Kapinan jalanjäljissä/Peliarkisto 8

Star Wars Fanon Wikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Roolipeliarkisto > Kapinan jalanjäljissä/Peliarkisto 8

Matka heidän seuraavaan kohteeseensa kesti kaksi päivää, joiden aikana Ronar huomasi, ettei kukaan suostunut kertomaan hänelle, minne he olivat oikeastaan menossa—tai edes sitä, missä he olivat olleet suorittaessaan hyökkäyksen karavaanin kimppuun. Hänet oli myös selvästi ja tiukasti suljettu aluksen ohjaamon ulkopuolelle. Moinen äkillinen ja yllättävä epäluulo raivostutti tietysti Ronaria, mutta hänen kaikkiin kysymyksiinsä sen syistä vastattiin "sinun ei tarvitse tietää sitä".

Kaksipäiväisen matkan ainoa piristävä asia oli, että Brilda tuli lopultakin tajuihinsa, vaikka oli yhä selvästi rasittuneen ja heikkovoimaisen näköinen Ronarin tavatessa naisen perille saapumista edeltäneenä aamuna aluksen ruokailutilassa.

Ronar

Ronar oli turhautunut, haavoittunut ja kaiken lisäksi huonolla tuulella, mikä johtui häneen kohdistuvasta epäluuloisuudesta ja kaikkien kyräilystä. Häntä ärsytti ja hänellä oli tylsää. Aikaansa hän kulutti tutkimalla rahtilaatikoiden sisältöjä, huoltamalla asettaan, tekemällä joitain satunnaisia käskyjä, joita hänelle annettiin, ja hoitamalla turhautumistaan hakkaamalla tyhjiä rahtilaatikoita. Lisäksi hän nukkui enemmän kuin moniin vuosiin.

Vaikka hän olikin sisimmässään ilahtunut nähdessään Brildan taas tajuissaan viimeisenä lentopäivänä, hän vaivautui vain tervehtimään, sillä hän arvasi, että nainenkin oli mukana muiden älä-kerro-ronarille -salajuonessa mukana.

GM

Toisen tylsän matkapäivän ollessa puolessa Ronar kuuli, miten hytin ulkopuolisessa käytävässä liikkuneet askeleet lisääntyivät ja aluksen muut asukkaat vaikuttivat kulkevan edes takaisin. Vain vähän sen jälkeen, hän kuuli, miten moottoreiden pitämä ääni hieman muuttui, minkä hän oli oppinut yhdistämään siihen, kun alus siirtyi hyperavaruudesta tavallisten moottoreiden kuljettamaksi.

Ronar

Ronar tiesi, että muut eivät kertoisi mitään, mutta hän ei mahtanut uteliaisuudelleen mitään. Hän meni katsomaan, olisiko käytävällä ketään, joka tietäisi, tai suostuisi kertomaan hänelle, mitä tapahtui, ja ennen kaikkea, missä päin galaksia hän oli ja minne häntä vietiin.

GM

Astuessaan ulos hytistä Ronar ehti juuri ja juuri nähdä vilauksen ohjaamon ikkunoiden takana näkyneestä punaisen-oranssista kaasuplaneetasta ennen kuin ovi liukui kiinni ja hän kuuli, miten sen lukkolaite loksahti kohdalleen.

"Hei," toisen hytin—omansa—ovenpieleen nojaillut Brilda tervehti Ronaria. "Kiva nähdä, ettet ole aivan koppihöperöitynyt. Olit vähän tyly aamulla. Enkä minä ollut ainoa, joka sen huomasi."

Ronar

"Ärsyttää vain, kun kaikki tuntuvat välttelevän ja karttavan minua, ja pimittävän minulta tietoja", Ronar selitti. "Olen jossain päin galaksia, tietämättä yhtään missä, ja mitä minulle tulee tapahtumaan. Pakostakin vetää suupielet alaspäin tuollainen, olkoonkin, että minulta pimitetyt tiedot saattavat olla tärkeitä. Ihan kuin he eivät luottaisi minuun ollenkaan, vaikka taistelin heidän kanssaan ja käteni on taas astetta kipeämpi sen takia."

"Sori se aamuinen, totta kai olen iloinen, että olet taas tolpillasi ja hengissä. Ei toki olisi sinulle pitänyt ruveta äksyilemään, mutta ...ääh, olkoon..."

GM

"Kukapa ei olisi ollut samassa asemassa," Brilda hymähti. "Usko minua. Kaikki meistä ovat jossain vaiheessa olleet samassa tilanteessa. Saat olla iloinen, ettei sinua sentään tuoda ensimmäiseen tapaamiseesi käsiraudoissa, kuten veljeni."

Brildan katse muuttui kaukaiseksi, vaikka nainen vaikutti katsovan Ronaria hän oli varma, ettei tämä oikeastaan nähnyt häntä miettiessään omia asioitaan.

Ronar

Ronar ei ollut ihan varma, oliko Brilda vain omissa ajatuksissaan vai vielä baktahöyryissä.

"Jos ...minua ei oletettavasti tarvita, eikä minulle oletettavasti kerrota mitään, mitä täällä tapahtuu, niin poistun takaisin huoneeseeni...", Ronar aloitti ja alkoi vetäytyä takaisin omaan hyttiinsä.

GM

"Jos kerran niin haluat," Brilda vastasi. "Mutta jos tahdot, että sinuun opitaan luottamaan, et tee kovin hyvää työtä juoksemalla itse karkuun. Hyvää päivän jatkoa."

Nainen kääntyi hitaasti ja lähti kävelemään kohti aluksen oleskelutilaa.

Ronar

"Hetkinen, mitä tarkoitat", Ronar kysyi tämän perään. "Miten niin juosta karkuun. Hermostuttaa kun en taas tajua mistään mitään..."

GM

"Etkä koskaan tajuakaan, jos juokset karkuun jokaista, joka puhuu sinulle," Brilda sanoi jatkaen matkaansa ja puhuen Ronarille olkansa yli. "Tähän mennessä olet ollut tekemisissä vain yksittäisten henkilöiden, kuten Veran kanssa. Tai sitten ollut osana pientä ryhmää, kuten tämä meidän. Mutta kun laskeudumme, kohtaat satoja uusia henkilöitä. Ei kukaan odota, että oppisit tuntemaan kaikki tai muistaisit jokaisen nimen. Mutta kukaan—ei kukaan kuuletko?—tule hakemaan sinua punkastasi osallitumaan yhteiseen taisteluun."

Ronar

"Pidän tuosta äänensävystä", Ronar vinoili. "Mutta tässä on vähän turha yrittää mitään tehdä kun kukaan ei tunnu huolivan minua mihinkään. Menen ohjaamoa kohti, ovet lyödään kiinni nenän edestä. Menen mukaan keskusteluun, muut vaikenevat. Kysyn jotain, älä-kerro-ronarille -ilmapiiri nousee heti. Mutta, tätä on näemmä kärsittävä jonkun aikaa..."

GM

"No voi buuhuu," Brilda sanoi pilkallisesti. "Itsesääli ei sovi sinulle. Etkä saavuta sillä mitään, paitsi ehkä onnistut työntämäät kaikki pois luotasi. Sanohan. Sinähän kävit kotiplaneetallasi jotain sotilaskoulua, etkö?"

Ronar

"Toki", Ronar sanoi. "Ei kovin kaksinen koulu ollut, mutta kyllä siellä tappelemaan oppi."

GM

"Entä kertoivatko ne siellä heti ensimmäisellä viikolla kaiken alokkaille?" Brilda kysyi—ja näytti selvästi itse tietävän vastauksen, koska jatkoi. "Kertoivatko, missä jokainen tukikohta on? Tai mitä kaikkia tehtäviä oli tekeillä? Eivät. He jakoivat tietoa sen pohjalta, mitä sotilaiden oli tarpeen tietää, eivät enempää eivätkä vähempää. Kapinoitko silloin sitä vastaan? Tuskin, koska se olisi lopettanut urasi siellä luultavimmin hyvin lyhyeen, vai?"

Ronar

"Mutta... mut..." Ronar ei suostunut häviämään väittelyä, mutta hänen ilmeensä kertoi kaiken olennaisen. "Hyvä pointti", Ronar myönsi. "Olet tainnut käsitellä ruikuttavia alokkaita aiemminkin", Ronar totesi huokaisten.

GM

"Vain yhtä," Brilda naurahti. "Ja hänet kyllä tunnetkin. Mutta vakavasti puhuen. Luuletko, että minä tiedän kaiken, mitä kapinalliset tekevät ja suunnittelevat? En. Kukaan meistä ei tiedä, ei edes Gambor. Me tiedämme sen, mitä meidän tarvitsee tietää hoitaaksemme työmme, mutta emme niin paljon, että voisimme vangeiksi jäädessämme vaarantaa kaikki. Se on perusta koko solu- tai osastojärjestelmälle toiminnassa."

Ronar

"Mutta, en tarkoittanutkaan sitä. Vaan tarkoitin sitä, että kyllä kai... äh, olkoon, voitit", Ronar tuhahti. "Siinä on järkeä, ei käy kieltäminen."

GM

"Tiedän, ettei sen hyväksyminen ole helppoa," Brilda sanoi hymyillen ja ojentaen Ronarille mehutölkin kylmiöstä. "Mutta näissä olosuhteissa se on välttämätöntä. Usein, kun meidät lähetetään vieraisiin paikkoihin, emme edes tunne ennestämme kontaktejamme. Meillä on vain nimi—joka ei useimmiten ole edes oikea—ja sarja koodilauseita, joilla tunnistamme kontaktimme ja varmistamme, että kaikki on hyvin. Sitten meillä on kontakteja, kuten Vera, jonka kyllä tunnemme ennestään, mutta joka työnsä vuoksi on jatkuvasti kiinnijäämisvaarassa eikä siksi voi tulla suoraan tukikohtiimme. Hän on salakuljettaja ja on tottunut siihen, että asiakkaat hoitava kaupat mitä erikoisimmissa paikoissa, joten hän osaa elää tilanteen kanssa."

Ronar

"Toisaalta, tieto lisää tuskaa, eli joskus on vaan parempi kun ei tiedä", Ronar mietti. Hän otti Brildan tarjoaman juoman vastaan ja litki sen nautiskellen kitaansa. Suun hän pyyhki sivistyneesti hihaan.

"Kapinallisena oleminen ei mahda olla mitään herkkua. ÄLK-sääntö, eli älä-luota-kehenkään, on varmasti arkipäivää."

GM

"Me sanomme sitä 'parempi epäillä kuin kuolla' -säännöksi," Brilda naurahti. "Mutta sinun tapasi kiteyttää sen aika hyvin. Toisinaan se tietysti—"

"Kiinnittäkää turvavyöt," Nikluseenkam varoitti äkkiä sisäpuhelimen välityksellä. "Saamiemme säätietojen mukaan laskeutumisalueella on myrskyn todennäköisyys, joten laskeutumisesta voi tulla töyssyinen."

"No voi kivat," Brilda ärähti mulkaisten ilkeästi katon kaiutinta ja kiinnittäen oleskelutilan sohvan turvavyön ympärilleen.

Ronar

Ronar ei löytänyt penkistään turvavöitä, joten hän tyytyi kiinnittämään itsensä turvahaalla kaiteeseen kiinni.

GM

Nähdessään Ronarin sähellyksen Brilda vain pudisti päätään ja naureskeli, kunnes alus alkoi täristä myrskyn seurauksena ja nuoren naisen kasvot alkoivat vihertää lähes yhtä paljon kuin ne olivat näyttäneet vihertävän tämän maatessa baktatankissa.

"Tämä ei ole kivaa," Brilda mutisi puristaen silmiään tiukasti kiinni ja pitäen hampaansa tiukasti yhdessä, jotta ei tärinässä purisi omaan kieleensä. "Tämä ei ole yhtään kivaa."

Ronar

Ronarin laita oli vähän huonommin; hän oli kiristänyt turvahakansa niin kireälle kuin mahdollista, mutta tutina ja tärinä paiskoi häntä puolelta toiselle, eikä hän pystynyt pitämään tasapainoaan. Aina, kun hän pääsi pystyyn, uusi tuulenpuuska täräytti hänet takaisin permantoon.

"Ei tosiaan ole kivaa, yhdyn kommenttiisi", Ronar ähisi yrittäessään pitää itsensä pystyssä.

GM

Pieneltä ikuisuudelta tuntuneen höykytyksen jälkeen alus läpäisi myrskykerroksen ja pääsi riittävän alas siirtyäkseen repulsionosteen kannateltavaksi ja meno taasaantui siedettäväksi, vaikka välillä voimakkaat tuulenpuuskat yhä saivat sen huojumaan. Otettuaan muutaman syvän henkäyksen Brilda aukaisi silmänsä ja rentoutui, vaikka pitelikin yhä kiinni istuimen reunoista huojahduksissa.

"Kammottavaa," nuori nainen valitti. "En oikeasti tajua tätä. Minulla ei ole suuriakaan hankaluuksia sietää lentämistä avaruustaistelussa olevalla aluksella, mutta auta armias, kun pitää kokea jotain tällaista. Meillä oli kotipuolessa vesillä liikkuvia kulkuneuvoja, laivoiksi sanoivat, ja olin aina kipeä, kun jouduin sellaiselle, vaikka avaruusmatkailu ei tuottanut mitään vaikeutta."

"Kymmenen minuuttia laskeutumiseen," Gamborin ääni raportoi sisäpuhelimen välityksellä.

Ronar

"Ei minullakaan avaruusmatkailu vaikeuksia tuota, ainoastaan lähdöt, ilmakuopat ja häiriöt painovoimalaitteistossa aiheuttavat mahavaivoja", Ronar totesi. "Mutta, mitä sitten, kun saavumme perille. Saanko jatkaa työskentelyä teidän kanssanne, vai ...", hän kysyi varovasti.

GM

"En tiedä," Brilda sanoi kohauttaen hieman olkiaan. "Ehkä. Emme vielä itsekään tiedä, mitä meille on seuraavaksi edessä. Oikeastaan olisi mukavaa saada edes viikko lepoa välillä. Olemme huidelleen galaksin puolelta toiselle kohta kuukauden tuijottaen vain toistemme naamoja aluksella tai vihollisia tähtäimen lävitse. Jotkut mainostavat sotilaselämää sanomalla, että siinä näkee galaksia. Painukoot Syvään keskukseen mokomat. Tässä hommassa näkee lähinnä samoja naamoja aluksen ahtaissa tiloissa päivästä toiseen. Tylsää."

Ronar

"Sitä jäämme siis odottamaan", Ronar sanoi, kapusi ylös lattialta tärinän viimein lakattua ja pyllähti raskaasti takaisin penkille. "Tiedän kyllä jotakuinkin, millaista pitkäveteiset tehtävät ovat, joissain simulaatiotehtävissä jouduimme homehtumaan päivätolkulla saman porukan kanssa pienessä puolijoukkueteltassa", Ronar naurahti.

GM

"Tavallaan se ei ole kummempaa kuin elämä sisäoppilaitoksessa," Brilda naurahti. "Mutta avaruusalukselta ei vain pääse livahtamaan salaa kaupungille iltasella. Ja meitä oli koulussa sentään satoja, joten asuntolakavereita lukuunottamatta oli naamoissakin vaihtelua. Muutamat vanhat opettajat varmaan saisivat sätkyn, jos näksisivät minut nyt, yksin avaruudessa pelkistä miehistä koostuvan iskuryhmän mukana. Hah hah hah."

Ronar

"Itse en juuri muuta koulua ole käynyt kuin alkeiskoulun ja sotilaskoulun", Ronar mutisi ja raaputti sarvenjuurta, johon oli tullut haava. "Olisi kyllä pitänyt, mutta laiskuus... No, eipä tähtäimen takana paljon tarvitse mistään tietääkään. Sodan jälkeen voi asiat olla taas vähän huonommin, mikäli selviän tästä hengissä."

Ronar katseli kättään, jossa paistoi kolme lasertulen jättämää jälkeä sotilaallisen tarkassa rivissä, ja ikävä kutina säteili hänen koko kehoonsa edelleen. "Et varmaankaan pysty tekemään näille mitään", hän kysyi Brildalta. "Pitäisin taistelulokia mielelläni jollain muulla tavalla."

GM

"Komeat," Brilda virnisti. "Mutta en osaa oikein auttaa. Voin laittaa siihen baktalaastarin, mutta siihen osaamiseni sitten jääkin. Tiedän enemmän galaktisesta historiasta kuin haavojen hoidosta, eli osaamiseni on vähän väärin suunnattua sotilaalle."

Ronar

"Ei se mitään, oma lääkintämiestaitonikin on sitä samaa luokkaa", Ronar kommentoi. "Oma tietämykseni keskittyy lähinnä säheltämisen ja tunaroinnin alalle, eli osaamiseni on myös vähän väärin suunnattua sotilaalle", Ronar naurahti siteeraten Brildan hetki sitten sanomia sanoja.

GM

"Olemme perillä," Lesur äkkiä ilmoitti pistäen päänsä oleskeluhuoneen ovesta sisään. "Kootkaahan kimpsunne. Ja varoitan, ulkona on oikea kaatosade."

Virnistäen sekä veljelleen että Ronarille Brilda nousi istuimeltaan ja suuntasi kohti hyttiään hakemaan laukkunsa.

Ronar

Ronar kokosi vähäiset tarvikkeensa matkaan, ja valmistautui täydelliseen kastumiseen. Hän haki ruokakaapista yhden muonapakkauksen, jonka sisustan hän kumosi kitaansa nopeasti, ja meni sitten laskusillan luo odottelemaan maihinnousua.

GM

Ronarin ei tarvinnut odotella kovinkaan pitkään. Noin kymmenen minuuttia myöhemmin koko joukko oli kerääntynyt laskeutumisrampin luokse ja Nikluseenkam aukaisi luukun. Heti astuttuaan alas rampilta—ollen silti vielä armollisesti aluksen rungon suojassa—Ronar tajusi, ettei Lesur ollut liioitellut kuvatessaan ulkona vallitsevaa säätä kaatosateeksi. Satavan veden harmauden lävitse hän saattoi vain tuskin nähdä jonkin epämääräisen ruskean rakennuksen kohoavan laskeutumisalustan reunalla ja sen alareunassa paistavan mustan aukon, joka johti sisään.

Hämärästi Ronar erotti muutamia hahmoja liikkumassa sateen kastelemalla laskeutumisalustalla.

"Meidän on käsketty suunnata suoraan hangaariin," Gambor sanoi osoittaen kohti rakennuksen alareunassa näkyvää mustaa aluetta. "Meitä kuulemma odotetaan siellä, ja sen jälkeen meidät sijoitetaan väliaikaisiin majoitustiloihin. Emme pääse välttämättä purkamaan lastia ennen kuin sade on lakannut."

Ennen kuin ryhmä lähti kipittämään sateen lävitse Nikluseenkam sulki ja lukitsi aluksen luukun.

"Mennään," Gambor komensi ja seurue suuntasi kohti hangaarin mustuutta.

Ronar

Ronar kastui alle puolessa minuutissa aivan täydellisesti, eikä nähnyt juuri mitään sateen läpi. Ei hänen tosin tarvinnutkaan nähdä muuta kuin edessä kipittävän takamus, ja hän tiesi olevansa oikealla reitillä.

GM

Kun Ronar jo ajatteli, ettei voisi enää kastua märemmäksi hän ja koko muu ryhmä lopulta pääsi hangaarin suojaan. Alushangaarin himmeässä valossa Gamborin kalju durosin pää kiilteli märkänä, Brilda väänsi nauraen vettä litimäristä hiuksistaan ja muutkin ravistelivat itseään kuivuakseen edes hieman tai, kuten Certop, hyppivät paikoillaan lämmitäkseen hieman, koska vaikka ilma ei ollut erityisen kylmä, sade sai kaikki palelemaan.

"Olisin ottanut mielummin lämpimän suihkun," Brilda nauroi haroen hiuksiaan hytisten hieman liioitellusti.

Kahdeksan univormupukuista henkilöä lähestyi heti ryhmää. Vaikka nämä pitivät käsiään aseidensa kahvoilla ja tiukkaa ilmettä kasvoillaan, he eivät ottaneet aseita esiin.

"Gambor Antad?" yksi sotilaista kysyi lähestyen duroa, joka nyökkäsi. "Tulkaa mukaani."

Kaksi univormuista saattoi duron jonnekin rakennuksen sisälle, minkä jälkeen muutkin ottivat jokainen yhden Ronarin tovereista mukaansa jättäen Ronarin lopulta yksin kahden viimeisen vartijan kanssa.

"Sinä olet kai se uusi kaveri?" toinen sotilaista kysyi Ronarilta. "Tulehan mukaan."

Ronar

Ronar epäröi vähän, ja yritti nähdä minne Brilda, Gambor ja kumppanit olivat yhtäkkiä kadonneet. Hän kuitenkin katsoi parhaakseen seurata häntä hakemaan tullutta sotilasta, joka ei näyttänyt olevan odottelutuulella.

GM

Hämärässä valossa kaikki katosivat suureen hangaaritilaan nopeasti, eikä Ronar pystynyt seuraamaan, minne hänen toverinsa olivat joutuneet. Sotilaskaksikko johdatti Ronarin syvemmälle rakennukseen ja lopulta kapean käytävän kautta pieneen huoneeseen, jossa oli kerrossänky, kaksi alemman sängyn alle sijoitettua laatikkoa ja pieni pöytä. Huoneen toisella sivulla oli toinen, pienempi ovi.

"Voit laittaa tavarasi toiseen laatikoista," Ronaria aiemmin puhutellut sotilas sanoi osoittaen niitä, minkä jälkeen hän vetäytyi huoneesa ja ovi käytävään sulkeutui.

Ronar

Ronar heitti varustevyönsä ja aseensa laatikkoon ja lysähti sänkyyn. Hän oli väsynyt, joten hän päätti käyttää tilaisuutta hyödykseen ja ...ottaa nokoset.

GM

Joitakin tunteja myöhemmin Ronar heräsi siihen, että hän suorastaan tärisi kylmästä—ja tajusi samalla viiveellä, että nukkumaan ryhtyminen litimärissä vaatteissa oli ollut erittäin huono idea—samalla, kun kuumeen aiheuttama kylmä hiki virtasi jo ennestään märkien vaatteiden alla. Hänen oli hankala hengittää, koska kurkku ja nenä tuntuivat olevan täynnä räkää.

"Ylös," kuului samassa häntä aiemmin saattaneen sotilaan komento. "Sinun vuorosi. Jätä aseet ja varusteet sinne, missä ne ovat ja tule mukaan."

Ronar

Ronar aivasti, ja räkää roiskui pitkin huonetta. Hän nousi hoippuen ylös sängystään ja tajusi nukahtaneensa vaatteet päällä. "Midä dabahduu", Ronar mongersi ja niisti nenänsä.

GM

"Everstin käsky," sotilas sanoi nyrpistäen nenäänsä Ronarin pärskimiselle. "Hän tahtoo vaihtaa sanasen."

Ronar

Ronar seuraa sotilasta.

GM

Sotilas, jota toinen samanlainen odotti Ronarin huoneen ulkopuolella, johdatti hänet käytäviä pitkin—kuumeentokkuraisesta Ronarista kaikki käytävät näyttivät samanlaisilta kivisine seinineen ja kattoon kiinnitettyine valaisimineen—eräälle ovelle, jolla odotti kaksi muuta sotilasta. Sotilaiden aukaistessa oven Ronar näki pienehkön huoneen, suunnilleen saman kokoisen, kuin huone, jossa hän oli ollut, joka oli järjestetty toimistoksi. Keskellä huonetta oli pöytä, jonka oven puolella oli kaksi tuolia kolmannen samanlaisen ollessa niitä vastapäätä.

Pöydän toisella puolella olevassa tuolissa istunut mies nousi seisomaan. Tällä oli harmaanvalkoiset hiukset, joissa niiden aikaisempi punainen väri kuitenkin yhä näkyi selvästi, ja kirkkaan vihreät silmät, jotka toivat Ronarin mieleen voimakastehoiset lasersäteet, jollaisia suurten avaruusalusten tykkiasemat ampuivat.

"Eversti Airen Cracken," mies esittäytyi tarjoten Ronarille kättään pöydän ylitse. "Tapasimmekin jo aikaisemmin lyhyesti. Istu."

Ronar

"Bäiväääh.. äaah ...aaa... TSUH!" Ronar tervehti. Hän ehti juuri laittaa käden nenänsä eteen, ja pelasti näin Crackenin räkäpalleroiden hyökkäykseltä. "Ronar Brzen", hän esittäytyi. "On barasda, että emme gäddele, sillä hölmöilin daas ja nugahdin vahingossa märät vaaddeed bäällä, ja nyd olen flundsassa", Ronar mongersi. "Bahoiddeluni sen aiheuttamisda mahdollisisda haidoisda."

"Mudda, midä varden ...ryys ...minud gudsuddiin dänne", Ronar kysyi.

GM

"Vain muutamia yksinkertaisia kysymyksiä," Cracken hymyili viitaten kohti tuolia johon oli kehottanut vierastaan istumaan. "Sinähän olet zabrak. Iridonialta? Vai jostakin siirtokunnasta?"

Ronar

"Iridonialda hyvingin", Ronar vastasi.

GM

"Ja päädyit tekemisiin agentti Mandellan kanssa, miten?" eversti jatkoi nojautuen taaksepäin tuolissaan. "Istu toki. Näytät seistessäsi kovin kiireiseltä."

Ronar

Ronar istua lysähti tuoliin raskaasti, ja pyyhki jälleen nenää hihaansa, vaikka tiesi sen näyttävän tökeröltä. "Jaa miden dörmäsin Mandellaan... duoda noin...", Ronar naurahti. "Olin salamadgusdajana hänen alugsessaan", hän sönkötti. "Ed sadduisi diedämään midään hengidysdeidä avaavaa läägidysdä, tunnen oloni endisdägin dyberämmägsi gun joudun söngöddämään", hän mutisi.

GM

"En ole lääkintävastaava," Cracken vastasi päätään pudistaen. "Mutta pysyhän asiassa. Sanoit olleesi salamatkustajana?"

Ronar

"Joo", Ronar sanoi. Häntä ärsytti; hän oli taas onnistunut ensivaikutelman luomisessa erittäin hyvin. "Halusin lähdeä edsimään vihjeidä gapinallisisda, gosga halusin liiddyä deidän riveihin, ja Iridonialda niidä ei oigein löydynyd, joden validsin vaan jongun alugsen avaruussadamasda ja ajaddelin meneväni jonnegin, josda saisin jodain johdolangoja. En diennyd gävelleeni suoraan gabinallisen alugseen. No, Versel nabbasi minud ennen guin ehdimme lähdeägään, mudda josdain syysdä hän ei heiddänyd minua ulos. Dabeldiin geisarillisden ja rosvojen ganssa, guljededdiin jogu rahdi ja sidden dabasin sinud siellä gandiinassa."

GM

"Taistelitte siis ensin keisarillisia ja sen jälkeen roistoja vastaan?" Cracken kysyi nyökäten rohkaisevasti. "Kerro ensimmäisestä taistelusta."

Ronar

Olimme siirdämässä jodain rahdia Veran jongun gelmigaverin alugseen, ja alus osoiddaudui geisarillisden valdaamagsi. Hyöggäsimme ja onnisduimme valdaamaan alugsen dagaisin ja bääsimme bagoon vahvisdusjoukoilda. Se gelmi nabbasi jongun ISB-ubseerin, minä ja Vera daas lähdimme sinne blaneedalle, missä dabasimme sinud.

GM

"Entä taistelu roistoja vastaan?" Cracken jatkoi. "Mitä siinä tapahtui?"

Ronar

"En muisda ihan darkkaan, mudda ne yriddi ryösdää meidät, ja me yrideddiin ensin dainnuddaa ne, mudda ne avasivad dulen ja jouduimme ambumaan dagaisin. Ygsi heisdä bääsi elossa bagoon."

GM

"Missä tämä tapahtui?" Cracken kysyi kurtistaen kulmiaan ensimmäistä kertaa hieman yllättyneen näköisenä. "Milloin?"

Ronar

"Siellä blaneedalla, missä dabasimme siellä ganddiinissa, vähän sen jälgeen gun olimme lähdeneed", Ronar selitti. "Mudda guidengin ennen guin saavuin Gamborin diimin luo."

GM

"Ah," Cracken hymyili. "Ja ne olivat ainoat taistelut joihin olet osallistunut agentti Mandellan kanssa liikkuessasi?"

Ronar

"Kyllä", Ronar vastasi.

GM

"Hyvä on," Cracken nyökkäsi. "Puhukaamme seuraavana ajasta, jonka vietit Gamborin ryhmän mukana. Miten sovit heidän joukkoonsa?"

Ronar

Ronar huokaisi. Hän alkoi jo käsittää, mitä muutama yksinkertainen kysymys tarkoitti. Jälleen kerran hän tunsi paineen kasvavan hengitysteissään. Refleksinomaisesti hän heitti käden nenänsä eteen, ja pelasti jälleen Crackenin atomihyökkäykseltä. Aivastuksesta oli yksi hyötykin; hän sai nenänsä jota kuinkin auki.

"Olen oikeasti pahoillani nuhan takia", Ronar sanoi, tällä kertaa normaalilla äänellä aivastuksen avattua nenäonteloa.

"Niin, Gamborin ryhmässä meni uskoakseni ihan hyvin. Itse asiassa erittäin hyvin. Tapeltiin keisarillisten kuormakiiturien kuskeja vastaan hyvällä menestyksellä, jouduin korvaamaan erään ryhmän jäsenistä tehtävässä tämän haavoituttua avaruustaistelussa piraatteja vastaan. Matka tänne missä-ikinä-olemmekaan oli vähän vaikeampi, kun kaikki tuntuivat karttelevan minua, mutta lopulta syykin selvisi. Kaiken kaikkiaan, ihan jees porukka."

GM

"He ovat," Cracken hymyili. "Et ole pettynyt, jos sijoitamme sinut ryhmän jäseneksi toistaiseksi?"

Ronar

Ronarin hymy venyi korviin asti. "No totta helv.... tarkoitan...että se olisi tosi hienoa."

GM

"Se on sovittu sitten," Cracken sanoi painaen pöydässään ollutta kytkintä. "Saat ensin käydä lääkintätilan kautta," Cracken jatkoi puhuen Ronarin lisäksi myös sisään tulleelle sotilaalle. "Minkä jälkeen Gambor ohjaa sinut muutamien perusharjoitusten lävitse. Voit poistua."

Ronar

"Mutta... mistä löydän Gamborin", Ronar tahtoi tietää.

GM

"Korpraali opastaa," Cracken sanoi viitaten kohti sisään tullutta sotilasta ennen kuin otti data-alustansa lähemmäs ja keskittyi taas omiin töihinsä.

"Tähän suuntaan," ovella ollut sotilas sanoi viitaten käytävään.

Ronar

Ronar seuraa sotilasta.

GM

Enempää puhumatta sotilas opasti Ronarin rakennuksen kivisten käytävien kautta&mdahs;joita Ronarista tuntui olevan loputtomasti—huoneeseen, joka ei voinut olla mikään muu, kuin lääkintäkeskus. Huoneessa oli peräti neljä täysikokoista, pystyssä seisovaa bacta tankkia sekä useampia vuoteita. Ronarin yllätykseksi Brilda istui yhdellä vuoteella. Tällä oli yllään vain shortsit ja hiaton toppi, kun yksi huoneessa olleista lääkäreistä tutki tämän olkavarressa olevia haavan jälkiä.

"…semme skannauksen," lääkäri sanoi. "Vaikka haava näyttää päältä päin siistiltä ja hyvin parantuneelta, emme voi olla varmoja, etteikö ihon alle olisi jäänyt jotakin haitallista."

"Pitääkö se ehkä aukaista uudelleen?" Brilda kysyi irvistäen.

"Toivottavasti ei," lääkäri vastasi. "Riippuu siitä, mitä skanneri löytää sieltä."

Ronar

Ronar oli touhottaa sisään täyttä päätä ja alkaa meuhkata kädessä olevista haavoistaan, mutta nähdessään Brildan saavan hoitoa, hän istuutui kiltisti tuolille ihmettelemään.

Ronar aikoi miettiä, halusiko hän lopulta parannuttaa haavojaan ollenkaan. Hän alkoi lopulta pitää niistä. Ne muistuttivat häntä siitä, mitä tukikohdan ulkopuolella odotti. Ja olihan se siistin näköistä, kun kolme eri pahista oli saanut ammuttua kolme laukausta niin sotilaallisen täsmälliseen riviin. Hän kuitenkin katsoi parhaakseen istuutua odottamaan hoitoa, sillä kapinallisille hänestä olisi paljon enemmän hyötyä, kun hauislihasta heikentämässä ei ole lasertulen jälkiä.

"Onko olo jo parempi", Ronar kysyi Brildalta. Hän ei ollut koskaan maininnut Brildalle pelastaneensa tämän, vaikka epäilemättä hän oli saanut jo tietää muilta. Hän ei halunnut kuulostaa leveilijältä. "Haava näyttää ainakin paremmalta kuin silloin."

GM

"Huomattavasti," Brilda hymyili. "Vaikka refleksien ja hermoratojen tarkastus on kaikkea muuta kuin miellyttävää."

"Pysyhän paikallasi," lääkäri käski Brildaa liikutellessaan skanneria naisen käsivarren ympärillä.

"Entä mikä tuo nuoren miehen tänne?" eräs toinen lääkäreistä kysyi tullen Ronarin luokse data-alusta kädessä. "Laji; zabrak, sukupuoli; mies. Ikä?"

Ronar

"Ikää 18, kohta puolin 19", Ronar vastasi. "Kädessä on kolme sotilaallisen tarkasti riviin ammuttua haavaa, joiden takia tulin. Ne ovat aika kipeitä."

GM

"Ampumahaavoja?" lääkäri naputteli alustaansa. "Selvä. Niitä emme näekään usein."

Lääkärin äänensävystä ja vinosta hymystä Ronar päätteli, että hän tarkoitti juuri päin vastaista kuin sanoi&mdahs;eli ampumahaavat olivat yleisiä.

"Ja nimi oli?" lääkäri jatkoi. "Onko allergioita? Muuten merkittävää lääketieteellistä historiaa?"

Ronar

"Ronar Brzen", Ronar vastasi. "Allergioita ei ole. Muuten merkittävää lääketieteellistä... Vähän matala verenpaine, jota ei ole hoidettu, rokotuksia löytyy ihan liikaa, ja jouduin kerran leikkaukseen, kun nielin 20 krediittiä hölmöyksissäni. Ei sen kummempaa."

GM

"Selvä," lääkäri nyökkäsi. "Annamme miedon adrenaliiniruiskeen ennen kuin pääset bacta tankkiin, jotta verenpaine pysyy riittävän korkealla käsittelyn aikana. Ei allergioita…hyyvä. Onko tällä hetkellä sairauksia?"

Ronar

Ronar ei voinut muuta kuin nauraa.

"Omien hölmöilyjeni takia minulla on flunssa, toivottavasti se ei haittaa", Ronar naurahti.

GM

"Tavallinen flunssa tuskin aiheuttaa haittaa," lääkäri sanoi viitaten huoneen toisella laidalla olleeseen tutkimuspöytään. "Tähän suuntaan, ole hyvä. Otan tavallisen yleisskannauksen, minkä jälkeen pääset tankkiin. Sen pitäisi auttaa myös flunssan parantumiseen. Riisuudu alusvaatteillesi. Tuolla on kertakäyttökaapuja, jonka voit laittaa yllesi."

Ronar

Ronar yritti parhaansa, mutta hän punastui silti joutuessaan riisuutumaan ollessaan Brildan kanssa samassa tilassa. Herättämästään hilpeydestä huolimatta hän kunniallisesti suoriutui tehtävästä ja pukeutui lääkärin antamaan kaapuun.

GM

Brilda virnisti kiusoittelevasti Ronarille, mutta sai lääkäriltä vain uuden komennon pysyä paikoillaan.

"Sinulla ei taida olla sisaruksia?" Brilda kysyi lääkärin olkapään ylitse Ronarilta. "Ei pikkusiskoa, joka olisi aina ollut tuijottamassa ja seurannut mukana kuin takiainen?"

Ronar

Heti kun Ronarin perhe tuli puheenaiheeksi, Ronar vaikeni. Hän ajatteli olla sanomatta mitään, mutta lopulta hän avasi suunsa.

"Ei minulla ole koskaan ollutkaan ketään", Ronar sanoi, ja yritti pitää naamansa peruslukemilla. "Ei perhettä, ei juurikaan ystäviä. Keisarilliset veivät kaiken."

GM

"Olen pahoillani," Brilda sanoi näyttäen surulliselta. "En tarkoittanut…en halua udella tai mitään. Minä vain…en kai voi oikeastaan sanoa, että ymmärtäisin sinua, koska kaikasta huolimatta minulla on aina ollut Lesur, jopa kun vanhempamme…tai mitäpä tuosta. Unohda, että sanoin mitään. Anna anteeksi, annathan?"

Ronar

Vaikka älyllisesti Ronar ei ollutkaan mitään eliittiä, oli vinkki niin selkeä, että jopa hän osasi lukea rivien välistä. Hän alkoi pikku hiljaa ymmärtää. Hän tajusi, että siinä suhteessa he olivat hyvinkin samanlaisia. Samassa hän alkoi ymmärtää myös Lesurin tunteenpurkausta sen jälkeen, kun tämä oli nähnyt Brildan hengissä Nikin aluksessa. Ehkäpä heillä ei ollut ketään muuta kuin toisensa. Hän huokaisi, ja kyynel nousi väkisin silmäkulmaan. "Ei se mitään", Ronar huokaisi lopulta.

GM

"Haava vaikuttaa siistiltä," Brildaa tutkinut lääkäri sanoi. "En löydä sieltä mitään, mikä vaatisi haavan avaamista uudelleen. Teissä ei ole mitään vikaa, mitä ei muutaman päivän lepo parantaisi."

"Kiitos," Brilda sanoi hymyillen, mutta Ronar huomasi, ettei iloinen ilme oikein ylettynyt tytön silmiin asti. Tämä hyppäsi alas lääkintäpöydältä ja ryhtyi kiskomaan vieressä olleita päällysvaatteita ylleen.

"Kuumetta ja lievää hengityselinten tulehdusta lukuunottamatta olette terve," Ronarin lääkäri puolestaan sanoi. "Niihin ja käsivarren haavoihin auttaa kunnon bakta-kylpy."

Ronar

Ronarin nenä alkoi taas tukkeutua.

"Hienoa", Ronar sanoi. "Doivoddavasdi ei haiddaa, jos nenäni vuodaa bagdan segaan, se on daas dugossa", Ronar hörähti. "Milloin bääsen danggiin? Ja guinga gauan se gesdää?"

GM

"Pääset suoraan tankkiin," lääkäri lupasi. "Puolisen vuorokautta, pitäisi riittää. Seuraa minua, ole hyvä."

Ronar

Ronar vilkutti Brildalle varovasti hyvästeiksi, ja lähti sitten lääkärin perään.

GM

Brilda heilautti kättään Ronarille vastaukseksi. Lääkäri vei Ronarin huoneen laidalle, jossa bacta tankit olivat. Tankkejen vieressä oli portaat, jotka johtivat ylös tankkien yläpuolelle ja joita lääkäri lähti kipuamaan. Tankkien toisella puolella Ronar näki nostohissin, jota arvasi käytettävän silloin kun joku itsenäiseen liikkumiseen kykenemätön oli määrä laittaa tankkiin.

"Tässä on hengitysnaamiosi," lääkäri sanoi ojentaen hengitysputkella varustetun naamion Ronarille. "Käytämme tätä tankkia. Onko bactakäsittely tuttua?"

Ronar

"On siitä ollud buhedda, mudda en ole idse gosgaan ollud uhrina", Ronar sanoi, ja viritteli happinaamaria päähänsä. "Nasse vaan bäähän ja sidden danggiin, ygsingerdaisda."

GM

"Sinne meneminen, kyllä," lääkäri virnisti. "Sieltä pois tuleminen ei olekaan aivan yhtä yksinkertaista. Kun pääset pois, tasapainosi on todennäköisesti epävakaa, ja saatat olla muuten lievästi sekava. Annahan olkapääsi tänne, niin annan sen pistoksen."

Ronar

Ronar säikähti heti kuullessaan sanan "pistos", ja häneltä pääsi hätäaivastus.

"Mikä pirun pistos", Ronar huudahti ja pomppasi pystyyn. "Kammoan niitä", Ronar sanoi ääni tutisten.

GM

"Vain hieman adrenaliinia," lääkäri hymyili. "Pitämään verenkierto aktiivisena. Tankissa uiskentelu hidastaa sitä ja sinähän sanoit kärsiväsi liian matalasta verenpaineesta. Se on vain ihan pieni. Sattuu tuskin lainkaan. Ainakin vähemmän kuin ampumahaavat."

Ronar

"Voi prkl......" Ronar mutisi ja puri huultaan. Hän katseli epäluuloisena, kun lääkäri toi pistoksen, ja ynähti surkeasti, kun se tökättiin hänen suoneensa.

GM

"Eihän se ollut kovin vaikeata?" lääkäri hymyili. "Sitten tankkiin vain. Tiedät kyllä, kun on aika tulla pois."

Ronar

"Toivottavasti", Ronar sanoi, ja lähestyi baktatankkia varovasti. Hän korjasi nassensa asentoa, ja astui varpaallaan baktaan.

"Höö!" Ronar hörähti. "Tämä on mahtavaa." Hän sulki silmänsä ja mulahti tankkiin kokonaan.

Kapinan jalanjäljissä
Salamatkustajana
Arkisto 1 · Arkisto 2 · Arkisto 3 · Arkisto 4 · Arkisto 5
Kapinaan
Arkisto 6 · Arkisto 7 · Arkisto 8 · Arkisto 9
Valvonta-asema
Arkisto 10 · Arkisto 11 · Arkisto 12 · Arkisto 13 · Arkisto 14
Välinäytös
Arkisto 15 · Arkisto 16 · Arkisto 17 · Arkisto 18 · Arkisto 19
Piraatteja
Arkisto 20 · Arkisto 21 · Arkisto 22 · Arkisto 23 · Arkisto 24 · Arkisto 25 · Arkisto 26
Arkisto 27 · Arkisto 28 · Arkisto 29 · Arkisto 30 · Arkisto 31 · Arkisto 32 · Arkisto 33
Veriviholliset
Arkisto 34 · Arkisto 35 · Arkisto 36 · Arkisto 37 · Arkisto 38 · Arkisto 39
Arkisto 40 · Arkisto 41 · Arkisto 42 · Arkisto 43 · Arkisto 44
Vankilapako
Arkisto 45 · Arkisto 46 · Arkisto 47 · Arkisto 48 · Arkisto 49 · Arkisto 50
Arkisto 51 · Arkisto 52 · Arkisto 53 · Arkisto 54 · Arkisto 55 · Arkisto 56
Aktiivinen pelisivu
Pelin tuottamia sivutarinoita
Brzen - Taistelija · Operaatio: Maderosin valtaus
Päivä erään salakuljettajan elämästä
Ronar Brzenin päiväkirja · Viha – Tuska – Rakkaus
Yksi laukaus