Viha – Tuska – Rakkaus/Osa 5

Star Wars Fanon Wikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
               

Osa 5: Uhkarohkea yritys

Kun Riegalio Samilin paosta oli kulunut melkein kaksi vuorokautta, Brilda sai kuulla Gamborin ja Lesurin hänen varalleen laatimasta suunnitelmasta. Durolainen komentaja kutsui hänet toimistoonsa ja ilmoitti yksinkertaisesti, että hänet siirrettäisiin toistaiseksi muihin tehtäviin, vieläpä näytti eversti Crackenin allekirjoittaman määräyksenkin.

"Eikö sinulla ole mitään sanottavaa?" komentaja kysyi, kun Brilda pysyi vaiti ja vain tuijotti data-alustan näyttämiä ohjeita.

"Mitä pitäisi sanoa?" Brilda kysyi sarkastisesti. "Suuttua? Vaiko onnitella sinua ja veljeäni ovelasta tavasta, jolla varmistatte, etten vain voi sekaantua hyökkäyssuunnitelmiin piraatteja vastaan?"

"Tiedät, että me välitämme sinusta, Brilda," Gambor sanoi huokaisten. "Ja ymmärrän, että sinä todella pidit meidän vieraastamme. Mutta olen myös samaa mieltä veljesi kanssa, että arvostelukykysi tässä tilanteessa on hämärtynyt ja on parasta, että lähdet pois. Kun ajattelet myöhemmin asiaa, ajallisesti ja fyysisesti kaukana tästä hetkestä, näet, että me olimme oikeassa."

"Ei," Brilda sanoi pudistaen päätään. "Vaikka miten kauan kuluisi, en milloinkaan unohda. Enkä anna anteeksi sitä, ettette voineet luottaa minuun. Jos lähetät minut nyt pois, tiedä, etten koskaan tule palaamaan Arransio-partioon."

"Uskon että…" duro yritti vielä sanoa.

"Olet väärässä, Gambor," tyttö keskeytti—mikä häneltä oli todella harvinaista. "Mutta tiedän sen, että minun on turha yrittää puhua sinulle, tai Lesurille, joten en viitsi edes yrittää. Näkemiin."

Odottamatta poistumislupaa Brilda pyörähti ympäri ja poistui huoneesta jättäen duron epätietoisena tuijottamaan hänen peräänsä. Vaikka Gambor jakoi Lesurin huolen piraatin ilmeisestä vaikutuksesta Brildaan, hän oli tottunut luottamaan tytön arvostelukykyyn ja tämän varmuus kiusasi nyt komentajan mieltä.

Käytävässä Brilda ohitti veljensä, mutta ei suostunut edes katsomaan tähän päin.

Harmistuneesti huokaisten Brilda astui huoneeseensa ja sulki oven. Hän käveli huoneen poikki parvekkeensa ovelle ja nojautui sitä vasten tuijottamaan nopeasti himmenevälle taivaalle. Lesur oli lukinnut parvekkeen oven heti Riegalion pakoa seuranneena aamuna ja vienyt avaimen mennessään, eikä Brilda ollut sen jälkeen päässyt ulos kuin veljensä tai muiden arransiolaisten vartioimana.

Pimeys laskeutui nopeasti meren ylle ja pian Brilda ei nähnyt ulkona muuta kuin ikkunoista tulevat valoläiskät. Oven tasaisesta lasista heijastui hänen oma peilikuvansa.

Brilda ei tiennyt kuinka kauan hän seisoi paikoillaan tuijottaen omien, surullisten silmiensä heijastusta. Yön täyttämän ikkunan heijastuksessa ne näyttivät yhtä tummilta kuin Riegalion silmät.

Miksi Lesur ja Gambor eivät antaneet hänen edes selittää. Hän tiesi toimineensa äkkinäisesti auttaessaan piraattikapteenin pakoon, mutta suunnitelma oli samalla hetkellä välähtänyt hänen mieleensä. Täydellinen suunnitelma, joka olisi ratkaissut kapinallisten kuljetusten ongelman helposti ja kerralla.

Riegalio Samil oli luvannut hänelle mitä tahansa hän tahtoi. Ja sen lisäksi, että tahtoi olla yhdessä Riegalion kanssa Brilda tahtoi vain yhtä asiaa: että piraatit jättäisivät kapinalliset rauhaan.

Jos Lesur ja Gambor olisivat edes kuunnelleet…

Äkkiä varjo liikahti Brildan parvekkeelle ikkunoista heijastuvassa valossa. Tyttö hätkähti ja puri huuleensa ollakseen kiljaisematta ilosta.

Enää hän ei tuijottanutkaan vain omaa peilikuvaansa oven lasista, vaan näki valon heijastuksessa Riegalion seisovan vettä valuvana parvekkeella. Ilmeisesti mies oli uinut jälleen nousuun kääntyneen veden turvin palatsin seinien juurelle ja kiivennyt jotenkin ylös aina hänen parvekkeelleen asti.

Hiljaa mies viittasi Brildaa aukaisemaan oven, mutta avuttomasti tyttö levitti kätensä osoittaakseen, ettei hänellä ollut avainta.

Virnistäen Riegalio kuitenkin vain osoitti korkeata, koristeellista vaatekaappia, joka seisoi huoneen yhdellä seinällä täyttäen sen melkein kokonaan. Brilda ei käsittänyt, mistä oli kyse, mutta itsepäisesti mies viittilöi kohti kaapin yläreunaa, jonne ylettyäkseen Brilda joutui kiipeämään tuolille.

Kopeloidessaan epävarmana kaapin päällystää Brilda äkkiä tunsi käsissään jotakin ja vilkaisi yllättyneenä parvekkeen oven takana hymyillen odottavaa miestä.

Kaapin yläreunan koristekaiverruksiin oli piilotettu avain.

Nopeasti Brilda hyppäsi alas tuolilta ja kiiruhti parvekkeen ovelle. Hänen avatessaan oven varashälytysjärjestelmä kuitenkin laukesi soimaan.

Kiireesti Riegalio tarttui Brildaa kädestä ja veti tämän luokseen parvekkeelle.

"Lähdetkö mukaani?" Riegalio kysyi ottaen tytön käsivarsilleen. "Rakastatko minua silti, vaikka olen mikä olen?"

"Tietysti," Brilda huokasi vastaten miehen syleilyyn. "Ja tahdon tulla mukaasi, mutta…"

Brilda ei ehtinyt esittää asiaansa, kun raivosta karjuva Lesur ryntäsi huoneeseen ja samaa tietä parvekkeelle.

"Rieg!" vedessä odottanut Zenya kutsui toveriaan kuullessaan metelin. "Tule! Häivytään!"

"Mene," Brildakin kehotti heittäytyen veljensä tielle estääkseen tätä käymästä piraatin kimppuun.

Pari sekuntia epäröityään, ja nähdessään Lesurin perässä olevan tulossa lisää kapinallisia, Riegalio kääntyi ympäri ja teki hurjan sukelluksen parvekkeelta mereen. Hypätessään mies tiesi ottavansa hirvittävän riskin, koska meri ei ollut kovinkaan syvä niin lähellä rantaa ja hän olisi saattanut osua pohjaan, mutta kuin ihmeen kautta hän ei osunut mihinkään.

Pian Zenya oli uinut hänen viereensä ja yhdessä he katosivat pimeyteen, vaikka parvekkeelle kiiruhtaneet kapinalliset ampuivat sarjatulta heidän oletettua sijaintiaan kohti.

Lopulta lasertulen välke loppui ja piraattikaksikko onnistui palaamana yksinkertaiseen, vanhanaikaiseen veneeseen, jonka olivat löytäneet rannalta ja jolla olivat onnistuneet lähestymään palatsia huomaamatta.

"Saanko minä yrittää?" Zenya kysyi, kun ystävykset istuivat alakuloisina veneessä sen keinuessa yön pimeydessä. "Antaa puoliyön mennä ohi, sitten minä koetan vierailla vaihtamassa pari sanaa tämän sinun tyttösi kanssa."

"Miten muka?" Riegalio kysyi epätoivoisena. "Kuulit itsekin, millainen meteli syntyi, kun hän aukaisi parvekkeelle johtavan oven."

"En tarvitsekaan ovea, enkä edes ikkunaa auki, voidakseni tehdä sen, mitä suunnittelen," Zenya sanoi virnistäen, vaikka Riegalio pystyi tuskin erottamaan ystävänsä ilmettä. "Ajattelin toimia näin…"

~ ~ ~ ~ ~

Laskuvesi oli jo ehtinyt alkaa voimakkaana ennen kuin Zenya ryhtyi omaan yritykseensä.

Hän tiesi sen aiheuttavan ongelmia, jos hänen pitäisi päästä nopeasti pois palatsista, koska hän ei voisi mitenkään paeta hyppäämällä parvekkeelta mereen.

Mutta hän ei suunnitellutkaan jäävänsä kiinni.

Riegalion odottaessa veneen kanssa niin lähellä kuin uskalsi, Zenya hiipi jalkaisin rakennuksen juurelle kiivetäkseen parvekkeelle, missä Riegalio oli tavannut Brildan.

Noustuaan parvekkeelle twi'lek lähestyi nyt pimeitä ikkunoita varovasti ja koetti kurkistaa sisään. Tultuaan päätelmään, että huoneessa ei ollut muita, kuin Riegalion ihastuksen kohde, Zenya kaivoi hehkusauvan vyöltään ja koetti parhaansa mukaan osoittaa sen valosäteellä tyttöä kasvoihin.

Hetken valoa liikuteltuaan Zenya huomasi, miten Brilda hätkähti ja käänsi katseensa parveketta kohden. Nopeasti twi'lek osoitti valon omiin kasvoihinsa ja painoi sormen huulilleen hiljaisuuden merkiksi. Sitten hän viittoi toisella kädellään tyttöä tulemaan parvekkeelle johtavan oven luokse samalla, kun kaivoi toisella data-alustaa esiin.

Nähdessään ensimmäisenä vieraan twi'lekin ikkunansa takana Brilda oli vähällä huudahtaa säikähdyksestä, mutta päätti sitten kuitenkin mennä lähemmäksi nähdäkseen, mitä muukalaisella oli mielessään.

Brildan astuessa ikkunan luo Zenya näytti himmeästi hehkuvaa data-alustaansa, jonka näytöllä oli viesti:

Olen Zenya, Riegalion ystävä. Oletko yksin?

Brilda nyökkäsi ja kiirehti hakemaan oman data-alustansa oivallettuaan, miten twi’lek oli ajatellut kommunikoida hänen kanssaan. Kun tyttö ehti takaisin, Zenyan seuraava viesti oli jo valmiina.

Kuulin, että lupasit lähteä Riegin mukaan. Pääsetkö ulos huomaamatta?

Brilda pudisti päätään ja kirjoitti oman viestinsä vastaukseksi.

Veljeni vahtii minua kuin vanginvartija. Minut aiotaan lähettää pois planeetalta. Huomenna.

Zenya nyökkäsi ymmärtävänsä ja kirjoitti vuorostaan.

Kuljetteko meritse vai maitse avaruussatamaan?
Maitse.

Nähdessään vastauksen twi'lek virnisti tyytyväisenä ja kirjoitti viimeisen viestinsä.

Hyvä. Me pysäytämme saattueen ja viemme sinut mukanamme, jos haluat lähteä. Älä paljasta suunnitelmaa. Tapaamme pian ja sen jälkeen voit olla yhdessä Riegalion kanssa.

Nähdessään viestin Brilda nielaisi hermostuneesti, mutta nyökkäsi päätään. Sen jälkeen, hetken mielijohteesta hän suuteli sormiaan ja painoi ne ikkunalasia vasten, kuten oli joskus nähnyt holoelokuvissa tehtävän.

Virnistäen twi'lek teki tytölle huolettomasti kunniaa ja kiipesi alas parvekkeelta Riegalion luokse.

Hetkeä myöhemmin kaksikko oli kadonnut yön pimeyteen.

"Noh?" Riegalio kysyi lopulta, kun ei enää jaksanut odottaa toverinsa uutisia.

"Tyttösi viedään huomenna pois planeetalta," Zenya sanoi saaden ihmisystävänsä tuijottamaan häntä kauhistuneena.

"Meidän täytyy hakea hänet," Riegalio vaati. "Nyt. Heti."

"Ei," Zenya sanoi tiukasti. "Emme mitenkään saa häntä pois nyt. He vahtivat tyttösi liikkeitä liian tiukasti. Mutta älä huoli, ystäväiseni. Minulla on suunnitelma."

edellinen ~ pääsivu ~ seuraava