät pensaikkoa, jossa joku kaltaiseni vaarallinen peto saattaa olla niitä vaanimassa, Okeer järkeili. Hän epäili, että hän tuhlaisi vain aikaansa, mikäli yrittäisi kätkeytyä väijymään pitemmän ruohon joukkoon. Hän kokeili sen sijaan, pystyisikö hän savannilta löytämistään raaka-aineista kyhäämään jonkinlaisen pyydyksen, jolla napata saaliinsa (Survival 15 + 2 = 17).

GM

Okeer sai kyhättyä pidemmistä ruohoista jonkinlaisen ansapaulan, johon ruohonsyöjän jalka voisi tarttua. Asetettuaan ansan hän ei voinut tehdä muuta kuin odottaa, että saalis kävelisi siihen.

Okeer

Okeer jäi vähän matkan päähän odottamaan ansansa laukeamista. Hän pyöritteli vähän aikaa peukaloitaan, mutta katsoi, että hänen olisi parasta käyttää odotteluaika mahdollisimman tehokkaasti hyväkseen. Niinpä hän antoi kehonsa rentoutua ja vajosi mietiskelyihinsä. (Okeer vajoaa siksi aikaa force tranceen ja UTF heitto antoi 16 + 6 = 22)

GM

Okeerin odotuksen kestettyä melkein kolme tuntia varomaton kauriseläin lopulta astui hänen rakentamaansa ansaan ja jäi siihen kiinni. Ansaan joutuneen eläimen säikähtänyt sätkyttely pelästytti lopun lauman tiehensä, mutta saalis oli saatu ja siitä riittäisi lihaa Okeerin hengen pitimiksi.

Okeer

Typerä elukka, Okeer hymyili havahtuessaan mietiskelyistään ja noustessaan ylös. Valosapeli välähti nopeasti päättäen eläimen sätkyttelyn. Tilanne oli jälleen Okeerin käsissä, mikä kasvatti hänen onnistuneesta sithin kätyrien petkuttamisesta kasvanutta itseluottamusta entisestään. Auringonlaskuun oli vielä jonkin verran aikaa, mutta hän epäili, ettei ehtisi enää kovin pitkälle, mikäli lähtisi tekemään ruokaa nyt ja hän epäili, ettei heikossa kunnossaan saisi raahattua saalistaan mukanaan. Niinpä hän päätti ryhtyä etsimään lähistöltä puutavaraa nuotiota varten, jotta voisi kypsentää itselleen lihaa. Suojapaikan hän ehtisi etsiä syötyäänkin, minkä lisäksi eläimen haaska houkuttelisi taatusti myös petoeläimiä yöllä, joten yöpyminen kannattaisi suorittaa mahdollisimman kaukana siitä.

(GM huom: Etsii jotakin, heittää siis perceptionia. Ja hipareita tulee hurjat yksi, koska Okeer ehti olla transsissa vain vajaat kaksi tuntia. Ensimmäinen kolmesta mainitusta odotustunnista oli edellisessä vuorossa, ennen transsiin vaipumista.)

(Heittää perceptionia, ykkönen tulee. Kriff. Mutta jos Okeer tahtoo automaattisen 10 heittoonsa? Vai pitääkö se tehdä vasta seuraavalla vuorolla? Koska perceptioniahan saa yrittää uudestaan.)

(Hyvin pahasti myöhässä oleva gm vastaus: Perceptionia voi taistelu- tai muun kiiretilanteen ulkopuolella yrittää ihan vapaasti moneen kertaan. Ja ottaa vaikka sen automaattisen kympin, koska sen uusimisessahan on kyse vain siitä, miten paljon aikaa on valmis kuluttamaan esim. paikkojen syynäämiseen.)

(Okeer siis ottaa sen automaattisen kympin. Lisätäänkö siihen bonukset? Jos lisätään, se tekee silloin 17.)

GM

Etsiskeltyään ympäriinsä puolisen tuntia Okeer oli saanut kasaan sen verran savannilla kasvaneiden puiden oksia, että hän arveli saavansa niistä aikaan nuotion, jolla pystyisi kypsentämään saaliinsa. Mitään varsinaisia tulentekovälineitä Okeerilla ei kuitenkaan ollut, joten hänen olisi keksittävä jokin keino saada nuotionsa syttymään.

(GM huom: Ja sehän on sitten taas survivalin alaista puuhastelua, joten noppaa kehiin.)

Okeer

Okeer ei ollut koskaan tehnyt tulta ilman tulentekovälineitä, mutta nyt hänellä ei ollut oikein muuta vaihtoehtoa kuin yrittää. Hän tiesi kuitenkin periaatteessa, miten se tapahtui. Hän nyhti hieman heinää maasta saadakseen nuotiolle alustan, josta nuotio ei pääsisi sytyttämään maastopaloa. Siihen hän kokosi nuotionsa ja laittoi nyhtämäänsä kuivaa ruohoa siihen sytykkeeksi, toivoen sen olevan helposti syttyvää. Sitten hän poimi maasta kaksi kiveä, joita yhteen kilkuttamalla hän yritti saada kipinää, joka nuotion voisi sytyttää.

(Survival antoi 11.)

GM

Okeer paukutti kiviä minkä jaksoi, mutta ei saanut aikaan pienintäkään kipinän pilkahdusta.

Okeer

Okeer paiskasi kivet turhautuneena maahan epäonnistuttuaan sytytysyrityksessä. Hän mietti kuumeisesti hetken aikaa, kunnes päätti kokeilla, saisiko hän nuotiotaan valosapelinsa lämmöllä syttymään.

(Pelaajan kyssäri: heitänkö tässä tapauksessa survivalia vai hyökkäysheittoa nuotiota vastaan vai jotain muuta?)

(GM vastaus: Sanoisin, että hyökkäysheitto, mutta mitään onnistumisen mahdollisuutta siinä ei kyllä ole. Valosapeli pilkkoo vain sytykkeet ja käytännössä haihduttaa ne savuna ilmaan. Tulta ei vain yksinkertaisesti voi sytyttää valosapelilla.)

(Understood. Korjaan siis Okeerin toimintaa.)

Okeer paiskasi kivet turhautuneena maahan epäonnistuttuaan sytytysyrityksessä. Hän tiesi, että kuolleen eläimen haaska houkuttelisi taatusti petoeläimiä yöllä eikä hänestä siinä kunnossa olisi niitä vastaan paljon taistelemaan, joten hänen olisi vielä valoisan aikaan taivallettava siitä niin kauas kuin mahdollista. Valoisaa aikaa ei enää ollut ihan mahdottomasti jäljellä, eikä hän voisi sitä käyttää kivien kilkutteluun yhtään enempää kuin olisi pakko. Hän nyrpisti nenäänsä koko ajatukselle, mutta näytti siltä, että hänen olisi syötävä niin paljon raakana kuin mahdollista. Hänellä ei ollut juuri mitään työkaluja mukanaan, olihan hän tapporetkelle lähtenyt, joten ainut tapa lihan paloitteluun oli valosapeli. Hän leikkasi eläimen koivesta palan ja kokeili, pystyisikö syömään lihan raakana.

GM

Koiven liha oli melko jänteistä, mutta silti syötävissä myös raakana. Eihän valosapelin pinnasta ohuesti käräyttämä muuten raaka liha mitään herkkuruokaa ollut, mutta Okeer arveli silti, että se voitti nälkäkuoleman uhan silti 100-0.

Okeer

Onneksi minun ei tarvitse nähdä touhuani, Okeer ajatteli leikatessaan lisää lihaa. Syö nyt haaskaa raakana kuin mikäkin sivistymätön raakalainen. Mitähän vanhempani ajattelisivat minusta, mikäli näkisivät minut nyt… Hänen koko touhua vastustavat ajatuksensa kuitenkin hävisivät samaa tahtia, kun nielty ruoka täytti hänen kurnivaa mahaansa.

GM

Syötyään vatsansa täyteen Okeer arvioi, että ruhossa olisi lihaa riittävästi ainakin vielä pariksi lisäpäiväksikin, jos sen vain saisi jotenkin kulkemaan mukana johtamatta samalla savannin saalistajia perässään.

Okeer

Okeer arveli, ettei onnistuisi sulkemaan lihan tuoksua petoeläinten tarkalta hajuaistilta. Silti, mikäli hän joutuisi seuraavanakin päivänä metsästämään uutta saalista, menisi hänellä ikuisuus päästä kohteenaan olevalle joelle, eikä hänellä oikein ollut eläimen veren lisäksi mitään juotavaa, millä taistella nestehukkaa vastaan. Hän päätti lopulta ottaa hieman lihaa mukaansa. Hän päätti vaihtaa vaatekertansa ja kokeilla, mitä tapahtuu, jos hän käärii lihanpalan likaiseen paitaansa—hän epäili, että se ei varmaan kokonaan eristäisi hajua, mutta olisi se toki tyhjää parempi ratkaisu pulmaan.

GM

Veri oli vielä sen verran tuoretta, että se tuppasi vähän tihkumaan paidan lävitse, mutta sille asialle Okeer ei oikein voinut mitään. Olihan ratkaisu sentään tyhjää parempi, ja huomattavasti helpompi kantaa kuin liukkaat lihapalat olisivat käsissä olleet. Varsinaista verijälkeä hän ei myöskään tulisi jättämään jälkeensä lihat paitaan pakattuna, joten jos hyvin kävisi petoeläimet eivät olisi ainakaan aivan heti hänen jäljillään.

Okeer

Okeer päätti toteuttaa suunnitelmaa. Hän otti paitaan käärityt lihat mukaansa ja lähti jatkamaan matkaa kohti jokea.

GM

Lähtiessään jatkamaan matkaa Okeer arveli, että hänellä olisi kaksi, ehkä kolme tuntia aikaa ennen kuin tulisi ilta. Mutta hän myös tiesi, että ilta laskeutui savannilla melko nopeasti, joten hänen olisi syytä etsiä suojapaikka yöksi ajoissa, ettei pimeä pääsisi ainakaan yllättämään.

Okeer

Okeer suunnitteli, että voisi vielä ainakin tunnin kävellä, ennen kuin hänen olisi aktiivisesti lähdettävä etsimään suojapaikkaa. Kävellessään hän kuitenkin tutki ympäristöään, jos vaikka sattuisi löytämään jokin hyvän paikan, johon palata, mikäli kauempaa ei kunnon suojapaikkoja löytyisi.

(Etsii jotain, heittää perceptionia. Alan jo muistaa. Tällä kertaa tuli muuten puhdas ykkönen.)

GM

Okeer ei kävellessään huomannut mitään lupaavaa paikkaa, josta olisi voinut saada suojaa. Jotenkin kaikki puut, kivikot ja puskat alkoivat jonkin ajan kuluttua näyttää samoilta, vaikka laskemaan kääntynyt aurinko hänen selkänsä takana kertoi, että Okeer oli ainakin onnistunut säilyttämään kulkusuuntanta eikä alkanut kiertää kehää, kuten eksyneiden sanottiin tekevän.

Okeer

Okeer tiesi, että valoisa aika oli käymässä vähiin, joten hän alkoi etsiä suojapaikkaa tarkemmin. (Perception tällä kertaa 20. Ei puhdas, vaan bonusten kanssa.)

GM'

Vähän aikaa kierreltyään ja katseltuaan Okeer huomasi ei vain yhtä vaan peräti kaksi potentiaalista suojapaikkaa verraten lähellä toisiaan. Ensimmäinen oli syvä kolo kivikossa, jossa muutama iso lohkare nojasi toisiinsa jättäen väliinsä riittävästi tilaa, että Okeer pystyisi ryömimään sinne. Toinen oli isokokoinen puu, jonka rungon päässä, siinä kohtaa, josta oksat haarautuivat, näytti olevan tasaisempi kohta, johon saattaisi mahtua melko mukavasti makuulle.

Okeer

Okeer arveli, että hänen olisi nykyisessä kunnossaan hankala kiivetä puuhun, mutta siellä hän olisi toki pedoilta paremmassa suojassa kuin kivikossa, johon olisi toisaalta kyllä helpompi piiloutua. Lopulta hän päätti yrittää puuhun kiipeämistä. Petojen olisi silloin myös kiivettävä, ja silloin niitä vastaan olisi helpompi taistella. (Climb-heitto heitetty, 19 tuli.)

GM

Haavoistaan ja matkan rasituksista huolimatta Okeer onnistui kiipeämään puuhun, melkein jopa omaksi yllätyksekseen, suhteellisen helposti. Laajempi kohta, jossa oksat haarautuivat oli kuitenkin sen verran korkealla, että hän arveli ettei mikään savannin maapedoista ainakaan onnistuisi hyppäämällä pääsemään hänen kimppuunsa. Oksien haarassa oli myös pienehkö notkelma, johon asettumalla Okeer arveli voivansa estää sen, ettei kierähtäisi alas puusta nukkuessaan. Sen kaltaista tylyä herätystä hän ei todellakaan yön aikana kaipaisi.

Okeer arvioi, että hänellä oli vielä noin tunnin verran aikaa viimeistellä kirjaimellinen "yöpuunsa" lepoa varten ennen kuin pimeä oikeasti laskeutuisi, mutta kun se tulisi se tulisi nopeasti, kuten alhaisilla leveysasteilla yleensäkin.

Okeer

Okeer veti ruotonsa suoraksi notkelmaan ja ajatteli, että hänen "yöpuunsa" saisi kelvata sellaisenaan; mikäli hän ryhtyisi nyhtämään oksia tai lehtiä puusta pehmusteeksi tai lisäsuojaksi, olisi hänellä vaara pudota puusta, mitä hän ei kovin mielellään haluaisi joutua kokemaan. Vaikka aurinko ei ihan vielä ollutkaan laskenut, Okeer yritti saada jo unen päästä kiinni—seuraavana päivänä olisi vielä pitkä matka kuljettavana ja hän halusi maksimoida unensa määrän.

GM

Jonkin aikaa oksanhaarukassa makoiltuaan Okeer vaipui uneen.

Pimeän ja valon kutsu
Prologi
Arkisto 1 · Arkisto 2 · Arkisto 3 · Arkisto 4
Aktiivinen pelisivu