Viha – Tuska – Rakkaus/Osa 4

Star Wars Fanon Wikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
               

Osa 4: Carmemporin yayguarit

Hypättyään parvekkeelta Riegalio Samil ui kuin ei koskaan ennen ollut uinut. Itsepäisesti hän suuntasi kohti etäistä, mustana erottuvaa massaa, jonka tiesi olevan aivan merenrantaan ulottuvan metsän. Hänen ollessaan jo lähestymässä rantaa, vedenpinta alkoi äkkiä laskea ja hän tunsi, miten vuorovesivoimat kiskoivat häntä merelle päin.

Purren hampaansa tiukasti yhteen Samil jatkoi kauhomistaan, mutta ranta ei tuntunut tulevan yhtään lähemmäksi.

Lopulta, viimeisetkin voimansa ponnistaen, hän saavutti rannan ja hoippui henkeään haukkoen kivikkoon. Hän piiloutui erään suuren kiven taakse odottamaan voimiensa palautumista ja katseli etäällä näkyvää kirkkaasti valaistua palatsia.

Mitä siellä mahtoi tapahtua?

Miten vihaisia Brildan toverit olivat tytölle siitä, että tämä oli auttanut häntä?

Pelkkä ajatuskin siitä, että Brilda ehkä joutuisi kärsimään jonkin rangaistuksen hänen pakonsa vuoksi kiusasi Riegaliota, mutta hän tiesi, että palaaminen nyt vain pahentaisi tilannetta ja saattaisi hänen rakastettunsa entistä pahempaan pulaan ystävien kanssa.

Rakastettunsa.

Riegalio huokasi ja irvisti ajatukselle. Hän oli lähes kolmenkymmenen, ja vaikka ei ollutkaan täysin kieltäytynyt naisseurasta, hän ei ollut koskaan sekoittanut sydäntään suhteisiinsa. Mutta hänen tunteensa Brildaa kohtaan olivat yllättäneet hänet.

Hän oli alusta asti pitänyt tyttöä miellyttävän näköisenä, vaikka tämä ei ollut mikään mallikaunotar ja pukeutuikin sotilashenkisesti sen sijaan, että olisi käyttänyt kevyitä, värikkäitä vaatteita, joita useat wazarkalaiset naiset suosivat. Mutta ulkonäkö ei merkinnyt Riegaliolle niin paljoa, kuin se, että hän oli löytänyt ajatusyhteyden tytön kanssa.

Harmillisempaa oli, että Brilda kuului Kapinaliittoon. Vaikka tyttö tai kukaan muukaan ei ollut sanonut sitä suoraan, heidän keskustelunsa olivat paljastaneet totuuden Riegaliolle. Toisin kuin monet hänen kotiplaneetallaan, Riegalio ei ollut koskaan uskonut kapinallisilla olleen osuutta hänen perheensä kuolemaan—ei hän tosin epäillyt siitä Imperiumiakaan—vaan oli aina arvellut syyllisen olevan Mejas. Se häntä ei tytön kapinallisyhteyksissä kiusannut, mutta hän oli nähnyt että tytön side ”taistelutovereihin” oli vahva.

Parvekkeen tapahtumien aikana Brildan vastatunnustettu rakkaus oli ottanut ylivallan uskollisuudesta jopa veljeä kohtaan, mutta jos Riegalio pyytäisi tyttöä mukaansa, suostuisiko tämä jättämään kaiken ja lähtemään?

Siihen kysymykseen Riegalio ei osannut vastata.

Mietteissään mies lähti kulkemaan metsään, suunnaten askelensa palatsin ja pääkaupungin välistä tietä kohden. Mitä hän ikinä päätäisikään tehdä Brildan suhteen, hän ei voisi nyt paljastuttuaan enää jäädä Wazarkalle. Vaikka matkaa oli paljon, Riegalio aikoi pyrkiä avaruussatamaan, missä hän toivoi onnistuvansa pihistämään jonkin aluksen, joka pystyisi viemään hänet Carmemporille. Omalla piraattikuullaan hän voisi ajatella järkevästi ja tarvittaessa kysyä neuvoa ystävältään Zenyalta. Ehkä hän huomaisi, etteivät vaaleatukkaisen tytön siniset silmät siellä enää vaivaisi hänen mieltään.

"Miksi valehtelet itsellesi?" pieni ääni Riegalion mielessä kysyi. "Vannoit tytölle rakkauttasi ja lupasit hänelle mahdottomia. Kumpi on totta?"

"Rakkaus," mies kuiskasi ääneen kiihdyttäen askeliaan uuden suunnitelman muodostuessa.

Kyllä, hän palaisi Carmemporille, mutta ei kadottaakseen sydäntään uudestaan piraatin elämälle, vaan kootakseen joukkonsa ja palatakseen Wazarkalle hakemaan Brildan.

"Ja ehkä tehdäksesi hänestä kuningattaren, kuten lupasit," sama ääni Riegalion mielessä ehdotti. "Sinun kuningattaresi."

Ajatus ei ollut lainkaan epämiellyttävä Riegalio Samilille.

~ ~ ~ ~ ~

Aamun alkaessa sarastaa, väsyneenä ja nälkäisenä Riegalio lopulta saapui kaupungin liepeille. Lähestyessään avaruussatamaa hän kuitenkin törmäsi odottamattomaan esteeseen. Hänen reitilleen osuneella aukiolla oli jotakin, mikä vaikutti pieneltä sotilasleiriltä, mutta hän ei erottanut missään tavallisia lippuja tai muita symboleja.

Sitten hän kuuli takaansa askelia ja jähmettyi paikoilleen.

"…muuallakaan hän voisi olla," ääni puhui jossakin lähellä.

"Entä jos…" toinen ääni vastasi, mutta ensimmäinen puhuja keskeytti hänet.

"Turha edes ajatella moista," ääni, joka lähemmäksi tullessaan oli alkanut kuulostaa tutulta sanoi. "Rieg ei ole kuollut. Ehei. Hän on elossa ja palaa kyllä takaisin. Hän on Sjalaiman yayguari."

"Ja on lähempänä kuin luuletkaan," Riegalio sanoi äkkiä nousten esiin piilostaan ja kääntyen lähestyneitä puhujia kohti.

Näiden jo kohotetut aseet painuivat samassa alas ja twi’lek kiiruhti halaamaan Riegaliota.

"Rieg!" Zenya huudahti antaen ystävälleen kunnon läimäytyksen selkään ennen kuin päästi tämän taas irti. "Me lähdimme etsimään sinua, kun et tullutkaan takaisin."

"Olen pahoillani, ystäväni, mutta asiat eivät sujuneet ihan suunnitelmien mukaan," Riegalio sanoi kolmikon lähtiessä kohti leiriä, jonka Samil nyt tajusi kuuluvan Zenyan mukanaan tuomille piraateille.

"Siltähän tuo vaikuttaa," twi'lek virnisti. "Missä oikein olet ollut näin kauan?"

"Voimmeko puhua siitä jossakin kahden?" Sjalaiman yayguari kysyi vilkaisten kaksikon perässä seuraavaa kolmatta piraattia.

"Tänne," Zenya viittasi kohti leirin keskellä olevaa telttaa, johon ystävykset astuivat.

Twi'lek kaatoi pöydälle asetetusta kannusta juomaa kahteen lasiin ja tarjosi toisen toverilleen, joka tyhjensi sen yhdellä kulauksella istahtaen raskaasti tuolille ja viitaten Zenya täyttämään lasin uudelleen.

"Puhu, ystäväni," Zenya sanoi toverinsa tyhjennettyä toisenkin lasillisen. "Mitä tapahtui?"

Riegalio oli vielä hetken aikaa vaiti ennen kuin alkoi puhua. Hitaasti hän kertoi taistelusta, jossa oli haavoittunut ja miten oli sitten herännyt Kapinaliiton käyttöön annetussa vanhassa kuningashuoneen palatsissa. Zenya, joka oli tuntenut ystävänsä jo useita vuosia ja tiesi tämän taustan, näki Riegalion kasvoista, miten pahalta ajatuskin vieraiden asumisesta Samilien suvulle kuuluneessa rakennuksessa oli tuntunut. Mainitessaan ensimmäisen kerran Brildasta Riegalion ilme kuitenkin muuttui ja Zenya ei ollut erityisen yllättynyt kuullessaan toverinsa vannoneen rakkauttaan naiselle.

"Voi, Rieg," Zenya huokasi tarinan päätyttyä siihen, miten Riegalio oli paennut ja koettanut päästä palaamaan piraattien luokse. "Ja mitä ajattelit nyt tehdä sen tyttösi suhteen? Tajuat kai, että hänen ystävänsä eivät tule koskaan sallimaan, että sinä…"

"Tiedän sen," Riegalio puuskahti. "Älä luulekaan, etten ole ajatellut asiaa."

"Ehkä voit unohtaa koko tapauksen," Zenya ehdotti varovasti. "Palataan takaisin Carmemporille ja jatketaan siitä, mihin taistelu vallananastaja Mejasia vastaan jäi."

"En voi," piraattijohtaja pudisti päätään. "En tällä tavoin. Tahdon ainakin nähdä hänet. Jos minun pitää unohtaa hänet, tahdon kuulla sen häneltä itseltään. Jos Brilda ei tahdo lähteä mukaani, olkoon niin, mutta hänen pitää sanoa se."

"Voiman nimessä, Riegalio Samil!" Zenya huudahti. "Mitä se nainen on sinulle tehnyt?"

"Hän on palauttanut minut eloon, Zenya," Samil huudahti voimakkaiden tunteiden vallassa ja paiskasi puolityhjän lasinsa kädestään niin rajusti, että se särkyi pöydälle. "Enkä tarkoita vain hoitamalla haavojani. Hän sai minut ajattelemaan hyviä aikoja. Aikaa ennen… Ennen sitä iltaa. Enkä ole muistellut muuta kuin vihaa ja kauhua, jotka perheeni murha minussa herätti. En ennen kuin nyt. Siitä on vuosia, kun olen ajatellut siskoni naurua tai tapaa, jolla isä laski kätensä äidin kädelle. Vuosia…"

Päätään puistellen Riegalio vaikeni ja jäi tuijottamaan pöydälle leviävää viinitahraa. Punaista tahraa, joka oli kuin verta.

Hiljaisuudessa viha menneiden tapahtumien vuoksi ja vasta löytyneet hellemmät tunteet kävivät taistelua, jonka väistämättömänä häviäjänä olisi osa siitä, joka oli Riegalio Samil.

"Hyvä on," Zenya De’Morage sanoi äkkiä saaden ystävänsä säpsähtämään. "Mutta jos se sinun tyttösi saa meidät hengiltä, kun käymme tervehtimässä häntä, vannon että tapan sinut."

"Kiitos, olet todellinen ystävä."

"Se jää nähtäväksi," twi'lek murisi ryhtyen keräämään varusteita reppuun.

edellinen ~ pääsivu ~ seuraava