Pimeän ja valon kutsu/Peliarkisto 2

Star Wars Fanon Wikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Roolipeliarkisto > Pimeän ja valon kutsu/Peliarkisto 2

Okeer oli ehtinyt nukkua ehkä pari tuntia, kun hän heräsi puun lähettyviltä kuuluvaan murinaan ja ärinään. Maatessaan oksanhaarassa hän ei pystynyt näkemään, mitä alapuolella tapahtui ja mistä ääntely johtui eikä sitä, millaiset eläimet metakkaa pitivät.

Okeer

Okeer huokaisi. Hän tiesi, että pedot haistaisivat hänen mukanaan tuomansa lihan ennemmin tai myöhemmin, mutta olisi toivonut voivansa nukkua edes hieman pidempään. Hän kurkisti varovasti, kuinka paljon eläimiä oli ja olivatko herättäjät sen oloisia eläimiä, että niistä olisi hänelle vaaraa, vai olisiko hän toistaiseksi turvassa puussaan. (Perception 17)

GM

Ensimmäisestä vilkaisusta alas Okeer pystyi päättelemään kaksi asiaa, vaikka hän näki maanpinnalle vain nippa nappa alkuyön pimeydessä. Ensinnäkin kyse selvästi oli laumana toimivista petoeläimistä, sillä vaikka ne murisivat toisilleen, niiden liikkumisesta ei lähtenyt ääntä, edes savannin ruoho ei kahissut niiden edetessä sen lävitse. Toiseksi ne olivat selvästikin löytäneet hänen jälkensä, mutta ilmeisesti muutaman kilometrin päähän jäänyt haaska kiinnosti niitä enemmän kuin puussa piileskelevä Okeer, sillä eläin, jonka Okeer oletti olevan lauman johtaja, näytti nuuskivan siihen suuntaan, josta hän oli tullut. Pyörittyään, haisteltuaan ja muristuaan jonkin aikaa puun juurella, eläimet lähtivät siirtymään helpompaa saalista kohti.

Okeer

Okeer huokaisi helpotuksesta eläinten lähdettyä ja oli tyytyväinen siihen, että oli valinnut puun kivenkolon sijaan. Silti hän oli hieman pettynyt, ennen kaikkea itseensä. Hän tiedosti kyllä senhetkisen kuntonsa, mutta osa hänestä silti olisi tahtonut käydä häiritsijöiden kimppuun ja näyttää, kuka oli ravintoketjun huipulla. Onneksi kukaan ei ollut hänen pelkuruuttaan autiolla tasangolla todistamassa. Eläinlauman lähdettyä Okeer painautui takaisin oksanhaaraan ja yritti saada vielä levättyä.

GM

Seuraavan kerran, kun Okeer heräsi ääniin, aikaa oli ehtinyt kulua nelisen tuntia. Ääni, joka Okeerin oli herättänyt, oli tällä kertaa hiljaisempi, mutta tuntui tulevan lähempää.

Okeer

Okeer alkoi pikku hiljaa kyllästyä herätyksiin—kaikki, mitä hän sillä hetkellä olisi halunnut, oli saada nukkua yönsä rauhassa loppuun, sillä hänellä olisi vielä pitkä matka kuljettavanaan seuraavana päivänä. Hän kuitenkin muisti samassa olevansa mahdollisesti vaarassa. Aiemmat räksyttäjät olivat olleet puun juurella, mutta jos ääni kuului nyt lähempää, tarkoitti se sitä, että jokin oli hänen kanssaan puussa. Okeer yritti selvittää, mistä ääni oli tullut ja mikä sen oli aiheuttanut. (Perception 18)

GM

Hetken pimeässä silmiään siristeltyään Okeer huomasi tuijottavansa vähän matkan päässä oksalla kököttänyttä lintua. Lintu pörhisteli höyheniään ja naksutteli nokkaansa katsellessaan oksanhaarassa makaavaa Okeeria. Linnulla oli suhteellisen suuret silmät—ilmeisesti sillä oli linnuksi hyvä pimeänäkö—ja sen korvia ympäröi höyhennys, jota lintu näytti pystyvän kääntelemään ohjatakseen kuulemansa äänet korviinsa.

Okeer

Älä viitsi… Okeer huokaisi haudaten kädet kasvoihinsa. "Painu tiehesi siitä! Hus!" Okeer sähähti häiritsijälle ja yritti häätää mokoman elukan tiehensä.

GM

"Scriiiiiiikk!" olento päästi niin kimeän huudon, että kylmät väreet juoksivat Okeerin selkää pitkin. Lintu iski muutaman kerran siivillään ja lensi vähän kauemmas oksistoon, mutta ei poistunut puusta, vaan jatkoi Okeerin tapittamista vain vähän kauempaa.

Okeer

"Tapan sinut, jos päästät vielä äännähdyksenkin", Okeer sähisi, tarkoittaen joka sanaa, vaikka tiedostikin, ettei lintu tajuaisi hänen uhostaan sanaakaan. Hän yritti sulkea häiritsijän pois mielestään ja jatkaa lepoaan linnusta huolimatta.

GM

Okeer ei ehtinyt kuin käydä unen rajamailla, kun hän tunsi terävän nokan tökkäävän suoraan silmäkulmaansa ja melkein samalla hetkellä terävät kynnet tarttuivat hänen kaapuihinsa, kun lintu istahti hänen rinnalleen. Samalla hän tunsi lähes vastaavia teräviä iskuja muuallakin kehossaan, mikä osoitti, ettei linnun peijooni ollut enää yksin.

Okeer

Okeerilla loppui kärsivällisyys nokkijoiden kanssa välittömästi. Hän tarttui lähintä, mahansa päällä istunutta nokkijaa Voiman avulla kurkusta ja murskasi sen henkitorven. (Force Gripiä siis käytetään ja UTF antoi 15+6 = 21)

(GM huom: Lämää, kiitos 4d6, ei modifiereita.)

(Ahaa, ai niin joo. Tuli 14.)

GM

Okeerin kiusaaja koetti kiljaista, mutta aiemman korvia riipineen huudon sijasta linnun nokasta tuli vain käheää köhimistä ja se koetti nousta siivilleen, mutta ei onnistunut. Samaan aikaan linnun toverit jatkoivat Okeerin takomista ärsyttävästi, mutta eivät saaneet aikaan muuta kuin lieviä mustelmia ja reikiä Okeerin vaatteisiin.

Okeer

Okeer tempaisi valosapelinsa esiin ja huitaisi sillä kuristamaansa elukkaa (Tulipa turhaan paikkaan kriittinen osuma, puhdas 20. Vahinkoon 10, eli tuplattuna 20.). Hän toivoi, että valosapeli veisi viestin perille myös muille nokkijoille ja pelästyttäisi ne tiehensä.

GM

Vaikka makasi oksanhaarukassa, eikä asento ollut paras mahdollinen valosapelitaisteluun, Okeer onnistui sivaltamaan jo puolikuoliaaksi kuristamansa linnun kahtia. Muut nokkijat kiljaisivat korvia riipivänä kuorona ja vetäytyivät kauemmas ilmeisesti valosapelin yön pimeydessä kirkkaana hohtavan terän punaista valoa kavahtaen.

Okeer

Eipähän ainakaan voi sanoa, etteikö olisi tiennyt, Okeer tuumi katsellessaan kahdeksi kappaleeksi päätynyttä lintua. Yhtä lihaisaahan lintu ei ollut kuin hänen edellispäivänään metsästämänsä eläin, mutta kyllä sitäkin paremman puutteessa söisi, joten hän päätti jättää linnun kappaleet muiden lihojensa joukkoon. Sitten hän nousi polviasentoon ja kiinnitti huomionsa muihin lintuihin, jotka olivat vihdoinkin vetäytyneet ahdistelemasta häntä.

Okeer ei nähnyt ahdistelijoitaan, joten hän sammutti valosapelinsa ja antoi silmiensä jälleen totutella pimeyteen. Hän päätti, että mikäli linnut eivät tajunneet jättää häntä rauhaan, hän hutkisi ne palasiksi yksitellen. Ne kyllä herättävät rääkymisellään ihan liikaa huomiota… Okeer ajatteli huolestuneena, mutta ei hän voinut antaa niiden jatkaa hänen nokkimistaan. Mikäli hän haavoittaisi tarpeeksi montaa, ehkä parvi lopultakin tajuaisi antaa hänen olla rauhassa.

GM

Niin kauan kuin Okeer oli polviasennossa linnut pysyivät etäällä, mutta hän kuuli niiden siipien huminan, oksien rapinan ja satunnaiset kiljaisut ylempänä oksistossa. Silloin tällöin hän myös erotti varjon häilähtävän hieman lähempänä, mutta ne eivät tulleet hänen ulottuvilleen. Joko hänen olisi onnistuttava lepäämään pystyasennossa, tai lähdettävä lintujen perään kiipeilemään pimeään oksistoon.

Okeer

Okeer tiesi, ettei onnistuisi nukkumaan pystyssä, minkä lisäksi hänellä olisi riski pudota puusta, mikäli siinä jostain kumman syystä onnistuisi. Hän kokeili, pystyisikö mitenkään lepäämään istuma-asennossa ilman vaaraa putoamisesta.

GM

Pelkästään seuranneen tunnin aikana Okeer havahtui monta kertaa siihen että "pilkki" istuessaan oksanhaarukassaan. Välillä hän myös hätkähti, kun jokin puun oksistossa rapistelleista linnuista rääkäisi. Suurin osa yöstä oli kuitenkin vielä edessä, ja Okeer alkoi arvella, ettei hän mitenkään pystyisi sinnittelemään niin pitkään unta vastaan, ellei keksisi jotakin muuta ratkaisua.

Okeer

Okeerilla ei oikein ollut vaihtoehtoja. Hän voisi toki yrittää luikkia sinne toiseen löytämäänsä piiloon kivenkoloon, mutta hänellä olisi silloin suuri mahdollisuus joutua maapetojen uhriksi. Hän ei myöskään uskaltanut lähteä metsästämään lintuja puun oksistoon puusta putoamisen vaaran ollessa suuri. Hän kokeili, mitä tapahtuisi, jos hän vetäytyisi takaisin makuulle ja yrittäisi saada jälleen nukuttua. Hän toivoi, että linnut olivat pelästyneet valosapelia ja toverinsa silpomista niin paljon, etteivät tulisi enää häiritsemään häntä.

GM

Maatessaan jälleen oksanhaarukassa Okeerilla oli tunne, että linnut alkoivat hivuttautua uudelleen lähemmäksi. Ilmeisesti ne eivät aikoneet luovuttaa "helppoa saalistaan", mutta olivat myös sen verran kärsivällisiä, että odottivat hänen nukahtamistaan.

Okeer

Okeerilla oli kiusankappaleille yllätys valmiina: hän piti valosapelinsa kädessään valmiina ponnahtamaan pystyyn ja höyhentämään ensimmäisen kukkoilijan, joka kantamalle uskaltautuisi. Hän hengitti syviä henkäyksiä ja rentoutti kaikki lihaksensa, yrittäen antaa vaikutelman, että hän oli unessa, vaikka tarkkailikin ympäristöään koko ajan. Hän päätti silpoa lintuja kappaleiksi niin kauan, kunnes selviytyjät ymmärtäisivät jättää hänet rauhaan tai ne kaikki olisivat kappaleina. Suurin osa yöstä oli vielä edessä, joten aikaa hänellä kyllä riitti.

(Gm pyyntö: heitäpä fortitudea vastaan, pysyykö Okeer hereillä, vai nukahtaako?)

(Ilman modifiereita, oletan. Tuli 8.)

GM

Vaikka Okeeria väsytti, tieto lintujen uhasta piti hänet hereillä. Lopulta, kun hän oli mielestään maannut paikallaan nukkuvaa teeskennellen pienen ikuisuuden, hän kuuli yläpuolisesta oksistosta siipien havinaa, kun parvi lintuja laskeutui hänen päälleen. Tällä kerralla niitä vain tuntui olevan edellistä enemmän.

Okeer

Mistä noita syöpäläisiä oikein tulee? Ehtivätkö ne lisääntyä sillä välin kun nuokuin? Okeer ponnahti pystyyn ja sivalsi lähintä tunkeilijaa valosapelillaan (osumaan 20 (19+1) ja vahinkoon 10.). Hiljalleen hänelle alkoi tulla sellainen tunne, että linnut eivät luovuttaisi eikä hän saisi enää silmäystäkään unta yöllä. Tämä ei tule toimimaan. Mutta en voi puusta poistuakaan, sillä muuten joudun maapetojen armoille, enkä ole sellaisessa kunnossa, että voisin puolustautua niiltä räksyttäjiltä.

GM

Okeer selvästikin vahingoitti lintua, mutta se oli yhä elossa, ja päästi uuden korvia repivän kirkaisun. Valosapelin valon säikäyttäminä muu parvi lähti jälleen vetäytymään yläoksistoon. Haavoittunutkin lintu pyrki sinne, mutta jäi selvästi tovereistaan jälkeen.

(Kyssäri: Saako Okeer nyt oppiksen siihen haavoittamaansa kiusankappaleeseen?)

(GM vastaus: Siitä vain.)

Okeer

Okeer huitaisi vielä haavoittamansa nokkijan perään valosapelillaan yrittäen saada sen nitistettyä lopullisesti. (osumaan 15, vahinkoon 12)

GM

Okeerin valosapelin kärki hujahti vain senttien päästä ohitse linnun rinnasta, mutta sekin riitti pelastamaan kiusankappaleen hengen ja se hävisi tovereidensa seuraan ylempien oksien pimentoon, pois valosapelista hehkuvan valon piiristä.

Okeer

Okeer huokaisi, sammutti valosapelinsa ja painui takaisin pitkäkseen. Tästä tulee vielä pitkä yö…

(Kyssäri: jokos force grip on taas käytössä, vai katsotaanko tämän olevan vielä samaa encounteria kuin se, jossa Okeer sitä edellisen kerran käytti?)

GM

Lintujen satunnaiset kirkaisut, siipien lepatus ja oksien rapina jatkuivat puun latvustossa Okeerin asettuessa paikalleen.

(Gm vastaus: käytössä on, mutta muista että se on line of sight -kykyjä, joten Okeerin pitää pystyä näkemään linnut ennen kuin se voi käyttää kykyä niihin.)

(Ja nyt ne on jo sen kantaman ulottumissa.)

Okeer

Okeer päätti vielä yrittää jatkaa samalla taktiikallaan, vaikka alkoikin tulla vahvasti sellainen tunne, että linnuilla ei olisi pienintäkään aikomusta jättää häntä rauhaan, vaikka hän haavoittaisi niitä kaikkia. Hän jäi makaamaan ja yritti jälleen tekeytyä nukkuvaksi.

(Hieman turhautunut gm kysymys: Ihan tosissaan??? Tilanteeseen on ratkaisu, mutta en tahtoisi sanoa sitä suoraan vaan olen odottanut, että keksit sen itse...)

(Hieman pöllämystynyt pelaaja selitys: En ajatellut laskea Okeeria pois puusta, koska Okeer selvästikin pystyy puolustautumaan näitä sankareita vastaan ja maapetoja vastaan ei siitä ole mitään takeita, olkoonkin kivenkolossa piilossa. Ja linnut selvästikin säikkyvät valosapelia, mutta sen palaessa ja humistessa ympäri yön ei Okeerkaan nuku kyllä silmäystäkään. Okeer ei taida pystyä valosapelillaan hutkimaan poikki oksia, joissa linnut piileksivät ja Okeer ei todellakaan ole lähtemässä kiipeämällä metsästämään lintuja, sillä hän pystyy onnistumaan vain niin monessa climb-heitossa ennen kuin hän tipahtaa puusta ja kuolee ottamaansa falling damageen. Niitä vaihtoehtoja olen itse pyöritellyt ja nostan kyllä kättä pystyyn virheen merkiksi, jos jokin fiksumpi vaihtoehto on jäänyt huomioimatta. Olisihan Okeer tietysti pystynyt iskeä niitä kaikkia vastaan Force Slamilla, mutta muistin sen vaihtoehdon vasta tuossa äsken otettuani force gripin puheeksi ja encountteri oli siltä kertaa jo ohi.)

(Meditoi.)

(Mut, mut, mut…)

(Pelaaja nostaa käden pystyyn virheen merkiksi.)

Okeer huokaisi lintujen jäädessä kaakattamaan puunoksiin—hän ei selvästikään pystynyt häätämään lintuja tiehensä, vaikka haavoittaisi. Hän istuutui oksanhaarukkaan ja samalla puhtaasti sattumalta muisti, kuinka linnut eivät uskaltaneet tulla hänen luokseen hänen istuttuaan siinä edellistä kertaa. Niinpä hän antoi itsensä rentoutua ja mielensä vajota transsiin (UTF antoi 6+6 = 12)

GM

Okeerin ollessa transsissa pari häntä aiemmin häirinneistä linnuista teki satunnaisia ohilentoja aivan hänen näkökenttänsä—paremman sanan puutteessa—rajalla, mutta eivät millään tavoin haitanneet hänen meditoimistaan. Ja pari tuntia myöhemmin lintujen kirkaisuja ei kuulunut enää edes kovin läheltä, suurin osa niistä oli luultavasti antanut periksi ja lähtenyt etsimään helpompaa saalista, kun Okeer ei enää antanut vaikutelmaa heikkoudesta.

Okeer

Okeer huokaisi helpotuksesta lintujen jätettyä hänet lopultakin rauhaan—miksi hän ei ollut tullut ajateltua meditointia aiemmin? Hän päätti jatkaa lepoaan transsissa, varmistuakseen siitä, että linnut eivät tulisi takaisin, ja että hän saisi käytettyä loppuyön mahdollisimman tehokkaasti hyödykseen.

GM

Parisen tuntia sen jälkeen, kun linnut olivat häipyneet Okeer kuuli jälleen mekkalaa puun juurelta, tällä kertaa äänet kuitenkin kuuluivat laumalle jotakin muita maaeläimiä kuin alkuhyöstä hänet herättäneet. Näiden äänet olivat korkeampia ja terävämpiä kuin aiemmin ohi kulkeneiden petojen murina. Kuten aikaisempikin lauma, ne pysähtyivät vähäksi aikaa nuuskimaan puun juurelle, mutta niiden aiheuttama meteli ei varsinaisesti häirinnyt Okeerin transsia ja hän oli vain marginaalisesti tietoinen alapuolellaan pyörivästä petolaumasta.

Okeer

Okeer ei kiinnittänyt eläimiin sen kummempaa huomiota niin kauan, kun nämä eivät lähtisi yrittämään puuhun kiipeämistä. Hän oli tyytyväinen päätöksestään suojautua puuhun kivenkolon sijasta.

GM

Syötyään maahan pudonneen puolikkaan Okeerin halkaisemasta linnusta, joka aivan ensimmäisenä oli käynyt hänen kimppuunsa, eläinlauma jatkoi matkaansa.

Okeer

Okeer rekisteröi eläinten poistumisen vain etäisesti ollessaan syvällä meditoinnissaan.

GM

Aamunkoiton ensimmäinen valon häilähdys horisontissa alkoi lopulta kohota taivaalle. Okeerin puuta ympäröinyt savanni oli vielä pimeyden verhoama, mutta taivas alkoi vaaleta ja tähdet himmenivät.

Okeer

Okeer palasi hiljalleen täydelle tietoisuuden tasolle ja venytteli jäseniään levon jälkeen. Hän päätti pysytellä vielä hetken puussa ja syödä aamiaiseksi hieman edellisillalta mukaan ottamaansa lihaa, jotta saisi energiaa pitkälle marssilleen, joka hänellä vielä olisi edessä. Samalla hän odotti, että savannille tulisi enemmän valoa ja aurinko nousisi kunnolla, saadakseen kunnollisen maanmerkin jonka mukaan suunnistaa.

(GM kyssäri: Kumpaa Okeer syö? Omaa linnunpuolikastaan vai sitä maaelukkaa, jonka pyydysti?)

(Sitä maaelukkaa, kuten postauksessa yritin mainitakin. Oletettavaa on, että koska se on ollut kauemmin Okeerin mukana, se pilaantuu nopeammin ja pitää siis syödä ensiksi.)

("Edellisilta" vain kuulosti myöhemmältä kuin se iltapäivä, jolloin Okeer pyydysti sen maaotuksen, siksi piti varmistaa.)

(Niin joo, Okeer tusasi sen tulenteon kanssa aika kauan…)

GM

Okeerin aamiainen vaikutti hieman sitkistyneen edellisestä aterioinnista, kun lihassa jäljellä ollut veri oli siirtynyt paitaan, jossa liha oli ollut kiedottuna. Sen syöminen oli kuitenkin tällä hertaa paljon siistimpää kuin heti kaadon jälkeen.

Okeer

Okeer katseli tympeänä veren tahraamaa paitaansa, joka vaikutti menneen peruuttamattomasti pilalle. Saatuaan syötyä hän pyyhki siihen myös suunsa—ainakaan enemmän pilalle se ei siitä menisi. Loput lihat hän kääri jälleen paitaan ja lähti hiljalleen laskeutumaan puusta auringon noustessa.

(GM pyyntö: heitäpä ihan hassutuksena climbia, miten sulokkaasti pääset alas puusta.)

(Heitetään sitten. Tuli 13.)

GM

Okeerin laskeutuminen puusta ei ollut läheskään yhtä sulava tai helppo, mitä sinne kiipeäminen oli ollut edellisenä iltana. Hän päätyi roikkumaan yhdestä isommasta oksasta ollen vielä sen verran korkealla, että pudottautuminen ei vaikuttanut hyvältä idealta.

Okeer

Okeer kirosi jäädessään jumiin puuhun ja yritti turhautuneena saada jatkettua laskeutumista (Climb tällä kertaa 7. Auts.)

(Gm vastaus: Auts tosiaan. Mutta ei hätää. Okeer on vain noin viiden metrin korkeudessa, joten lämää tulee 1d6 eli… 3 pistettä vahinkoa.)

Ei! Eiieiieieieieieiii! Okeer ehti ajatella otteensa lipsahtaessa, ja ennen kuin hän ehti edes kunnolla säikähtää, iskeytyi hän kipeästi selälleen maahan. Hän kirosi vuolaasti huohottaessaan selällään maaten ja yritti nousta ylös. Kipeästä selästä huolimatta mitään ei vaikuttanut olevan pysyvästi vaurioitunut, mistä hän kiitti Voimaa. Okeer nieli kipunsa ja lähti kivun hiljalleen vaimentuessa jatkamaan vaellustaan kohti nousevaa aurinkoa.

GM

Okeerin lopulta onnistuessa rämpimään jaloilleen kivuliaan tällin jälkeen hän sai suuntiman ja pääsi jatkamaan matkaansa.

(GM ehdotus: pieni time-skip seuraavaan mielenkiintoisempaan tapahtumaan?)

(Pelaajan vastaus: sopii minulle.)

GM

Okeer arveli kulkeneensa ehkä neljä tuntia lähdöstään, kun hänen korviinsa kantautui möreää ääntä—paremman sanan puutteessa sitä ehkä olisi saattanut kutsua mylvinnäksi—joka oli sekoittunut kumeaan töminään. Ääni oli niin matala, että Okeerin oli vaikeata hahmottaa sen perusteella, mistä suunnasta se tuli, se tuntui kaikuvan itsensä savannin maastosta.

Okeer

Okeer toivoi, ettei olisi vaarassa. Hän ajatteli ensimmäisenä möykkääjän olevan jonkinlaisten suurten eläimien lauma. Kasvissyöjäeläinten lauma, Okeer tarkensi itselleen, tai niin hän ainakin halusi kuvitella. Okeer yritti kuulostella tarkemmin, missä tai kuinka kaukana äänen lähde oli tai saisiko hän parwmmin tolkkua siitä, mikä jylinää aiheutti. (Perception antoi 17+7 = 24)

GM

Pitkän ruohikon seasta Okeer ei pystynyt näkemään ääntä aiheuttavia eläimiä, mutta ääni tuntui tulevan kovalla vauhdilla lähemmäksi ja sen suunta vaikutti olevan suunnilleen hänen takaansa. Ruohikon yläpuolella hän kuitenkin erotti pölypilven, jonka ilmeisesti hyvin suuri ja nopeasti liikkuva eläinlauma oli nostattanut. Pilvi vaikutti myös olevan melko leveä, joten mitä sieltä sitten tulikaan, lähestyi melko laajana rintamana.

Okeer

Voi torstai… Okeer manasi. Minuthan tallotaan tuusan nuuskaksi! Okeer mietti, ehtisikö hän juosta lähestyvän lauman alta pois (ja Okeer käyttää Search Your Feelings kykyä: UTF antoi 11 + 6 = 17)

GM

Voima varoitti Okeeria. Hän ei mitenkään jo valmiiksi rasittuneena ja haavoittuneena jaksaisi juosta riittävän pitkää aikaa pystyäkseen siten pysymään lähestyvän lauman edellä, ja paikalleen jääminen olisi vielä sitäkin vaarallisempaa.

Okeer

Okeer huokaisi ja raapi sarviaan kuumeisesti yrittäessään keksiä jotain. Hän yritti etsiä ympäristöstään paikkaa, johon voisi suojautua välttyäkseen lauman tallomaksi joutumiselta (Sitten etsitään piilopaikkaa, elikkä perception Sense Surroundingsilla höystettynä: perception 6+7 = 13 ja UTF 18+6 = 24)

GM

Voiman vahvistamilla aisteillaan Okeer tunsi jättimäisen lihamuurin lähestymisen, sen miten se tallasi savannin ruohikon alleen ja kaatoi muita pienempiä kasveja ja pensaita—jopa pieniä puita. Saadakseen suojaa Okeerin täytyisi löytää vähintään suuri kivikko tai pieni kallio, joka pakottaisi olennot kiertämään sen yli juoksemisen sijasta. Pitkältä ruohikolta hän ei kuitenkaan pystynyt näkemään kovinkaan kauaksi, eikä sen hetkisestä sijainnistaan erottanut selkeitä maastomerkkejä. Aistikykynsä rajalta Okeer ei kuitenkaan vaistonnut Voimankaan avulla täydellistä suojapaikkaa, mikä tarkoitti että hänen olisi pakko lähteä liikkeelle, ja nopeasti, tai hän jäisi jalkoihin.

Okeer

Okeer alkoi käydä jo hieman epätoivoiseksi. Eläinlauman tallomaksi joutuminen nyt on vielä nälkäkuolemaakin nolompi tapa kuolla. Tai, täällä pellossa nyt ei kunniakkaita kuolintapoja kummemmin taida olla tarjolla muutenkaan. Hän sprinttasi juoksuun niin kovaa kuin heikossa kunnossaan suinkin pystyi ja lähti juoksemaan vinosti arvioimastaan lauman tulosuunnasta poispäin saadakseen maksimaalisen määrän aikaa ehtiä pois lähestyvän rintaman alta ennen kuin jäisi sen alle.

GM

Juostessaan Okeer osui hieman avoimempaan maaston kohtaan ja sai ensimmäisen suoran näköyhteyden jo uhkaavan lähelle ehtineisiin olentoihin. Ne muistuttivat hieman banthoja, mutta olivat hieman korkeampia ja selvästi sirorakenteisempia. Nopeallakin vilkaisulla saattoi arvioida, että isoimmat painoivat parisentuhatta kiloa ja pelkästään massallaan voisivat musertaa suurimman osan tielleen tulevista pienemmistä olennoista—kuten Okeerin itsensä.

Okeer

Okeerilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa juoksemista heikosta kunnostaan huolimatta. Nuo otuksethan ovat jättimäisiä! Täytyy päästä alta pois…

GM

Kun Okeer jo tunsi tantereen tärisevän omienkin jalkojensa alla jättilauman juoksun vuoksi, hän lopulta näki sen: suuren, osittain murentuneen kiven—tai ehkä se oli pieni kallio, joka työntyi ylös savannin maaperästä. Tärkeätä Okeerille oli vain se, että kivi/kallio kohosi sen verran otuslauman päiden yli, että hän olisi suojassa sen huipulla, ja että se näytti riittävän vakaalta pysyäkseen paikallaan, vaikka joku otuksista erehtyisikin juoksemaan sitä päin.

Okeer

Siinä on mahdollisuuteni, Okeer päätti ja lähti säntäämään kohti kiveä. Aluksi hän ei meinannut saada otetta sen reunasta ja hän oli vajota jo epätoivon valtaan lauman rymistellessä aina vain lähemmäs, mutta sitten hän muisti ammentaa voimaa Voimasta auttaakseen itseään kiipeämään (climb 10+0 + force pointsista 5, elikkä tasan 15.)

GM

Okeer pääsi kuin pääsikin kiven huipulle, eikä hetkeäkään liian aikaisin. Hän ei ollut kunnolla ehtinyt edes huokaista helpotuksesta, kun lauma jo ympäröi kiven vellovana massana, joka ryntäsi ohitse. Lauman jaloista kohoava pöly peitti sakeana Okeerin ja kiven jolta hän oli löytänyt turvapaikan, mutta se oli huomattavasti pienempi paha kuin tallautua lauman jalkoihin.

Okeer

Okeer lyyhistyi kiven päälle huohottamaan helpottuneena, kun onnistui pääsemään turvaan lauman jaloista. Pöly sai hänet yskimään, mutta hän hädin tuskin rekisteröi sitä. Se oli ihan liian lähellä, hän mietti synkkänä odottaessaan hengityksensä ja pulssinsa tasaantumista sekä sitä, että valtaisa lauma menisi hänen ohitseen niin, että hän pääsisi jatkamaan matkaansa.

GM

Vaikka lauma liikkui kovaa juoksua, se oli niin suuri, että kesti lähes tunnin, ennen kuin Okeer huomasi sen alkavan harvetua ja jopa hieman hidastavan vauhtiaan. Siihen mennessä hän oli aivan pölyn peitossa, ja hänestä tuntui, että hiekkaisen oloinen pöly kirskui hänen hampaissaankin, kun hän vain vähänkin liikautti suutaan. Lisäksi, etenkin ohimarssin ensimmäisen puolituntisen aikana, Okeer huomasi, että laumasta nouseva haju oli melkoisen epämiellyttävä sekoitus eläinhikeä, virtsaa, lantaa ja jotain, mitä hän ei edes osannun määritellä. Hänellä myös oli erittäin kuuma, sillä pölyverho ei tuntunut millään tavoin vähentävän auringon porotusta, ja hän alkoi kärsiä kovasta janosta.

Okeer

Minun täytyy päästä joelle ja vähän äkkiä… Okeer tiesi köhiessään pölyä kurkustaan. Haju häntä ei haitannut—hän oli liian ylpeä lähteäkseen purnaamaan niin vähäpätöisestä asiasta—mutta kuivunutta suutaan ja huutavaa janoaan hän ei voinut sivuuttaa. Hän ajatteli, että vaikka hänen kantamastaan lihasta olikin suurin osa nesteistä siirtynyt hänen paitaansa, olisi sen syöminen aina tyhjää parempi matkaa ajatellen. Eläinlauman lennättäessä tomua hän ei kuitenkaan sitä lähtenyt vielä tekemään.

GM

Lopulta, kun lähes pari tuntia oli kulunut eläinlauma lopulta loppui kokonaan sen kadotessa suunnilleen johonkin siihen suuntaan, jossa Okeer oletti joen olevan—pakoon rynnätessään hän oli hieman hukannut käsityksensä ilmansuunnista ja suoraan ylhäältä paistava aurinko ei oikein auttanut asiaa. Pahin pöly alkoi laskea pian elukoiden mentyä, mutta hienojakoisempi tomu leijui yhä ilmassa samentaen näkymää kuin sumuverho.

Okeer

Okeer mietti, ettei hänen kannattanut lähteä vielä liikkeelle menetettyään suuntavaistonsa—mikäli hän lähtisi vahingossa väärään suuntaan, menettäisi hän vain enemmän aikaa. Niinpä hän isoimman tomun laskeuduttua jäi syömään kiven päälle loput edellisiltana mukaan ottamastaan lihasta säästäen linnunpuolikkaansa vielä myöhempää käyttöä varten.

GM

Syödessään Okeer havahtui äkkiä uuteen hajuun, joka alkoi hiljalleen voimistua: savua.

Okeer

Älä nyt viitsi… Okeer huokaisi hieman jo turhautuen jatkuviin vaikeuksiin syödessään lihan loppuun. Pääsenkö nyt nauttimaan vielä ruohikkopalostakin… Sitäkö ne eläimet pakenivat? Hän yritti katsoa kiven päältä, näkisikö, mikä savun aiheuttaja oli tai mistä se tuli. Oletettavaa toki oli se, että se lähestyi suunnasta, josta lauma oli juuri rynninyt. (Perception antoi 14)

GM

Okeer ei vielä nähnyt savun aiheuttajaa, ja savu itsessään oli sekoittunut ilmassa vielä leijuviin viimeisiin pölyihin. Mutta tuuli kävi suurinpiirtein suunnasta, josta lauma oli tullut, joten se oli myös suunta, josta savun haju kulkeutui.

Okeer

Okeer laskeutui pikimmiten kiveltä ja lähti reipasta tahtia samaan suuntaan, mihin lauma oli paennut. Hän ei ollut ihan varma siitä, oliko suunta oikea jokea ajatellen, mutta hänellä olisi aikaa huolehtia siitä sen jälkeen, kun hän ei ollut enää vaarassa palaa hengiltä.

GM

Seuratessaan laumaa Okeer tunsi savun hajun voimistuvan kaikesta huolimatta—lauma oli päässyt pakoon tulta, mutta hän ei mitenkään pystynyt juoksemaan yhtä nopeasti. Tuli ei kuitenkaan lähestynyt kovin nopeasti, sillä tuuli oli heikko.

Okeer

Okeerilla ei ollut oikein muuta mahdollisuutta kuin jatkaa raviaan, janosta, heikosta kunnostaan ja väsymyksestään huolimatta. Minua koetellaan, Okeer ajatteli tuimasti tilanteestaan kerätessään määrätietoisuutta. Mutta minähän näytän, ettei minua näin helpolla nujerreta. Pimeä puoli on kanssani.

GM

Okeerin juostessa (GM välihuom: lisää tapahtumaköyhää juoksentelua tunteroisen ajan) auringon suunta kallistui sen verran, että Okeer tajusi kulkevansa nyt enemmän joen suuntaisesti kuin sitä kohti. Samaan aikaan tuuli toi entistä sakeampaa savua, mistä hän päätteli maastopalon lähestyvän.

Okeer

Okeer yritti kiristää tahtiaan ja samalla arvioida, ehtisikö hän suuntaa vaihtaessaan joelle ennen kuin palo saavuttaisi hänet—mikäli hän pääsisi joelle tai parhaassa tapauksessa sen yli, olisi hän turvassa. (Heitetäänkö tähän survivalia? Jos heitetään, se antoi 9.)

GM

Arvio ei kestänyt kauaa, sillä Okeer oli ehkä puolessa matkassa sithin majalta joelle, mutta matka kestäisi vielä vähintään seuraavan päivän puolelle. Ja kaikella todennäköisyydellä tulipalo saavuttasi hänet paljon ennen sitä, luultavasti jo ennen iltaa.

Okeer

Okeer tiesi, että hänen oli pakko päästä palon alta pois jotenkin. Kallion päälle turvaan kiipeäminenkään ei tällä kertaa olisi vaihtoehto; se saattaisi ehkä säästää hänet liekeiltä, mutta hän tukehtuisi sen sijaan häkähöyryihin sillä tavoin. En tule kuolemaan tänne, Okeer ajatteli päättäväisenä, vaikka todennäköisyydet hänen selviämistään vastaan alkoivatkin kasvaa hälyttävää vauhtia. Hän yritti juostessaan etsiä maastosta mitä tahansa, mikä voisi auttaa häntä selviämään (Perception 5+6 = 11)

GM

Paksunevan savun ahdistamanakin Okeer jatkoi matkaansa. Juostuaan vielä puolisen tuntia hän näki ensimmäiset liekit, jotka levisivät savannin ruohikossa häntä kohti.

Okeer

Okeer alkoi käydä jo epätoivoiseksi. Hän ajatteli jälleen yhteysradiotaan, vaikka olikin epätodennäköistä, että kukaan olisi sen vähäpätöisellä kantamalla kuulemassa, tai vielä vähemmän ryntäämässä hänen avukseen—jos hän todella oli jo puolimatkassa sithin majalta, edes sithin kätyrit eivät kuulisi häntä. Siitä huolimatta hän nappasi vehkeen vyöltään ja sääti sen lähettämään hätäkutsua.

"Pyydän välitöntä apua savannin maastopaloalueella. Kuutelen."

GM

Okeerin lieväksi yllätykseksi yhteysradio räsähti ja sieltä kuului katkoinen ääni—ilmeisesti vastaaja oli jossain aivan yhteysradion kantoalueen rajalla.

"Haloo?" ääni sanoi. "Mik… maas…lo? Haloo?"

(Pelaajan kyssäri: Laskeekos aurinko tälläkin planeetalla länteen?)

(GM vastaus: Ilmansuunnat toimivat normaalisti, kyllä.)

(Mietin vaan, kun jotkut planeetat pyörivät ns. "väärään suuntaan".)

Okeer

"Joelta länteen päin!" Okeer melkein huusi radioon helpottuneena siitä, että joku vastasi, mutta muisti sitten, että yhteys oli ilmeisesti melko huono ja yritti rauhoittua, vaikka olikin tuntikaupalla ravaamisesta melkoisen hengästynyt ja väsynyt: "Joelta länteen päin, noin 50 kilometriä. Minulla ei ole sen kummempaa tietoa siitä, missä olen, mutta tarvitsen apua!"

GM

"…i vaaraa," ääni rätisi takaisin. "Maastopal… …tyy jokeen. …tos varoituks…"

Okeer

"Ei, eieiei! Olen maastopaloalueella jalan ja tarvitsen apua nyt, tai kuolen tänne!"

GM

"…dä kuten kaik… …kin," ääni vastasi. "Raivat… alue ja …taa tulen kiert…"

(pelaajan kyssäri, part II: Savuhöyryjen hengittäminenhän aiheuttaa aika inhottavia peliteknisiäkin seuraamuksia. Pelikirja ei kuitenkaan ole kovin avulias siinä, kuinka kaukaa tulipalosta smoke hazard vielä vaikuttaa peliteknisesti. Mietin vain, ehtiikö Okeer tässä enää lähteä raivaamaan.)

(GM vastaus: Kunnollinen vastaus tähän joutuu nyt odottamaan huomista, koska tein typerästi päätöksen jättää oman pelikirjani kotiin lähtiessäni viikonloppureissulle.)

(Pelaajan huomautus: pelikirjahan pdf:hän on myös SWFanonin dropboxissa.)

(Kunnollinen GM vastaus: Hmmm... Kuten sanoit pelikirja ei ollut kovin yksityiskohtainen savuvaaran suhteen, ja muutenkin näen tällä hetkellä tulivaaran pahempana, noin niinkuin GM:n perspektiivistä. Okeer on kuitenkin avoimessa maastossa, missä on sen verran tuulta, että savun paksuus vaihtelee hetkestä toiseen.)

(Jaa, no… katsotaas sitten. Tulivaaralta raivaus ainakin saattaa auttaa. Toimintavaihtoehdot ovat hyvin rajalliset ja ainakaan pelikirjan selaaminen ei muita tapoja mieleeni tuonut.)

Okeer

"Kiitos neuvosta", Okeer puhisi radioon. Miten hän olikaan olettanut jonkun muka lähtevän hänen avukseen. Minun jos jonkun pitäisi tietää paremmin. Ainakin hän sai puhelusta vinkin, joka saattoi auttaa häntä, vaikka savuhöyryjen hengittäminen ei hyvältä idealta vaikuttanutkaan. Hänelle ei kuitenkaan tullut juurikaan muuta vaihtoehtoa mieleen ja aika oli käymässä vähiin, joten hän sytytti valosapelinsa ja ryhtyi hutkimaan ruohoa nurin saadakseen luotua itselleen alueen, missä ei olisi mitään syttyvää.

GM

Ruoho kaatui kiitettävää tahtia Okeerin valosapelin huitaisuista. Se ei yli juosseen lauman jäljiltä muutenkaan ollut enää niin pitkälle pystyssä kuin se oli ollut aikaisemmin.

Okeer

Okeerin olisi toki ollut helpompi huitoa nurmea nurin, jos se olisi ollut enemmän pystyssä, mutta oli toki helpottunut siitä, että työ edistyi joka tapauksessa nopeasti. Hän lähti jonkin verran raivattuaan tekemään alueesta ympyränmuotoista ja yritti raivata niin laajan alueen kuin suinkin turvallisesti ehtisi.

GM

Okeer ehti työskennellä ehkä varttitunnin verran ennen kuin tulen uhka alkoi vaikuttaa välittömältä. Ensimmäiset heikon tuulen kuljettamat kipinät sihisivät ilmassa hänen ympärillään.

(Pelaajan kysymys: pystyykös Okeer heittelemään kuinka paljon ruohoa Move Light Objectilla, vai onko nopeampaa hoitaa homma ihan manuaalisesti? Move Light Objectin ohjeissa sanotaan että 5kg tavaraa voi nostaa, mutta tarkoittaakos tämä yksittäistä esinettä vai voiko sillä heitellä myös 5kg massaa ylipäänsä?)

(GM vastaus: Yksi ruohonkorsi kerrallaan, joten manuaalinen työ on erittäin paljon nopeampaa.)

(Jahas. Sitten tulee kiire.)

Okeer

Tuli oli lähestynyt nopeammin kuin Okeer oli ajatellutkaan. Hän sulki valosapelinsa, kiinnitti sen vyölleen ja lähti kiireesti heittelemään ja potkimaan leikkelemäänsä kasvustoa pois raivaamaltaan alueelta.

GM

Varsinainen palavan maaston laita ei ollut vielä saavuttanut Okeerin suojapaikkaa, mutta hänen potkiessaan ja paiskoessaan ruohoa vimmatusti pois alueelta savu alkoi käydä ärsyttäväksi—Okeer arveli, ettei se vielä ollut vaarallista, mutta se oli silti yksi erittäin suuri riesa lisää hänen muutenkin kurjaan tilanteeseensa.

Okeer

Okeer jatkoi riehumistaan niin kauan kuin hänen olisi turvallista hengittää.

GM

Okeer oli juuri työntämässä viimeistä isompaa ruohomätästä sivuun, kun pieni tuulenpuuskan poikanen toi hänen naamalleen aimo annoksen kitkerää savua ja hän tiesi, että hänen olisi aika pyrkiä suojautumaan myös siltä jollakin keinolla. Lähestyvälle tulelle hän ei sen enempää pystyisi tekemään, mitä oli jo tehnyt riistäessään tulelta ravinnon ympäriltään.

Okeer

Okeer ei tietenkään varautunut matkaansa hengitysmaskilla, joten hän joutui köhimään savuhöyryjä. Kaiken lisäksi hän oli vielä hengästynyt tuntikaupalla ravaamisesta ja raivatessa riehumisesta, mikä ei helpottanut asiaa. Hänellä ei ollut hengityksen pidättämisen lisäksi paljon vaihtoehtoja, mutta hän päätti silti kokeilla, auttaisiko paidan kankaan läpi hengittäminen suodattamaan savua yhtään, vaikka hän sen toimimista epäilikin syvästi.

GM

Eihän kangaskerros tietenkään kunnollista hengityssuojainta vastannut, mutta jotenkin Okeerista kuitenkin tuntui, että se helpotti hieman tilannetta. Saatuaan viimeisetkin leikkaamansa ruohot pois suoja-alueeltaan, hän ei voinut kuin odottaa, että tuli kiertäisi sen. Ja toivoa parasta.

Okeer

Okeer katseli lähestyvää tuliseinää pelokkaana—hän ei ihan täysillä luottanut raivaustyöhönsä eikä varsinkaan kökköön hengityssuojaimeensa. Hän katsoi, että hänen paras mahdollisuutensa oli hengästymisestä ja uupumuksesta huolimatta hengittää mahdollisimman kevyesti ja kun tuuli toisi hänen naamalleen kitkerämpää savua, pidättää hengitystä kokonaan.

GM

Ensimmäisten tulenliekkien saavuttaessa Okeerin suoja-alueen reunan se näytti ainakin siltä kohden pidättelevän tulta. Ympäröivän ilman kuumuus kuitenkin yltyi.

Okeer

Okeer suojautui kyyristymällä mahdollisimman pieneksi, jotta hänestä tulisi mahdollisimman pieni maali mahdollisesti lenteleville kipinöille. Sen jälkeen hänellä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin toivoa, että hänen suojautumistapansa toimisi ja tuli menisi ohi. Hän hikoili rankasti—sekä valtavasta kuumuuden että hermoja raastavan tilanteen takia. Tältä helvetissä siis tuntuu olla, hän kiristeli hampaitaan. Okei, katsotaan, onko helvetistä vastusta sithille.

GM

Okeerin suoja-alue vaikutti kestävän. Vaikka itse tuli ei päässyt leviämään sen sisälle ja saavuttamaan Okeeria suoraan, hän tunsi ilman muuttuvan polttavaksi ympärillään. Hänestä tuntui kuin häntä olisi paahdettu jättimäisessä grillissä, liian kuumalla lämmöllä. Silloin tällöin hän tunsi kuumuuden pistoksia, kun lentävät kipinät hipaisivat hänen ihoaan. Hänen onnekseen mikään ei kuitenkaan syttynyt.

Okeer

Okeer tiesi, että hänen olisi pitänyt olla helpottunut siitä, että hänen suoja-alueensa näytti pitävän tulen loitolla, mutta kuumuus teki hänen olonsa erittäin tukalaksi. Tilanne oli muutenkin todella kuumottava—vain vähän matkan päässä häntä ympäröinyt tulimeri ei ollut mikään rohkaiseva näky. Hän toivoi suoja-alueensa keskellä kyyhöttäessään vain maastopalon menevän mahdollisimman nopeasti hänen ohitseen.

GM

Hieman vajaan tunnin kuluttua Okeer huomasi, että tulen päävoima oli siirtynyt hänen suojapaikkansa ohitse. Hän myös tunsi olevansa heikko ylimääräisen kuumuuden aiheuttamasta nestehukasta (GM huom: -1 conditionia kaikkeen, kunnes Okeer saa juotavaa ja lepoa), mutta pahin ilmeisesti oli ohitse.

Okeer

Okeer odotti, että tuli menisi kokonaan hänen ohitseen ja liekit hänen ympärillään sammuisivat, jotta hän voisi turvallisesti jatkaa matkaa.

GM

Liekit tuli siirtyi vähä vähältä eteenpäin ja ilma sen takana kävi jossain määrin savuttomammaksi, joskaan ei kovin paljoa viilentynyt. Ympäröivä maasto kärysi vielä huomattavasti ja olisi luultavasti niin kuuma astella, että se polttaisi Okeerin kengän pohjat, jos hän ei antaisi sen ensin jääntyä jonkin aikaa.

Okeer

Okeerilla ei ollut vielä mitään mahdollisuutta lähteä jatkamaan matkaansa. Ainakaan hänen ei suurimman savun mentyä tarvinnut enää hengittää likaisen paitansa läpi, mistä hän oli kiitollinen. Hän päätti käyttää mahdollisesti pitkänkin odotusajan hyödykseen—hän kävi istumaan ja yritti meditoida, kunnes maasto olisi sen verran jäähtynyt, että hän voisi jatkaa matkaansa (UTF antoi 3+6 = 9)

GM

Vaikka Okeer yritti rentouttaa mielensä, transsi ei vain suostunut tällä kertaa tulemaan.

Okeer

Okeer alkoi menettää kärsivällisyytensä, kun hän ei onnistunut rentouttamaan mieltään. Häntä janotti, väsytti ja harmitti, minkä lisäksi hänellä oli vieläkin mahdottoman kuuma, vaikka maastopalo olikin pääosin mennyt hänen ohitseen, joten rentoutumisen vaikeuden ei olisi pitänyt tulla hänelle yllätyksenä, mutta hän turhautui yhtä kaikki. Kriffin maastopalo… Okeer puhisi. Kriffin savanni, kriffin planeetta!

GM

Savun haihtuessa, tulen siirtyessä kauemmas ja maaston hiljalleen alkaessa jääntyä, Okeer huomasi että myös aurinko oli jo selvästi lähtenyt painumaan kohti taivaanrantaa. Jostakin maastopalon runtelemalta savannilta hänen pitäisi vielä löytää yöpaikkakin ennen kuin se olisi liian myöhäistä ja pimeä pääsisi yllättämään. Maastopalo oli kaikella todennäköisyydellä ajanut suurimman osan eläimistä pois, jos nämä eivät olleet kuolleet sen liekkeihin, mutta pimeässä Okeerin olisi hankala suunnistaa, joten kulkeminen silloin ei olisi viisasta.

Okeer

Eläimet eivät tulisi myöskään häiritsemään hänen yöuniaan edeltäneen yön tapaan, mikä oli Okeerin mielestä ainut hyvä asia, mitä maastopalosta oli seurannut. Maaston jäähdyttyä turvallisen lämpöiseksi Okeer lähti jatkamaan pitkää marssiaan kohti jokea tutkaillen samalla ympäristöään mahdollista yöpaikkaa miettien. (Perception 5 + 7 - 1 = 11)

GM

Ainoa asia, jonka Okeer huomasi oli hieman hänen aiempaa näkemiään kivikoita suurempi kivikko.

(Pelaajan kyssäri: kuinkas pitkälle ilta on ehtinyt jo tarkalleen mennä? Ehtiikö Okeer vielä lähteä jatkamaan matkaansa ja etsiä jotain parempaa; kivikko vaikuttaa sellaiselta, ettei se ole kovin paljoa tyhjää parempi.)

(GM vastaus: Okeerilla on ehkä parisen tuntia aikaa ennen pimeää. Huomauttaisin kuitenkin, että vaikka puut olisivat kestäneet maastopalon, ne ovat vähintään hyvin nokisia paikkoja kiipeillä tällä hetkellä.)

(Niin, ja Okeer saa lisäksi kiipeilyyn sen -1 condition miinuksenkin.)

Okeer

Okeer nyrpisti nenäänsä kivikolle, jota hän ei edellisen yön lokoisaan puuhun verrattuna pitänyt juuri minään. Paremman suojapaikan puutteessa Okeer kuitenkin meni kivikon luokse ja tutki, olisiko siitä mihinkään.

(Okeer tutkii tarkemmin, joten heitäpä uusi perception.)

(Pelaaja heittää ja yllättyy: tuli nimittäin puhdas 20.)

GM

Äkkiä parin kiven välistä Okeerin silmiin osui jotakin kimaltavaa. Ensin hän luuli hetken näkevänsä näkyjä, mutta räpäytettyään pari kertaa silmiään hän tajusi todella näkevänsä sen. Kiven välissä oli pikkuinen lähde, jonka ympärillä oli hieman sammalta ja vihertävää ruohoa. Vettä ei ollut mitenkään tolkuttomasti, mutta ainakin siitä olisi juotavaksi ja ehkä Okeer saisi vähän kasvojaan ja käsiäänkin pestyksi.

Okeer

Voima on kanssani, Okeer säteili ja hänellä oli naama lähteessä ennen kuin hän ehti ajatusta edes päättämään. Hän kauhoi vettä kuivasta kurkustaan alas niin nopeasti kuin läikyttämättä suinkin kykeni ja tunsi suurin piirtein lähtevänsä lentoon nesteen valuessa hänen ruokatorveaan pitkin. Hän tiedosti, ettei vettä riittänyt hänen hengissä pitämisekseen pidemmäksi aikaa, mutta sitä oli enemmän kuin tarpeeksi tyydyttämään hänen välittömät tarpeensa.

GM

Vaikka veden päällä uiskenteli ohut tuhka kerros, se ei Okeerin vauhtia hidastanut. Juuri sillä hetkellä vesi maistui paremmalta kuin mikään, mitä hän oli koskaan juonut.

Okeer

Okeeria ei tuhka_kerros haitannut ollenkaan, vaan hän mätti vettä mahaansa niin paljon kuin suinkin pystyi, minkä jälkeen häneltä lensi paita päältä ja hän rupesi hieromaan pahimpia hikikerrostumia etenkin kainaloistaan, mutta myös naama ja niska saivat osansa. Likaisten vaatteidensa pesemiseen hän ei kallisarvoista vettä lähtenyt tuhlaamaan, vaan hän käytti sitä vain peseytyäkseen kevyesti itse, pitäen kuitenkin huolta myös siitä, että seuraavaksi aamuksikin riittäisi juomavettä.

(GM täsmennys: Kyseessä on siis lähde, ei mikään lätäkkö, eli siihen tihkuu jatkuvasti maasta lisää vettä. Hitaasti, mutta varmasti. Se ei ole aivan täynnä ennen kuin seuraavana päivänä, mutta vaikka Okeer tyhjentäisi sen kokonaan, siellä olisi aamuun mennessä jo taas pari litraa vettä. Mutta vettä lukuunottamatta kivikko ei kyllä ole kovin hyvä yöpaikka.)

(Aistin tässä GM:n "oletko varma" -henkistä kommenttia taas, joten muokataas Okeerin toimintaa vähäsen.)

Okeeria ei tuhkakerros haitannut ollenkaan, vaan hän mätti vettä mahaansa niin paljon kuin suinkin pystyi, minkä jälkeen häneltä lensi paita päältä ja hän rupesi hieromaan pahimpia hikikerrostumia etenkin kainaloistaan, mutta myös naama ja niska saivat osansa. Hän katsoi pahimmat hikikerrostumat ja tahmat iholtaan siistittyään, kuinka paljon vettä lähteeseen jäi ja arvioi, pystyisikö vedellä vielä peseytymään paremminkin tai riittäisikö sitä jopa hänen likaisten vaatteidensa pesemiseen.

GM

Vaatteita vesimäärässä ei pesemään pystyisi, Okeer oli kuitenkin kuluttanut siitä jo kolme neljännestä pelkästään juomiseen ja ensimmäiseen kroppansa huuteluun.

Okeer

Okeer oli jo saanut kylliksi juotavaa, joten hän päätti käyttää loput vedestä peseytymiseen.

GM

Eihän vesi tietenkään mitään oikeata suihkua vastannut, mutta Okeer tunsi silti olonsa huomattavan paljon raikkaammaksi—joka tosin ei hänen pari päivää kestäneiden koettelemustensa jälkeen ollut mitenkään vaikeata kuvitella. Lopulta lähteessä ei ollut enempää vettä, ellei Okeer jäisi odottamaan sen uutta täyttymistä.

Okeer

Okeer ei sitä tehnyt—hän heitti paitansa takaisin ylleen ja lähti vielä ennen auringonlaskua jatkamaan matkaansa kohti jokea etsiäkseen parempaa yösijaa itselleen. Vaikka kivikosta lähde olikin löytynyt, se ei silti kummempaa suojaa silti tarjonnut. (Heitetäänkö perceptionia jo tähän vaiheeseen? Jos heitetään, se antoi 19+7-1 = 25)

GM

Taivallettuaan hieman yli tunnin verran Okeerin silmiin osui tavallista suurempi kalliomuodostelma, hän myös huomasi, että sivulla, jolta hän kalliota lähetyi näytti olevan luolan suuaukko pari metriä savannin maanpinnan yläpuolella. Se voisi olla täydellinen suojapaikka yöksi, olettaen, ettei ollut jo asutettu sellaisten olentojen toimesta, jotka eivät satunnaista yövierasta suvaitsisi.

Okeer

Tämä on ihan liian hyvä asia ollakseen totta, Okeer tuomitsi luolan heti. Minun tuurillani ne minua edellisiltana härnänneet pedot ovat tehneet sinne pesän ja syövät minut, jos menen sinne rymyämään. Siitä huolimatta Okeer tarvitsi suojapaikan yöksi, aurinko oli jo lähes laskenut ja luola oli ehdottomasti paras vaihtoehto, mitä hän oli onnistunut löytämään. Hän lähti lähestymään kalliomuodostelmaa ja kiipesi varovasti kurkistamaan, olisiko luola asuttu. (Tarvitseeko climbiä tähän? Jos tarvitsee, se antoi 11+0-1 = 10)

GM

Vaikka luolan suuaukko ei ollut korkealla—hänen sormenpäänsä jäivät vain joidenkin senttien päähän reunasta—Okeerin ensimmäinen yritys kiivetä ei tuottanut tulosta.

Okeer

Okeer yritti uudestaan. (Uusi climb antoi 18+0-1 = 17)

GM

Toisella yrittämällä Okeer löysi paremmat käden- ja jalansijat, ja sitten hän olikin jo luolan suuaukolla. Luolassa leijui yhä lievä savun katku—ilmeisesti tuuli oli painanut savua sisään, vaikka luola itsessään ei ollutkaan ollut tulelle alttiina—mutta käry ei ollut mitenkään häiritsevän voimakas. Luola vietti hieman alaspäin ja oli ainakin sen verran syvä, ettei Okeer sen suuaukolta heti erottanut pimeässä luolan takaseinää.

Okeer

Okeer ei antanut savun häiritä itseään—hän oli vain hetkeä aiemmin joutunut savustetuksi paljon pahemmin, joten moisen pikku tuoksahduksen ei hän antaisi vaikuttaa touhuihinsa. Sen sijaan häntä arvelutti paljon enemmän luolan sisältö ja sen mahdolliset asukit. Hän yritti aistia luolan suulta, tuntisiko Voiman avulla luolan sisällä elämänmuotoja. (Sense Surroundings sopinee tähän tilanteeseen aiempaa käyttöyritystä paremmin? Perception antoi 9+7-1 = 15, UTF 11+6-1 = 16)

GM

Niin pitkällä luolassa kuin Okeer vain pysyi aistimaan, hän ei vaistonnut elämänmuotoja. Luolan peräseinä kuitenkin oli halkeillut ja osa kapeista lohkeamista ulottui niin syvälle kallioon, ettei Okeerin vaisto ylettynyt sinne asti. Samaan aikaan hänen silmänsä alkoivat tottua luolan hämäryyteen ja hän näki epämääräisesti osan takaseinästä. Luola ei ollut kovin suuri, ehkä nelisen-viitisen metriä syvä, pari metriä leveä ja korkeimmalta kohdaltaan juuri niin korkea, ettei Okeer lyönyt päätään sen kattoon, joskin luolan katossa oli lukuisia kohoumia, joiden kohdalta se oli matalampi.

Okeer

Okeer helpottui, kun hän ei aistinut vaaraa, ja hän kävi varovasti peremmälle kyyryssä varoen kolhimasta päätään katon muhkuroihin. Hän käynnisti valosapelinsa ja sen tuottaman punaisen valon turvin hän lähti tutkimaan, millaiseen paikkaan hän oli päätynyt (Perception antoi tosin vain 5+7 = 12)

GM

Okeer ei huomannut mitään uutta tai erityistä luolasta. Sen seinät olivat samaa vaaleata kiveä, jota kaikki Okeerin näkemät savannin kivikot olivat. Luolan lattialla oli jonkin verran epämääräistä roskaa, jonka tarkempaa laatua Okeer ei osannut päätellä—ainakaan se ei haissut kovin pahalta, joten se ei luultavasti ollut ainakaan tuoretta ulostetta.

Okeer

Siitä Okeer kiitti Voimaa. Hän alkoi rentoutua pikku hiljaa, kun hän ei huomannut merkkejä mahdollisista asukeista, joten hän ryhtyi etsimään itselleen makuupaikkaa, jossa roskaa olisi vähemmän. (Tarvitseeko tähän perceptionia? Jos tarvitsee, se antoi 14+7-1 = 20)

GM

Roskaa oli melko tasaisesti pitkin luolan lattiaa, paitsi muutamissa syvennyskohdissa ja nurkissa, joissa sitä oli hieman paksummalti. Okeerin makuupaikaksi riittävän isoa puhdasta aluetta ei luolasta valmiiksi löytynyt.

Okeer

Okeer harmistui hieman—hän tiesi, että roskan siivoaminen olisi päivän koettelemuksista se vähiten ikävä, mutta siinä tilanteessa hän olisi ainoastaan halunnut käydä lepäämään viivytyksittä. Mitä ihmettä tämä tavara edes on… Okeer ihmetteli siivotessaan itselleen puhdasta makuupaikkaa luolan perältä. Onko se tuhkaa vai tuulen lennättämää savannin kasvillisuutta.

GM

Töniessään sotkua syrjemmälle Okeer havaitsi, että se oli suurimmaksi osaksi sekoitus molempia—kuivuneita kasvinpalasia ja tuhkaa—siellä täällä joukossa oli myös satunnaisia pieniä luun kappaleita ja seinistä lohkeilleita kivenpalasia.

Okeer

Luun kappaleita? Okeer säikähti, mutta rentoutui kuitenkin nopeasti—eihän hän ollut löytänyt mitään merkkejä siitä, että luola olisi vastikään ollut asuttu. Liekö tuulen mukanaan tuomia, tai jonkin aikoja sitten luolassa syödyn eläinparan jäänteitä… samatekevää minun nukkumisieni kannalta.

Tehtyään itselleen riittävän ison puhtaan makuupaikan hän kävi siihen selälleen loikoilemaan ja vaikka aurinko ei vielä ihan kokonaan ollut ehtiä laskeutumaankaan, hän yritti edellisyön meditoinnin sijaan yrittää saada nukuttua vaihteeksi ihan kunnolla.

(GM ehdotus: Aikahyppy ja arkistointi?)

(Käy minulle. Sellaista paikkaa yritin vähän pedatakin tähän.)

Pimeän ja valon kutsu
Prologi
Arkisto 1 · Arkisto 2 · Arkisto 3 · Arkisto 4
Aktiivinen pelisivu