SW FB RPG/peli 2

Star Wars Fanon Wikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Roolipeliarkisto > SW FB RPG/peli 2

Nähdessään mestarinsa voipuneen olemuksen Dia huolestui. Vaikka tämä vaikutti parempikuntoiselta—haavat olivat lakanneet selvästikin vuotamasta—tämä oli hyvin väsynyt ja tavallista kalpeampi.

"Sinun on mentävä lääkäriin, kun pääsemme Coruscantille," Dia sanoi mestarilleen.

"Menen kyllä, Dia, älä ole huolissasi," Deshet vakuutti. "Temppelissä on parantajia, jotka varmasti saavat käteni korjattua ennalleen."

Pilotin paikalla istuva wookiee ryhtyy kääntelemään kytkimiä ja painelemaan nappuloita. Melkein samassa sukkulan ruuman suunnalta kuuluu kolahdus, kun sukkulan suurempaan alukseen kytkenyt ilmalukko aukeaa ja alukset lähtevät ajelehtimaan erilleen.

"Huomasitko mitään erityistä, kun siirsitte ruumasta löytämiämme esineitä?" Deshet kysyi hetken kuluttua.

"Emme, mestari."

"Tyypillistä," jediritari huokasi. "Haudanryöstäjät. Ottavat kiiltävät ja arvokkaan näköiset esineet mukaansa, mutta jättävät kaiken oikeasti kiinnostavan tuhoutumaan avattuun hautaan tai pikkurötöstelijöiden vietäväksi. Jos haudan sijainti tulee jotain kautta julki ennen kuin se tutkitaan, joudumme jäljittämään siellä olleita esineitä pimeiltä markkinoilta yksi kerrallaan."

"Niinpä," Dia myönsi. "Miten te voitte?"

"Selviän kyllä," Deshet vakuutti. "Minulla on nyt monta päivää aikaa parannella ennen kuin saavumme Coruscantille ja meidän on mentävä tekemään raporttimme tästä neuvostolle." Huokaisten jediritari käänsi huomionsa Diaan. "Mutta mitä kummaa sinä teit kesken taistelun? Annoit yhtäkkiä periksi, vaikka olimme voitolla."

"En tiedä, mitä tapahtui," Dia myönsi. "Tunsin voimieni katoavan."

"Hmm..." Deshet hymähti. "En tiedä, mutta voi olla, että se lohikäärme käytti jotakin mielenlumeen tapaista voimaa sinua vastaan. En osannut kuvitellakaan, että se ehkä kykenisi hyökkäämään meitä vastaan suoraan Voiman kautta."

"Mitä tarkoitat, mestari?"

"On olemassa Voimaan sidonnaisia kykyjä, jotka saavat vihollisen tuntemaan pelkoa ja epätoivoa," Deshet selitti pitäen toisen silmänsä suunnattuna Diaan toisen seuratessa, miten sukkula kääntyi ja galaktisen kiekon tiheämmät tähtiryppäät alkoivat ilmestyä ohjaamon ikkunaan.

"Kävikö minulle niin?"

"Mahdollisesti. Pimeä puoli on kavala. Luulen, että... aiiih," Deshet nosti äkkiä kätensä haavoittuneelle olkapäälleen.

"Mestari!" Dia hätääntyi.

"Ah," Deshet huokasi. "Sen pedon hampaissa taisi olla jotakin myrkkyä. Olkapääni on yhtäkkiä kuin tulessa. Ja polttava tunne vain leviää."

"Sinun on päästävä nopeasti hoitoon."

"Pilotti. Mikä on lähin suurempi avaruussatama?"

Murahtaen pilotti paineli ohjaustietokoneen näppäimiä ja näyttöön ilmestyivät koordinaatit. Niiden mukana tuli planeetan nimi: Ithor. Muitakin tietoja planeettaa koskien virtasi näytöllä.

"Mestari?" Dia sanoi kysyvästi.

"En uskalla antaa myrkyn vaikuttaa kuutta päivää, mikä meiltä menisi, jos lennämme suorinta tietä takaisin Coruscantille. Jos teemme sen sijaan mutkan Ithorille, olemme siellä..." Deshet tutki näytön tietoja "...vuorokauden sisällä."

"Onko siellä turvallista?"

"On, Dia," Deshet sanoi huolettomaan sävyyn. "Et ole tainnut kuulla Ithorista?"

"En, mestari, en ole kuullut siitä."

"Sääli. Se on kaikkea, mitä Coruscant ei ole."

"Kertokaa, mestari."

"Suurin osa planeetan pinnasta on sademetsien ja viidakoiden peitossa. Se on lähes koskematon, luonnontilainen planeetta. En ole itse koskaan käynyt siellä, mutta olen kuullut sen kiertoradalla aina olevan ithorialaisten maailma-aluksia. Heidän keskuudestaan on tullut useita tunnettuja jediparantajia. Paremmin ei oikeastaan olisi edes voinut käydä."

"Viidakot ja sademetsät kuulostavat vähän Yavin neljältä," Dia totesi.

"Yavin neljältä? Ainakin Ithorilla on parempi maine kuin viidakkokuulla. Jotkut väittävät, että Yavinilla kummittelee. Jedit kertovat siellä käydystä suuresta ja merkittävästä taistelusta, jossa lukuisia pimeän puolen seuraajia kukistettiin. Sinne en olisi erityisen halukas menemään."

"En ole kuullut sellaisesta, mutta olette varmaankin oikeassa."

"Jotkin siitä paikasta kerrotut tarinat ovat tutumpia kuin toiset," Deshet toteaa nousten istuimeltaan. "Minun on kuitenkin nyt koetettava levätä. Toivon olevani paremmassa kunnossa, kun saavumme Ithoriin."

"Ymmärrän, mestari."

Istuttuaan jonkin aikaa sukkulan ohjaamossa kuuntelemassa wookieepilotin hiljaista murinaa Dia päättää mennä kokeilemaan, josko löytäisi sukkulan tietokoneelta tietoa mestarinsa mainitsemista Yavinin kummituksista.

Pienen kaivelemisen jälkeen Dialle selviää, että lähes 4000 vuotta aikaisemmin Yavinin neljännellä kuulla on todellakin käyty suuri taistelu pimeän puolen seuraajien ja jedien välillä. Dia tunnistaa ainakin joskus kuulemansa Nomi Sunriderin nimen, vaikka ei löydäkään tietoa siitä, miten tämän kuuluisa jediritari oli osallisena taistelussa. Jotkin Dian löytämistä tiedoista ovat ristiriidassa keskenään, mutta useimmissa väitetään vanhan, alkuperäisen sithien lajin tuhoutuneen Yavinin taistelun aikana.

Varsinaisista Yavinin neljättä kuuta koskevista kummitushavainnoista Dia ei löydä tietoa. Muutamat raportit kuitenkin mainitsevat kuussa vallitsevan "uhkaavan läsnäolon" tai "ilmassa tuntuvan pahaenteisen painostavuuden". Mitään varsinaisia kummitushavaintoja Dia ei kuitenkaan löydä.

Osa raporteista on selvästi tarkoitettu enemmän kaupalliseen kuin tieteelliseen käyttöön ja ne kertovat kaasujättiläisestä ja sen kuista löydetyistä luonnon varoista: kaasuista, puista ja metalleista. Raportit eivät tuo mitään hyödyllistä tietoa Dian tutkimukseen, mutta jedi arvelee, että sijoittajat luultavasti löytäisivät ne hyvinkin houkutteleviksi.

"Mielenkiintoista," Dia tuhahti halveksivasti sulkiessaan taas yhden kaupallisen raportin. "Kun palaan Coruscantille, voisin vilkaista, mitä jediarkisto tietää aiheesta."

Sukkulan matka Ithorille kesti lähes vuorokauden, jonka Dia sai mukavasti kulumaan Yavinin tietoja tutkiessaan. Lopulta hänen tutkimuksensa keskeytyivät sisäpuhelimesta kuuluvaan wookieen murinan, joka kutsui jedit jälleen sukkulan komentosillalle.

"Olemmekohan jo perillä, mestari?" Dia kysyi tämän saapuessa hieman hänen jälkeensä ohjaamoon.

Vuorokauden kestäneestä levosta huolimatta Deshet näytti Dian silmiin jopa huonokuntoisemmalta kuin edellisenä päivänä. Mon calamarin tavallisesti kirkkaat silmät olivat sameat ja tämän luomet lerpahtelivat välillä niiden peitoksi. Jediritari myös käveli selvästi tavallista hitaammin ja haavoittunut olkapää ja käsivarsi olivat hyvin arat kosketukselle.

"Luulen niin, Dia," Deshet huokasi istuutuessaan. "Onneksi. En voi kovinkaan hyvin."

Irvistellen Deshet kiinnitti turvavaljaansa varoen kiristämästä niitä liian tiukalle haavoittuneen olkapään ylitse.

"Tarvitsetteko apua, mestari?" Dia kysyi.

Päätään pudistaen vanhempi jedi kuitenkin vain nojasi päätään istuimen selkänojaa vasten ja sulki silmänsä.

"Sanokaa, jos voin auttaa jotenkin."

"Hm," Deshet hymähti hymyillen heikosti. "Pitää päästä kunnollisen parantajan käsittelyyn, mutta kyllä tämä tästä."

"Sitä minäkin toivon," Dia sanoi osoittaen jälleen pessimistisiä taipumuksiaan.

Sukkulan pudottautuessa hyperavaruudesta Dian eteen aukeni hyvin erilainen näkymä, kuin joka oli päättänyt hänen ensimmäisen hyperavaruusmatkansa suunnilleen kaksi päivää aikaisemmin. Sivulta tuleva auringon valo valaisi hieman yli puolikkaana loistanutta, vihreävoittoista planeettaa. Siellä täällä erottui muutamia laajempia sinisenä kimmeltäviä vesialueita ja koko komeutta halkoivat haalean sinertävässä ilmakehässä leijuneet valkoiset pilvinauhat. Ithorin ainokainen kuu kellui sukkulan vasemmalla puolella kohoten vain hieman planeetan yön puoleisen reunan yläpuolelle.

"Oi," Dia huokasi. "Miten kaunis planeetta."

"Kyllä," Deshet myönsi avaten silmiään väsyneesti ja katsellen heidän edessään avautunutta näkyä. "Hyvin kaunis."

Viisi keltaisina vilkkunutta merkkivaloa ilmestyi sukkulan sensorinäyttöön. Vain hetkeä myöhemmin jokainen niistä pilkahti viimeisen kerran ja asettui palamaan tasaisen vihreinä.

"Mestari, miten voitte?"

"Huolehdit aivan liikaa, Dia," Deshet rauhoitteli suljettuaan jälleen silmänsä. "Säästän voimiani. Minähän sanoin, että pärjään kyllä niin pitkään kuin on tarpeen."

"Pyydän anteeksi, mestari," Dia pahoitteli, "mutta olette minulle tärkeä."

"Se oli hyvin kultaisesti sanottu, Dia. Mutta älä huoli, ehdimme vielä moneen seikkailuun yhdessä."

"Varmastiko?"

"Voit luottaa siihen," Deshet sanoi väsyneesti hymyillen. "Mutta jos haluat olla avuksi... Kun olemme laskeutuneet, ja minä olen päässyt tapaamaan parantajia, sinä voisit koettaa selvittää, josko löydät sullustania puhuvan kääntäjän."

"Mistä etsisin? En tunne täällä ketään."

"Voithan kysellä maailma-aluksen asukkailta. Löydät varmasti jonkun, joka osaa auttaa."

"Toivottavasti," Dia mutisi epävarmasti.

"Olet jedi, Dia," Deshet sanoi äkkiä vaihtaen yllättävän tiukkaan äänensävyyn. "Sinun on koottava lisää itseluottamusta. Jos et itse usko itseesi, miten neuvosto voi luottaa sinuun, kun sinusta tulee ritari?"

"Minä yritän, mestari," Dia lupasi.

"Tee tai älä tee, Dia," Deshet vastasi imitoiden melko hyvin mestari Yodan käyttämää äänensävyä. "Yrittämistä ei ole olemassa."

"Äh," Dia tuhahti. "Hyvä on."

"Parempi," Deshet sanoi avaten silmänsä. "Näyttää siltä, että olemme juuri laskeutumassa."

Sukkula lähestyi yhtä suunnattomista maailma-aluksista, jotka kiersivät planeettaa ja joilla suurin osa ithorialaisista asui. Maailma-alus oli ehdottomasti suurin kulkuneuvo, jonka Dia oli koskaan nähnyt. Se oli suunnilleen samankokoinen kuin Coruscantin puolustukseksi rakennetut, paikoillaan pysyneet Golan-puolustusasemat. Heidän lähestymänsä maailma-alus oli aavistuksen soikea kiekko, jonka toisessa kapeammassa päässä sijaitsevat moottorit muodostivat pienen kohouman. Vieraileville aluksille varatut laskeutumistasot oli järjestetty reunustamaan molempia kiekon pidempiä sivuja ja jokaiselle tasolle olisi mahtunut alus, joka oli jopa viisi kertaa heidän sukkulansa kokoinen.

"Ensin saatan sinut parantajien luo, sen jälkeen ryhdyn etsimään tulkkia," Dia totesi sukkulan liukuessa laskeutumistasolle.

"Hyvä on, Dia," Deshet sanoi avaten turvavaljaansa." Voisitko myös ottaa yhteyttä Jeditemppeliin ja ilmoittaa heille, että matkaamme tuli pieni mutka, joka viivästyttää paluutamme."

"Totta kai teen sen."

"Nyt kuulen jo oikeata ’jedihenkeä’ äänessäsi, Dia," Deshet sanoi nousten istuimeltaan. "Hyvä. Tulehan sitten."

"Tullaan, mestari," Dia vastasi irrottaen omat valjaansa ja nousten seisomaan.

Reippaasta sävystä ja rohkaisevista sanoistaan huolimatta Deshet käveli hitaasti jedien poistuessa sukkulan ohjaamosta. Ritarin askelet eivät kuitenkaan horjuneet eikä tämä näyttänyt tarvitsevan tukea. Heidän astuessaan ulos sukkulasta ithorialainen työläinen lähestyi heitä kumartaen syvään kunnioittavasti.

"Tervetuloa, hyvät jedit," ithorialainen sanoi selvällä, joskin omituisesti kaikuvalla yhteiskielellä. "Miten voimme olla avuksi?"

"Mestarini tarvitsee kipeästi parantajien apua," Dia vastasi.

"Seuratkaa tuota käytävää keskusaukiolle," ithorialainen selitti osoittaen erästä laskeutumisalustan ovea. "Ottakaa sinne päästyänne hissi ja nouskaa kolme tasoa ylöspäin. Parantajien kammiot ovat aivan komentosillan alapuolella."

"Kiitos,"

"Voima kanssanne, arvoisat jedit," ithorialainen sanoi kumartaen uudelleen.

"Samoin teidän kanssanne," Dia vastasi. "Tulkaa mestari, minä autan."

Nyökäten kiitokseksi ithorialaiselle Deshet seurasi Diaa tämän osoittamaan käytävään. Oven avautuessa heitä vastaan tulvahti kosteata ilmaa, joka tuoksui kukille. Tuoksu oli hyvin erilainen verrattuna niihin hajuihin, joita jedit olivat löytäneet tutkiessaan autiota alusta. Silmät suljettuina Deshet veti useita kertoja syvään henkeä.

"Onpa ihana tuoksu," Dia sanoi nuuhkien myös ilmaa. "Vai mitä, mestari?"

Deshetin avatessa silmänsä Dia oli huomaavinaan osan niiden kirkkaudesta palautuneen. Aivan kuin pelkästään maailma-alukselle saapuminen olisi antanut jediritarille voimia, jotka tämä oli kadottanut heidän matkansa aikana.

"Tulkaa mestari," Dia kehotti. "Mitä pikemmin pääsemme parantajien luo, sitä nopeammin paranet."

"Mennään."

Yhdessä jedit suuntasivat pitkin käytävää, jonka valkoinen katto, sileä, kiiltävä lattia ja vaaleat seinät loivat miellyttävän kokonaisuuden. Käytävässä oli valoisaa, mutta Dia ei keksinyt, minne valaisimet oli sijoitettu, hänestä melkein näytti sille, kuin koko käytävän katto olisi hehkunut miellyttävää, tasaista valoa. Silloin tällöin käytävästä haarautui pienempiä käytäviä, mutta jedeillä ei ollut eksymisen vaaraa, koska pääkäytävä jatkui muita leveämpänä kaartuen koko ajan tasaisesti.

Mitä syvemmälle jedit maailma-alukseen etenivät, sitä voimakkaammaksi kävi kukkien tuoksu. Se ei kuitenkaan missään vaiheessa muuttunut niin voimakkaaksi, että olisi ollut tukahduttava. Syvemmällä aluksella alkoi myös kuulua matalia puheääniä, jotka keskustelivat vieraalla kielellä, jossa oli helposti ithorialaiseksi tunnistettava kaikuääni.

"Oletko varma, että löydämme täältä tulkin?"

"Uskoisin niin, Dia," Deshet vakuutti. "Monet tämän tyyppiset maailma-alukset kulkevat toisille planeetoille. Lisäksi ithorialaiset ovat viisaita ja älykkäitä. Jos tällä nimenomaisella aluksella ei ole sullustanin taitoista tulkkia, jollakin muulla lähellä olevalla aluksella sellainen varmasti on."

Jedien lopulta päästessä maailma-aluksen keskusaukiolle Dialla kesti hetken tajuta, että he todella olivat yhä avaruusaluksen sisällä. Ensimmäisellä vilkaisulla keskusaukio nimittäin näytti pieneltä metsältä, jonka sikin sokin kasvaneiden puiden alle oli tallautunut kiemurtelevia polkuja. Pian Dia kuitenkin tajusi, että metsä oli suuren kupolin sisällä—paikka oikeastaan muistutti hieman Tuhansien suihkulähteiden salia Jeditemppelissä, paitsi ettei Dia nähnyt missään vettä. Polkujen välissä kasvoi ruohoa, jota eri väriset ja eri kokoiset kukat täplittivät täyttäen kupolin moninaisilla tuoksuillaan, jotka yhdessä loivat harmonisen kokonaisuuden.

"Täällä on uskomattoman kaunista," Dia sanoi ympärilleen katsellen. Etsiessään katseellaan hissejä—joiden löytäminen ei ollut erityisen vaikeata kupolin laidalta—Dia pani merkille, että vaikka suurin osa kupolissa liikkuneista oli pitkiä, suuripäisiä ithorialaisia, näiden joukossa oli myös joitakin muiden rotujen edustajia. Suurin osa liikkui kupolissa enemmän tai vähemmän vaivautuneen näköisinä pysytellen tiukasti puiden alle tallautuneilla poluilla.

"Onkohan heistä apua tulkkiongelmaamme?" Dia pohti viitaten epämääräisesti sekalaisten kulkijoiden suuntaan.

"En näe yhtään sullustania," Deshet sanoi katsellen ympärilleen heidän kulkiessaan kohti hissejä. "Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö täällä olisi jossain joku, joka osaa heidän kieltään."

"Olette toki oikeassa," Dia myönsi. "Mistäköhän täältä löytyisi HoloNet yhteys, jolla voisin soittaa Coruscantiin?"

"Parantajat osaavat varmaan neuvoa siinä asiassa," Deshet rauhoitteli heidän astuessaan hissiin. "Heiltä on hyvä kysyä neuvoa ensimmäisenä, koska olemme joka tapauksessa menossa heidän luokseen. Kolmas taso ylöspäin, niinhän se oli?"

"Niin, mestari."

"Katsohan tuota!" Deshet huokasi hetkeä myöhemmin.

Heidän käyttämänsä hissi oli näköalahissi, jonka toinen seinä oli valmistettu transparisteelista. Läpinäkyvä materiaali tarjosi jedeille näkymän koko keskusaukion kattaneen metsän ylitse. Hissin noustessa korkeammalle jedit huomasivat myös, että ithorialaiset olivat kasvien lisäksi tuoneet alukselleen myös lintuja. Puiden latvustoissa lenteli ja hyppi useita pikkuisia lintuja, joiden värikkäät höyhenet näkyivät kirkkaina väripilkkuina puiden vihreitä latvuksia vasten.

"Katsokaa, mestari," Dia kehotti painaen kasvonsa melkein kiinni ikkunaan. "Miten kauniita lintuja!"

"He ovat todella onnistuneet luomaan alukselleen kokonaisen ekosysteemin," Deshet huokasi nojautuen myös ikkunaa vasten—Dia ei ollut aivan varma johtuiko se ihailusta alapuolista näkymää kohtaan vai haavan tuottamasta rasituksesta. "Tämä on kerrassaan kiehtovaa. Toivottavasti saan tilaisuuden tutustua tähän paikkaan enemmän. Nyt olen melko väsynyt."

"Huomaan," Dia sanoi tarkastellen opettajaansa huolestuneena. "Sen pedon hampaissa taisi tosiaan olla jotain myrkkyä."

"Siltä tuntuu. Onneksi tämä on pian ohitse ja pääsen tapaamaan parantajia. Taidammekin olla perillä."

"Tarvitsetteko tukea?"

"En, Dia," Deshet vakuutti suoristautuen ja astuen ulos hissistä. "Sinne näyttää olevan vain muutama askel."

Vähän matkan päässä Dia huomasi opastetaulun, johon oli selvästi maalattu sairaalan tunnus. Vastaava tunnus oli käytössä lähes kaikkialla galaksissa, missä tunnettiin yleiskieli.

Jedien ehtiessä lääkintäkeskuksen ovelle, heitä vastaan tuli vihreään kaapuun pukeutunut, pitkä ithorialainen mies. Hitaasti silmiään räpäyttäen tämä kumarsi jedeille ja viittasi heitä astumaan sisään.

"Tervetuloa, arvoisat jedit," ithorialainen sanoi omituisella stereoäänellään. "Meille ilmoitettiin, että tarvitsette apua. Olkaa hyvät, tätä tietä."

Ithorialaisen opastamina jedit astuivat lääkintäkeskukseen, jonka päähuoneen reunoja reunustivat pienet, ruukuissa kasvaneet puut. Huoneessa odottanut toinen vihreään kaapuun pukeutunut ithorialainen parantaja tarjosi heti Deshetille tuolia. Yhden puun takana Dia äkkiä huomasi suuren, läpinäkyvän sammion, jossa kirkas neste kupli. Dia ei ollut aivan varma arviostaan, että myös neste olisi näyttänyt hieman vihertävältä, koska puun vihreät lehdet saivat koko huoneen valon tuntumaan hieman vihreältä.

"Mikä tuo on?" Dia kysyi uteliaana heitä vastaan tulleelta parantajalta.

"Erityista bactan ja muutamien ithorialta peräisin olevien kasviainesten seosta," parantaja vastasi. "Maailma-aluksellamme asuu muutamia vratixeja, jotka sekoittavat sitä erityisesti meidän käyttöömme. Se on erityisen tehokasta vammojen hoidossa. Huomattavasti parempaa kuin tavalliset bactalaadut."

Ithorialaisen esitellessä ylpeänä bactasäiliötä Dialle toinen parantaja tutki Deshetin haavoittunutta olkapäätä mumisten hiljaa itsekseen.

"Oletteko te haavoittunut, nuori jedi?" Dian kanssa keskustellut ithorialainen kysyi.

"En onneksi," Dia vastasi kääntyen katsomaan opettajaansa. "Mutta mestarini on."

"Hän on hyvissä käsissä nyt," parantaja vakuutti. "Tuo purema näyttää kovin ilkeältä. Mikä sen on aiheuttanut?"

Nyt Dia näki itsekin haavan ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun oli sitonut sen heti lohikäärmettä vastaan käydyn taistelun päätyttyä. Jokainen syvä hampaan jälki erottui Deshetin olkapäässä selvästi ja arpien reunat olivat erittäin tumman punaiset ja turvonneet. Lisäksi jälkien keskellä oli mustat laikut ja syvimpien haavojen reunoilta tummat juovat levisivät haavoittuneen alueen ulkopuolelle.

"Tässä on aivan selvästi paha tulehdus," haavoja tutkinut parantaja sanoi vaihtaen hiljaisen ithorinkielisen mutinansa selkeään peruskieleen. "Myrkytys on myös ilmeinen. Ne meidän on hoidettava aivan ensimmäisinä. Suosittelen muutamaa tuntia bactasäiliössä. Vasta, kun pahin uhka on torjuttu, voimme ryhtyä tutkimaan, miten jatkamme käden hoitamista."

"Voiko hän menettää kätensä?"

"Tuskin siihen sentään joudutaan," parantaja rauhoitteli. "En kuitenkaan voi luvata, että käden voimat saadaan kokonaan korjattua. Näin pahojen vaurioiden jälkeen käsi voi jäädä heikoksi pitkäksikin aikaa—ehkä jopa vuosiksi."

"Voi ei!" Dia kauhistui.

Deshet itse kuitenkin näytti ottavan huonon ennusteen vastaan tyynesti nyökäten.

"Mutta jos tulehdus ja myrkky pääsevät vielä leviämään, voitte olla hengen vaarassa," parantaja jatkoi. "Teidän on mentävä bactatankkiin välittömästi."

"Tehkää mitä vain voitte," Dia pyysi.

"Olen valmis," Deshet sanoi hymyillen hieman Dialle ennen kuin seurasi olkapäätä tutkinutta parantajaa bactatankin viereisen puun takaa avautuneelle ovelle.

"Minulla olisi kysyttävää," Dia rohkaistui mestarinsa kadottua näkyvistä.

"Mitä tahdotte tietää, nuori jedi?" parantaja tiedusteli.

"Mestarini tahtoo minun etsivän sullustania puhuvan tulkin," Dia sanoi. "Lisäksi minun pitäisi päästä soittamaan puhelu HoloNetillä."

"Holonetin käyttämiseen suosittelen kakkostasolla olevaa majoitusliikettä," parantaja neuvoi. "He tarjoavat vierailleen mahdollisuuden käyttää yksityistä HoloNet verkkoa suoraan huoneesta. En kuitenkaan tunne ketään sullustanilaisia. Minun tietääkseni heitä ei tällä hetkellä ole aluksellamme."

"Kiitos avusta," Dia kiitti. "Milloin voin nähdä mestarini?"

"Hänen pitäisi aivan kohta laskeutua tankkiin, jolloin hänet näkee täältäkin," ithorialainen vastasi viitaten säiliöön. "En kuitenkaan tiedä, koska voitte puhua hänen kanssaan. Luulen, että bactahoito vaatii useampia tunteja. Kun olette käyneet soittamassa HoloNet puhelunne, voitte tulla takaisin ja tarkkailla hänen tilannettaan täältä. Tuolla hän nyt on."

Ithorialaisen puhuessa Deshetin jalat olivat todella ilmestyneet bactatankin yläpäähän ja vain hetkeä myöhemmin koko mon calamari laskeutui säiliöön. Hänen yllään oli hieman uimapukua muistuttanut tiukan ihonmyötäinen vaate, johon oli kiinnitetty lukuisia johtoja, jotka katosivat jonnekin tankin yläreunan suuntaan. Pahemmin haavoittunut olkapää oli kuitenkin paljaana, jotta parantava neste pääsisi suoraa kosketuksiin vaurioituneen kudoksen kanssa. Deshet räpytteli suuria silmiään ja hänen kasvoillaan olevasta hengitysnaamiosta kohosi pikkuruisia kuplia. Hetkeä myöhemmin Deshet nosti hieman tervettä kättään ja kohotti peukkuaan Dialle osoittaakseen nähneensä tämän tankin ulkopuolella.

"Menen nyt ottamaan yhteyttä Jeditemppeliin," Dia sanoi parantajalle lähtiessään. "Heidän on syytä tietää tilanteesta."

"Se on hyvä ajatus, nuori jedi," parantaja nyökkäsi. "Voitte vakuuttaa heille, että teemme parhaamme mestarinne parantamiseksi. Toivottavasti meillä on hyviä uutisia, kun palaatte takaisin. Voima kanssanne."

"Samoin teidän kanssanne," Dia sanoi kumartaen hieman hyvästiksi ja vilkaisten vielä kerran bactatankissa kellunutta mestariaan. Tämä oli sulkenut silmänsä ja pikkuruiset hengityskuplat nousivat tasaisina parvina naamion ympäriltä.

Lähdettyään parantajien tiloista Dia palasi keskusaukiota kiertävälle käytävälle, josta hän pääsi takaisin hissiin. Hissillä hän laskeutui yhden tason alaspäin maailma-aluksen toiselle tasolle, jolla parantajat olivat kertoneet HoloNet-palvelua tarjoavan paikan sijaitsevan. Katseltuaan hetken ympärilleen alemmalla tasolla Dia huomasi keskusaukiota kiertävän käytävän varrella, suunnilleen neljäsosakierroksen päässä lupaavan näköisen kyltin, johon on kuvattu vuode, lautanen ja tietokone. Kuvasarjan yläpuolella on vaihtuvilla kirjaimistoilla teksti "Rauhallisuuden meri".

"Onkohan noin," Dia mietti suunnatessaan kohti ovea.

Hotellin automaattiset, himmeälasiset ovet avautuvat Dian lähestyessä. Heti sisään astuttuaan Dia huomasi, että toisin kuin suurin osa hänen siihen asti näkemistään paikoista maailma-aluksella—joka on muistuttanut enemmän viidakkoa puineen ja lintuineen—tämä hotelli on sisustettu muistuttamaan merta. Hotellin aulan lattiaa peittää syvän sininen matto ja sen seiniin on maalattu pehmeästi kaartuvia ja aaltoilevia sini-vihreitä kuvioita. Katto on vaalea ja siinä olevat epätasaiset laikut saavat sen näyttämään merenpinnan vaahdolta.

Aikaisemmasta epäluulostaan huolimatta Dia huomaa paikan olevan kerrassaan ihastuttava. Toisella puolella aulaa Dia keksi puisen tiskin, jonka pinta oli päällystetty jollakin kiiltävällä, vaaleanpunaisella, korallimaisella materiaalilla. Aula oli Diaa lukuun ottamatta autio, mutta Dian soitettua palvelutiskin reunaan kiinnitettyä kelloa, ovi tiskin takana aukeaa ja hotellin pitäjä ilmestyy näkyviin. Hotellin pitäjän laji selittää nopeasti Dialle, miksi hotellin sisustus on suunniteltu muistuttamaan merta—tämä on mon calamarialainen.

"Täällä on kaunista," Dia sanoi johtajalle katsellen ihaillen ympärilleen.

"Kiitos, neiti," mon calamarealainen vastasi kumartaen hieman päätään, jonka väritys oli useita asteita vaaleampi kuin Deshetillä. "Miten voin olla avuksi?"

"Voisinko saada käyttää HoloNettiä?"

"Toki," hotellin johtaja sanoi avaten tiskiin asetetun kääntöportin. "On aina ilo auttaa jedejä. Tännepäin." Mon calamarialainen opastaa Dian hotellin oleskeluhuoneeseen, jonka lukuisissa seinäsyvennyksissä on tietokonepäätteitä. Syvennykset on suunniteltu siten, että ne antavat huoneeseen tilan tuntua, mutta suojaavat käyttäjänsä yksityisyyttä. "Täällä on nyt rauhallista. Voitte käyttää yhteyttä huoletta."

Dian kiitettyä hotellin pitäjää tämä jätti Dian yksin oleskeluhuoneeseen, jossa Dia valitsi yhden tietokonepäätteistä. Dia asetti tietokoneeseen koodin, jonka kautta kone muodosti yhteyden Jeditemppeliin Coruscantille. Hetkeä myöhemmin Dian eteen hologrammitasolle ilmestyi pieni kuva jedimestari Yaddlesta.

"Hyvää päivää, mestari Yaddle," Dia tervehti.

"Padawan Dia," Yaddle vastasi nyökäten. "Mitä nyt? Missä mestari Shultisam on? Ja mitä kummaa teette Ithorilla?"

"Mestarini on parantajien luona," Dia vastasi luottaen sen vastaavan kerralla kahteen viimeiseen kysymykseen. "Törmäsimme ikävään otukseen sillä hylätyllä aluksella, jolle meidät lähetettiin."

"Millaiseen otukseen?" Yaddle valpastui äkkiä. "Miten mestarinne voi? Haavoittuiko hän pahastikin?"

"Lohikäärmettä muistuttanut hirviö haavoitti häntä olkapäähän."

"Puriko se? Vai käyttikö se kynsiään?" Yaddle tahtoi kuulla. "Osaatko arvioida, miten suuri se oli?"

"Se puri ja oli todella suuri."

"Huolestuttavaa tämä on," Yaddle sanoi mietteliäästi päätään hitaasti pudistellen. "Sille mitä teitte? Alukselleko jätitte?"

"Me tapoimme sen," Dia ilmoitti.

"Hyvä, hyvä," Yaddle sanoi nyökytellen. "Miehistölle mitä tapahtui, tiedättekö? Todisteita tapahtumien kulusta löysittekö?"

"Kopioimme aluksen lokin," Dia sanoi näyttäen mestariltaan saamaansa datarkorttia Yaddlelle. "Tarkastimme miehistön tilat. Näyttää siltä, että he ovat lähteneet kiireellä, koska heidän tavaransa olivat jääneet paikoilleen. Löysimme myös kasoittain kultaesineitä."

"Mitä lokista selville saitte? Esineet mistä löytyivät?"

"Emme mitään," Dia sanoi pettyneenä. "Loki on sullustanien kielellä, emmekä osaa tulkita sitä. Tavarat löytyivät ruumasta suurista laatikoista."

"Hmm... Asioita kieliongelma hankaloittaa," Yaddle pohti. "Esineiden alkuperäistä lähtökohtaa arvata osaatteko?"

"Mestari uskoo niiden olevan peräisin haudasta."

"Kiinnostavaa tämä on. Esineet nyt missä ovat?"

"Siirsimme ne omaan sukkulaamme," Dia vastasi.

"Ne viipymättä Coruscantille saatava olisi. Samoin aluksen loki, jotta se tulkita voidaan."

"Mutta mestarini tarvitsee hoitoa," Dia protestoi.

"Sinua rinnalleenko tarvitsee?" Yaddle töksäytti. "Kädestänsä pitämään? Tehtävä nyt tärkeä on, padawan Dia. Esineet temppeliin saada täytyy, niiden alkuperän mysteeri selvitettävä on. Parantaja ole et, padawan Dia. Deshet jediritari on, hän itsestänsä huolen pitää." Yaddle vaikeni hetkeksi. "Esineistä vastuussa padawan Dia nyt on. Coruscantiin hänen välittömästi palata täytyy."

"Minun on kerrottava mestarille," Dia sanoi painaen pettyneenä päänsä.

"Sitä en sinulta kiellä, padawan Dia," Yaddle sanoi huomattavasti lempeämmin. "Mestarisi täyttä toipumista odottaa et kuitenkaan voi. Mestarisi tehtävän tärkeyden ymmärtää."

"Hyvä on, mestari Yaddle."

"Ohjeet saanut olet, padawan. Coruscantilla neuvostolle sinun ilmoittautua tulee. Olkoon Voima kanssasi."

"Samoin teidän kanssanne," Dia vastasi nyökäten Yaddlelle. "Lähden heti käytyäni mestarini luona."

Yhteyden katkettua Dia tuijotti vielä hetken tyhjää hologrammialustaa. Sitten hän huokasi ja kääntyi lähtemään. Poistuessaan hotellista Dia nyökkäsi kiitokseksi hotellin johtajalle, joka nojaili tiskiin aulassa.

Dian saapuessa takaisin kolmannelle tasolle ja parantajien huoneisiin Deshet yhä kelluu silmät suljettuina bactatankissa ja pikkuruiset kuplaparvet pyörteilevät mon calamarialaisen ympärillä. Sama miespuolinen ithorialainen, jonka kanssa Dia jutteli tullessaan ensimmäistä kertaa sairaalaan, seisoo bactatankin vieressä ja katselee diagnostiikkatietoja pieneltä näytöltä.

"Mitä nyt?" Dia kysyi tullessaan lähemmäs. "Onko jokin hätänä?"

"Kas, padawan," ithorialainen nyökkäsi. "Olemme saaneet mestarinne haavojen tulehduksen hallintaan. Häntä purreen olennon myrkky näyttää kuitenkin olevan itsepäisempää kuin osasimme odottaa. Se on myös levinnyt laajemmalle alueelle, mitä ensin arvelimme. Olemme kuitenkin hitaasti voittamassa myös myrkyn vaikutuksen. Mestarinne toipuminen on nyt vain ajan kysymys."

"Huh," Dia huokasi. "Pelkäsin jo pahinta. Voinko puhua hänen kanssaan?"

"Se ei ole suositeltavaa," ithorialainen vastasi, mutta epäröi nähdessään Dian pettyneen ilmeen. "Hyvä on. Pienen hetken. Viisi minuuttia, korkeintaan. Emme voi myöskään ottaa häntä pois tankista, jotta hoito ei keskeydy. Teidän on tultava mukaani tankin yläpuolelle."

Dia seurasi ithorialaista parantajaa bactatankin vieressä olleesta ovesta ja sen takana olleita portaita ylös. Tankin yläpuolella oli tasanne, jonka keskellä ristikkoluukku alas tankkiin. Luukusta luikerteli useita johtoja sen vieressä seinässä olleeseen kytkentätauluun. Ithorialainen aukaisi luukun ja tarttui paksuimpaan letkuun, joka johti alas tankkiin, nykäisten sitä kevyesti.

Melkein samassa Deshetin pää nousee bactan kuplivan pinnan yläpuolelle. Jediritarin pää kiiltelee bactan jätettyä sen pinnalle kirkkaan, geelimäisen kerroksen.

"Dia," Deshet tervehti nostettuaan happinaamarin kasvoiltaan.

"Mestari," Dia vastasi polvistuen lattialuukun vierelle. "Mikä on vointi?"

"Parempi. Saitko yhteyden Coruscantiin?"

"Sain, mestari," Dia vastasi tuntien olonsa äkkiä hieman epävarmaksi. "He tahtovat minun menevän sinne."

"Hetikö?"

"Kyllä."

"Ymmärrän," Deshet sanoi nyökäten. "Vie kopioimamme loki ja löytömme suoraan neuvostolle. Minä tulen perässä niin pian kuin suinkin voin."

"Mutta en tahtoisi jättää sinua."

"Ymmärrän sen, ja arvostan sitä suuresti, Dia," Deshet vastasi hymyillen. "Tehtävän kuitenkin täytyy tulla ensin. Sinun on pidettävä keskittymisesi tärkeämmissä asioissa. Huolestuminen vain sumentaa arviointikykyäsi."

"Ymmärrän, mestari," Dia nyökkäsi. "Ja lupasin lähteä heti tavattuani sinut."

"Alahan mennä sitten," Deshet sanoi iloisesti. "Lupaan, että näemme pian Coruscantilla."

Deshet laittoi hengitysnaamion takaisin kasvoilleen ja upposi takaisin kuplivaan bactaan.

"Olkoon Voima kanssasi, mestari," Dia sanoi, vaikka tiesi ettei Deshet voinut kuulla häntä.

Dian laskeuduttua portaita alas bactasäiliön yläpuolelta ja astuttua takaisin päähuoneeseen hän huomasi mestarinsa nojaavan tankin sisällä sen seinään. Koska hengitysnaamio esti Deshetiä hymyilemästä oppilaalleen, tämä vinkkasi toista suurta mon calamarialaisen silmäänsä.


SW FB RPG
Prologi
Peli 1 · Peli 2 · Peli 3 · Peli 4 · Peli 5
Matka Almaniaan
Peli 6 · Peli 7