SW FB RPG/peli 3

Star Wars Fanon Wikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Roolipeliarkisto > SW FB RPG/peli 3

Varmistuttuaan siitä, että Deshet oli hyvässä hoidossa, Dia suuntasi takaisin kohti laskeutumisalustaa, jolla heidän käyttämänsä sukkula odotti. Koska Dia ei tuntenut maailma-alusta kovinkaan hyvin, hän valitsi ensin keskusaukiolle saavuttuaan väärän käytävän. Huomattuaan erehdyksensä Dia joutui palaamaan takaisin keskusaukiolle ja osui oikealle laskeutumisalustalle vievään käytävään vasta toisella yrittämällä.

Suunnattomaan maailma-alukseen verrattuna jedien sukkula näytti kovin pieneltä kököttäessään yksinään laskeutumistasolla. Dian lähestyessä wookieepilotti kiersi näkyviin sukkulan takaa ja kiireettömästi ryhtyi irrottamaan polttoaineletkua. Pilotin lisäksi laskeutumisalustalla on vain muutamia ithorialaisia mekaanikkoja, joiden puuhista Dia ei tiennyt mitään.

"Onko alus valmiina lähtemään?" Dia kysyi wookieepilotilta ehtiessään tämän luokse.

"Ruh," wookiee nyökkäsi, mutta katseli ympärilleen sen oloisena kuin olisi hakenut jotain.

"Etsitkö jotakin?" Dia ihmetteli.

Pilotti mietti hetken ja murahti sitten kysyvästi osoittaen Dian vyöllä roikkuvaa valosapelia.

"Tarkoitatko mestariani?"

"Ruh," wookiee nyökkäsi. "Urrurru," tämä jatkoi viitaten vähän surullisen oloisena sen käytävän suuntaan, josta Dia oli saapunut hangaariin.

"Mestarini voi hyvin," Dia vastasi arvaten murinan kysymykseksi tämän voinnista. "Hän saa hoitoa. Mutta minun täytyy päästä heti Coruscantille."

"Urf," wookiee murahti vähän alistuneen oloisena ja viittasi Diaa kohti sukkulan ramppia.

"Meidän on mentävä," Dia selitti. "Tehtävä on saatettava loppuun. En kuitenkaan haluaisi jättää mestaria."

"Ur wur," wookiee vastasi sulkiessaan sukkulan ramppia.

Dian ja wookieen mentyä sukkulan ohjaamoon pilotti istuutui heti paikalleen ja ryhtyi painelemaan ohjauspöydän nappuloita ja kääntelemään kytkimiä. Hetkeä myöhemmin sukkulan moottorit käynnistyivät ja laskeutumistasolta avaruuteen johtaneet portit alkoivat avautua.

"Toivottavasti näemme pian, mestari," Dia huokasi sukkulan siirtyessä porttien toiselle puolelle ulos avaruuteen.

"Mur ruru rah," wookiee urahti sävyllä, jonka Dia uskoi olevan rohkaiseva. Päästyään turvallisen matkan päähän Ithorista wookiee käynnistää sukkulan hyperajon ja paluumatka Coruscantille alkaa.

Matkan ensimmäinen etappi Ithorilta Bogdenille kesti suunnilleen kaksi päivää, joiden aikana wookieepilotti näytti Dialle navigointikartasta reittejä, joita he olivat seuranneen ja tulisivat seuraamaan matkallaan. Bogdenissa sukkula kääntyi suuremmalle avaruusväylälle, Hydian Waylle. Vaikka Dia ei ymmärtänyt melkein mitään wookieen muristuista selityksistä, hän oli kiitollinen seurasta ja mahdollisuudesta ajatella muita asioita kuin taakseen jättämäänsä mestariaan.

Sukkulan pudottautuessa seuraavan kerran hyperavaruudesta se oli saavuttanut Brentaalin suuren risteysaurinkokunnan, jossa se jätti Hydian Wayn ja siirtyi seuraamaan Perlemian Trade Routea, joka lopulta veisi heidät Coruscantille.

"Toiseen suuntaan matka ei tuntunut yhtä pitkältä," Dia huokasi.

"Ruf ruf ruf," pilotti nauroi ja näytti Dialle kartalta suoran lentoreitin jota he olivat seuranneet vastakkaiseen suuntaan matkatessaan. Vaikka Dia ei ymmärtänyt selitystä, wookieen vähättelevä huitaisu navigointitietokoneen suuntaan kertoi paljon siitä, ettei laite ollut kykenevä navigoimaan yhtä vaikeasti laskettavaa—joskin hieman lyhempää—reittiä, jota he olivat käyttäneet.

Verraten rauhallisen ja vähäliikenteisen Bogdenin—jossa sukkula muutenkin vain liippasi aurinkokunnan reuna-alueita—jälkeen Brentaalin vilkkaampi liikenne tarjoaa Dialle uutta nähtävää. Brentaalista Coruscantille on matkaa enää vain hieman reilun vuorokauden verran. Wookieen murina sisäpuhelimessa kutsuu Dian ohjaamoon tavalliseen tapaan vähän ennen kuin sukkula lopulta pudottautuu hyperavaruudesta Coruscantille.

"Olemmeko perillä?" Dia kysyi tullessaan ohjaamoon.

"Ruh," kuului myöntävä vastaus.

"Tiedätkö mitä?" Dia kysyi ja jatkoi kuultuaan wookieen murahduksen. "Olen helpottunut, että pääsimme perille. Mutta samalla olen huolissani."

"Hur?" wookiee ihmetteli katkaistessaan sukkulan hyperajon. Melkein samassa Coruscantin planeettakaupungin tutut valot ja avaruuden jatkuva, vilkas liikenne ilmestyivät heidän eteensä. Hetkeä myöhemmin näyttöön ilmestyi ohjausmajakan valo, joka opasti sukkulan oikealle taivaskaistalle.

"Minua mietityttää, näenkö enää koskaan sinua," Dia sanoi nojautuen eteenpäin istuimellaan. "Olet ollut hyvä pilotti ja ystävä minulle ja mestarilleni."

"Hur rur rur," wookiee urisi matalasti itsekseen. "Murh," hän lisäsi olkiaan kohauttaen.

Vähän sen jälkeen, kun sukkula oli kääntynyt sille osoitetulle taivaskaistalle, toinen ohjausmajakka lähetti tiedot, jotka opastivat heidät Jeditemppelille vievälle reitille. Temppelin korkeiden tornien ilmestyessä näkyviin Dia huokasi.

"Tuota," hän aloitti hieman epävarmasti. "Minulla olisi pyyntö."

"Urf?"

"Se koskee noita kultaesineitä," Dia sanoi huitaisten sukkulan hyttien suuntaan. "Ne pitäisi kai kantaa Jeditemppeliin. Auttaisitko minua, jos emme saa muita apuvoimia?"

"Ruf ruf," wookiee nyökkää ja ohjaa sukkulan sille osoitetulle laskeutumistasanteelle.

"No niin," Dia toteaa irrottaessaan turvavaljaansa. "Täällä sitä taas ollaan."

Wookiee seurasi Diaa sukkulasta ulos johtaneelle rampille ja avasi tämän jedille. Ennen kuin Dia kuitenkaan ehti ottaa askeltakaan rampin suuntaan, pilotti vielä laski kätensä tytön olkapäälle ja murisi jotakin, mistä Dia ei ymmärtänyt yhtään mitään.

"Mitä sanoit?" Dia ihmetteli.

Puristaen tiukasti Dian olkapäätä wookiee toistaa saman murinansa hitaammin ja nyökytellen painokkaasti. Asiaa Dia ei kuitenkaan ymmärrä yhtään aikaisempaa paremmin. Vaikka uskookin wookieen tarkoittavan hyvää, Dia epäilee tämän puristuksen jättävän olkapäähänsä kaikkien aikojen mustelmat.

"Ei noin lujaa," Dia ärähtää työntäen wookieen käden irti olkapäästään.

"Ur wur," wookiee murahtaa päästäessään irti. Jokin murinassa osoittaa Dialle, että wookiee on ainakin jossain määrin loukkaantunut Dian torjuvasta käytöksestä.

"Tuletko mukaan?" Dia kysyy.

"Uurrr," wookiee murisee päätään pudistaen.

Lähtiessään laskeutumaan sukkulan ramppia Dia huomasi, että mestari Yaddle oli tulossa häntä vastaan laskeutumisalustan toiselta puolelta.

"Päivää, mestari Yaddle," Dia tervehti heidän kohdatessa.

"Tervetuloa takaisin, padawan Dia," Yaddle vastasi. "Hyviä uutisia minulla on."

"Mitä?" Dia kiinnostui heti.

"Matkalla Coruscantille mestari Shultisam on," Yaddle vastasi. "Viisi päivää hän sinun jälkeesi lähti."

"Ihanaa!" Dia hihkaisi. "Kuulitko, pilotti?" hän huusi sukkulan suuntaan.

"Rauu!" kuului wookieen karjahdus.

"Hänen raporttinsa kuitenkin huolestuttava oli," Yaddle jatkoi kääntäen Dian huomion takaisin itseensä. "Pimeän puolen hautaesineistä puhui."

"Tiedän," Dia vastasi. "Niistä minäkin yritin kertoa."

"Hmmm... Pimeästä puolesta maininnut et," Yaddle arvosteli. "Mutta väliä sillä ei. Tärkeätä tunnistaa kohtaamanne olento nyt on. Neuvosto padawania odottaa."

Puhuessaan Yaddle lähtee johdattamaan Diaa sisälle Jeditemppeliin. Vähän matkan päässä Dia ja Yaddlea vastaan tuli neljä jediä, joilla oli mukanaan gravitaatiokelkka. Ryhmää johti sullustanilainen jedi, joka pysähtyi vaihtamaan muutaman sanan Dian ja Yaddlen kanssa.

"Olen ymmärtänyt, että tarvitsette sullustanin apua johonkin?" jedi sanoi tervehdittyään. "Pitäisi kai kääntää jotakin?"

"Kyllä," Dia vastasi. "Osaatko auttaa?"

"Oman kieleni kääntämisessä?" sullustani naurahti. "Tietysti. Mitä pitäisi tulkita?"

"Tällä datakortilla on hylätyn aluksen loki," Dia sanoi ojentaen mestarinsa tekemän kopion sullustanille. "Se pitäisi saada tulkittua, jotta selviää, minne alus oli menossa ja mitä sen miehistölle mahdollisesti tapahtui."

"Kiitos. Ryhdyn heti työhön. Padawan Dia," sullustani kumarsi ensin Dialle ja sitten Yaddlelle. "Mestari Yaddle."

"Tulkaa, padawan," Yaddle hoputti ja johdatti Dian jatkamaan matkaa. Vaikka Dia oli asunut lähes koko elämänsä ajan Jeditemppelissä, hän ei koskaan ollut käynyt sen keskimmäisen tornin ylimmissä kerroksissa, joissa korkeimman neuvoston kammio sijaitsi. Mestari Yaddlelle reitti neuvoston torniin on kuitenkin tuttu ja hän opasti Dian kammion ovelle ilman ongelmia.

"Mestari?" Dia kysyi epävarmasti juuri, kun Yaddle oli avaamassa ovea.

"Niin?" pienikokoinen mestari kysyi pysähtyen.

"Olenko pulassa?"

"Tämä asia tärkeä on," Yaddle selitti rauhoittavalla äänensävyllä. "Neuvosto tapahtumiin osallistunutta kuulla tahtoo."

"Ymmärrän sen," Dia vastasi. "Mutta eikö meidän olisi syytä odottaa mestariani?"

"Liian pitkä aika odottaa viisi päivää on," Yaddle sanoi päätään pudistaen. "Jos asian selvittää tahdomme, heti tutkittava on. Muistot kadota saattavat. Neuvostoa ei padawanin pelätä tarvitse."

Sen sanottuaan Yaddle työnsi neuvoston kammioon vieneen oven auki ja astui sisälle Dian edellä. Edessään Dia näki pyöreän huoneen, jonka lasisen kupolikaton lävitse hän saattoi nähdä Coruscantin taivaalle ja lukuisat temppelin ulkopuolella risteilleet kulkuneuvot.

"Ihmeellistä," hän huokasi jääden tuijottamaan näkyä.

"Padawan Dia, tulkaa eteemme," mestari Sifo-Dyasin vaativa ääni havahdutti Dian äkkiä ja hän lakkasi ihmettelemästä näkemäänsä.

"Anteeksi, mestari," Dia pahoitteli ja siirtyi huoneen keskelle kasvot Sifo-Dyasia kohti. "En ole koskaan ennen ollut täällä."

"Nuoren oppilaan ihmetystä meidän ymmärtää täytyy, ystäväni," mestari Yoda sanoi lempeämmin. "Mutta matkanne tapahtumat meitä suuresti kiinnostavat, padawan Dia. Sinä ja mestarisi pimeän puolen hirviön aluksella kohtasitte?"

"Niin kohtasimme, mestari Yoda," Dia vahvisti. "Se oli kammottavaa."

"Meidän on saatava varma tunnistus tästä hirviöstä," Sifo-Dyas jatkoi. "Mestari Shultisamilta ja sinulta saamiemme kuvausten perusteella olemme tunnistaneet kymmenkunta erilaista pimeän puolen olentoa. Mutta ainoastaan sellainen, joka näki sen, voi todella tunnistaa, mikä niistä oli kyseessä."

"Murrarruwurrukrufurra," mestari Tyvokka puuttui keskusteluun Dian takaa saaden Dian ajattelemaan wookieepilottia, joka oli lentänyt heidän sukkulaansa.

"Mestari Tyvokka oikeassa on," Yoda sanoi nyökäten. "Yksinkertainen kuvauksesi kaikkiin niistä sopii."

"Mestari Shultisam kuitenkin kuvaili otuksen olleen verraten pieni," Sifo-Dyas puolestaan jatkoi. "Hänen raporttinsa mukaan se oli vain noin kolme metriä pitkä."

"Aivan," Dia sanoi pohtien, että jos kolmemetrinen olento oli pieni, hän ei tahtonut tietää, millainen oikeasti suuri pimeän puolen hirviöpeto oli.

"Padawan Dia vasta lapsi on," mestari Yaddle puuttui keskusteluun lempeästi. "Hirviö hänestä varmasti suurelta näytti. Kuvia eri mahdollisuuksista hänelle näyttäkäämme."

"Onko se todella tarpeen?" Dia kysyi epävarmana siitä, pystyisikö erottamaan yhden hirviön toisesta.

"Ilman kuvia olennon tunnistaminen vielä vaikeampaa on," Yoda vastasi ojentaen pinkan kuvia Dialle. "Näitä kuvia katso, padawan Dia. Mikä niistä eniten kohtaamaltanne olennolta näyttää?"

Hetken kuvia katseltuaan Dia osoittaa yhtä niistä.

"Hmm... hmm..." Yoda mutisee tutkiessaan Dian valitsemaa kuvaa. "Se olla se voisi. Vastakuoriutuneet poikaset kolmimetrisiä ovat."

"Löysittekö paikalta mitään munan kuoria muistuttavaa?" Sifo-Dyas tiedusteli.

"Emme valitettavasti," Dia sanoi muistellen, mitä kaikkea ruumassa oli ollut, mutta muistamatta mitään, mikä olisi edes etäisesti muistuttanut munankuorta. "Aluksi luulimme, että se oli patsas."

"Tuskin se sitten oli tuo," Sifo-Dyas totesi ottaen kuvan pois ja antaen muut takaisin Dialle. "Ne kasvavat erittäin nopeasti ja ovat kasvaessaan erittäin nälkäisiä. Katsokaa muita kuvia uudestaan, padawan Dia."

"Hmm..." Dia mutisi käydessään kuvat uudestaan lävitse ja löytäen toisen, joka muistutti hänen mielikuvaansa hirviöstä. "Ehkä tuo," hän sanoi olematta enää itsekään täysin varma.

"Karkoole patsasta hyvin esittää," Yoda totesi nähdessään Dian uuden valinnan. "Toisinaan ne kolmimetrisiksi kasvavat. Isommankin kerran nähnyt olen."

"Niinkö?" Dia ihmetteli.

"Mh," Yoda nyökkäsi. "Sithien alkemian luomuksia ne ovat. Taitavasti pimeään sulautuvat ja ovelasti hyökkäävät."

"Se ilmestyi kuin tyhjästä, mestari Yoda."

"Luultavasti se siis karkoole oli," Yoda totesi vaikuttamatta täysin vakuuttuneelta. "Katon rajasta uhrinsa päälle mielellään pudottautuvat."

"Mutta tämä oli yhden rahtikontin päällä," Dia huomautti.

"Tavallisesti karkoolet pyrkivät hyökkäämään suoraan ylhäältä," Sifo-Dias pohti. "Ja mieluiten vielä takaapäin, kuten muutkin pelkurit. Katsokaa vielä kerran, padawan Dia."

Koko kuvien katselu alkoi käydä Dian hermoille, mutta tottelevaisesti hän otti kuvat uudestaan katsottavakseen. Erään kuvan kohdalla temppelin ulkopuolella lentäneen aluksen valot heijastuivat kuvia näyttäneestä ruudusta ja äkkiä Dia tunsi kylmien väreiden juoksevan selässään.

"Mestarini on tullut," Dia kuiskasi ohi lentäneen aluksen jatkaessa matkaansa.

"Jotakin sanoitteko?" Yoda kysyi.

"En mitään," Dia huokasi ojentaen kuvat takaisin mestari Sifo-Dyasille.

"Eikö mikään muista olennoista vaikuta tutulta?" Sifo-Dyas vielä kysyi ja nyökkäsi saatuaan Dialta pienen, epävarman pään pudistuksen. "Siinä tapauksessa perustamme oletuksemme siihen, että kohtaamanne olento oli karkoole. Voitte mennä, padawan Dia. Sinulla on raskas matka takanasi. Kun saamme jotakin selville tästä mysteeristä, kutsumme sinut uudelleen."

"Kiitos, mestari Sifo-Dyas," Dia sanoi kumartaen neuvoston johtajalle.

"Olkoon Voima kanssasi."

"Kuten myös teidän kanssanne, mestarit."

Lähdettyään korkeimman neuvoston kammiosta Dia suuntasi hänelle tutumpiin temppelin asuintiloihin. Uskottuaan toiveikkaasti, että ohitse lentäneessä aluksessa olisi ollut Deshet, Dia päätti mennä käymään huoneissa, joissa mon calamari oli asunut ennen kuin he olivat lähteneet suorittamaan tehtäväänsä. Toiveikkaana Dia koputti mestarinsa entisen huoneen ovelle, mutta kukaan ei vastannut.

"Ei se ollutkaan mestarini alus," Dia huokasi surullisena tajuten vasta huoneeseensa lähtiessään, että mestari Yaddle oli puhunut jotakin, että mestari Deshet oli lähtenyt Ithorilta vasta viisi päivää Diaa myöhemmin, eikä tämä siis mitenkään olisi voinut ehtiä Coruscantille niin nopeasti.

Tullessaan huoneeseensa Dia löysi työpöydältään datakortin, jota ei varmasti ollut jättänyt siihen lähtiessään. Koska Dialla ei ollut omaa data-alustaa—hänhän oli koko siihen astisen elämänsä ajan voinut käyttää temppelin varusteita—hän suuntasi temppelin arkistoon toivoen löytävänsä vapaan tietokonepäätteen kortin sisällön tutkimista varten.

Juuri saapuessaan arkiston ovelle Dia äkkiä kuuli takaansa äänen kutsuvan häntä nimeltä.

"Dia! Hei Dia! Miten ensimmäinen tehtäväsi sujui?" Dian temppelissä viettämien vuosien paras ystävä, Set Balu, huusi kiiruhtaen Dian perään.

"Hei, Set," Dia vastasi nähdessään ystävänsä. "Ihan hyvin."

"Arvaa mitä?" Set sanoi näyttäen siltä, kuin halkeaisi ilosta, jos ei pääsisi sanomaan sanottavaansa. "Minä lähden huomenna! Minustakin on tullut oikea padawan. Tuletko syömään?"

"Ai," Dia sanoi ollen iloinen ystävänsä puolesta, mutta miettien juuri silloin enemmän omaa mestariaan ja löytämäänsä salaperäistä datakorttia. "Minne olet lähdössä?"

"Neimoidialle," Set vastasi. "Minut ja mestarini on määrätty etsimään avaruuspiraatteja, jotka ovat hyökkäilleet Kauppaliiton rahtialusten kimppuun. Kauppaliitto on vaatinut senaatilta rajuja toimia piratismin kitkemiseksi. Heidän sävyssään on 'tai muuten...' -sointi, joka tuntuu saaneen vähän kaikki varpailleen."

"Ai," Dia sanoi olematta varsinaisesti kiinnostunut senaatin politiikasta tai Kauppaliitosta. "En voi valitettavasti lähteä syömään. Minulla on vielä vähän tekemistä kirjastossa."

"Ai," Set sanoi näyttäen selvästikin vähän pettyneeltä Dian innostuksen puutteeseen. "Jos saat sen pian tehtyä, olen ruokasalissa. Tule, kun kerkiät."

"Tietysti," Dia lupasi hyvitelläkseen ystävänsä pettymystä. "Vai tahtoisitko odottaa aivan pienen hetken?"

"No, okei," Set lupasi. "Jos siihen oikeasti menee vain hetki. Sitten voit kertoa, millaisia seikkailuita koit."

"Toki," Dia sanoi. "Odota tässä, tulen pian. On muuten kiva nähdä sinua."

"Niin sinuakin," Set vastasi ja Dia kuuli selvästi tämän vatsan kurisevan. "Mutta tee jo se, mitä tulit tänne tekemään. Tahdon päästä syömään."

"Tulen kohta takaisin," Dia lupasi lähtiessään etsimään vapaata tietokonepäätettä. Hetken etsittyään hän löysi vapaan tietokoneen ja laittoi löytämänsä kortin lukulaitteeseen. "Katsotaanpa, mitä oikein sisällät," hän mutisi avaten ainoan levyllä olleen tiedoston.

Videonäytölle ilmestyi mestari Deshetin kuva. Kuvassa näkyvästä taustasta Dia pystyi tunnistamaan "Rauhallisuuden meren" oleskeluhuoneen merihenkisen sisustuksen.

"Hei, Dia," nauhoitus alkoi. "Olen jo paljon paremmassa kunnossa. Toivottavasti pääsit turvallisesti Coruscantille. Parantajat saivat lopulta ajettua myrkyn kehostani. Toinen sukkula odottaa minua ja lähden aivan heti matkaan Coruscantille. Tahdoin vain jättää sinulle oman viestin nyt samalla, kun joka tapauksessa tein videoraportin neuvostolle. Nähdään pian. Olkoon Voima kanssasi, Dia."

Dia tuijotti näyttöä vielä hetken nauhoituksen loputtuakin. "Samoin, mestari," hän lopulta kuiskasi ottaen datakortin ulos tietokoneesta ja pistäen sen taskuunsa.

"Siinähän sinä olet," Set sanoi nähdessään Dian tulevan ulos kirjastosta. "Eikö sinulla ole ollenkaan nälkä? Minä suorastaan näännyn..."

Koko ajan iloisesti jutellen Set lähti kulkemaan Dian vierellä kohti ruokasalia.

"Oletpa innoissasi," Dia lopulta sanoi kuunneltuaan Setin yksinpuhelua jonkin aikaa.

"Väitätkö, ettet sinä ollut, kun mestari Deshet valitsi sinut oppilaakseen?" Set kysyi kujeileva pilke silmässään.

"Jos totta puhutaan, olin aivan innoissani, kun kuulin, että Deshetistä tulisi opettajani," Dia myönsi.

"Hah! Et ehkä itse sitä huomannut, mutta olit niin innoissasi, ettet ollut saappaissasi pysyä," Set sanoi vähän voitonriemuisena. "Mutta ajattele nyt! Ensimmäinen tehtävä! Millainen opettaja Deshet on?"

"Deshet on loistava opettaja," Dia sanoi tuntien äkkiä mielialansa apeaksi.

"Mikä on hätänä?" Set kysyi vakavoituen äkkiä.

"Mestarini oli vähällä kuolla."

"Galaksi sentään!" Set kauhistui. "Miksi et heti sanonut? Missä hän nyt on? Tuliko hän mukanasi takaisin?"

"En vain voinut," Dia vastasi. "Mestarini jäi Ithorille. Hän tulee myöhemmin."

"Olen pahoillani," Set sanoi. "En tiennyt. Kai hän toipuu?"

"Sain häneltä viestin," Dia kertoi. "Hänessä ollut myrkky on saatu poistettua ja hän voi paremmin."

"Älä sitten näytä niin synkältä," Set sanoi koettaen piristää Diaa. "Eivät asiat huonosti ole. Sitä paitsi: tänään on ruokana kasteselkäviillokkia ja vweilu-pähkinäkastikkeessa. Sehän on suosikkiasi?"

"Niin on," Dia myönsi. "Mennään ja nautitaan tästä päivästä. Milloin sanoitkaan, että olet lähdössä?"

"Huomenna aamulla."

"Niinkö pian?" Dia ihmetteli.

"Pikaisuus on näkökulmakysymys, Dia," Set sanoi kun he istuivat pöytään. "Olet ollut poissa temppelistä melkein kaksi viikkoa. Mennäänkö ruoan jälkeen suihkulähdesaliin? Minä en tiedä, koska tulen takaisin, joten saattaa olla pitkästä aikaa viimeinen tilaisuus nähdä kaikki kivat paikat."

"Mennään vain," Dia suostui.

"Oikeastaan olen yllättynyt, että Deshet tahtoi teidän tulevan takaisin näin pian," Set pohti syödessään. "Kuulin lähtönne jälkeen, että Deshetin mestari ei ollut viihtynyt Coruscantilla ja että hän ehkä oli itse samanlainen. Luulin, että olisitte poissa pitkänkin aikaa. Jotkut mestarit ja oppilaat ovat välillä useita vuosiakin poissa, eivätkä käy lainkaan temppelissä."

"Minäkin luulin, että olisimme viipyneet pidempään," Dia myönsi. "Mutta toisin kävi."

Mestareistaan ja mahdollisesti tulevaisuudessa suoritetuista tehtävistään jutellen Dia ja Set söivät ruokansa. Temppelissä viettämiään vuosia muistellen he vaelsivat ruoan jälkeen suosikkipaikasta toiseen, kunnes oli aika mennä nukkumaan.

Seuraavana aamuna Dia saattoi Setin ja tämän mestarin laskeutumisalustalle. Dia tunnisti sukkulan ja sen wookieepilotin samoiksi, jotka olivat lennättäneet häntä ja hänen mestariaan. Hän ei kuitenkaan saanut tilaisuutta tervehtiä pilottia, koska Setin mestarilla oli kova kiire päästä matkaan. Sukkulan lähtiessä Dia jäi katselemaan sen perään, kun alus katosi Coruscantin ainaiseen kulkuneuvojen vilinään. Olonsa yksinäiseksi tuntien Dia ajatteli käyttää mestariaan odottaessaan aikansa lepäämiseen, mutta kahden toimettoman päivän jälkeen hän huomasi pelkän oleskelun olevan lopultakin melko tylsää. Diaa myös alkoi hieman harmittaa, se ettei hän ollut neuvoston luona käyntinsä jälkeen kuullut pihaustakaan tutkimusten etenemisestä.

Kyllästyttyään lopulta toimettomuuteen Dia koetti soittaa mestari Yaddlelle, mutta vasta kolmen turhan yrityksen jälkeen mestari vastasi puheluun.

"Padawan Dia," Yaddle tervehti.

"Päivää, mestari," Dia tervehti. "Tahtoisin tietää, miten tutkimukset edistyvät?"

"Osa sullustanien aluksen lokista käännetty on," Yaddle kertoi. "Oikeassa mestarisi ilmeisesti oli. Haudanryöstöillä miehistö eli. Viimeisimmän haudan sijaintia emme kuitenkaan vielä tiedä. Miehistön kohtalon uskomme myös selvinneen."

"Milloin saan tietää?" Dia uteli.

"Asiasta varmoja ole emme. Lokimerkintä kuitenkin siihen viittaa, että pimeän puolen olento heidät surmasi."

"Niin mestarinikin epäili," Dia vahvisti. "Löysimme lääkintähuoneesta kuolleen sullustanin ruumiin, jolta puuttui toinen jalka."

"Kyllä," Yaddle vastasi. "Mestarinne asiasta raportissaan mainitsi. Jotakin erikoista miehistö lokin mukaan yhdessä rahtikontissa havaitsi. Erikoisuus pian hyperavaruudesta poistumisen jälkeen ilmi tuli. Tutkimaan lähteneet miehistön jäsenet kuitenkaan palanneet eivät. Aseistautuivat loput ja asiaa tutkimaan menivät, merkintöjä sen jälkeen ole ei."

"Niinkö?"

"Kyllä. Hirviön heräämisen syistä loki kuitenkaan mitään kerro ei. Syy miehistön kimppuun käymiseen mysteeri yhä on."

"Hmm," Dia mutisi. "Muistan mestarini sanoneen jotakin, että meidän Voiman käyttömme ehkä herätti hirviön."

"Se asian selittää voisi, kyllä," Yaddle myönsi. "Jos Voiman käyttäjä lähellä oli, hirviö äkkiä heräsi."

"Mutta tuskin haudanryöstäjien joukossa oli jediä," Dia vastasi epäilevästi.

"Haudanryöstäjiin en usko jedin kuuluneen," Yaddlekin yhtyi. "Lukuisat alukset aurinkokunnassa kuitenkin poikkeavat. Ehkä jedi sattumalta paikalla oli. Ja muutkin kuin jedit Voiman tuntevat." Yaddle kuulosti hieman turhautuneelta. "Selityksiä useita on. Kauempaakin Voiman käyttö voi karkoolit ja monet muut hirviöt herättää."

"Entä jos siellä oli sith?" Dia kysyi pelokkaana.

"Lähes tuhat vuotta sitten sithit katosivat," Yaddle sanoi kuulostaen epäuskoiselta. "Heidän suoraan sekaantumiseensa usko en."

"Olette tietysti oikeassa," Dia myönsi tuntien olleensa turhankin vainoharhainen. "Mutta kuka siellä sitten oli?"

"Siihen kysymykseen tuskin koskaan vastausta saamme," Yaddle myönsi. "Tärkeämpää selvittää olennon alkuperä on. Niitä jossain lisää olla voi. Sen kanssa sullustanisisaremme työskentelee. Vastauksia toivottavasti pian saamme."

"Kiitos," Dia sanoi. "Onko mestaristani uutta tietoa?"

"Mitään hänestä kuulleet ole emme sen jälkeen, kun hän Ithorilta lähti. Jos jotakin tapahtunut olisi, hän siitä ilmoituksen tehnyt olisi."

"Niin," Dia huokasi. "Kiitos, mestari Yaddle," Dia sanoi sulkien yhteysradion. "Kunpa saisin yhteyden mestariini."

Harmitellen Dia lähti kävelemään jeditemppelin lähiympäristöön kierrellen tuttuja katuja. Lopulta hän sattui osumaan muutaman korttelin päässä olleen tutun kahvilan luokse. Kahvila näyttää muuten aivan tavalliselta—mukavalta ja kodikkaalta, kuten aina Dian siellä käydessä—mutta siellä ei ole yhtään asiakkaita, mikä on erittäin omituista.

"Missäköhän kaikki ovat?" Dia ihmetteli katsellen ympärilleen. "Tavallisesti täällä on paljonkin väkeä."

Lähestyessään kahvilaa Dia huomasi, että ainoa henkilö, joka oli koko paikassa, oli kahvilan omistanut vaaleanruskeaihoinen zabrak, jonka nimeä Dia ei ollut koskaan tullut kysyneeksi. Masentuneen ja surkean oloisena zabrak nojaili kahvilan palvelutiskiin.

"Hei," Dia tervehti päättäen astua sisään kahvilaan ja ottaa selvää, mikä sen omistajan mieltä niin masensi.

"Kas, jedi," zabrak vastasi tervehdykseen suoristautuen vähän. "Voinko jotenkin auttaa?"

"Kysymys kuuluu, voinko minä auttaa sinua?" Dia vastasi. "Onko jokin hätänä? En ole ennen nähnyt sinua noin masentuneena."

"En tiedä, voitko tehdä mitään, jediystävä," zabrak huokasi. "Uusi firma on ostanut koko tämän korttelin. Mitään virallista tietoa asiasta ei ole olemassa, mutta kaikki muiden kuin ihmisten omistamat yritykset rakennuksessa ovat äkkiä joutuneet kauppaboikottiin."

"Voi ei," Dia huokasi. "Kai jotakin on tehtävissä?"

"Olen koettanut laittaa tämän paikan myyntiin, mutta kukaan ei tahdo ostaa sitä. Ihmiset odottavat, että joudun laskemaan yrityksestä pyytämääni hintaa, eikä kukaan muu tahdo ostaa sitä boikotin takia."

"Mistä firmasta on kyse?" Dia kysyi.

"Yhtiön nimi on Wondrone BuildWorks," zabrak kertoi. "Ennen kuin he ostivat koko tämän rakennuksen, en ollut kuullutkaan koko firmasta."

Dia koetti miettiä, josko yritys olisi hänelle tuttu, mutta hän ei myöskään muistanut koskaan kuulleensa sen nimisestä yrityksestä. Hän ei kuitenkaan uskonut, että pitäisi firmasta, joka asetti kieroja kauppaboikotteja viattomien kahvilanpitäjien niskaan.

"Sinun on pidettävä puolesi," hän rohkaisi. "Tämä pakka on sinulle tärkeä. Et saa luopua unelmastasi."

"Jos saisin tämän paikan myytyä asiallisella hinnalla, voisin siirtyä muualle ja aloittaa alusta. Mutta boikotti ja KORPPIKOTKAT," zabrak painotti sanaa halveksien, "ajavat minut vararikkoon ennen sitä."

"Korppikotkat?" Dia kummasteli.

"Anteeksi, kielikuva," zabrak sanoi hymyillen vaisusti. "Tarkoitan ahneita ihmissijoittajia, jotka odottavat vain, että ryömin ulos täältä viimeisissä voimissani. Silloin he voivat ostaa tämän paikan pilkkahinnalla."

"Et saa lannistua." Dia mietti hetken. "En saisi kai kysyä tätä, mutta onko sinulla rahaa?"

"Vielä tällä hetkellä, kyllä," zabrak vastasi oikein ymmärtämättä, mitä Dia ajoi takaa. "Laskuja lankeaa kuitenkin maksettavaksi päivittäin ja paikan tuotto on lähes olematonta. Kahden viikon sisällä joudun antamaan periksi."

"Paljonko sinulla on tällä hetkellä?"

"Suunnilleen tuhat krediittiä käyttörahaa. Loput varoistani ovat kiinni tämän paikan kiinteistössä ja irtaimessa omaisuudessa."

"Hmm..." Dia mietti katsellen ympärilleen. "Sinun pitäisi uudistaa tämä paikka."

"Tonnilla?" zabrak hörähti epäuskoisena. "Se voi olla vaikeata. Tarvitsen asiakkaita, en enempää kuluja."

"Paljonko tarvitsisit lisää rahaa uudistamiseen?" Dia kysyi itsepäisesti.

"Hmm... Jos tahtoisin tehdä asian kunnolla, tarvitsisin ainakin saman verran lisää." Zabrak pudisti päätään. "Mutta mistä jedi sellaisen summan hankkisi? Tuskin ritarikunta on kiinnostunut tallaisen pienen kahvilan pelastamisesta."

"Minä olen," Dia sanoi kohottaen leukaansa. "Minulla on 300 krediittiä säästössä. Voisin lainata ne."

"Olet hyvin ystävällinen," zabrak sanoi.

"Mutta?" Dia kysyi, koska kuuli selvästi sanan, vaikka kahvilan pitäjä ei ollutkaan sanonut sitä ääneen.

"Tarvitsisin jotakin ohjelmaa. Tapahtuman, joka houkuttelisi kävijöitä boikotista huolimatta."

"Meidän pitää keksiä jotakin," Dia sanoi nojautuen tiskiin ja miettien ankarasti.


SW FB RPG
Prologi
Peli 1 · Peli 2 · Peli 3 · Peli 4 · Peli 5
Matka Almaniaan
Peli 6 · Peli 7